Koulumummo lähti lukioon ja kirjoitti ylioppilaaksi

Riitta Soininen oli 70-vuotias, kun hän painoi päähänsä ylioppilaslakin joulun alla 2016.  Näin eloisa, savolainen koulumummo ja tuore ylioppilas kertoo elämästään.

Riitan vanhemmat olivat ahkeria, työtätekeviä ihmisiä, mutta eivät akateemisia. Äiti oli vanhaa kauppiassukua ja autoalan yrittäjäisän myötä tarttui Riittaankin jo nuorena yrittäjämäinen ajattelu. Kotipihassa olleessa leikkimökissä leikittiin pikkusiskon kanssa kauppaleikkejä ja naapurien runsaslukuinen kaveripiiri oli luonnollisesti asiakaskuntaa.

Riitta oli hyvä koulussa ja siirtyi kansakoulusta oppikouluun, kuten silloin oli tapana. Keskikoulun jälkeen opiskelut jatkuivat kauppaopistossa, joka tuntui silloin luonnolliselta valinnalta. Kauppaopiston luokkakaverista tuli myöhemmin Riitan aviomies. Riitta pääsi pankkiin töihin, syntyivät lapset ja vietettiin tavallista perhe-elämää.

Miehellä oli Kuopiossa v. 1982 alkaen Hartwall-juomien edustus, johon kuului Hartwall-tuotteiden myynti ja jakelu. Vuodesta 1995 vuoteen 2002 toimittiin myös McDonald´s -yrittäjinä. Riitta hoiti yritysten konttorityöt ja kirjanpidon. Vaikka työ numeroiden parissa oli kiinnostavaa, hän välillä harmitteli, että ylioppilaslakki jäi aikanaan hankkimatta.

Riitan aviomies kuoli vuonna 2002 ja Riitta jäi eläkkeelle toimistotöistä täytettyään 65 vuotta vuonna 2011. Hänellä on kaksi aikuista poikaa ja myös jo kuusi lastenlasta, joiden kautta hän päätyi koulumummoksi. Riitta nauttii lasten kanssa olemisesta ja uusista ihmisistä. Koulussa kävi työssäoppimisjaksoilla myös Omnian opiskelijoita, joihin Riitta tutustui. Eräs uusista ystävistä oli 55-vuotias opiskelija, mikä motivoi myös Riittaa. Ei koskaan ole liian myöhäistä tehdä sitä mistä tykkää – vaikkapa suorittaa lukio-opinnot, hän mietiskeli.

Riitta Soininen otti selvää Espoon aikuislukion opiskelumahdollisuuksista ja rohkaistui keskusteluun opinto-ohjaajan kanssa. Samalla kävi ilmi, että kauppaopiston 50 vuotta vanhasta tutkinnostakin voi saada hyvitystä joissakin oppiaineissa. Näin Riitta aloitti aineopiskelijana Espoon aikuislukiossa.

Ylioppilaskirjoitukset menivät muuten hyvin, mutta äidinkielen essee ei onnistunut ensi yrittämällä. Riitta myöntääkin olleensa koko aikuisiän enemmän tekemisissä numeroiden kuin luovan kirjoittamisen kanssa. Kun on enää näin vähästä kiinni, niin en luovuta, päätti Riitta. Hän kävi elokuussa äidinkielen abikurssin ja yritti syksyllä uudelleen. Nyt sattui omakohtainen aihe teini-ikäisten nukkumisongelmista. Siitä, mistä tietää, osaa myös kirjoittaa, toteaa Riitta. Näitä ongelmia hän oli kohdannut jo oman pojan sekä myöhemmin tämän tyttären kohdalla. Niin leivottiin Riitta Soinisesta ylioppilas syksyllä 2016.

Mikä on Riitan neuvo muille eläkeikäisille? Opiskelkaa – mitä vain, mikä kiinnostaa! Olkaa avoimia ja aktiivisia, kuunnelkaa nuoria ja heidän mielipiteitään. Nyt Riitta opiskelee jälleen aineopiskelijana yhteiskuntaoppia, taloustietoa. Psykologia ja terveystieto kiinnostavat myös. Nuoret ystävät pitävät minut ajan tasalla ja virkeänä, hymyilee Riitta.

Espoon aikuislukio

 

Teksti ja kuvat Kaisu Venho

Todistus on vain yksi tulos opiskelusta

kuva: Teija Hakala

Kirjoitan tätä tekstiä lukuvuoden päättyessä, kevään valmistumisjuhlien jälkeen. Näissä juhlissa tuhat ammattiopiston opiskelijaa sai opintonsa päätökseen. Tuhat erilaista opiskelupolkua, tuhat erilaista tarinaa opiskelusta sekä tuhat erilaista suunnitelmaa ja haavetta tulevaisuudesta. Juhlissa kuultiin myös toinen toistaan parempia valmistuvien puheita. Kiitos Oula Peltola, Milla Laine, Markus Merikari, Jami Lindfors, Novita Daeli, Miika Ojala, Emmi Ukkonen (ylhäällä kuvassa), Tommi Mäntysalo ja Paula Härmä.  

Katsellessani ja kuunnellessani näitä rohkeita valmistuvia nuoria, mieleeni tuli ajatus, että tämä tunnelma ja nämä ajatukset on aivan pakko jakaa.   

 

”Kiitos opettajille, että olemme saaneet opiskella yksilöinä”
Ammatillista koulutusta kehitetään koko ajan yksilöllisemmäksi. Opiskelijat voivat valita erilaisia polkuja. Opiskelijan lähtökohdat ja tavoitteet vaikuttavat opiskeltaviin asioihin, menetelmiin ja opiskeluaikaan. Opiskelija on mukana suunnittelemassa opetusta. Valmistuvan opiskelijan puheessa sanat, ”Kiitos, että olemme saaneet opiskella yksilöinä” vahvistivat ajatuksiani siitä, että opetus on jo kehittynyt oikeaan suuntaan. Opiskelun tulee tukea opiskelijakohtaisesti tutkinnon suorittamista, työllistymistä ja jatko-opintoihin siirtymistä. Yksilöllisempi koulutus vaatii muutosta opetuksen järjestelyihin ja opettamiseen, mutta myös opiskeluun. Muutoksen myötä palkkiona on luvassa lisää motivaatiota!

”Omnia on ollut ensimmäinen koulu, jossa minua ei ole kiusattu”
Turvallinen oppimisympäristö on oppimisen edellytys. Turvallisuus liittyy fyysisiin puitteisiin, mutta vahvasti myös oppilaitoksen ilmapiiriin. Omniassa yhteisöllisyyteen on kiinnitetty viime vuosina paljon huomiota. Lisäksi opiskelijahallitus on kampanjoinut näkyvästi kiusaamisen ehkäisemiseksi. Omniassa erilaisuus on itsestäänselvyys ja se tuleekin nähdä vahvuutena. Yksilöllisyys ja yksilölliset opiskelupolut eivät saa vaikuttaa siihen, ettei opiskeluaikana voisi kokea kuuluvansa ryhmään. Kun valmistuva opiskelija toi puheessaan rohkeasti koko juhlayleisön edessä esille, että Omnia on ollut ensimmäinen koulu, jossa häntä ei ole kiusattu ja nyt hänellä on rohkeutta lähteä kohti uusia haasteita, niin koin, että jotain suurempaa kuin tutkintotodistus on saavutettu. Me jokainen olemme vastuussa siitä, että Omniassa on hyvä olla, opiskella ja työskennellä.

”Opiskelukavereita tulee ikävä, mutta verkosto säilyy”
Oppilaitoksessa ja työelämässä ei pärjää yksin. Toimintamallit perustuvat yhä enemmän tiimityöhön ja yhdessä tekemiseen yksilösuoritusten sijasta. Elämässä tulee aina eteen tilanteita, joissa kaverille kilauttaminen auttaa eteenpäin tai ainakin helpottaa oloa. Opiskeluaikana on hyvä mahdollisuus oppia yhteistyötaitoja, tutustua uusiin ihmisiin ja luoda omaa verkostoaan. Lähes kaikissa valmistuvien opiskelijoiden puheissa nousi esille erityisesti oman opiskeluryhmän merkitys opiskelun aikana. Yhdessä koetut asiat sekä ilot että surut yhdistävät opiskelijoita toisiinsa. Valmistumisen aiheuttaman eron ja ikävän sijasta päällimmäisenä mielessä on kuitenkin tieto siitä, että ystävyys jatkuu ja luotu verkosto säilyy. Merkittävä joukko valmistuvista työllistyy työssäoppimispaikkaansa. Työelämässä verkottuminen, omien vahvuuksien löytäminen ja työllistyminen kannattaakin ottaa opetuksen ja opiskelun yhdeksi tärkeimmiksi tavoitteiksi.

”Ymmärrän nyt, ettei yksikään opiskelupäivä ole ollut turha”
Elinikäisen oppimisen avaintaidot sisältyvät kaikkiin tutkintoihin. Niiden merkitys osana ammatillista koulutusta vahvistuu koko ajan. Ammatit muuttuvat, kansainvälisyys ja digitaalisuus lisääntyy. Yhä useampi työllistää itse itsensä. Todennäköistä on, ettei ammattiin valmistuva ole töissä samassa työpaikassa tai ainakaan samassa työtehtävässä koko työikäänsä. Eräs valmistuva kertoi puheessaan, että oli opiskeluaikanaan kokenut joitain opiskelupäiviä täysin turhiksi, mutta nyt valmistuttuaan hän ajatteli, ettei yksikään päivä ollut ollut kuitenkaan turha. Ammattilaiseksi kasvu vaatii paljon muutakin kuin perinteistä asioiden opettelua opettajan johdolla. Opiskelujen aikana tärkeintä oppia asenne työn tekemiseen ja itsensä jatkuvaan kehittämiseen. Ammatillinen kasvu vaatii aikaa.

Opiskelijat, muistakaa hyödyntää opiskeluaikanne hyvin
Tutkintotodistus on loppuelämän arvopaperi, mutta samalla myös osoitus siitä, että pystyy saavuttamaan tavoitteeksi asetetun päämäärän.  Mitä muita tavoitteita te opintojanne jatkavat ja uudet opiskelijat asetatte? Omniassa ja muissa arjen ympäristöissä teillä on lukematon määrä mahdollisuuksia itsenne kehittämiseen. Hyödyntäkää opiskeluaikanne mahdollisimman hyvin!

Teille valmistuneille toivotan vielä kerran onnea – tutkinto on nyt valmis, mutta oppiminen jatkuu!  

 

Hyvää kesää!

Maija Aaltola
rehtori
Omnian ammattiopisto