Samaa unta -elokuvassa onnistuttiin yhteistyöllä – ohjaaja Sari Tenhuselle projekti on ollut pitkä ja tärkeä

Sari Tenhunen kiittää yhteistyöstä omnialaisia ja kuntalaisia.
Sari Tenhunen kiittää yhteistyöstä omnialaisia ja kuntalaisia.

Samaa unta -elokuvan uusintaesitykset marraskuun alussa myytiin loppuun. Ohjaaja Sari Tenhunen iloitsee elokuvan saamasta palautteesta.

Teatteri- ja kirjallisuusaineiden opetuksesta Espoon työväenopistossa vastaavalla Sari Tenhusella on usean vuosikymmenen työhistoria ja monenlaisia projekteja takanaan

”Samaa unta elokuvan tekeminen oli seikkailu, matka menneisyyteen ja oppimisprosessi uuden äärellä”, Tenhunen toteaa.

”Sen tekeminen oli sekä hauskaa että haastavaa.  Oli antoisaa päästä hyödyntämään kaikkea sitä, minkä olen vuosien varrella oppinut. Ilman yhteistyötä omnialaisten ja kuntalaisten kanssa elokuvan tekeminen ei olisi ollut mahdollista”, Tenhunen kiittelee.

Marraskuun alkupuolella uusintaesityksenä Kino Tapiolassa nähty Samaa unta sai ensi-iltansa viime vuoden syksyllä Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi.

”Kaikki esitykset ovat olleet loppuunmyytyjä, ja kysyntää on edelleen. Esityksestä on tykätty todella paljon, ja sen äänituotantoa sekä elokuvan runollisuutta ja visuaalisuutta on kiitetty. Opiskelijoille tämä on ollut tärkeä mahdollisuus päästä mukaan isoon projektiin”, Tenhunen kuvailee.

Historiallisesti tärkeää ja kirjallisesti ansiokasta

Elokuva kertoo rakastavaisten kirjeenvaihdosta jatkosodan aikana.

”Elokuvan aihe on tärkeä.  Joillakin suomalaisilla on vielä jäljellä vanhempiensa tai isovanhempiensa kirjeenvaihto sotavuosilta. Ne ovat osa meidän kollektiivista alitajuntaamme, yhteistä historiaa. Sanotaanhan, että sota vaikuttaa aina neljänteen sukupolveen”, Tenhunen pohtii.

”Tämä kirjeenvaihto valikoitui aiheeksi, koska se on yhden tuntemattoman rivisotilaan ja hänen rakastettunsa tarina. Kirjeet ovat myös poikkeuksellisen korkeatasoista suomen kieltä.”

Tenhunen kertoo yli kymmenen vuotta kestäneen yhteistyön Hannu Lemolan, Juha Hytösen, Thomas Mattsonin ja Leena Lähteenmäen kanssa olevan tärkeä osa elokuvan toteutumista. Nuorten työpajoilla työskentelevä nelikko on ollut opiskelijoineen tekemässä kuva- ja äänituotantoa myös monissa muissa projekteissa.

”Lähes kaikilla elokuvassa mukana olleilla on omanlaisensa tausta Omniassa. Esimerkiksi pääosan esittäjä Juho Kuusamo on opiskellut Omniassa”, Tenhunen kertoo.

Elokuvan pääosissa nähtävät Kuusamo ja Talvikki Eerola ovat näyttelemisen ammattilaisia. Mukana on myös työväenopiston opiskelijoita,  ja äänituotanto on Omnian nuorten työpajojen opiskelijoiden käsialaa.

Vahvasti omnialainen projekti

Samaa unta -elokuvan tarinaa on kerrottu jo kymmenen vuotta. Idea lähti lentoon runoesityksestä, minkä jälkeen tehtiin teatteriversio.

”Tekstiä rakastetaan, ja jatkosuunnitelmia mietitään jo. Nyt olen iloinen, että uusintaesitykset sujuivat hyvin ja saivat katsomot täyteen.”

Sari Tenhuselle yhteistyö Omniassa ja kuntalaisten kanssa on erityinen ilonaihe.

”Työryhmä on enemmän kuin osiensa summa, ja kaikki oppivat toisiltaan. Myös virheistä opitaan, ja tämä on ollut aivan valtava panostus kaikilta tekijöiltä”, hän tuumaa.

”Aina on hiottavaa. Merkityksellinen ja opetuksellisestikin ansiokas tarina ansaitsee korkeatasoisen lopputuloksen”.

Teksti ja kuva: Milka Mantsinen, Viestintä- ja markkinointipalvelut

Vertaismentorointi tutustuttaa tekoälyn mahdollisuuksiin

Tekoälyn mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, pohtii Espoon työväenopiston Seniorit tekoälymentoreina -hankkeen kurssille osallistunut Ritva Sundberg.

Ritva Sundberg toteaa opiskelun avartaneen hänen näkemyksiään.

”Tekoäly tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia tehdä hyvää. Ajattelen, että eettiset kysymykset on ehdottomasti otettava huomioon tekoälyn käytössä. Kärjistäen tekoälyllä voi pelastaa maailman, jos sitä käytetään oikein”, hän toteaa.

Seniorit tekoälymentoreina -hankkeen tavoitteena on saada osallistujat motivoimaan ja kannustamaan muita ja käyttämään sekä opastamaan tekoälyn käyttöön esimerkiksi hoitokodeissa.

Hankkeen tavoitteena on kouluttaa 100 senioria vertaismentoreiksi. Osallistujilta ei vaadita aiempaa osaamista asiassa.

Espoon työväenopiston Seniorit tekoälymentoreina -hanke oli mukana Espoon Sellossa järjestetyssä Nettiä ikä kaikki -tapahtumassa elokuussa.

Kurssi kannusti motivoimaan muita

Ritva Sundberg kertoo motivoituneensa jakamaan tietoa ja rohkaisemaan muita tutustumaan tekoälyyn ja erilaisiin laitteisiin.

”Mielestäni tekoälyyn liittyvä asennekasvatus on erittäin tärkeää. Tässäkin eettiset kysymykset ovat tärkeitä. Haluan motivoida ihmisiä olemaan uteliaita ja kiinnostuneita”, hän toteaa.

”Hankkeeseen osallistuminen on vähentänyt epävarmuutta ja selkeyttänyt tekoälyn käsitettä. Suosittelen ehdottomasti kurssia kaikille, joita aihe kiinnostaa tai askarruttaa.”

Hankkeessa tutustutaan muun muassa robotteihin.

Sundberg pohdiskelee robotiikan vaikutusta esimerkiksi suomen kieleen.

”Olisi ehkä ihanteellisinta, jos robottia varten kehitettäisiin oma persoonapronomini. Tällä hetkellä asia on vielä uusi, ja ehkä jossain vaiheessa tämä asia tulee enemmän esiin”, hän tuumii.

Pilotista uudeksi käytännöksi

Kouluttaja Pauli Isoaho kertoo, että kursseilla on muun muassa kokeiltu ohjelmointia.

”Ensimmäistä kertaa Suomessa toteutetussa pilottiryhmässä on ollut osaavia ja motivoituneita opiskelijoita. Tavoitteena on, että tällainen toisia käyttäjiä motivoimaan kannustava malli saadaan entistä laajemmin käyttöön”, hän toteaa.

”Monelle kiinnostus vertaismentorointiin lähtee auttamisen halusta ja kiinnostuksesta osallistua siihen, mitä maailmassa tapahtuu”, hän toteaa.

Hankkeen idea on kehitelty Omnian AI Labissa Espoon Otaniemessä ja sitä rahoittaa Uudenmaan liitto.

Teksti: Milka Mantsinen, Viestintä- ja markkinointipalvelut

Kuva: Teija Hakala, Viestintä- ja markkinointipalvelut

uudenmaanliitonlogo

Kurkkaa kulissien taakse: Tuula Alanko

Kurkkaa kulissien taakse –sarjassa tutustumme Omnian henkilökuntaan. Millaisia ihmisiä Omniassa työskenteleekään?

Olen Tuula Alanko.

Toimin Omniassa Espoon työväenopiston koulutuspäällikkönä. Vastaan työväenopiston koulutustarjonnasta, prosesseista ja kehittämisestä yhteistyössä ammattitaitoisen ja innokkaan henkilökunnan kanssa.

Työskentelen vielä vähän aikaa Mäkkylän toimipisteessä. Elokuun alusta työväenopiston henkilökunnan tavoittaa Tapiolasta Itätuulentie 1:stä.

Parasta Omniassa on henkilökunta, monipuolisuus, tulevaisuuteen suuntautuminen sekä rohkea toiminnan kehittäminen. Myös toimivat tukipalvelut sekä laaja oppilaitosyhteistyö tekevät työstä mielekästä.

Suosikkiharrastuksiani ovat luonnossa liikkuminen, matkustelu, lukeminen sekä vapaa-ajan vietto perheen ja ystävien kanssa.

Kenestä haluaisit tietää lisää? Voit ehdottaa sähköpostilla viestinta@omnia.fi.

Luulitko, ettet osaa laulaa -kurssilla etsittiin omaa ääntä

Espoon työväenopistossa järjestettiin syksyllä 2017 kurssi, jonka tavoitteena oli kannustaa nuoria laulamaan. Luuletko, ettet osaa laulaa -kurssille saivat osallistua kaikki, joilla oli intoa ja kiinnostusta laulamiseen.

Erityisesti kurssin tavoitteena oli tavoittaa 16-29-vuotiaat nuoret, joille laulaminen oli jostain syystä vaikeaa. Kurssilla kannustettiin löytämään oma ääni rohkeasti ja opastettiin äänenkäytössä.

Idea nuorten toiveesta

Kurssi toteutettiin Nuorten ideat – Nuorten kurssit -hankkeessa nuorten toiveesta. Lähtökohtana oli, että kaikki osaavat ja voivat laulaa.

Kurssille osallistunut helsinkiläinen Hannu Lahtinen, 29, totesi, että kurssin sisältö oli innostavaa ja kurssilla oli hauskaa. Erilaiset harjoitukset ja yhdessä tekeminen toisten kanssa olivat hänen mielestään laulamiskurssin parasta antia.

”Teimme muun muassa verryttelyjä ja rentoutumisharjoituksia, jotka auttoivat äänen avaamisessa ja itse laulamisessa”, Lahtinen kertoo.

Kannustava ilmapiiri ja mukava tunnelma

Hannu Lahtinen hakeutui kurssille, koska laulaminen oli aikoinaan tuntunut hankalalta.

”Kurssilla tutustuin uusiin ihmisiin ja pääsin harjoittelemaan laulamista kannustavassa ja rennossa ilmapiirissä”, Lahtinen kuvailee.

Lahtinen kertoo pelänneensä laulamista erityisesti nuorempana ja halunneensa kokeilla uutta tapaa rohkaistua käyttämään ääntään.

”Voi olla, että innostun lauluharrastuksesta vielä niin, että liityn kuoroonkin”, hän tuumaa.

”Ainakin sain lisää rohkeutta ja mukavan kokemuksen oppimisesta.”

Teksti: Milka Mantsinen

Kuva: Elias Rantanen

X-Factor kannustaa Hanna-Maaria Tuomelaa eteenpäin – työt Espoon työväenopistossa innostavat laulajaa

Hanna-Maaria Tuomela X-Factor -kilpailun finaalissa.

Espoon työväenopistossa tuntiopettajana työskentelevä Hanna-Maaria Tuomela osallistui X-Factor -kilpailun finaaliin viime sunnuntaina.

Tuomela oli toinen finaalin kilpailijoista. Vaikka voitto jäi tällä kertaa saamatta, Hanna-Maaria Tuomela iloitsee osallistumisestaan ja siitä, että pääsi kilpailussa loppumetreille omilla kappaleillaan.

”Erittäin suuren kiitoksen ansaitsevat tukijoukkoni. Myös Omnian opiskelijoiden kannustus ja tuki on ollut aivan mahtavaa!”, hän sanoo.

Tuomela on opettanut Espoon työväenopistossa vuodesta 2014 saakka. Biisintekokurssin opettajana aloittanut Tuomela opettaa nykyisin myös pop- ja jazzlaulua yksilö- ja ryhmätunneilla. Ensi syksynä hän opettaa tauon jälkeen taas myös biisintekoa.

Musiikkia pienestä pitäen

Musiikki on ollut Hanna-Maaria Tuomelan elämässä läsnä lapsuudesta saakka. Muusikkoperheen lapsena kasvanut Tuomela kertoo, että laulaminen ja klassinen pianonsoitto valikoituivat luonnollisesti osaksi elämää hänen ollessaan hyvin nuori. Musiikkipedagogiikan opintoja hän on suorittanut Sibelius-Akatemiassa ja Metropolia Ammattikorkeakoulussa.

”Olen halunnut kehittää omaa osaamistani jatkuvasti ja siksi jatkanut opiskelua koko aikuisikäni.”, hän sanoo.

Levytyssopimus tavoitteena

Hanna-Maaria Tuomelan tavoitteena on levytyssopimuksen saaminen ja musiikin tekeminen nykyistä isommassa mittakaavassa. Tuomela osallistui X-Factor -kilpailuun omilla kappaleillaan.

”Minulla on levyn materiaali valmiina, nyt vain toivon saavani sopimuksen.”, hän tuumaa.

”Olo X-Factorin jälkeen on kiitollinen ja toiveikas.”

Tuomela kertoo nauttivansa työstään Espoon työväenopiston tuntiopettajana.

”Opiskelijat ovat vastuullisia ja he todella haluavat oppia ja ovat innostuneita siitä, mitä tekevät. Minulla on mahdollisuus tehdä sellaista työtä, mistä todella pidän.”

Arvokas kokemus

Hanna-Maaria Tuomela kertoo, että kilpailussa oli arvostava ja kannustava ilmapiiri.

”Minua kohdeltiin todella arvostavasti. Kokonaisuutena kilpailu oli hieno kokemus! Olen kiitollinen, että pääsin kisassa finaaliin saakka – tästä on hyvä jatkaa!”

Teksti: Milka Mantsinen

Kuva: Janita Autio

Kirjansidonnan kurssilla oppii paljon mielenkiintoisia asioita

Kirjansitojat kokoontuvat aina keskiviikkona aamupäivisin Olarissa vartavasten kirjansitomista varten varustetussa luokassa. Ryhmään kuuluu yli kymmenen aktiivista kurssilaista, jotka kukin työstävät omaa projektiaan. Moni asuu lähellä, kävelymatkan päässä. Aivan nurkan takaa tulevat muutamat. Aamupäivällä tapahtuvaa kokoontumista monet pitävät hyvänä asiana. ”Olemme kiireisiä eläkeläisiä”, kurssilaiset toteavat.

Monella on menossa vanhan rakkaan kirjan uudelleen sitominen, toiset taas sitovat muistikirjaa ja ryhmän kvartetti eli pitkälle ehtineet osaajat kehittävät omia vaativia projektejaan. Kirjansidonnassa vain mielikuvitus on rajana, kyseessä onkin luova kirjansidonnan kurssi opettajanaan Ritva Kurittu-Kalaja. Jokaisella on tärkeänä tukena mukanaan Espoon kirjansitojat ry:n Seppo Seppälän laatima Kirjansidonnan peruskurssin moniste, jonka he ovat kukin sitoneet oman makunsa mukaan.

”Ritva on monipuolinen idealähde”, Marjatta kertoo.

Kurssilaiset saavat käyttöönsä Espoon kirjansitojat ry:n koneet ja laitteet. Yhdistys ostaa myös käytettävät tarvikkeet. Osallistuja maksaa opetuksesta ja materiaaleista kurssimaksun yhteydessä.

Henrik korjaa ja entistää sata vuotta vanhaa kirjaa Jorden rundt på 80 dagar. Ennen kuin kirja korjataan, täytyy osata sitoa se oikein.

Eija soveltaa oppimaansa luovasti päällystämällä Afrikan Tähti-pelin laatikon uuteen kuosiin. Lasten ja lastenlasten ahkera pelaaminen antoi kimmokkeen tälle työlle. Myös pelinappulat uusitaan hyödyntämällä maitopurkkien korkkeja. Merjan  äidin keittokirjan selkä on irti. Se kiinnitetään uudestaan ja näin kirja jatkaa elämäänsä. Sanna kertoo hyödyntävänsä kirjaprojektiin myös vanhan nojatuolin nahan.

Timo, joka on ollut mukana jo peräti 25 vuotta, sanoo pilke silmäkulmassa ”priimaa pukkaa tulemaan”.

Kalligrafiaa harrastava Sanna löysi kirjansidonnan ja kertoo, miten nämä kaksi harrastusta tukevat toisiaan. Sanna suoritti kalligrafian kirjekurssin ollessaan Tansaniassa.

Tärkeänä periaatteena on pientenkin osasten ja palasten uudelleenkäyttö. Mitään ei heitetä pois, vaan käytetään aina seuraavaan projektiin ja edetään kestävän kehityksen periaatteiden mukaan.

Päivän teemana on ristikkäissidos. Monet ovat olleet mukana yli 10 vuotta, uusimmat ryhmässä 2 – 5 vuotta. Kaikki ovat hyvin innostuneita! Uudet kurssilaiset otetaan lämmöllä vastaan.

Hieman historiaa

Kirjan alkumuotoja olivat savi- ja vahataulut, palmunlehtikirjat sekä papyrus- ja pergamenttikääröt. Pergamenttisivuja ryhdyttiin leikkaamaan arkeiksi, jotka taitettiin ja leikattiin vihkoiksi. Vihkot kiinnitettiin lujilla siteillä kanteen. Syntyi koodeksi, nykyaikaisen kirjan nelikulmainen alkumuoto. Tätä muotoa on yritetty muuttaa, mutta aina on kuitenkin palattu nelikulmaiseen muotoon.

Suomeen kirjansidonnan taito tuli lähinnä Saksan ja Ruotsin kautta. Ensimmäinen kirjansitoja, josta löytyy maininta, on vuodelta 1514 on Augustiinus Turussa. Sitojien ammattikunta perustettiin Turussa 1775, Oulussa 1818, Helsingissä 1833 ja Kuopiossa. (Seppo Seppälä, Kirjansidonnan peruskurssi).

Kirjansidontaa voi opiskella Ruotsin kuninkaallisessa kirjastossa. Suomessa ainoa paikka on Sastamalan kirjatalo.

Onko teillä yhteistä vapaa-ajantoimintaa kurssin ulkopuolella?

”Olemme tehneet yhdessä tutustumiskäynnin Kansallisarkistoon, toissa vuonna kävimme Turun pääkirjastossa. Ja teimmehän me matkan Porvooseen WSOY:n arkistoon”.

Yhdessä tekeminen myös varsinaisen kurssin ulkopuolella on yleistä Espoon työväenopistossa. Kursseilla todella tapaa samanhenkistä porukkaa.

Näyttely

Kansalliskirjastossa Helsingissä on meneillään näyttely Kaunista! 1.3. – 14.5.2018.

Kyseessä on kolmen näyttelyn kokonaisuus, joka sisältää Espoon Kirjansitojien järjestämän Kirjansidokset pohjoismaista 2018 –näyttelyn. Samassa näyttelyssä on koottu esille Kansalliskirjaston vanhoja arvokkaita käsinsidottuja kirjoja.

Kristiina Santala
Tiedottaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Maalauskurssilla Mäkkylässä

 

Maalauskurssilaiset nauttivat harrastuksestaan.

Väriverryttelyä-maalauskurssi kokoontuu perjantai-aamupäivisin Mäkkylässä. Kyseessä on edistyneiden maalareiden ryhmä, jossa keskitytään oman ilmaisun kehittämiseen opettaja Susanna Salaman yksilöllisessä ohjauksessa. Yhteisinä teemoina syyslukukaudella on ollut esimerkiksi minimalistiset väriskaalat ja metamorfoosi. Opiskelijat työskentelevät paljon myös itsenäisesti omien aiheiden parissa.

Tapasimme ryhmäläisten kanssa kahvitauolla, jolloin muutamat kurssilaiset kertoivat kokemuksistaan kuvataiteen parissa työväenopistossa.

Ilmari Kianne, joka on ollut peräti 40 vuotta mukana kuvataiteen kursseilla, kertoi opiskelleensa aluksi mallin piirtämistä ja liitu- ja hiilipiirustusta. Pastellit, vesivärit ja öljyvärit ovat myös tulleet tutuiksi vuosien varrella. Kianne korosti opettajan merkitystä, vuorovaikutus oppilaan ja opettajan välillä on hyvin tärkeää. Kun opettaja ymmärtää oppilaan ajatusmaailmaa, hän osaa ohjata eteenpäin parhaalla mahdollisella tavalla. Keskustelimme myös taiteen opettamisen vaikeudesta.

Haastateltavat totesivat yksimielisesti olevansa erittäin tyytyväisiä saamaansa opetukseen ja kehuivat opettajaansa Susanna Salamaa vuolaasti.

Jorma Ryttäri on osallistunut 15 vuoden ajan erilaisille maalauskursseille ja hänellä on ollut vuosien aikana seitsemän eri opettajaa.

Suvi Pohjoisaho ja Riitta Sarevuo kertoivat kursseilla olevan myös hyvin hauskaa. Pohjoisaho on vasta äskettäin tullut mukaan ryhmään ja kertoi nauttivansa siitä, että opetus ei ole koulumaista. Myös aika sopii hänelle hyvin.

Kurssilaiset kertoivat aluksi sommittelevansa työtään, ja nyt on vuorossa abstrahointi. Jokainen keskittyy omaan työhönsä. Intohimo omaan tekemiseen välittyi hyvin jokaisesta.

Kaikki pitivät Mäkkylän opetuspaikkaa ja -tilaa erinomaisena, samoin kurssin aikaa klo 10–12.30. Parkkipaikka lähellä on hyvin tärkeä, koska kurssilla tarvitaan paljon erilaista tavaraa. Työn alla olevat maalaukset ja värit kulkevat autolla helposti mukana. Joukossa on myös jalankulkijoita lähialueelta. Varsinkin he painottavat lähellä olevaa ja helposti saavutettavaa opetuspaikkaa.

Nyt sinullakin on mahdollisuus tutustua ryhmän töihin Tapiolassa.

Väriverryttelyä-ryhmän työt ovat esillä Itätuulentiellä kolmannessa kerroksessa 3.–29.3.2018. Tervetuloa tutustumaan !

Teksti: Kristiina Santala 

Kuva: Susanna Salama

Big Data – tietoisku Omnia AI Labissa

Espoon työväenopisto toteuttaa kevätkaudella luentosarjan, joka esittelee digitalisaation myötä tulleita uusia asioita tietoiskuina.

Ensimmäinen tietoisku Mitä on tekoäly toteutettiin tammikuussa. Helmikuussa vuorossa oli luento Mihin Big Dataa hyödynnetään yhteiskunnassamme?

Maaliskuussa kuullaan aiheesta Robotit tulevat!, huhtikuussa aiheena on Koneoppiminen – tulevaisuuden optimointia? ja toukokuussa kuullaan asioiden internetistä, Internet of Things.

Tietoiskut voi kuunnella myös etäyhteyden kautta. Luento striimataan etukäteen ilmoittautuneille.

Kaikkiin tietoiskuihin on vapaa pääsy. Tietoiskut järjestetään Omnia AI Labissa Otaniemessä osoitteessa Sähkömiehentie 4 G.

Mikä Big Data?

Luennoitsija Juha Vuorinen esitteli tietoiskussa Mihin Big Dataa hyödynnetään yhteiskunnassamme? aiheen taustaa ja kertoi, että termiä Big Data käyttivät ensimmäistä kertaa NASAn tutkijat Michael Cox ja David Ellsworth vuonna 1997 tieteellisessä artikkelissaan.

Datan kasvusta oli tulossa haaste nykyisille tietokonejärjestelmille, koska tietomäärät ovat niin suuria. Puhuttiin Big Datan aiheuttamasta ongelmasta. Vuonna 2008 ilmiön ymmärrys kasvoi entisestään ja puhuttiin datan havainnoinnista, keräämisestä, varastoinnista ja analysoinnista. Kymmenen vuotta sitten internetin käyttö räjähti muun muassa verkkokaupan ja hakukoneiden myötä, ja Big Datan laaja-alainen merkitys yhteiskunnille alettiin ymmärtää paremmin.

Big Data tarkoittaa dataa, jota kerätään pääasiassa internetin liikenteestä ja tallennetaan tietovarastoihin. Perinteiset tietojenkäsittelymenetelmät eivät enää riitä käsittelemään datan jatkuvasti kasvavaa määrää. Big Data voidaan myös määritellä neljän v:n kautta: volume (datan määrä), velocity (nopeus, jolla uutta dataa syntyy) ja variety (datan rakenteiden monimuotoisuus). Myös neljäs v on määritelty: veracity, jolla tarkoitetaan datan sisällön merkityksen epävarmuutta.

Algoritmit Big Datan päällä

Kehittyneet algoritmit lukevat dataa ja löytävät siitä hyödyllisiä ja uusia merkityksiä. Algoritmit automatisoivat tietomassojen käsittelyä. Yhtenä sovelluksena voidaan mainita potentiaalisten lääkkeiden löytäminen Parkinsonin tautiin älykkäiden tekstianalyysipohjaisten algoritmien avulla.

Big Data ja 2010-luku

Tietokoneiden muistin ja tehojen kehitys, tietokantaratkaisujen kehitys, internet-verkon, -liikenteen ja -palveluiden kasvu ja kehitys on ollut räjähdysmäisen nopeaa viimeisten 10 vuoden aikana. Avoimen lähdekoodin kehitys mahdollistaa edulliset konesaliratkaisut. Erään asiantuntijan mukaan tiedon tuotanto kasvaa vuoteen 2020 mennessä vuosittain 4300 prosenttia!

Juha Vuorinen pitää syventävän luennon aiheesta Leppävaarassa 1.3. –22.3. 2018 kurssilla Big Data, kurssinumero E180473. Kurssilla käsitellään Big Data -ilmiötä laaja-alaisesti.

Kurssilla opitaan Big Datan keskeiset käsitteet, teknologiset ratkaisut, yhteiskunnalliset vaikutukset sekä käsitellään Big Datan tulevaisuutta. Kurssilla tutustutaan myös R-kieleen, jolla Big Datan kanssa usein työskennellään.

Kurssilla on muutama paikka vielä vapaana. Tervetuloa!

Omnia AI Lab käynnistyi lokakuussa 2017 ja on matalan kynnyksen oppimispaikka, jossa voi päivittää digiosaamistaan. Ensimmäisessä pilottivaiheessa voi kuulla alan asiantuntijoiden puheenvuoroja, harjoitella virtuaalineuvottelujen pitämistä ja kuulla erilaisia tietoiskuja.

Teksti: Kristiina Santala

Iki-ihana ryijy

Ryijy on arvokas perinnetekstiili, joka voi samalla olla taideteos ja sisustuselementti. Tänä keväänä ryijy on vahvasti esillä: Tarvaspään näyttelyssä Yhtä säätöä – Mary Gallénin elämää  voi itse kokeilla ryijyn kutomista rivi kerrallaan Akseli Gallen-Kallelan suunnitteleman Ruusu-ryijyn mallin mukaan Espoon työväenopiston näyttelyyn toimittamilla kangaspuilla. Ryijyyn käytetyt langat tulevat Kierrätyskeskuksesta ja loimen on lahjoittanut Lankava Oy.  Laura Taivalaho Helsingin yliopiston käsityötieteen oppiaineesta opastaa ryijyn kutomisessa. Tarkoitus on antaa näyttelyvieraalle kokemus ryijyn kutomisesta ja innostaa tutustumaan aiheeseen enemmänkin.

Mary Kutoo, Axel Gallenin öljymaalaus vuodelta 1905, kuva GKM/Petri Summanen

Ruusu-ryijy on esillä vitriinissä ja sen vieressä on kuvataitelijan maalaus puolisostaan ryijyä kutomassa. Mary Gallén oli paitsi konserttipianisti ja soitonopettaja, myös taitava kutomaan ryijyjä ja huolehtimaan arjen sujumisesta. Näyttely antaa mahdollisuuden tutustua lähemmin Mary Gallénin (1868 – 1947) kiehtovaan elämään säätyläiskodista erämaan torppiin, maailman metropoleihin ja taidepiireihin.

Näyttely on avoinna 27.1. – 2.9.2018.

Ryijy-kursseja Espoon työväenopistossa

Espoon työväenopiston ryijykursseilla voi tutustua lisää ryijyn maailmaan seuraavilla kursseilla: Kudottavan ryijyn suunnittelu  9.–11.2. Itätuulentiellä. Vielä ehtii hyvin mukaan. Kurssilla suunnitellaan oma ryijymalli kangaspuilla kudottavaan ryijyyn. Ryijy ommellen  3.3.– 26.4.2018 Ruusutorpan koululla Leppävaarassa ja Solmuton ryijy, esittelykerta 8.3.2018 Leppävaaran kudonta-asemalla. Espoon työväenopiston kudonta-asemilla Espoon keskuksessa (Sokinsuokuja 4), Leppävaarassa (Ajurinkatu 2) ja Tapiolassa (Itätuulentie 1) voi kutoa kangaspuilla erilaisten mattojen, huopien ja muiden sisustuskankaiden lisäksi myös ryijyjä.

Ilmoittautumiset kursseille www.ilmonet.fi tai p. 020 692 444 (ma – to klo 12 – 15)

Teksti: Kristiina Santala

Musiikin iloa tietokoneella

Esittelyssä Espoon työväenopiston musiikkiteknologian opettaja Sampo Härkönen

Keskittyminen on käsin kosketeltavaa, kun Espoon työväenopiston musiikkiteknologian opettaja Sampo Härkönen johdattelee joulukuisen iltana opiskelijoita miksauksen saloihin Tapiolan studioluokassa. Olen saanut ainutlaatuisen tilaisuuden olla kärpäsenä katossa Härkösen luotsaamalla äänitys- ja miksaus -kurssilla. Selvitetäänpä, millainen ihminen Härkönen on ja millaista on musiikkiteknologian opiskelu työväenopistossa.

img_2407
Sampo Härkönen (keskellä) ohjaa musiikkiteknologian opiskelijoita

Musiikin sekatyöläinen

Härkösen polku musiikkiteknologian opettajaksi alkoi musiikkiopiston pianotunneilta ja jatkui muusikko- ja pedagogiopinnoissa. Musiikkiteknologia tuli muusikkouden rinnalle Härkösen alkaessa tehdä omia äänityksiä kotistudiossa. ”Kaverin kanssa tehtiin konemusiikkia”, Härkönen kuvailee.

Musiikkiteknologia innosti siinä määrin, että Härkönen päätyi opiskelemaan musiikkiteknologiaa Sibelius-Akatemiaan. Muusikkous on kulkenut kuitenkin mukana koko ajan: ”Sibelius-Akatemiassa tein musiikkiteknologian lisäksi piano-opintoja: jazzpianoa enimmäkseen, mutta lisäksi myös klassista jonkin verran.”

Opintojen monipuolisuus näkyy Härkösen työnkuvassa: musiikkiteknologian ja pianon opettamisen lisäksi Härkönen tekee äänituottajan ja livemiksaajan töitä. ”Mä olen vähän tällainen sekatyöläinen”, Härkönen naurahtaa ja toteaa, että monipuolisuus on hyvä asia musiikin alalla.

Opettajana työväenopistossa

Opettaminen on lähellä Härkösen sydäntä. ”Olen suuntautunut opetusalalle: olen tehnyt opettajan pätevyyden Sibelius-Akatemiassa ja toiminut soitonopettajana pitkään”, hän kertoo.

Omniaan Härkönen päätyi suunnittelijaopettaja Johanna Lehtinen-Schnabelin kysyttyä häntä töihin. Työväenopistojen toiminta oli kuitenkin Härköselle tuttua jo entuudestaan. ”Isäni oli työväenopiston rehtori ja sitä kautta työväenopiston aatemaailma on tullut tutuksi.” Opettamisen työväenopistossa Härkönen kokee luontaisena jatkumona omalla opettajan polullaan. ”Tämä (opettaminen työväenopistossa) tukee tietysti myös omaa soitonopetusta: saan täältä paljon ideoita pianon soiton opettamiseen”, kuvailee Härkönen.

Työväenopistossa Härkönen kokee positiiviseksi mahdollisuuden opettaa monipuolisesti musiikkiteknologiaa ja vaikuttaa kurssien sisältöön. ”Opiskelijat ovat kivoja ja motivoituneita ja opetustilat huippuhyvät”, Härkönen kehuu.

Kynnys matalalla

Musiikkiteknologian kursseille osallistumisen kynnyksen Härkönen haluaa pitää matalalla. ”Me ei edellytetä osallistujilta, että pitäisi osata soittaa jotain soitinta tai tuntea musiikin perusteet”, hän toteaa. Poikkeuksen muodostavat nuotinnuskurssi ja jatkokurssit, joille osallistuvilta toivotaan osallistumista peruskurssille tai muuten hankittuja riittäviä pohjatietoja.

Musiikkiteknologian kursseille osallistuu kaiken ikäisiä ihmisiä kouluikäisistä eläkeläisiin. Härkönen on vetänyt myös useita perhekursseja, joille aikuinen voi osallistua yhdessä lapsen kanssa.

Tekniikka musiikin palveluksessa

Opettajana Härköselle on tärkeää musiikin tekemisen ilo. ”Näen tärkeänä, että voin tarjota ihmisille vähän uudenlaisia näkökulmia musiikin tekemiseen: Miten teknologia voi tukea musiikillisia visioita”, Härkönen kuvailee. ”Pääpointti ei niinkään ole tekniikka ja laitteet, vaan musiikin tekeminen ja ilo.”

Innostuksen herättäminen on keskeinen tavoite Härkösen opetuksessa. ”Tavoitteena on, että saisi sytytettyä kipinän musiikin tekemiseen ja jatkamaan sitä kurssin jälkeen kukin omalla tavallaan.”

Härkönen näkee tärkeänä myös niiden opiskelijoiden tukemisen ja ohjauksen, joilla on jo osaamista. ”Näille voi antaa ideoita, mihin suuntaan voisi viedä sitä osaamista, ja keksiä uusia näkökulmia musiikin teknologiaan”, Härkönen pohtii.

Opiskelijoiden oma tekeminen on keskeistä Härkösen opetuksessa. ”Puhutaan hands on -lähestymistavasta, jossa opiskelijat lähtevät mahdollisimman nopeasti itse tekemään ja ottamaan selvää asioista.” Karkeasti jaoteltuna noin puolet kurssien sisällöstä on Härkösen opetusta ja puolet opiskelijoiden itse tekemistä, jota Härkönen ohjaa tarpeen mukaan.

Oivalluksia studiotyöskentelyyn

Härkösen opetustapa toimii myös käytännössä, vahvistaa äänitys ja miksaus -kurssille osallistuva Juha Kemppainen, jolla on aikaisempaa kokemusta karttunut omien kappaleiden äänittämisestä. Kemppainen kehuu saaneensa kurssilta hyviä ideoita omaan työskentelyynsä.

Puolentoista tunnin kurssikokoontumisissa on opeteltu äänittämiseen ja miksaamiseen uusia tekniikoita ja uutta terminologiaa, avaa Kemppainen. ”Oikeastaan saman tien on tullut ainakin itselle sellaisia asioita, että ahaa, sen voisi tehdä noinkin”, Kemppainen kertoo.

Uusia tuulia kurssiohjelmaan

Kurssien suunnittelussa Härkönen pitää tärkeänä ajan hermolla pysymistä. ”On tärkeää pysyä kehityksessä mukana, että kurssitarjonta ei jämähtäisi paikalleen.” Musiikkiteknologian kursseilla keväällä 2017 voi perehtyä mm. pelimusiikin tekemiseen, Ipadin musiikkisovelluksiin, musiikin tekemiseen tietokoneella yhdessä lapsen kanssa ja äänisuunnitteluun.

Keväällä on tulossa myös äänityksen ja miksauksen jatkokurssi, jolle Kemppainen aikoo osallistua. Kevään kurssilla hän toivoo saavansa palautetta omista töistä. ”Nyt kun on opittu ja tehty äänitystä ja miksausta, niin olisi kiva, jos tehtäisiin harjoitustyö ja opettaja kuuntelisi meidän tuotoksia ja kertoisi, mitä parantamista niissä on”, Kemppainen vinkkaa.

Lisää kursseista Ilmonetissa.

Kirjoittaja: Sonja Munter-Mäkeläinen, MuM
Musiikin tuntiopettaja, Espoon työväenopisto