Keski-iässä ylioppilaaksi, ja melkeinpä vahingossa

 

Anne_Yli-Kovanen_21.1 blogi

Anne Yli-Kovanen on kahden aikuisen tyttären äiti ja työssä taloushallinnon tehtävissä. Hän ilmoittautui Espoon aikuislukioon aineopiskelijaksi tarkoituksenaan opiskella luovaa kirjoittamista. Anne oli kokenut surua ja vastoinkäymisiä, joita halusi purkaa sanoiksi. Aikuiset tyttäret elivät omaa elämäänsä, eikä työ täyttänyt koko elämää.
Anne kaipasi lisää sisältöä, jotain uutta ja omaa.

Opiskelun alkuun päästyä ruokahalu kasvoi syödessä ja Annelle selvisi, että kauppateknikon tutkinnosta saisi hyvitystä, jos suorittaisi koko lukion. Näin alkoi opinto-ohjelmaan tulla kirjoittamisen lisäksi myös matematiikkaa ja muita aineita. Myös äidinkielen opintoihin tuli uutta haastetta tekstitaidon ja tekstianalyysin myötä, mikä oli Annelle aivan uutta.

Lukioluokassa oli hyvin erilaisia ihmisiä ja monia muitakin varttuneempia, joiden kanssa Yli-Kovanen ystävystyi. Monissa aineryhmissä opiskelijat vaihtuivat, mutta matematiikkaa opiskeli sama joukko pitkään yhdessä. Näin Annekin kypsyi hiljalleen ajatukseen ylioppilastutkinnon suorittamisesta.

Viimeinen opiskeluvuosi tuntui melko rankalta ja tavoitteet olivat korkella. Heti lukuvuoden alussa tuli paineita ylioppilaskirjoituksista. ”Olisi mukava, jos opiskelussa voisi ottaa paremmin huomioon myös yksilöllisiä tarpeita, eikä painostus ylioppilaskirjoituksissa onnistumisesta olisi niin kova. Ehkä minä suhtaudun näin siksi, ettei ylioppilaaksi tulo ollut alun perin tavoitteenani” , toteaa Anne mietteliäänä.

Anne Yli-Kovanen lähti hakemaan vahvistumista ihmisenä, omaa kasvua ja kehittymistä.
Nyt, ylioppilastodistus jo taskussa, hän kuitenkin suunnittelee jatko-opintoja. Vielä ei kuitenkaan ole varmaa, mikä seuraava askel tulee olemaan. ”Olisi mukavaa saada ammatti, jossa voisin toimia oman aikataulun ja voimien mukaan vielä eläkeiässäkin”, tuumii Anne Yli-Kovanen.

Aikuislukio oli hänelle hyvä elämän vaihe ja kasvun paikka. Nyt Anne nauttii arjen iloista, hakee voimaa sauvakävelystä, avantouinnista ja koirasta. ”Kun suhtautuu elämään avoimin mielin, ei tiedä, mitä kaikkea se voikaan vielä tuoda tullessaan”, toteaa Anne. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta ja jopa hankkia uusi ammatti.

 

Teksti ja kuva Kaisu Venho

Olli Heinänen, ylioppilas 2015 Espoon aikuislukiosta ja tuleva fantasiakirjailija

Olli Heinänen katsoo tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Espoon aikuislukiosta vuoden 2015 lopulla hyvin arvosanoin. Nyt hän valmistautuu Helsingin yliopiston pääsykokeisiin sekä kirjoittaa fantasiakirjaa.

Olli kirjoitti englannin kielestä lähes täydet pisteet ja aikookin pyrkiä lukemaan englantilaista filologiaa. Hän ei pidä itseään opettajatyyppinä, mutta voisi kuvitella tulevaa uraa esim. kääntäjänä.
Olli Heinäsen lukio keskeytyi aikaisemmin motivaation puutteeseen, jonka syynä oli muun muassa koulukiusaus. Muutaman vuoden hän yritti etsiä töitä, mutta joutui toteamaan, että pelkkä peruskoulun todistus ei nykyään työelämässä riitä.
Olli työskenteli  jonkin aikaa Inex Partnersin varastolla Kilossa. Se elämänvaihe kypsytti päätöstä jatkaa opintoja ja päästä sitä kautta toisenlaisiin töihin.

Niinpä Heinänen hakeutui Espoon aikuislukioon ja puristi itselleen vuodessa hyvän ylioppilastodistuksen. Olli kehui opiskelua hyvin järjestetyksi ja motivoivaksi. Pieni lukio on rauhallisempi jo pienemmän ihmismäärän vuoksi, mutta myös siksi, että opiskelijat keskittyvät enemmän opiskeluun kuin isoissa päivälukioissa. Aikuislukion opiskelijat ovat eri-ikäisiä, mutta ystäviä löytää varmasti jos haluaa ja etsii. ”Itse olen enemmänkin omissa oloissani viihtyvää tyyppiä”, hymyilee Olli Heinänen.

Olli_Heinänen_ylioppilas2015_6

Olli käyttää englantia päivittäin nettituttujen kanssa ja pelien maailmassa. Oma tuntuma on, että englannin kielen taito lähentelee sitä äidinkielenä puhuvaa. Nyt Olli lukee yliopiston pääsykokeita varten kolmiosaista englanninkielistä kirjasarjaa jo toiseen kertaan sekä suunnittelee pänttäysmaratonia jos sattuu kutsun saamaan. Lukion äidinkielen opinnot, tekstitaito ja -analyysi antoivat kirjoittamisesta kiinnostuneelle Ollin mielestä paljon valmiuksia myös muiden kielten opiskeluun.

Jos Helsingin yliopiston ovet eivät ensiyrittämällä avautuisikaan, aikoo Olli pyrkiä Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakouluun, jossa opetetaan luovaa kirjoittamista. Idea tästä tuli opinto-ohjaajalta, mutta tuntui niin kiinnostavalta, että hän ehkä pyrkii sinne jopa yliopiston lisäksi.

Olli Heinänen pitää fantasiakirjallisuudesta ja jo pitkän aikaa on mielessä on pyörinyt idea omasta fantasiakirjasta. Kirjan päähenkilö on ehkä ihmissusi, jonka hahmo kiehtoo Ollia erityisesti. Hän haluaisi myös kuvittaa kirjan itse. ”Jokainen luku voisi alkaa sitä kuvaavalla piirroksella, jonka itse piirrän”, suunnittelee Olli.

”Tulevina vuosina, kunhan olen saanut maisterintutkinnon suoritettua, voisin kuvitella muuttavani Englantiin tai Yhdysvaltoihin, jos sopiva tilaisuus ja työ löytyy”,  jatkaa Olli tulevaisuuden pohdiskelua.

Ollin lakkiaiset ja ylioppilastutkinto olivat perheessä juhlapäivä, olihan hän suvun ensimmäinen ylioppilas 16 vuoteen.”