Kieltenopettajat Pirjo Keränen (aikuislukio) ja Minna Karinen (nyttemmin aikuisten perusopetus) osallistuivat lokakuussa Pohjois-Itävallan Schlierbachissa järjestetylle Genussland Österreich –kurssille. Järjestäjänä toimi maan opetusministeriön alainen Kultur und Sprache -ohjelma. Kurssilla käsiteltiin itävaltalaista ruokakulttuuria monesta eri näkökulmasta. Kävimme läpi mm. Itävallan saksan ruokasanaston erityispiirteitä ja ruoka-aiheisia kirjallisuusnäytteitä. Melkoisen iso osa kurssista tapahtui kuitenkin seminaarihuoneen ulkopuolella. Tutustuimme luostariin, jossa toimii myös juustola sekä lähialueen olutpanimoon. Vierailimme myös luomutilalla, ja yhtenä päivänä valmistimme omenapiirakan, Apfelstrudelin, täytteen. Taikinan teki kuitenkin ammattikondiittori.
Luomutuotanto ja lähiruoka olivat kurssin avainsanoja. Esimerkiksi mainitun Apfelstrudelin täytteet ostimme me kurssin osallistujat itse juuri noilla kriteereillä. Alueen ruokakaupoissa oli suuret valikoimat luomu- ja lähituotteita. Itävalta onkin luomutuotannossa Euroopan kärkimaita: 24 prosenttia viljelysmaasta on luomuviljelyssä.
Opettajina tutustuimme tietysti myös paikallisiin kouluihin ja seurasimme opetusta niissä. Toinen puolikas ryhmästä tutustui Schlierbachin sistersiläismunkkiluostarin yhteydessä toimivaan yksityiseen 10-18 –vuotiaiden kouluun ja toinen naapurikunta Kirchhdorfin vastaavaan valtiolliseen kouluun. Näihin kouluihin päästäkseen lapsella on oltava riittävän hyvät arvosanat kansakoulusta (Volksschule) keskeisissä aineissa. Työrauha tunneilla oli hyvä ja opettaja-oppilas -suhde rento. Saimme tietää, että opiskelijat kirjoittavat yo-vuotenaan n. 40-sivuisen kirjallisen lopputyön haluamastaan aiheesta. Kirjastossa esillä olevista töistä näimme, että aiheet vaihtelivat aivoinfarktista Jimi Hendrixin kautta supernoviin.
Referoin vielä muutamia kiinnostavia kirjoituksia kurssilla saadusta artikkelikokoelmasta. Aiheet liittyvät Itävaltaan, mutta antavat varmasti pohdittavaa myös suomalaisille. Saksan kielen taitoiset voivat lukea artikkelit kokonaisuudessaan oheisista linkeistä.
Österreichische Rundfunkin sivuilla kerrotaan, että wieniläisten tutkijoiden mukaan Itävalta voisi siirtyä kokonaan luomuviljelyyn, jos lihaa syötäisiin 10 prosenttia vähemmän tai jos elintarvikejätteen määrää vähennettäisiin 25 prosentilla.
Salzburger Nachrichten – lehden sivuilla puolestaan todetaan, että kauneus tulee kalliiksi myös elintarvikepuolella. Elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan maailman sadosta 1/3 ei päädy koskaan lautaselle asti. Teollisuusmaissa syynä on se, että ruokaa heitetään paljon roskiin, ja tiettyjä kriteereitä täyttämättömät kasvikset puolestaan eivät useinkaan päädy edes kauppoihin asti. Itävaltalaiset kauppaketjut Hofer ja Billa ovat halunneet tähän muutosta ja ottaneet myös ”rumia” – liian suuria tai pieniä tai muodoltaan erikoisia – kasviksia valikoimaansa edulliseen hintaan.
Lopuksi mainitsen vielä Der Standard -lehden artikkelin, jossa kerrotaan ulkomaisten superfood-tuotteiden kotimaisista, ravitsemuksellisesti yhtä terveellisistä vaihtoehdoista. Nämä itävaltalaiset vaihtoehdot löytyvät Suomestakin: esimerkiksi pellavansiemenet korvaavat hyvin chia-siemenet, ja goji- ja acai-marjoille löytyy montakin vaihtoehtoa: tyrni, mustikka, vadelma ja ruusunmarja. Kotimaiset vaihtoehdot sisältävät useimmiten myös vähemmän raskasmetalli- ja kasvinsuojeluainejäämiä.
Teksti: Minna Karinen, kieltenopettaja, Omnian aikuisten perusopetus
Valtakunnan mediassa on nostettu huomiota herättäviä otsikoita ammatillisen koulutuksen epäonnistumisista. Ongelmia ei kuitenkaan ole juurikaan avattu ja syitä pohdittu, vaan ennemminkin tyylinä on ollut kärjistää ja yleistää. Vaikka avoin keskustelu on tärkeää, on tapa, jolla sitä käydään, saanut minut ja monet muut ihmettelemään – tunnetaanko ammatillisen koulutuksen laajuutta, kiinnostaako sen kehittyminen aidosti ja ymmärretäänkö yksipuolisen uutisoinnin negatiivisia vaikutuksia?
