Parasta on lähihoitajille annettu arvostus

Omniassa opiskellut Niina Lehto työllistyi TutorisKotien Tenhokotiin. Kun kysyy Niina Lehdolta, mikä on parasta lähihoitajan työssä Tenhokodissa, vastaus saa kyyneleet kohoamaan silmiin.

Niina vastaa puhelimeen kotoaan seuranaan villakoira ja kolme kissaa. Avopuoliso,
Niina hänkin, on töissä. Kotiosoitteen lisäksi heillä on myös sama työpaikan osoite: Tenhokoti Ruskeasuolla. Pariskunta ei kuitenkaan ole tavannut työn merkeissä Tenholantie 10:ssä, vaan Niina houkutteli siippansa vaihtamaan työpaikkaa. Katua ei ole tarvinnut kummankaan, sillä puoliso on hyvin tyytyväinen.

– Hän sanoo, että on ensimmäisen kerran töissä paikassa, jossa viihtyy.

Myös Niina itse viihtyy lähihoitajana Tenhokodissa, on viihtynyt jo kaksi ja puoli vuotta, käytännössä hoivakodin avautumisesta lähtien. Töihin on mukava mennä ja töihin lähtevät myös nämä sanat:

– Työkaverit ovat ihania. Heille voisi sanoa kiitos joka päivä.

Välittävä on sana, jolla Niina kuvaa omaa työpaikkaansa.

– Ei tarvitse kokea, että jäisi ilman apua. Me aina autamme toisiamme.

Välittävän työpaikan perustana on tiimihenkisyys ja se, että kaikki otetaan huomioon omana itsenään. Niinan mukaan lähihoitajan ammatti ei ole helppo, mutta siinä on sopivasti haastetta. Paljon auttaa myös yhteishenki.

– Meillä on yhdessä hauskaa. Huumori kukkii myös päivinä, jolloin on raskaampaa.

Niina lähettää kiitokset niin ikään esimiehelleen Eija Kyllöselle, jonka kertoo ottavan kaikki hyvin huomioon.

– Esimerkiksi työvuorojen sumplimista ei tarvitse jännittää, ja jos joku on poissa, aina pyritään järjestämään tuuraaja.

Kiitoksissa kuitenkin yksi asia nousee ylitse muiden. Kun Niina kertoo, mikä on parasta hänen työssään, vastaus saa kyyneleet kohoamaan silmiin.

– Parasta on asukkaiden meille antama arvostus. Se, kun he sanovat kiitos ja luottavat, että me hoitajat olemme hyviä tyyppejä.

Kun Niina oli pikkutyttö, hän pääsi kesäisin äidinäitinsä mukaan tämän työpaikan kesäretkille. Noilta retkiltä ikäihmisten kanssa kumpuaa jotain sellaista, mikä sai Niinan kouluttautumaan ensin hoiva-avustajaksi ja sitten lähihoitajaksi Omniassa Espoossa. Jo koulun penkillä oli selvää, että hän haluaa erikoistua vanhustyöhön.

– Olen aina tullut hyvin toimeen itseäni vanhempien ihmisten kanssa.

Kun Niina puhuu työstään, hän puhuu paljon huumorista ja elämänilosta. Hän sanoo huumorin yhdistävän paitsi heitä työntekijöitä, myös häntä ja asukkaita. Huumori ja yhteinen nauru vie pitkälle myös sellaisen asukkaan kanssa, jota on vaikea ymmärtää esimerkiksi puuroutuvan puheen vuoksi.

– Vaikka olen hoitaja, voin olla myös kaveri. Huumori ja yhteinen kieli yhdistävät ihmisiä ja auttavat kohtaamaan jokaisen omalla tavallaan.

Riemua, joka muistetaan

Kun Niina houkutteli avopuolisonsa töihin Tenhokotiin, he saivat Tutoriksen, Tenhokodin
toiminnasta vastaavan kuntoutus- ja hoivapalveluyrityksen, rekrybonuksen.

– Molemmille tuli oma bonus, vaikka meillä on yhteinen talous, Niina sanoo arvostaen.

Tutoriksen työnantajaetuuksista Niina haluaa mainita erityisesti hyvän työterveyshuollon: vihoitellut selkä on pysynyt pitkään hyvänä.

Avopuoliso ei ole Niinan perheestä ainoa, jonka on viihtynyt Tenhokodin asukkaiden kanssa. Myös pariskunnan Juulia-villakoira vierailee paikan päällä silloin tällöin. Pikku koira voi vaikuttaa vanhuksesta ensin lelulta, mutta kun se nuolaiseekin nenänpäästä, asukkaat reagoivat aina samoin.

– Se on riemua, joka muistetaan vielä seuraavanakin päivänä.

Kuvat Maarit Halonen ja teksti Mari Siliämaa, Tutoris Oy

Yhteishaku Omnian ammatillisiin perustutkintoihin on käynnissä 7.4.2021 asti.