Arvaa mitä tarkoittaa…

Joskus ennen vanhaan väitetään kieltenopettajan tokaisseen oppilaalle: ”Et saa arvata, sinun pitää tietää!” Kaikki kunnia menneiden aikojen pioneereille kieltenopetuksessa, mutta tuon typerämpää neuvoa ei vierasta kieltä opiskelevalle oikeastaan voi antaa. Kun aloittaa uuden kielen opiskelun, on alkuvaiheessa tietenkin pitkä vaihe, jolloin suurin osa sanoista on ihan uppo-outoja. Silloin pitää vain arvata niin paljon kuin suinkin kykenee!

Maailman kielet eivät ole syntyneet irrallaan ja erillään toisistaan. Siksi niissä on paljon yhteistä ainesta auttamassa rohkeaa arvaajaa. Tehkää vaikka vallankumous Euroopan kielillä: révolution, revolution, revolución, rivoluzione, revolução, revolutsioon tai jotain sinne päin tulee vastaan useimmissa kielissä. Aikuisella oppijalla on yleensä jo jotain kielitaitoa taustalla, ja lisäksi paljon muuta tietoa ja kokemusta, jota kannattaa hyödyntää kieliä opiskellessa. Noiden tietojen herättely ja aktivointi on työväenopiston kursseilla paikoillaan.

Itse opetan ranskaa ja espanjaa, ja romaanisten kielten opettajalla kielten sukulaisuus tulee tunneilla puheeksi ihan spontaanistikin. Kaikkihan me esimerkiksi tiedämme aika monta italian sanaa, vaikka emme olisi kieltä koskaan opiskelleetkaan. Vaikka en ehkä suosittelisi aloittamaan espanjan ja italian alkeiskurssia samana syksynä, niin yleisesti ottaen mielestäni pelätään aivan liikaa sitä, että kielet jotenkin menisivät sekaisin. Eihän se nyt ole kovinkaan vaarallista, kunhan saa viestin välitetyksi, ja sitä paitsi sellainen kyllä karsiutuu itsestään pois, kun jatkaa opintoja hieman pidemmälle. Sekaantumisen haitat ovat joka tapauksessa huomattavasti pienempiä kuin ne edut, joita sukulaiskielten toisilleen tarjoama tuki antaa. Sanaston oppiminen on varsinkin aikuisopiskelijalle se kovin työ, ja kaikki oikotiet onneen kannattaa käyttää ja hyödyntää arvaustaitoa, jonka muiden kielten tuntemus tuo.

Ihan uuden kielen oppiminen on aina hyvää älyllistä voimistelua, ja voi myös avartaa maailmankuvaa. Ainakin oppija joutuu kyseenalaistamaan monia asioita, joita voi äidinkielensä perusteella pitää itsestäänselvyyksinä. Muistan hyvin, kuinka opiskeluaikoinani kävin japanin kurssilla ja olin järkyttynyt siitä, ettei kielessä ole monikkoa. Mutta hyvin japanilaiset tuntuvat selviävän, eikä japani ole edes tuossa asiassa ainutlaatuinen. Pienempiä ahaa-elämyksiä tulee vastaan tutummissakin kielissä. Työväenopiston laajasta kielivalikoimasta löytyy kokeiltavaa, kun vain rohkaisee mielensä. Sieltä voi aueta kokonainen uusi maailma.

Kieltenopiskelun kiehtovuus on myös siinä, että opiskelija huomaa, kuinka huonosti sanat eri kielissä loppujen lopuksi vastaavat toisiaan. Kysymykseen ”mitä on X sillä kielellä?” on melkein aina vastauksena ”riippuu asiayhteydestä”. Sellaista yksi-yhteen-vastaavuutta on aika hankala löytää, ja sen tähden tietokoneet ovat edelleen aika onnettomia kielenkääntäjiä. Juuri sen vuoksi kieltenopiskelu onkin niin kiehtovaa. Siinä ollaan inhimillisen toiminnan ytimessä. Arvataan ja yhdistellään tietoja – ja viesti aukeaa!

 

Olli Rantala, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

 

Uudistuva kielten opetus. – Opi uudella tavalla!

computed

Syyskuun alussa moni aikuinen aloittaa uuden kielen opiskelun tai aktivoi ja syventää omaa kielitaitoaan. Vieraan kielen omaksuminen on vaativa prosessi, mutta hyvin palkitsevaa. Kielitaito avaa oven uuteen maailmaan. Perinteisen kielikurssin lisäksi aikuinen oppija voi valita yhä useammalla kielellä myös verkkokurssin. Verkkokurssi tekee kielen opiskelun mahdolliseksi, jos säännöllinen tunneilla käyminen ei ole mahdollista. Syksyn kielen opetuksen uutuuksista löytyy esimerkiksi verkkokursseja Preparatory Course for the Advanced Level of the National Certificate of Language Proficiency in English, kiinan kielen kirjoitusmerkit ja venäjän kielen kirjoittamisen kurssi.

Verkko-opiskelu sopii erinomaisesti vapaa sivistystyön kentälle, jossa oppimisen mahdollistaminen aikuiselle oppijalle ja oppimisen omaehtoisuus ovat keskeisessä asemassa. Verkko-oppimisessa oppijan aktiivinen rooli ja vastuu korostuvat. Oppija harjoittelee ja kertaa omassa tahdissaan, kun on aikaa ja intoa, vaikka kotitöiden välillä tai työmatkalla.

Verkko-oppimismateriaalit tarjoavat uusia tapoja oppia ja tukevat vieraan kielen oppimista monin tavoin. Tarjolla on uusia monipuolisia tehtäviä, joista valita ja harjoitella kielitaidon eri osaamisalueita: kuullun ymmärtämistä, puheen tuottamista, suullista vuorovaikutusta, luetun ymmärtämistä ja kirjoittamista. Tarjolla on reilusti autenttista materiaalia esimerkiksi videoita ja muuta kuvamateriaalia.

Beautiful brunette woman in grey jacket, dark trousers and white blouse with tablet outdoors. Copy Space

Vieraan kielen oppiminen kuten minkä tahansa muun taidon saavuttaminen esim. musiikki-instrumentin soittaminen edellyttää jatkuvaa ja säännöllistä omatoimista harjoittelua. Mielekäs harjoittelu ja kertaus verkossa tukevat muistia ja aktivoivat sanastoa. Sanaston laajuus on kielitaidon keskeinen tekijä. Sanaston osaamista ja muita kielitaidon osaamisalueita kehittäviä tehtäviä on motivoiva tehdä, kun verkkomateriaalin interaktiivisuuden ansiosta palaute on saatavilla välittömästi, mitä haastaa ja innostaa kielen oppijaa jatkamaan.  Verkko-kurssilla verkko-opettaja luo kehyksen oppimiselle ja kurssin jälkeen vieraan kielen oppiminen voi jatkua myös itsenäisesti verkossa, kun oppija on saanut kurssilta vinkkejä hyvistä digitaalisista oppimismateriaaleista.

Verkko-oppimisen ei tarvitse olla yksinäistä. ONLINE verkkokurssilla opetustunnit toteutetaan verkon kautta niin, että opettaja ja opiskelijat osallistuvat tunneille reaaliaikaisesti omilta koneiltaan. Opetustuntien välissä opiskellaan ja harjoitellaan itsenäisesti verkossa omassa tahdissaan. ONLINE verkkokursseja on tarjolla kahdeksalla kielellä.

Poimintoja viime toimintavuoden asiakaspalautteesta:

”Verkko-opiskelu oli ihan ehdoton juttu – en olisi voinut matkustaa minnekään paikan päälle.”

”Etäkurssi toimii mainiosti kielen opiskelussa. Se ei ole paikkaan sidottu, mikä mahdollistaa osallistumisen vaivattomasti jopa matkoilla ollessa.”

”Hyvät harjoitustehtävät omatoimiseen harjoitteluun.”

”Runsas harjoitustehtävien tarjonta auttaa opiskelussa.”

”Ääntämistä oli helppo harjoitella verkkokurssin kielistudiossa. Eikä tarvinnut jännittää,
kuuleeko joku pieleen menneen suhuäänteen tai painotuksen!”

”Opettaja käytti hyvin monipuolisesti Adobe Connectin erilaisia toimintoja. Välillä tehtiin yhdessä, välillä ryhmissä. Ja sitten taas kuunneltiin pelkästään opettajaa. Opettajakin tuntui olevan innostunut ja mukava.”

”Hyvä vuorovaikutus opettajan kanssa.”

Monika Hotanen, suunnittelijaopettaja ja tiimivastaava Kielet ja kultuurit -tiimi
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Espoon työväenopistossa kehitetään opettajien TVT-taitoja yhteistyössä muiden oppilaitosten kanssa

005ed

Kotona verkossa –hanke madaltaa kynnystä digiloikan edessä.

Opettajien tieto- ja viestintätekniset taidot, digipedagogiikka, internet-pohjaiset työkalut, sähköiset opetusalustat ja niin edelleen… Paineet digiloikkaan aiheuttavat sekä  ihastusta että ahdistusta opetusalan ammattilaisissa. Tiedetään, että verkko tulvii erilaisia opetuskäyttöön soveltuvia työkaluja ja oppimisympäristöjä, mutta millä ajalla niihin perehtyisi, jotta osaisi poimia aika sekavasta maailmasta sellaiset välineet, jotka oikeasti tuovat lisäarvoa opetukseen? Opettajien odotetaan käyttävän digitaalisia menetelmiä opetuksessaan, mutta organisoitu koulutus puuttuu tai ainakin sen tavoittaminen vaatii opettajalta suurta aktiivisuutta. Lisäksi opettajien tekninen osaaminen voi olla siinä määrin hataraa, että hyvin suunniteltu kokonaisuus tablettien tai tietokoneiden kanssa kaatuu siihen, että osa koneista ei toimi toivotusti ja tekninen tuki ei ole käden ulottuvilla.

Takaraivossa jyskyttää kuitenkin tietoisuus siitä, että perinteisten kynien, kirjojen ja papereiden sijasta opetusta on siirrettävä osin verkkoon ja erityisesti työvoimakoulutuksessa opiskelijoiden on saatava hyvät digitaaliset valmiudet, jotta he pärjäävät yhteiskunnassamme ja työelämässä.

Näihin haasteisiin vastaa noin vuoden mittainen Kotona verkossa –hanke, missä on mukana 14 oppilaitosta ympäri Suomen.  Hanketta koordinoi myös kotoutumiskoulutusta tarjoava Luksia ja hankkeen rahoittaa Opetushallitus.

Hankkeen tavoitteena on jalkauttaa digitaalisia opetusmenetelmiä osaksi maahanmuuttajien opetusta. Yhteydenpito oppilaitosten kesken hoidetaan hankkeen aloitus- ja lopetuskohtaamisia lukuun ottamatta Moodlessa, missä jaetaan ajatuksia ja kokemuksia siitä, miten digitaalisia työkaluja ja oppimisympäristöjä käytetään mielekkäästi hyväksi opetuksessa.

Lauran ryhmä

Hankkeessa on mukana jokaisesta oppilaitoksesta noin viisi opettajaa, jotka kokeilevat uusia digitaalisia menetelmiä opetuksessaan ja jakavat kokemuksiaan Moodlessa. Keskustelu verkossa on ollut ehkä hieman tavoitetta hiljaisempaa, mutta kesäkuussa pidetty ensimmäinen webinaari osoitti, että työtä asian eteen on oppilaitoksissa kuitenkin tehty. Näin myös meillä ja erityisesti asian eteen ponnistellaan nyt syyskuussa, kun jokainen kotoutumiskoulutuksen opettaja perehtyy muutamaan digivälineeseen ja laatii tästä esityksen koto-opettajien kehittämispäivään, joka järjestetään 21.9. Hankkeen budjetista pystymme maksamaan palkkaa tästä työstä.  Opettajilla on päivän ajan käytössään sekä tietokone että tabletti, jotta he  voivat esitystä seuratessaan tutustua opiskeltavaan menetelmään käytännössä.

Ja pedagogiikan ammattilaisia kun olemme, niin emme suinkaan tyydy yksittäisen välineen esittelyyn vaan on tarkoitus esitellä kokonainen opetuskokonaisuus, jossa on käytetty jotakin digitaalista menetelmää ja perustella, miten uusi menetelmä tuo lisäarvoa opetukseen. Jotkut ideat ovat hyvin yksinkertaisia: Paikallissijoja on esimerkiksi kätevä opetella Reittiopas.fi –palvelun avulla, jolloin myös opitaan kulkemista pääkaupunkiseudulla. Koti-teeman ollessa koulutuksen alkuvaiheessa ajankohtainen, voi samalla kurkkia asunnonvuokrausilmoituksia netistä. Opiskelijat oppivat sanaston lisäksi, mistä tarpeen tullen etsiä asuntoa. Esimerkiksi helppokäyttöinen Quizlet tuo vaihtelua sanaston opettelemiseen ja pelillinen ympäristö usein motivoi ja mieli pysyy virkeänä, kun vaihtelee tilaa ja välinettä. Itse imen ideoita lasten alakoulun kielten opetuksesta, mistä olen saanut hyviä ideoita muun muassa bloggaukseen kielen opiskelun alkuvaiheessa. Olen myös huomannut, että englannin kielen kommunikatiivinen taito kehittyy uusilla menetelmillä todella paljon nopeammin kuin omina kouluaikoinani.

Tämä kaikki olisi hyvä saada kotoutumiskoulutuksen lisäksi myös osaksi omaehtoista suomen kielen opetusta. Nyt kun maahamme kotiutuu paljon ihmisiä maista, missä digitalisaatio ei ole vielä kaikkia saavuttanut, on meillä maahanmuuttajien opettajilla suuri vastuu siinä, että opiskelijat saavat kursseillamme valmiudet hoitaa asioitaan verkossa sekä hyödyntää verkkopalveluita esim. suomen kielen opiskelussa ja muussa itsensä kehittämisessä. Tiedonhakutaidot ovat keskeisessä osassa.

Haasteena on myös opiskelijoiden hyvin erilaiset valmiudet. Kurssilla voi olla samaan aikaan tietotekniikan insinööri ja opiskelija, joka ei ole käyttänyt aikaisemmin hiirtä. Opetuksen koordinoiminen vaatii taitoa, sisua ja luovuutta ja sen sietämistä, että kaikki ei aina onnistu täydellisesti.
Tämän vastuun kantamiseen me tarvitsemme sekä opettajien että oppilaitosten välistä verkostoitumista. Yhteistyö on voimaa.

Antoisaa syksyn alkua kaikille!

Laura Lindeman
Suomen kielen opettaja,  kotoumiskoulutus
Kotona verkossa -hankkeen pääkäyttäjä
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Pedagogit yhteisellä asialla

standread

Kollega Tuula vinkkasi, että kannattaa lukea Maarit Korhosen blogia aiheesta uusi perusopetuksen opetussuunnitelma. Sanoin, että ei se ehkä meitä aikuiskasvatuksen toimijoita välttämättä niin kovasti kutita, eikä varsinkaan täällä vapaassa sivistystyössä, jossa ei ole koskaan toimittu jäykästi valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteiden mukaisesti – koska niitä ei ole. Koulutustarjonta suunnitellaan suoraan ajankohtaisiin tarpeisiin ja opetus toteutetaan kohderyhmille parhaimmin soveltuvilla menetelmillä, rinnalla kulkien, oppimista tukien.

Mutta sitten ajattelin asiaa uudelleen, kun luin Korhosen blogikirjoitukset. Ensinnäkin, tämän päivän koululaiset ovat toivottavasti muutamien vuosien kuluttua meidän aikuisia kurssilaisia, uudenlaisine oppimiskäsityksineen. Kansalaisopistot ovat silloin vastaamassa niihin tarpeisiin, joita näillä tulevilla aikuisilla on, myös oppimisen strategioita ajatellen: mitä ja miten opin. Niin, toivottavasti ovat vastaamassa – se on itsestämme kiinni.

On todella hyvä tietää ja olla mukana vaikuttamassa siihen, millaiseksi tulevien aikuisten käsitys oppimisesta muodostuu; sitä kokemusta tehdään nyt, kouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissakin vielä. Tiedämme hyvin, että jopa ammattikasvattajina joudumme itse usein tarkistamaan peilistä, mihin omat ratkaisut oppimisessa perustuvat. Puhumattakaan muun alan aikuisesta, joka ei välttämättä tiedosta lainkaan, millaista itselle sopivin oppiminen voisi olla, ainakaan ilman vuoropuhelun sytykettä.

Toinen iso asia on sivistystarpeen syttyminen, minkä pohdinta alkaa jo varhaiskasvatuksessa. Sivistys on laaja ja monimerkityksinen termi, arkipuheessa mahtipontinenkin. Siellä oppimisen alkupäässä voisi puhua arkisemmin uteliaisuuden vahvistamisesta, tiedon ja taitojen janosta, uuden oppimisen ilosta, asioiden tutkimisesta ja kokeilusta, erehdyksestä ja oivalluksesta – siitä mahtavasta onneen vivahtavasta tunteesta, kun asiat loksahtavat paikalleen, huomaa ymmärtävänsä, mistä on kyse, tuntee suurta halua jakaa ajatuksensa toisten kanssa. Näistä voi puhua myös täällä elinikäisen oppimisen kaaren toisessa päässä!color

Meillä pitää itsellämme olla yhteinen käsitys siitä, mikä on se iso asia, jonka vuoksi olemme olemassa oppimisyhteisönä. Miksi pitkin elinkaarta kannattaa laittaa yhteistä aikaa ja rahaa siihen, että tarjoamme paitsi bensaa sivistystarpeen syttymiseen niin vielä mahdollisuuden tyydyttää se tarve? Miksi juuri aikuisten kohdalla, miksi juuri vapaa-aikana ja omaehtoisesti, miksi juuri täällä työväenopistossa ja Espoossa? Miksi juuri näille kohderyhmille, näitä sisältöjä, näillä menetelmin!

Vapaassa sivistystyössä on hyvä pöhinä pedagogisen kehittämisen ja ulospäin suuntautuvan vuoropuhelun näkökulmasta! Kansalaisopistoissa on selvästi uudella tapaa innostuttu kehittämisestä ja verkostoiduttu muiden kasvattajien, aikuiskasvattajien, tutkijoiden ja yhteiskunnallisten vaikuttajien suuntaan. Yhteinen edunvalvonta tekee näkyvää ja vaikuttavaa työtä myös kehittämisen näkökulmasta.

Uudenlainen, vielä tiukemmin tavoitteinen, tutkittuun tietoon ja strategisiin valintoihin perustuva pedagoginen kehittäminen ei ole vain mukava mahdollisuus, vaan tietenkin myös välttämättömyys. Ne ensi vuonnakin niukkenevat resurssit saadaan kohdennettua parhaalla mahdollisella tavalla tuon ison asian, sivistystehtävän toteutumiseksi. Tällainen pieni sivupotku kehittämistyölle ei tee pahaa – kunhan potku vain ei ole niin kova, että toimintakyky salpautuu!

Meillä Espoon Omniassa tarjotaan uudenlaisia kehittämisen ja kehittymisen mahdollisuuksia pedagogeille nyt suorastaan hopeatarjottimella. Samassa oppilaitoksessa on kollegoja aikuislukiossa, ammatillisessa nuorten ja aikuisten koulutuksessa, kansalaisopisto-opetuksessa, avoimessa yliopistossa, on InnoOmniaa, työelämäkehittäjää, oppisopimusta, nuorten pajoja… Aivan mahtavaa olla työyhteisössä, jossa kehittymistä ja kehittämistä tuetaan ja jossa olemme kaikki samalla asialla!

Tervetuloa mukaan myös sinä uusi asiantuntija, pedagogi, kehittäjä, verkostokumppani – nähdään, kuullaan, puhutaan ja tehdään yhdessä! Tutki lisää Omnian yhteisen pedagogisen kehittämisen sivustolta http://oppiva.omnia.fi/. Uusi alusta, jolla omaa osaamista voi jakaa ja josta löytyy monia yhteisen pedagogisen kehittämisen tuloksia!

Katso myös:

http://www.opetoppii.fi/

https://www.omnia.fi/ Ilo oppia ja opettaa. Vapaan sivistystyön puhurit ja myötätuulet

Annukka Wiikinkoski, vs. rehtori
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Kielten opiskelu esittelyssä Sellon lavalla

sello 336

Tiistaina 16.8. nähtiin ensimmäistä kertaa, minkälaista hedelmää uudenlainen markkinointiyhteistyö Omnian liiketalouden opiskelijoiden kanssa kantoi. Ja hyvältähän se näytti – ja tuntui. Sellon kauppakeskuksen ihmisvilinässä oli helppo tavoittaa niin vanhoja tuttuja kuin uusiakin asiakkaita. Opinto-oppaat kävivät kuin kuumille kiville.

Olimme valmistelleet Kielet ja kulttuurit -tiimin lahjakkaiden opettajien kanssa monipuolista ja monikielistä ohjelmaa kiireisiä shoppailijoita houkuttelemaan. Kokenutta englannin opettajaamme Tiina Blom-Krögeriä haastateltiin siitä, miten kielten oppimisesta saadaan tehokkaampaa. Kuuntelijat saivat sekä eväitä oman oppimistyylin pohtimiseen että käytännön vinkkejä kuunteluun, sanaston opiskeluun ja moneen muuhun.

sello 327ed

Espanjan ja portugalin opettaja Petra Gustafsson lauloi kauniita portugalinkielisiä kappaleita kitarasäestyksellä ja piti toiminnallisen espanjanopiskelutuokion. Musiikki todella kiinnitti ihmisten huomion. Venäjääkin ohikulkijat pääsivät maistelemaan. Kira Sidorov oli paikalla antamassa henkilökohtaista opetusta kyrillisten aakkosten tulkitsemiseen ja moni sai kokemuksen siitä, kuinka helppoa venäjänkielistä tekstiä olikin ymmärtää.

sello 360sello 355

Oli hienoa saada näin vilkas estradi kurssitarjontamme esittelyyn. Kauppakeskuksen kiireessä lyhyisiin tuokioihin jaoteltu, kevyt ohjelma vaikutti toimivan parhaiten. Pienestäkin kontaktista ihminen voi saada innostuksen vaikkapa uuden kielen opiskeluun. Äänentoisto oli tärkeä apuväline tapahtumassa. Sillä pystyimme tavoittamaan muissa kerroksissakin liikkuvat asiakkaat. Ehkä se sai tekemään päätöksen käväistä hakemassa opinto-ohjelma vielä viimeisenä asiana shoppailukierroksella. Tällaista lisää!

Anna Pousi
Assistentti, kielet ja kulttuurit
Omnia, Espoon työväenopisto

Markkinointiyhteistyökokeilun mahdollisti Vipinä- ja Vipu-hankkeet

 

Ehjän edessä

op2016sed

Hyvä ystäväni Pohjois-Karjalasta tokaisee jonkin uuden elämävaiheen tai tapahtuman lähestyessä: ”Nyt ollaan ehjän edessä!” Näin koen itse kesälomalta palattuani. Kesälomaani kuului lyhyt vaellusponnistus Pohjois-Toscanassa. Hirmuisen rohkeasti astelin ylämäkeä ja ajattelin, että kyllähän minä jaksan – ikäni kohtuullisesti liikunnan kanssa tekemisissä ollut ikinuori. Mutta. Todellisuus oli karmaiseva kokemus: rouva 47 on lihaksittomassa kunnossa ja reidet hapottivat jo tunnin ylämäkikävelyn jälkeen ”hoosiannaa”.

Olen tänä syksynä ”ehjän edessä”. Kolmen vuoden päästä aion olla sellaisessa lihaskunnossa, että heikompaa hirvittää kävellä kanssani. Olen päättänyt ilmoittautua työväenopiston kurssille. Päätös: miten helpottavaa ja yksinkertaista. Mutta: kuinka pitää tahdonvoimaa yllä, sisäisen motivaation liekki hehkuvana. Siihen tarvitaan tukea. Toivottavasti saan opettajan, joka on aidosti kiinnostunut kehittymisestäni, kannustaa ja rohkaisee silloin, kun itseltäni loppuu usko. Ja vielä ilon kautta!

Uusi peruskoulun opetussuunnitelma otetaan käyttöön syksyllä. Maarit Korhonen on blogissaan tiivistänyt opetussuunnitelman kolmeen blogiin. Aikuiskoulutuksen kehittäjän roolissa haluan kuuluttaa kovalla äänellä oppijan nostamista keskiöön. Silloin kun opettaja on aidosti kiinnostunut oppijasta ja siitä miten juuri Sinä parhaiten opit, löytyy paras mahdollinen menetelmä oppijalle. Pedagoginen kehittäminen ei ole menetelmänikkarointia vaan ihmis- ja oppimisnäkemyksen yhteistä tarkastelua, päätöksiä siitä, mitä yhdessä ajattelemme oppimisesta ja opettamisesta, jotta volitio (tahdonvoima) oppijalla pysyy ja sisäinen motivaatio kasvaa. Linkissä Maarit Korhosen blogi.

http://blogit.image.fi/heraakoulu/mita-vanhempien-pitaa-tietaa-uudesta-opetussuunnitelmasta-osa-1/

vuoret
Maiseman ikuistanut: Eeli Kettunen

Espoon työväenopiston syksyn opinto-ohjelma on ilmestynyt. Siinä on yli 3000 kurssia odottamassa meitä kaikkia. Oletko sinäkin ”ehjän edessä”? Poltteleeko kuntoilu, uuden harrastuksen aloittaminen tai vanhan taidon verestäminen?

Oppimisen ja opettamisen iloa syksyyn! Eteenpäin ja yhdessä ylöspäin – toisiamme kannatellen!

Anna-Maija Iskanius, vs. opetuspäällikkö
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Pedagoginen keskustelu tuotava lähelle opettajaa

Pedagogiikka lähelle opettajia

Opetus- ja kulttuuriministeriön seitsenvuotinen, opettajien ammatillista kehittymistä tukeva jättiohjelma Osaava on kallistumassa lopuilleen. Rahoitus jatkuu vielä vuoden päivät, kesään 2017 asti. Ohjelman kautta on koulutettu tuhansia opettajia lastentarhoista lukioihin ja alakouluista ammattikouluihin ja kansalaisopistoihin.

Toiminnan tulevaisuutta on suunniteltu pitkin matkaa, mutta tuleva muuttuu pian nykyisyydeksi. Osaamisen kehittäminen pitäisi saada rullaamaan ilman hankerahoitusta. Onneksi hankkeen aikana on syntynyt vahvoja alueellisia ja koulutusalakohtaisia oppilaitosverkostoja, joiden varassa opettajien osaamisen kehittäminen varmasti jatkuu.

Espoon työväenopiston hallinnoima Opet oppii -hanke on ollut mukana Osaavassa vuodesta 2013. Kausi on ollut sen verran pitkä, kiitos fiksujen päättäjien, että sen aikana on ehtinyt kokeilla yhtä sun toista ja myös tarkistaa suuntaa, jos jokin toimintatapa on osoittautunut huonoksi. Kaikkia haasteita ei ole suinkaan ratkaistu, mutta niistä on muodostunut hyvä kuva. Se auttaa, kun haasteiden kanssa pitää elää.

Vaikka Osaava-verkostot ovat toimineet eri lähtökohdista ja erilaisin tavoittein, niiden kohtaamat haasteet ovat olleet samantapaisia. Kansalaisopistoissa suurin haaste on sama kuin suurin toive: tuntiopettajien mukaan saaminen. Heitä on tavoitettu enemmän kuin koskaan ennen, mutta tuntiopettajien määrätkin ovat suuria. Miksi tätä ryhmää ei ole niin helppoa saada mukaan? Tässä karkein vedoin päällimmäisiä syitä:

  1. Työaikojen sirpaleisuus

Tuntiopettajilla voi olla tunteja aamulla, päivällä, illalla, arkena ja viikonloppuna eri kaupunginosissa, kaupungeissa, oppilaitoksissa. Koskaan ei käy niin, että kaikki joita koulutus kiinnostaa, ehtisivät siihen samaan aikaan. Vielä harvempi voi sitoutua, jos koulutus koostuu useasta tapaamisesta.

Tähän on ratkaisu tarjolla: täydennyskoulutusten järjestäminen alueellisessa yhteistyössä, jolloin osallistujia saadaan useammasta opistosta. Opistoilta tämä vaatii yhteistä suunnittelua, kaikkien panostusta ja samansuuntaisia ajatuksia koulutusten tavoitteista.

  1. Kannustimien puuttuminen

Työnantaja ei voi velvoittaa tuntiopettajaa osallistumaan täydennyskoulutuksiin, vaan he osallistuvat vapaaehtoisesti ja omalla ajallaan. Osallistuminen ei takaa työn jatkuvuutta eikä myöskään tuo palkkaan lisää. Koulutukset ja verkostoituminen kiinnostavat opettajia, mutta ne kilpailevat opetustyön, opetuksen suunnittelun ja vaikkapa perheelle pyhitetyn ajan kanssa.

Olisi hienoa, jos työnantajan järjestämällä koulutuksella voitaisiin tasoittaa tietä opettajankoulutukseen, joka antaisi pedagogisen pätevyyden. Se motivoisi, koska pätevyys nostaa palkkaa. Opettajankoulutukseen pääsystä kilpaillaan, joten koulutuspaikkojen lisääminen helpottaisi tilannetta.

  1. Osaamistarpeiden heikko tunnistaminen

Opet oppii -hanke linjasi alkuvaiheessa, että opettajille ei järjestetä koulutusta heidän oman oppiaineensa alalta vaan keskitytään aikuispedagogiikkaan, jota opettajien tulisi tuntea opetusaineen lisäksi. Opettajalla voi kuitenkin olla eri käsitys siitä, millaista koulutusta hän tarvitsee. Suuri osa tuntiopettajista ei ole saanut pedagogista koulutusta eikä heidän ammatillinen identiteettinsä rakennu opettajuudelle vaan oman oppiaineen asiantuntijuudelle. Pedagogiikka voi olla sen verran vierasta, että siihen liittyviä oppimisen tarpeita ei hahmoteta eikä opettaja siksi hakeudu sen sisältöiseen koulutukseen.

Pedagogiikka on kuitenkin opettajan osaamisen ydintä, ja jos se tuntuu opettajasta etäiseltä, sitä vahvemmin työnantajan on pidettävä pedagogisia kysymyksiä esillä. Opistojen pedagogisille asiantuntijoille haaste on tämä: pedagogiikasta on kyettävä puhumaan sellaisella kielellä, että se ei kuulosta ylimieliseltä ja ulos sulkevalta sellaiselle, joka ei tunne kasvatustieteen teorioita mutta jolla on kuitenkin paljon käytännön kautta tullutta kokemusta ja osaamista.

Lisäksi: puhe ei riitä. Opettajankaan oppimisessa ei ole kyse pelkästään tiedon omaksumisesta vaan osallistumisesta sellaisiin yhteisöllisiin prosesseihin, joissa voi peilata omaa kokemusta ja ajattelua muihin. Se voi johtaa todelliseen oppimiseen, syvälliseen muutokseen ajattelussa.

Pedagogisten aiheiden avauksia Opet oppii -hankkeessa julkaistussa artikkelikokoelmassa Ilo oppia ja opettaa − Vapaan sivistystyön puhurit ja myötätuulet (toim. Anna-Maija Iskanius).

Heli Mäkeläinen, projektikoordinaattori
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Tavoitteena tyytyväinen opiskelija

Työväenopistossa tuntiopettajilla on keskeinen rooli. He kohtaavat päivittäin opiston asiakkaita ja tekevät työtä heidän kanssaan. Monet tuntiopettajat ovat jo jääneet ansaitulle kesätauolle, mutta keväällä saimme upean joukon tuntiopettajia mukaan opiston kehittämistyöhön.

Mikä on tärkeintä opetuksessa?
Mikä on tärkeintä opetuksessa?

Vipinä-hankkeen tavoitteiden mukaisesti pyysimme kymmenen tuntiopettajaa kehittämään kanssamme työväenopiston pedagogiikkaa ja oppimisympäristöjä. Järjestimme työpajan, jossa Haaga-Helian yliopettaja Katri Aaltosen johdolla määriteltiin Espoon työväenopiston pedagogiset periaatteet.

Näitä asioita työväenopiston opettajat pitävät tärkeinä opetuksessaan:

  1. kannustetaan oppijaa omien vahvuuksien löytämisessä
  2. oppiminen perustuu oppijan omille tarpeille
  3. opettajan rooli ja persoona ovat tärkeitä oppimisen edellytysten luomisessa
  4. tavoitteellisuus luo pohjan onnistuneelle oppimiskokemukselle
  5. luodaan turvallinen oppimisympäristö
  6. luodaan opiskelijaryhmään avoimen vuorovaikutuksen ilmapiiriä
  7. annetaan opiskelijoille mahdollisuus osallistua ja olla osallinen
  8. tarjotaan vuorovaikutteista opetusta ja monipuolisia menetelmiä
  9. suunnitellaan laadukas kurssikokonaisuus ja valmistellaan opetus huolella
  10. tavoitteena tyytyväinen opiskelija, joka jatkaa elinikäisen oppimisen polulla
Ryhmätyöt tuottivat luovia ratkaisuja.
Ryhmätyöt tuottivat luovia ratkaisuja.

Espoon työväenopistossa on yli 600 tuntiopettajaa hyvin eripituisissa työsuhteissa. Ammattilaisina ja asiantuntijoina tuntiopettajat ovat korvaamaton resurssi, jota ei valitettavasti päästä juurikaan käyttämään opetuksen lisäksi muuhun kehittämiseen. Hankerahoituksilla tämä on kuitenkin mahdollista. Syksyllä taas saamme tuntiopettajia mukaan kehittämään opiston viestintää ja markkinointia sekä asiakkaiden että tuntiopettajien suuntaan! Kerromme lisää yhteisestä kehittämistyöstä syksyn blogipäivityksissä.

 

Tuula Alanko, projektipäällikkö
Katri Nousiainen, hankeassistentti

Vapaan sivistystyön innovatiivinen toimintamalli, Vipinä -hanke
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Heittäydy tanssiin

tanssinpyorteissa

Pitkä – pitkä – lyhyt, lyhyt – pitkä ja sama toistuen tanssin loppuun asti. Oletko sinä tanssija, joka mietit koko ajan askeleita ja toistat tuota alun lausetta tanssikaverista piittaamatta ja etenet kuin juna kappaleen loppuun asti. Vai oletko tanssija, joka heittäydyt partnerin käsivarsille luottaen häneen ja hänen osaamiseensa kannatella sinut tangon hurmoksellisessa rytmissä.

Tänä keväänä työväenopiston pedagoginen kehittämisryhmä järjesti leikkimielisen kilpailun suunnittelija- ja tuntiopettajille pedagogisen uudistamisen hengessä.  Pyysimme kurssi-ideoita seuraavien teemojen ympärille: hyvinvointi ja luovuus, tulevaisuuden työkalupakki sekä Suomi 100 – uutta ja ihmeellistä alle. Toivoimme, että ehdotuksissa näkyisi joku tai jotkut seuraavista kriteereistä: Uudenlainen kohderyhmäajattelu, 2. Tuore pedagoginen menetelmä, 3. Uudenlainen oppimisympäristöajattelu tai 4. Ainerajat ylittävä suunnittelu. Saimme 18 hienoa ideaa, joista pedagoginen kehittämisryhmä valitsi viisi kurssia, jotka tarjotaan syksyn opinto-ohjelmassa 0€ hintaan. Konseptia jatketaan ja kehitetään syksyllä.

Yksi viiden parhaan joukkoon päässeistä ideoista sijoittuu Hyvinvointi ja luovuus teeman alle. Liikunta, terveys ja hyvinvointi – tiimin tuntiopettaja Ulpu Jarva tarjoaa seuratanssikurssin, joka ei perustu kuvioiden opetteluun vaan parityöskentelyyn: ” Haluan pitää tanssikurssin, jossa pyritään parantamaan paitsi omaa tanssitaitoa myös parityöskentelyä. Harjoittelun lähtökohtina eivät ole lajityypilliset kuviot, vaan tanssitekniikka, viennin ja seuraamisen parantaminen, uskallus kohdata toinen ihminen ja heittäytyä tunnilla mukaan tanssiin. Seuratanssin koko ydin on toisen ihmisen kohtaaminen ja yhteisen yhteyden löytäminen niiden kahden kappaleen ajaksi, jotka yhdessä vietetään. Se heti on joka kerta omanlaisensa ja ainutlaatuinen. Vaikka tanssisi saman ihmisen kanssa joskus uudestaan, se on eri tanssi, eri tunteet, eri hetki.”

Tästä kaikesta on kyse myös kehittämisessä – kohtaamisesta ja kuuntelemisesta. Kehittäminen on yhdessä rakentamisen tila, jossa kaikkien ideoista jalostuu jotain uutta ja avaraa. Jos toistat samaa vanhaa kuvioita mekaanisesti askel askeleelta, jäät vaille heittäytymisen kokemusta. Uskalletaan heittäytyä yhdessä! Uskalletaan katsoa Aavan meren tuolle puolen.

Anna-Maija Iskanius
vs. opetuspäällikkö
Omnia, Espoon työväenopisto

 

 

Himmelit heiluvat mutta eivät saa hajota

Hallintohimmelit heiluvat koulutuspoliittisissa keskusteluissa. Karsiminen ja keventäminen kuulostaa petollisen helpolta. Oppilaitoksissa hallinto ei kuitenkaan ole tarpeeton ja toiminnasta irrallinen häkkyrä.

vankat rakenteet suojaavat vapaan sivistystyön pedagogiikan ydintä

Osallistun usein keskusteluihin siitä, mikä on vapaan sivistystyön tehtävä. Kiinnostava aihe! Mutta – oletetaanpa, että tehtävä on selvä – siitä nousee jatkokysymys: kuka sitä tehtävää suorittaa tai mikä sen toteutumisen takaa?

Työssäni Opet oppii -hankkeen projektikoordinaattorina huomaan, että pedagogisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan opettajien lisäksi myös muuta sitoutunutta henkilöstöä sekä yhteiskunnan ja organisaatioiden vankkoja puitteita.

Kansalaisopistojen henkilöstörakenne on laaja mutta hento. Esimerkiksi Espoon työväenopiston opetuksesta noin 90 prosenttia hoidetaan tuntiopettajien työnä. Kuusi-, seitsemänsataa eri alojen ammattilaista on opistolle elintärkeä resurssi, mutta suuri osa heistä ei ole koulutukseltaan opettajia eikä vapaan sivistystyön asiantuntijoita. Osaamisen johtamisen kannalta se on haastavaa.

Helsingin työväenopiston rehtori Taina Saarinen pohtii tuntiopettajan sitoutumista oppilaitoksensa kehittämiseen artikkelissaan Oppilaitos ja tuntiopettaja. Kurkistus rakenteisiin (Ilo oppia ja opettaa – Vapaan sivistystyön puhurit ja myötätuulet, 2016). ”Oma kokemukseni on, että opettaja ajattelee ensisijaisesti opetustaan, opiskelijoita, kurssia ja oppitunteja”, Saarinen sanoo. Hän miettii, onko tuntiopettaja yleensäkään kiinnostunut oppilaitoksesta ja miten oppilaitos voisi tulla tuntiopettajalle tutummaksi.

Tuntiopettajat rekrytoidaan yhdeksi opetuskaudeksi kerrallaan, joten heillä on tyypillisesti vaihtuvat työnantajat ja useita samanaikaisia työsuhteita. Yhteys työnantajaan jää ohueksi eivätkä tuntiopettajat juurikaan osallistu oppilaitoksensa pedagogiseen keskusteluun. Varsinkaan uran alussa harva on perehtynyt vapaan sivistystyön tehtäviin tai työnantajansa pedagogisiin linjauksiin.

Miten vapaan sivistystyön tehtävä sitten voi laisinkaan toteutua? Koulutustehtävän toteutumista suojaavat Suomen vahvat koulutuksen rakenteet, lait, julkisen rahoituksen käytön säännöt ja toiminnan edellyttämät luvat. Sitä suojaa myös vakituinen, sitoutunut ja osaava henkilöstö, johon tuntiopettajatkin voivat kiinnittyä.

Pedagogiikkaa ei tehdä vain oppitunneilla ja opettajien johdolla. Pedagogiikkaa tehdään valtakunnan ylimmällä tasolla ja kunnissa ja kaupungeissa, kun päätetään toiminnan rahoituksesta. Pedagogiikkaa tehdään oppilaitosten johdossa, kun linjataan, mitä opetetaan ja kenelle.

Entä muut ratkaisut esimerkiksi tilasuunnittelussa, hinnoittelussa ja viestinnässä? Saavuttaako tieto opiston toiminnasta kaikki asiakasryhmät? Pääseekö kurssille, jos ei osaa käyttää internetiä? Eihän hinta muodosta estettä? Voiko autoton käydä kurssilla?

Koulutustehtävä voi toteutua vankoissa puitteissa, joissa pedagoginen osaaminen läpäisee opiston koko toiminnan.

Heli Mäkeläinen, projektikoordinaattori
Omnia, Espoon työväenopisto