Etäpäiväni Tekstiilipajalla

Aloitin jaksoni Tekstiilipajalla viime syksynä. Aloittaessani koronarajoitusten vaikutukset näkyivät jo työpajoillakin. Osa toimintapäivistä oli etänä, läsnä ollessa oli suositeltavaa käyttää maskia ja käsidesejä löytyi useista paikoista. Pian koko työpajatoiminta siirtyi etätyöskentelyyn.

Valokuvaustehtävän tuotoksia

Lähityössä työpajalla pääsin ompelemaan ja maalaamaan tekstiiliväreillä kuvia kankaisiin, joista tein erikokoisia pussukoita. Pajalla oli laaja valikoima erilaisia kankaita, lankoja, vetoketjuja, nauhoja, solkia, tekstiilivärejä ja maaleja. Siellä oli hyvät tilat, laitteet ja välineet. Tein jopa oman leimasimen kankaan painamista varten. Hyvät puitteet siis tekstiilitöiden tekemiseen. Ryhmäkoko oli pieni, meitä oli vajaa kymmenen, joten ohjausta sai aina, kun sitä tarvitsi.

Etätyöskentelyyn siirtyminen oli harmillista, sillä kuten ehkä voi kuvitella, kotona minulla ei ole vastaavanlaisia mahdollisuuksia tekstiilitöiden tekemiseen.

Kuitenkin tuntui, että se oli pakollinen ja myös hyvä päätös. Olin aluksi jokseenkin epäileväinen siitä, kuinka Tekstiilipaja toimisi etäohjauksessa, mutta yllätyin positiivisesti.

Askel eteenpäin

Työpajajakso voisi olla korkeintaan puolen vuoden mittainen, sen tiesin jo pajalle tullessani. Tällä hetkellä pajajaksoa on jäljellä reilu kuukausi. Koen, että isolta osin pajajakso onkin porras omassa elämässä eteenpäin, tavalla tai toisella. Etätyöskentelyyn siirtyminen on mielestäni korostanut tätä puolta pajatyöskentelyssä.

Yksinkertaisimmillaan työpajajakso on auttanut saamaan hyvän rytmin arkeen. Joka päivälle on syy herätä, nousta ja tehdä jotain ja se on tehty helpoksi. Päivä alkaa yhdeksän maissa, jolloin Teamsista löytyy päivän tehtävä. Välillä päivän tehtävä on kaikille tekstiilipajalaisille yhteinen ja välillä tehtävät ovat yksilöllisiä. Aamupäivästä, yleensä 10 aikoihin, tekstiilipajan ohjaaja soittaa yksilöllisen puhelun, missä hän kysyy kuulumisia. Hän saattaa kertoa lisää päivän tehtävästä, kyselee onko toiveita tehtäviin tai johonkin muuhun liittyen ja onko mitään kysyttävää. Iltapäivästä 13.30 alkaen pidämme yhteiset ”Tekstiilitreffit” jolloin koko työpaja kokoontuu samaan puheluun ja pääsemme kertomaan omista tekemisistämme kunakin päivänä ja kuulemme, mitä muut ovat tehneet.

Monipuolisia aiheita

Etäaikana tehtävinä on ollut esimerkiksi digitaalisilla messuilla käymistä, dokumenttien katsomista ja erilaisiin aiheisiin, kuten pikamuotiin, tekstiilin tuotantoon, vaatteiden korjaamiseen, makrameen ja virkkaukseen tutustumista. Osa tehtävistä on koskenut laajempiakin, tekstiilin ulkopuolisia aiheita, kuten arkkitehtuuria ja valokuvausta. Päivän aiheista tehdään päivän loppuun mennessä, mahdollisen kuvallisen palautuksen lisäksi, kirjallinen palautus. Sitä varten tehtävänannossa on kysymyksiä tai varsinaisia kirjallisia tehtäviä. Tärkeintä on kuitenkin tiivistää, mitä itse on päivän aikana tehnyt ja oppinut. Välillä työpäivän aihe on oman jatkon suunnittelu ja edistäminen, kesätöiden ja töiden hakeminen, mielenkiintoisten koulutusten etsiminen ja niihin tutustuminen ja koulutuksiin hakeminen.

Parin viime viikon aikana olen päässyt Tekstiilipajan kautta suorittamaan Työturvallisuuskortti- ja Tulityöturvallisuuskorttikoulutuksen ja vielä tulen jakson aikana suorittamaan HätäEA -koulutuksen. Myös esimerkiksi Hygieniapassi olisi ollut mahdollista suorittaa, mutta se minulla olikin jo. Lisäksi pajajakson ajaksi sai ilmaiseksi ladata Photoshopin ja sen käytöstä järjestettiin koulutusta useampana päivänä.

Apua arkeen ja tulevan suunnitteluun

Viikoittain järjestetään Jatkopolkuryhmää, missä autetaan koulutuksen ja töiden löytämisessä ja niihin hakemisessa sekä myös Arkipolkuryhmää, missä autetaan esimerkiksi Kelan hakemuksissa, vuokra-asioissa ja muissa arjen virallisissa ja vähän epävirallisemmissakin asioissa, joihin voi kaivata apua. Lisäksi työpajoilta löytyy yksilöohjaajia ja pajan kautta voidaan ohjata esimerkiksi terveydenhoitajalle, vaikka jutteluapuun.

Kotityöpisteen kissa ja kukkia

Työpajoilla autetaan kaikkia yksilöllisesti siinä mihin kukin apua tarvitsee. Tämä on mielestäni sekä hienoa, että toiminut erinomaisesti. Kaiken kaikkiaan olen ollut omaan jaksooni hyvin tyytyväinen, eikä etätyöskentelykään jää haittaamaan, sillä koen saaneeni mielenkiintoisia tehtäviä ja hyvän sysäyksen elämään jakson jälkeen. Bonuksena kaiken päälle olen päässyt viettämään enemmän aikaa kotona kissani kanssa.

Kiitos vielä ohjaajalleni ja muille Nuorten työpajojen työntekijöille!

Teksti ja kuvat: Nona Kuha

Unelma yrittäjyydestä ja lukio-opinnot yhdistyvät onnistuneesti

Krister Alasaarela
Krister Alasaarela tähtää yrittäjäksi.

Krister Alasaarela, 19, on yhdistänyt onnistuneesti opiskelun Espoon aikuislukiossa ja tavoitteen yrittäjyydestä.

”Tulen start-up-yrittäjäperheestä, ja motivaatio ja unelma yrittäjyydestä juontavat juurensa sieltä. Asuin Berliinissä viisi ja puoli vuotta, ja Suomeen paluusta lähtien olen pyrkinyt kohti yrittäjyyttä samalla kun olen opiskellut Espoon aikuislukiossa. Tulevaisuudessa haluaisin perustaa start-up-yrityksen teknologia-alalle.”

Alasaarela on mukana Suomen yrittäjäyhteisöissä ja muun muuassa Aalto Entrepreneuship Societyssa. Hän muun muassa konsultoi yrityksiä markkinoinnin ja liiketoiminnan asioissa.

”Yrittäjäpiireissä mukana oleminen on opettanut, että tekemällä ja olemalla mukana yhteisöissä pääsee eteenpäin ja tekemään sitä, mistä tykkää.”

”Täydellinen ratkaisu” 

Krister Alasaarela valmistuu keväällä ja sitä ennen edessä on vielä kahden aineen kirjoitus ylioppilaskokeessa. Asuessaan Berliinissä Alasaarela opiskeli IB-lukiossa.

Sonja Kurjen kanssa mietimme, mikä olisi paras tapa opiskella IB-lukion jälkeen. Espoon aikuislukiossa pääsin hyvin jatkamaan opintoja”, hän selvittää.

”Aikuislukion opinnot ovat olleet täydellinen ratkaisu minulle. Pystyn suunnittelemaan tekemisiäni ja opinnot joustavat.”

Suunta selvillä 

Krister Alasaarela valmistuu keväällä 2021. Edessä on jäljellä olevien ylioppilaskokeiden kirjoittaminen armeijassa, Upinniemen rannikkoprikaatissa.

”Voin vahvasti suositella aikuislukiota heille, jotka haluavat tehdä töitä tai suunnata kohti yrittäjyyttä samanaikaisesti lukio-opintojen kanssa. Vapaus ja mahdollisuudet tehdä asioita ovat hyvät. Itsenäinen opiskelu vaatii omistautumista, mutta kun tietää, mihin suuntaan on menossa, sitä pystyy helposti paloittelemaan ja siinä voi onnistua”, hän tuumaa.

Lue lisää opiskelusta Espoon aikuislukiossa.

Teksti: Milka Mantsinen, Viestintä- ja markkinointipalvelut

Kuva: Krister Alasaarela

Pukusuunnittelua pelituotantoon – vain mielikuvitus on rajana!

Leni Salminen on parhaillaan Nuorten työpajojen tekstiilipajalla työkokeilussa. Toiminta toteutuu nyt etätyöskentelynä, jolloin itsenäinen työskentely pääsee valloilleen. Leni aikoo vahvasti vaatetusalalle ja onkin hakenut Omnian Tekstiili- ja muotialan perustutkinnon opintoihin.

”Minulla on muutama kaveri, jotka harrastavat videopelien luomista. Heiltä olen usein kuullut, että ”Oispa joku, joka osais suunnitella vaatteita niin tää ei olis niin vaikeeta”. Ylen artikkelistakin saa selville, että pukusuunnittelija pelien tuotannossa helpottaa pelinluojien työtä, ja tuo myös visuaalisesti paljon enemmän, kuin sellainen henkilö, jolla ei ole vaatetusalan silmää ja taitoa.”

”Hyväkin peli voi olla huonolaatuinen visuaalisesti, jos pelin luojat, eivät tiedä esim. miten tietynlainen kangas liikkuu, tai miten kastunut tai kulunut kangas käyttäytyy. Yksityiskohdat ovat pelimaailmassa hyvinkin tärkeitä aitouden luomiseksi.”

Keisaripingviini

keisaripingviini

Pari vuotta sitten Leni suunnitteli huvikseen iltapukumallistoa, jonka inspiraationa olivat erilaiset eläimet. Kuvassa olevan suunnitelman eläin on keisaripingviini.

”Muistan piirtäneeni myös mm. satakielen innoittaman iltapuvun, mutta keisaripingviini on ainoa, jonka olen säästänyt.”

Nahkainen tunika

”Etsin ympäri taloa kaikenlaista pientä sälää mitä voisi käyttää, ja niitähän löytyi paljon: nuppineuloja, leipää, siemeniä, kokonaisia neilikoita, verhoripustimia, alumiinifoliota, maalarinteippiä, laakerinlehtiä, pieniä Nahkainen tunikakiviä, xylitolpastilleja ja ledvalot. Näistä kuitenkin ehdin tänään käyttää vain neljää eri tarviketta alkoholitussien lisäksi.”

”Ensimmäiseksi piirsin paperille ihmisen perusmuodon, sitten hahmottelin asun valitsemaani tarviketta käyttäen ja lopuksi kiinnitin materiaalin kuvaan joko liimalla tai teipillä.”

”Sitten käytin kokonaisia kuivattuja chilipaprikoita. Tuloksena oli punainen, syvä V-kaula-aukkoinen tunika vihreällä helmakoristeella ja halkioilla. Mielestäni tunikasta tuli ihan hauska varsinkin, kun chilin pinta näyttää vähän nahkalta.”

Hohtava yöasusetti

”Seuraavana materiaalina käytin alumiinifoliota. Lopputuloksena syntyi yöasusetti, johon kuuluu shortsit, toppi, turbaani ja takki. Kaikki on siis foliota, vaikka kengät näyttävät glitteriltä. Mielestäni mielenkiintoisin asia tässä suunnitelmassa on se, että vaikka folio on kova materiaali, se näyttää omastaYöpukusetti mielestäni suunnitelman vaatteissa pehmeältä. Mieleen tulee puffer jacket  tyyppinen lopputulos.

Talviaiheinen juhlamekko

Seuraavaksi käytin vanhoja xylitolpastilleja, joista tuli mekolle yläosa ja helmaTalviaiheinen juhlamekko, hiuskoriste ja kenkien koriste. Tässä kohti harmitti, etten piirtänyt mannekiinia lyijykynällä, koska suunnitelmasta näkyy läpi. Tarkoituksena oli siis talviaiheinen mekko, kun pastillit tuovat mieleeni lumihiutaleet. Mekon hameosan kuvittelin vaalean violetista ja harmaasta pehmeästä tyllistä, jota olisin suunnitelmaan käyttänyt, mutta en omista tällähetkellä minkäänlaista tylliä. Käytin siis alkoholitusseja.

Röyhelöinen iltapuku

”Viimeisenä otin esiin ledvalot, jotka osoittautuivatkin aika kivaksi materiaaliksi. Valojen ympärillä on lumihiutale/kukka, perusledvalosuojan sijaan. Lanka on kultaista rautalankaa. Päätin siis tehdä röyhelöiltapuvun, joka on lyhyt edestä ja pitkä takaa. Vasemmalla suunnitelma ilman valoja, oikealla valot päällä.

iltapuku

”Luulen että jatkan joskus ihan muuten vaan tällaisten suunnitelmien tekemistä, kun idea oli niin hauska ja se, että vain mielikuvitus on rajana oli jotenkin vapauttavaa.”

”Itse sain inpiraatiota miltei välittömästi, kun löysin jonkun tarpeeksi pienen asian, jota pystyin käyttämään suunnitelmassa. Mielestäni kaikista suunnitelmista tuli erilaisia ja olen tyytyväinen lopputuloksiin. Ledvalot ja chilit jouduin palauttamaan takaisin paikalleen, mutta onneksi valokuvat säilyvät.”

Teksti ja kuvat Leni Salminen

Oopperan tekeminen antoi osaamista ja tutustutti teatterin maailmaan

Tiina Korkiakoski
Tiina Korkiakoski maskeeraustyössä

Omnian opiskelijat osallistuivat tänä syksynä Rakkaus on väkevä kuin kuolema -oopperan tekemiseen. Kosmetologi-kosmetiikkaneuvojaksi valmistunut Tiina Korkiakoski, 31, suoritti oopperan parissa tutkintoonsa liittyvän loppunäytön ja sai maskeeraustyöstä kipinän työllistyä teatterin pariin. 

”Haluaisin työllistyä aikanaan teatterimaailmaan. Siellä tehtävässä työssä on omat haasteensa, esimerkiksi se, että pysyy aikataulussa ja että maskeeraus on riittävän vahva näkyäkseen lavalla”, Korkiakoski sanoo.

Tiina Korkiakosken maskeerattavana oli yksi oopperan miessolisteista. Oopperassa mukana olo opetti kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta. Aikataulussa pysyminen oli välillä haastavaa.

”Maskeerausaikaa oli puoli tuntia ja sen jälkeen laitoin solistin hiukset. Myös asiakkaan kanssa keskusteleminen ja hänen toiveidensa kuunteleminen oli tärkeää ja opettavaista”, Korkiakoski toteaa.

Rakkaus on väkevä kuin kuolema -ooppera esitettiin lokakuussa Aleksanterin teatterissa.

Hieno tilaisuus kehittymiseen 

Tiina Korkiakoski suoritti tutkintoonsa liittyvän näytön oopperan parissa keväällä 2020. Oopperan esitys siirtyi keväältä syksyyn koronaepidemian vuoksi, ja kun Korkiakoskelle tarjoutui tilaisuus jatkaa sen parissa työskentelyä, hän tarttui siihen innolla.

”Kun koulu tarjoaa tällaisia mahdollisuuksia, niihin kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan. Jossain vaiheessa haluaisin töihin teatteriin, mutta epidemiatilanteen vuoksi niitä mahdollisuuksia on tällä hetkellä hyvin vähän”, hän tuumaa.

Korkiakoski valmistui joulukuuna alussa, ja tavoitteena on työllistyä kosmetiikkakonsultiksi ja kosmetologiksi. Opintojen aikana hän on tehnyt muun muassa juhla- ja häämeikkejä. Oopperan parissa työskentely oli ensikosketus teatterimaskeerauksen maailmaan.

”Korona löi leimansa työskentelyyn oopperan parissa. Maski piti olla aina käytössä”, hän sanoo.

Sujuvaa ohjausta ja yhteistyötä 

Korkiakosken mukaan opiskelijoiden keskinäinen yhteistyö sekä työskentely teatterin ammattilaisten kanssa toimi loistavasti.

”Kommunikoimme toistemme kanssa koko ajan ja jaoimme tietoa keskenämme. Yhdessä hoidetiin kaikki, mukaan lukien siisteys ja tavaroiden vieminen paikoilleen.”

Korkiakoski kiittää myös opiskelijoiden ohjausta projektin aikana.

”Opettajamme Ira ja Anna-Maija osasivat ohjata meitä todella hyvin. Suunnitelmat käytiin läpi yhdessä ja opettajat antoivat palautetta työskentelystä”, hän sanoo.

Teksti: Milka Mantsinen, Viestintä- ja markkinointipalvelut

Kuva: Tiina Korkiakoski

Finnsin eläintaulut ovat taidepajalla opiskelleen Rikilean taidonnäyte

Työ lähti liikkeelle ilveksestä ja karhusta. Elokuussa syntyivät hirvi ja susi ja loput maalaukset syksyn kuluessa.

Alun perin Finnsin asuntolaan suunnitellussa projektissa ehti olla mukana useita nuorten työpajojen opiskelijoita, mutta kun työt päätettiin siirtää ravintolaan, valittiin yksi aihe.

Rikilean eläinaiheet kantoivat ideaa eteenpäin. Muut maalaukset, jotka ehdittiin maalata asuntolan seiniä silmällä pitäen, mutta eivät sopineet tähän kokonaisuuteen, odottavat uusia seiniä. Mikään työ ei mennyt hukkaan”, ohjaajana toiminut Mirja Anttonen toteaa.

Finnsin eläintaulut
Eläimet valikoituivat aiheeksi, koska Rikilea on innostunut luonnosta.

Haastetta ja uppoutumista työhön

Rikilea, kuvasarjan tekijä, kertoo työskentelystään seuraavasti:

”Työn alussa oli positiivista jännitystä, eikä se muuttunut stressiksi, sillä jo aikaisemmin oli ollut halua kokeilla jotain suurempaa ja samalla haastaa itseä.

Tämä projekti oli juuri sellainen ja oli ihana tunne, kun näin lopputuloksen ja koronakevään jälkeen sain maalattua työt valmiiksi. Tästä tuli tosiaankin onnistumisen iloa.

Akryylitekniikka oli ennestään tuttua, joten oli kiva juttu, kun sain myös pajalla toteuttaa maalaukset tutuilla maaleilla. Maalausten iso koko ei pelottanut, mutta lievää hermostuttamista tuntui silloin, kun jonkin eläimen kohdalla työ ei lähtenytkään heti luistamaan. Mutta minulla oli mahdollisuus pitää taukoja maalaamisessa ja halutessani sain siirtyä tekemään jotain muuta, se auttoi.  Sain myös aikaa tuulettaa ajatuksia ja ottaa etäisyyttä työhön.

Välillä sain siirtyä rauhallisempaan tilaan maalaamaan eikä tarvinnut olla samassa ryhmätilassa koko aikaa. Huomasin, että työskentelemällä erillisessä tilassa, pystyin keskittymään paremmin. Silloin uppouduin täysillä maalaamiseen. Oli hienoa, että sain sen mahdollisuuden.”

Monipuolista tekemistä

Projekti oli monipuolinen ja sisälsi maalaamisen lisäksi monia muita töitä, kuten porausta ja ruuvaamista ripustuskiinnikkeiden laitossa.  Työt myös vernissattiin. Projektissa päästiin myös tekemään ripustussuunnittelua, mittaamista ja tilan hahmottamista. Suunnitelman pohjalta käytiin merkitsemässä kiinnityspaikat seinille paperikaavojen avulla.

”Nuoret pääsivät näkemään, kuinka tyhjästä synnytetään valmis kokonaisuus. Työ alkaa ideoinnista, jatkuu luonnoksien kautta maalaamiseen ja lopulta valmiit maalaukset kehystettyinä seinille kiinnitettäviksi”, Anttonen sanoo.

Taidepajan suunnitelman pohjalta puupaja toteutti kehykset sovittuun mittaan. Kehystys tehtiin taidepajalla, samoin ripustuskiinnikkeet. Lopuksi tehtiin tekstit nimikyltteihin ja kiinnitettiin ne paikoilleen. Kuljetuspajalta järjestyi kuljetus. 

Myönteistä palautetta 

Mirja Anttosen mukaan töistä on saatu paljon hyvää palautetta.

”Sitä kuullaan suoraan tai joku kertoo kuulleensa sitä muilta. Vaikka teokset ovat yhden nuoren aikaansaannoksia, olemme pohtineet, että moni muukin on antanut tähän panoksensa. Tämä oli tärkeä projekti nuorille ja on merkittävää, että he saavat erilaisia kokemuksia työskentelystä.”

Eläinaiheiset taulut ovat nähtävillä Finnsin ravintolassa osoitteessa Finnsinmäki 6, 02870 Helsinki.

Julian Jalava tähtää nyrkkeilyssä korkealle

Opiskelu Omniassa tarjoaa Jalavalle tukea niin urheiluun kuin opintoihin.

Julian Jalava
Julian Jalava vertaa nyrkkeilyä maratoniin, jossa on edettävä pitkäjänteisesti.

Julian Jalava, 17, on helsinkiläinen nyrkkeilijä. Hän opiskelee Omniassa puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan ammattilaiseksi.

Amin Asikaisen valmennuksessa Kirkkonummen nyrkkeilykerhossa harjoitteleva Jalava hakeutui aikoinaan Omniaan opiskelemaan valmentajansa suosituksesta. Päätökseen vaikutti tieto siitä, että Omniassa voi yhdistää urheilun ja opiskelun joustavasti.

”Urheiluoppilaitoksessa opiskeleminen on vastannut odotuksiini todella hienosti. Puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan opinnot valitsin, koska silloinen valmentaja kertoi alan työn ja urheilun yhdistämisen onnistuvan helposti”, toista vuotta opiskeleva Jalava selvittää.

Pitkäjänteisyyttä ja taistelutahtoa 

Virallisessa urheiluoppilaitoksessa opiskeleminen mahdollistaa muun muassa sen, että aamuharjoitteluun ja vaikkapa harjoitusleireille osallistuminen onnistuu helposti opintojen ohessa.

Julian Jalava kertoo tällä kertaa harjoittelevansa pian järjestettäviin aikuisten SM-kisoihin.

”Treenaan joka päivä Aminin valmennuksessa. Hän on auttanut minua oppimaan ja kehittymään todella paljon nyrkkeilijänä. Haluan päästä lajissa niin pitkälle kuin se vain on mahdollista”, hän sanoo.

Julian Jalava vertaa nyrkkeilyä maratoniin, jossa täytyy harjoitella ja edetä pitkäjänteisesti.

”Urheilu ja nyrkkeily ovat antaneet minulle uuden ja paremman elämän.  Olen myös päässyt näkemään Suomea ja elämää. Laji tuntuu hyvältä, koska olen muutenkin taistelija ja ajattelen, että taistelu on osa elämää.”

Täysiä päiviä ja mielekästä tekemistä 

Julian Jalava kertoo päiviensä alkavan aikaisin aamulla ja jatkuvan heti aamiaisen jälkeen lenkillä tai harjoittelulla. Opiskelupäivän jälkeen lepoaikaa jää reilu tunti, minkä jälkeen edessä ovat päivän toiset treenit. Ilta on aikaa koulutehtäville ja muille toimille.

”Minulle on tärkeää pitää itseni kiireisenä ja tehdä jotain”, hän toteaa.

Jalavalle puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan opinnot ovat olleet sopiva valinta.

”Opettajat ovat olleet oikein hyviä ja on tullut semmoinen tunne, että tekeminen on mielekästä. Omnian tuki urheiluun ja opintoihin on ollut kaikin puolin riittävää.”

Teksti: Milka Mantsinen, Viestintä- ja markkinointipalvelut

Kuva: Elias Rantanen, Viestintä- ja markkinointipalvelut

Jäätanssijat yhdistävät sujuvasti urheilun ja opiskelun

Lasse Lillvis ja Trevor Malkasaari kiittävät joustavuutta ja hyvää ohjausta.

Jäätanssija Lasse Lillvis
Lasse Lillvis opiskelee Omniassa sähkö- ja automaatioalaa.

Lasse Lillvis, 16, opiskelee sähköalaa Omniassa.

Lisäksi hän harrastaa jäätanssia ja kilpailee lajissa SM-tasolla.

”Tällä hetkellä luistelen uuden parin kanssa. Muutin Kuopiosta Espooseen, jotta pääsin harrastamaan tätä lajia”, hän kertoo.

Lillvis on harrastanut jäätanssia noin neljävuotta. Hän siirtyi lajin harrastajaksi taitoluistelun parista.

”On hienoa, että Omnian on urheiluoppilaitos ja se helpottaa urheilun ja opiskelun yhdistämistä”, hän sanoo.

”Joustavuus on tosi hyvä asia. Opiskelen ammattiin sähköalalle, enkä tällä hetkellä ajattele, että urheilusta tulisi minulle ammattia. Tähtään urheilussa maajoukkueeseen, ja tällä hetkellä kaikki menee hyvin ja kokonaisuus toimii.”

Helsingin taitoluisteluklubilla harjoitteleva Lillvis treenaa viikon muina päivinä paitsi lauantaina.

”Kun on vapaa-aikaa treeneistä, teen koulutehtäviä”.

Vauhti ja kaaret viehättävät

Jäätanssija Trevor Malkasaari
Trevor Malkasaari tähtää jäätanssissa huipulle.

Ensimmäistä vuotta tieto- ja viestintäteknologiaa opiskeleva Trevor Malkasaari, 17, kertoo myös harjoittelevansa viidestä kuuteen kertaan viikossa.

”Opinnot Omniassa ovat alkaneet hyvin, tuntuu hyvältä. Tiesin tänne tullessani, että Omnia on urheiluoppilaitos, ja se vaikutti myönteisesti päätökseeni hakeutua Omniaan. Ratkaisevaa oli se, että Omnia on lähellä kotiani.”

Malkasaari kertoo luistelleensa yhteensä 15-16 vuotta, ja hänet kutsuttiin yksinluistelusta jäätanssin pariin.

”Vauhti ja kaaret, siinä on se juttu, miksi tätä lajia harrastan. Tähtään huipulle, ja olisi hienoa, jos urheilusta tulisi minulle ammatti”, hän tuumaa.

Trevor Malkasaari suunnittelee lähtevänsä työssäoppimisjaksolle Viroon, mistä on tarkoitus hakea myös uusi pari jäätanssiin.

”Viron kieli sujuu, koska olen syntynyt Virossa, ja etäopiskelu on mahdollista”, hän sanoo.

”Urheilu on antanut minulle paljon, ja ennen kaikkea se on tärkeää rutiinin kannalta. Se auttaa kaikessa, mitä teen”.

Teksti: Milka Mantsinen, Viestintä- ja markkinointipalvelut

Kuvat: Elias Rantanen, Viestintä- ja markkinointipalvelut

”Parasta oli tunnelma”

Jasmi Kokkonen ja Kaisa Martikainen voittivat syyskuussa järjestyssä SAKUstars kulttuurikilpailussa videotarinat-sarjan.

Jasmi Kokkonen arvioi kisaa ja voittoa kilpailun jälkeen.

”Aiheet syntyvät tiimikaverini Kaisan kanssa nopeasti ja kuin samasta päästä, yleensä ankaran, jopa riitelyä muistuttavan ideoinnin päätteeksi. Ideat kumpuavat ajankohtaisista aiheista ja henkilökohtaisista kokemuksista niin kuvataiteesta kuin elämästä yleensä.

Vaikeinta on aina saada ideat ulos päästä. Loppu sujuu rutiinilla kun muistaa olla ottamatta liikaa paineita. Voittaminen on aina kivaa, vaikkei se olekaan pääasia. Parasta kuitenkin kisassa on siellä vallitseva tunnelma.”

Hienossa miljöössä tekeminen onnistuu

Mukavaa on saada tunnustusta omalle visiolle ja toteutukselle.

Kisapaikka oli aika rauhallinen ja ihmiset olivat levittäytyneet ympäri Stadin ammattiopiston kampusta. Kisat järjestettiin tänä vuonna niin sanottuna hybriditapahtumana, mikä oli omiaan vähentämään ihmismäärää paikan päällä.

Siitä huolimatta järjestelyt olivat mielestäni onnistuneet ja miljöö kisapaikkana hieno. Kampuksen vieressä avautuva, vanhoista puutaloistaan tunnettu Vallila oli omiaan palvelemaan kilpailijoita valokuva-, videotarina- ja mallin mukaan-sarjoissa.

Aikuislukiosta unelma-ammattiin

Maisa Keski-Kuha
Asiakaspalvelutaidot ovat tärkeitä niin nykyisessä kosmetologin kuin tulevassa ravitsemusterapeutin työssä, Maisa Keski-Kuha arvioi.

Maisa Keski-Kuha, 25, on aloittanut tänä syksynä ravitsemustieteen opinnot. Hän sai pontta opintoihinsa Espoon aikuislukiosta.

Keski-Kuha suoritti aikoinaan aikuislukiossa kaksoistutkinnon ja palasi täydentämään opintojaan työskenneltyään muutaman vuoden kosmetologina.

”Aloitin kemian ja biologian opinnot, kun innostuin opiskelusta uudestaan reilu vuosi sitten keväällä. Halusin unelma-ammattiini ravitsemusterapeutiksi ja täydensin sitä varten osaamistani aikuislukiossa”, Keski-Kuha kertoo.

”Erityisesti kemian opettaja Marjut oli aivan loistava, ja työssäkäyvälle aikuislukio tarjosi mahdollisuuden jatkaa opintoja joustavasti. Opetus oli selkeää ja materiaalit oli tehty niin, että niitä pystyi hyödyntämään tehokkaasti. Oli ratkaisevan tärkeää, että opintoja pystyi tekemään kotona oman aikataulun mukaan. ”

Hyvinvointi kiinnostaa 

Maisa Keski-Kuha on tyytyväinen siihen, että kaksoistutkinto mahdollisti pääsyn yliopistoon.

”Ilman lukiopohjaa se ei olisi onnistunut. Kaksoistutkinnon tekeminen vaatii tietysti välillä melko pitkiä päiviä, mutta se kannatti.”

Kauneudenhoitoalalla asiakaspalvelu on tärkeää, samoin Maisa Keski-Kuhan tavoitteena olevassa ravitsemusterapeutin työssä.

”Viime vuosina kiinnostukseni hyvinvointiin kokonaisuutena on lisääntynyt, ja siksi ravitsemusterapeutin työ tuntuu sopivalta vaihtoehdolta. Opinnoissa on mahdollisuus erikoistua myös vaikka elintarvike- tai lääketeollisuuden tehtäviin”, hän toteaa.

”Työstäni kosmetologina on varmasti hyötyä myös ravitsemusterapeutin ammatissa.”

Sitoutumista ja tukea 

Itsenäinen opiskelu työssäkäynnin ohella vaatii sitoutumista ja aikatauluttamista.

”Kun tein töitä yrittäjänä, en olisi voinut jatkaa opiskelua ilman aikuislukion tarjoamaan joustavuutta. Myös kaksoistutkinnon tekeminen oli mielekästä, koska kosmetologiopintojen käytännönläheisyys täydensi lukiossa opittua teoriaa ja päinvastoin”, Maisa Keski-Kuha sanoo.

”Kannustan ehdottomasti ottamaan selvää aikuislukion mahdollisuuksista, mikäli opintojen täydentäminen ja ammatin vaihtaminen kiinnostavat. Olen saanut aikuislukiosta riittävästi tukea omaan oppimiseeni, ja apua on ollut tarjolla aina pyydettäessä.”

Teksti: Milka Mantsinen, Viestintä- ja markkinointipalvelut

Kuva: Maisa Keski-Kuha

VALMAssa pääsee tutustumaan eri aloihin ja löytämään kokeilujen kautta oman polkunsa ammattiin

VALMAn tutorit Grace Lemley ja Kalle Kultima

Ammatilliseen koulutukseen valmentavaa koulutusta, VALMAa voi ajatella pysäkkinä tienhaarassa, jossa tietää haluavansa koulutuksen, muttei vielä tiedä alaa, jota opiskella. Koulutus kestää enintään vuoden ja sopii erinomaisesti esimerkiksi peruskoulun päättäneille sekä maahanmuuttajille, kertovat ohjaaja Maria Thurman ja opettaja Alisa Rämö.

VALMAssa opiskelija pääsee näkemään ja kokeilemaan maistiaisia haluamistaan koulutuksista, jotka voisivat olla kiinnostavia. Alkuun tutustumiset voivat olla 1-3 päivää ja jos ala tuntuu omalta, niin tutustumista voi jatkaa vaikka kuukauden verran. Kun oikea ala löytyy, voi opintoihin siirtyä VALMAsta suoraan tai jatkuvan haun kautta, jatkavat Thurman ja Rämö.

VALMA ei ole 10-luokka, jossa tarkoitus on korottaa peruskoulun arvosanoja, vaan tarkoitus on enemmänkin tutustua ammatteihin, löytää oma polku jatko-opintoihin, kehittää opiskeluvalmiuksia ja oman elämän taitoja. Opiskelu on koulumuotoista, mutta rentoa ja valinnaista. VALMAssa voi suorittaa oman suunnitelman mukaan YTO-aineiden opintoja, jotka voidaan hyväksilukea myöhemmissä opinnoissa.

VALMA-tutor Grace Lemley tuli VALMAan suoraan peruskoulun 9. luokan jälkeen, sillä ei päässyt hakemaansa Steinerlukioon eikä myöskään opiskelemaan media-alaa ja kuvallista ilmaisua. Media-alasta aina kiinnostunut Lemley onkin VALMA-opintojensa aikana ottanut paljon alaan liittyviä opintoja, niin teknistä kuin kuvallista ilmaisua. Lemley on tutustunut myös sosiaali- ja terveysalaan sekä liikuntaan, mutta media-ala on se joka kiinnostaa.

Sosiaalinen Lemley otti tutortoiminnan osaksi opintojaan, jossa on päässyt ohjaamaan ja auttamaan muita VALMAn opiskelijoita. Tutorit ovat päässeet järjestämään joulun ja uudenvuoden tapahtumia alusta loppuun miettien ohjelman ja tarjoilutkin. Tutorit ovat myös kerhotoiminnassa mukana, kuten naisten kuntosalilla, jossa Lemley itse oli.

Lemley suosittelee VALMAa niille jotka eivät vielä tiedä mihin alalle haluavat tai eivät pääse hakemiinsa opiskelupaikkoihin. Lemley haki itse nyt keväällä uudestaan opiskelemaan media-alaa ja kuvallista ilmaisua, josta tulee tieto kesäkuussa, onnistiko toisella yrittämällä.

Yhteishaku VALMAan on 19.5.-21.7.2020. Tutustu ja hae valmentavaan koulutukseen Omnian nettisivuilla.