Keski-iässä ylioppilaaksi, ja melkeinpä vahingossa

 

Anne_Yli-Kovanen_21.1 blogi

Anne Yli-Kovanen on kahden aikuisen tyttären äiti ja työssä taloushallinnon tehtävissä. Hän ilmoittautui Espoon aikuislukioon aineopiskelijaksi tarkoituksenaan opiskella luovaa kirjoittamista. Anne oli kokenut surua ja vastoinkäymisiä, joita halusi purkaa sanoiksi. Aikuiset tyttäret elivät omaa elämäänsä, eikä työ täyttänyt koko elämää.
Anne kaipasi lisää sisältöä, jotain uutta ja omaa.

Opiskelun alkuun päästyä ruokahalu kasvoi syödessä ja Annelle selvisi, että kauppateknikon tutkinnosta saisi hyvitystä, jos suorittaisi koko lukion. Näin alkoi opinto-ohjelmaan tulla kirjoittamisen lisäksi myös matematiikkaa ja muita aineita. Myös äidinkielen opintoihin tuli uutta haastetta tekstitaidon ja tekstianalyysin myötä, mikä oli Annelle aivan uutta.

Lukioluokassa oli hyvin erilaisia ihmisiä ja monia muitakin varttuneempia, joiden kanssa Yli-Kovanen ystävystyi. Monissa aineryhmissä opiskelijat vaihtuivat, mutta matematiikkaa opiskeli sama joukko pitkään yhdessä. Näin Annekin kypsyi hiljalleen ajatukseen ylioppilastutkinnon suorittamisesta.

Viimeinen opiskeluvuosi tuntui melko rankalta ja tavoitteet olivat korkella. Heti lukuvuoden alussa tuli paineita ylioppilaskirjoituksista. ”Olisi mukava, jos opiskelussa voisi ottaa paremmin huomioon myös yksilöllisiä tarpeita, eikä painostus ylioppilaskirjoituksissa onnistumisesta olisi niin kova. Ehkä minä suhtaudun näin siksi, ettei ylioppilaaksi tulo ollut alun perin tavoitteenani” , toteaa Anne mietteliäänä.

Anne Yli-Kovanen lähti hakemaan vahvistumista ihmisenä, omaa kasvua ja kehittymistä.
Nyt, ylioppilastodistus jo taskussa, hän kuitenkin suunnittelee jatko-opintoja. Vielä ei kuitenkaan ole varmaa, mikä seuraava askel tulee olemaan. ”Olisi mukavaa saada ammatti, jossa voisin toimia oman aikataulun ja voimien mukaan vielä eläkeiässäkin”, tuumii Anne Yli-Kovanen.

Aikuislukio oli hänelle hyvä elämän vaihe ja kasvun paikka. Nyt Anne nauttii arjen iloista, hakee voimaa sauvakävelystä, avantouinnista ja koirasta. ”Kun suhtautuu elämään avoimin mielin, ei tiedä, mitä kaikkea se voikaan vielä tuoda tullessaan”, toteaa Anne. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta ja jopa hankkia uusi ammatti.

 

Teksti ja kuva Kaisu Venho