Italiaa – opi perusasiat ja uusi maailma avautuu!

Nimeni on Lia Gasbarra ja olen opettanut italian kieltä ja kulttuuria Espoon työväenopistossa noin kahdeksan vuotta. Siitä alkaen, kun muutin ikuisesta kaupungista Roomasta Espooseen. Näinä vuosina olen opettanut sekä alkavia että edistyneempiä opiskelijioita. Tällä hetkellä ohjaan keskustelukursseja ja opetan verkkokurssina kirjallista italiaa, joka on muuten erittäin suosittu.

Olen suorittanut filosofian maisterin tutkinnot saksan ja englannin kielistä ja kirjallisuudesta sekä kielitieteestä Rooman yliopistossa ”La Sapienza”. Vuonna 2016  valmistuin HAMK:in opettajankoulutusohjelmasta. Töitä olen tehnyt myös Espoon kaupungin ja Helsingin yliopiston kirjastoissa.

Italian kieli oli maailman neljänneksi luetuin kieli vuosina 2014-2015. Sama trendi jatkuu etenkin Yhdysvalloissa, Saksassa, Ranskassa, Kiinassa ja Itävallassa. Miksi niin moni ihminen opiskelee italiaa ympäri maailmaa? Miksi Suomessa pitäisi opiskella italiaa?

Princetonin yliopisto on listannut hyviä syitä. Italiassa on eniten Unescon maailman kulttuuriperintökohteita maata kohden: 48 kulttuurikohdetta ja 5 luonnon ja maiseman kohdetta. Italian kieli on peräisin latinasta, joten sen avulla voidaan ymmärtää lukemattomia sanoja muista romaanisista kielistä ja myös englannin kielestä (60 % englannin sanastosta on peräisin latinasta). Italian kulttuuriperintö vaikuttaa monipuolisesti länsimaisiin kulttuureihin ruoan, musiikin, teatterin, viinin, muodin, teollisuuden, muotoilun ja teknologian kautta.

Italian kielen ääntäminen ei ole vaikeaa suomalaiselle, koska melkein jokainen äänne esiintyy suomen kielessä. Ja kielioppi – no, kielioppi ei ole ihan helppoa. Mutta vakuutan teille, että kun käytte Italiassa, onnistutte hyvin puhumaan ja ymmärtämään myös vähäisemmällä kieliopin osaamisella. Italialaiset tulevat olemaan erittäin iloisia siitä, että olette panostaneet heidän kielensä oppimiseen ja ovat ymmärtäväisiä ja avuliaita. Italian matka on hyvä tilaisuus parantaa kielitaitoa ja lisätä motivaatiota.

Yksi erityinen ”luonnonvara”, jota ei useinkaan mainita vetovoimatekijänä, on Italian ihmiset. Olen tavannut suomalaisia, kiinalaisia, saksalaisia ja monia muita, jotka ovat asuneet Italiassa jonkin aikaa, jopa muutamia kuukausia tai vuosia. Kun tapaan heitä, jokainen innostuu ja kysyy minulta hehku silmissään: ”Olet italialainen? Kaipaan Italiaa ja italialaisia! Voitko olla kosketuksessa italialaiseen kulttuuriin myös Suomessa?” He ovat niin iloisia, kun puhuvat minulle italiaksi. Oikeastaan puhuvat todella hyvin, vaikka useimmat ovat asuneet siellä vain vähän aikaa.​​ En tarkoita, että italialaiset olisivat parempia ihmisiä, stereotyypit eivät pidä paikkaansa. Tarkoitan vain, että Italia on sekä ainutlaatuinen maa että sydämen paikka, joka helposti tarjoaa mielekkäitä kokemuksia: kauneus ja sydämellisyys ovat konkreettisia.

Kieli ei ole kieliopillisten sääntöjen yhdistelmä, vaan se on kokonainen elämänkatsomus.

Suosittelen lämpimästi, että opiskelet italian kielen alkeita ja sitten matkustat Italiaan tavoittaaksesi tuon hehkun!

A presto! (Nähdään pian!)


Lia Gasbarra, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

 

 

Rennossa ja avoimessa ilmapiirissä luovuus virtaa ja sanajumi aukeaa

Osallistuin aikanaan lukuisille kirjoittajakursseille. Koin ne monin tavoin hyödyllisiksi. Yksi asia niissä kuitenkin oli, josta en pitänyt, eivätkä pitäneet muutkaan kurssien opiskelijat. Se oli kurssien liian arvokas, turhan tärkeä ja pelottava ilmapiiri, joka kipsasi meidät kursseille osallistujat.

Kurssien opettajat jakelivat ylhäältä päin tiukkaan sävyynsä ohjeita, eikä kukaan opiskelija uskaltanut puhua kursseilla juuri mitään. Tauoilla meidän kaikkien suut kyllä kävivät vilkkaasti, mutta kun palasimme tunneille, istuimme kaikki taas hiiren hiljaa kuin kirkossa. Jähmettyneinä hissukoina emme tietenkään saaneet lähellekään parastamme esiin kursseilla tehdyissä kirjoitusharjoituksissa. Mietin silloin, että jos minä ohjaisin kirjoittamista, ohjaisin sitä toisin. Silloin minulla ei ollut vielä aavistustakaan siitä, että tulen tulevaisuudessa tekemään kirjoittamisohjaajan työtä.

Myöhemmin opiskeltuani alaa yliopistossa minulle sitten tarjoutui tilaisuus ohjata kirjoittamista eri oppilaitoksissa. Laadin silloin jo hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä opetustehtäviäni oman opetusfilosofiani. Päätin, että en ole kursseillani muiden yläpuolella oleva auktoriteetti ja että pyrin luomaan tunneille mahdollisimman vapaan ilmapiirin, jossa mikään ei kahlitse luovuutta. Turha pönötys pois ja rennolla otteella, irrottelulla ja huumorilla tarinat vapaaseen liitoon. Mietin paljon myös palautteen antamiseen liittyviä asioita. Päädyin siihen, että uskon myönteisyyden voimaan. Ankara kritiikki on hyväksi hyvin harvoille kirjoittajille, jos kenellekään, pahimmillaan se voi jopa sammuttaa kirjoittamisen kipinän. Tuon palautteessani toki esiin tekstin ansioiden lisäksi myös tekstin puutteet, mutta nekin kannustavassa hengessä.

Meillä kaikilla kirjoittajilla on luovuus välillä hiukan piilossa. Se johtuu usein siitä, että suhtaudumme kirjoittamiseemme liian ryppyotsaisesti ja vaadimme heti valmista. Luovuutta täytyy houkutella esiin. Auttaa paljon, kun annamme itsellemme luvan kirjoittaa kontrollista vapaata raakatekstiä kielioppisäännöistä ja muokkausasioista välittämättä. Lyhyessä ajassa tehtävät tajunnanvirranomaiset kirjoitusharjoitukset sopivat tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Paljon syntyy höttöä, mutta joukkoon tulee myös kultahippusia, joita ei keksisi, jos heti yrittäisi saada mahdollisimman valmista tekstiä. Kontrollin aika on myöhemmin, sitten kun tekstiä muokataan. Hyviä konsteja luovuuden luukkujen avaamiseen ovat myös kielellä ilakointi ja kaukana toisistaan olevien asioiden törmäyttäminen keskenään. Erikoiset ideat voivat ensin tuntua oudoilta, absurdeiltakin, mutta ne toimivat, kun niistä luo maailman.

Kaikille kirjoittajille tulee välillä kirjoittamisen jumi. Siitä käytetään myös nimitystä kirjoitustukkeuma. Tekstin tuottaminen vain kerta kaikkiaan tyrehtyy. Silloinkin lyhyet kirjoitusharjoitukset, 5-10 minuutin tajunnanvirtaharjoitukset, voivat olla suureksi hyödyksi, ne voivat avata jumin. Luovuus elää vapaudessa.

Kuvissa allekirjoittanut ja Espoon työväenopiston Heitetään pois kaikki kahleet ja aidat -kirjoittajakurssin opiskelijoita demonstroimassa sitä, miten kirjoittamisessa käytettävät välineet ovat ajan saatossa kehittyneet.

Heino Ylikoski, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Heino Ylikoski on opettanut eri oppilaitoksissa ympäri Suomea kymmenen vuotta, Espoon työväenopistossa hänellä on menossa seitsemäs lukuvuosi.

Kuvat: Riitta Happonen

 

Sevillanas – tanssi flamencoon tutustuttajana

 

Sevillanas on neljästä samanmittaisesta ja -rakenteisesta säkeistöstä koostuva kappale, jonka koreografia toimii esittelynä flamencon tekniikkaan ja tyyliin. Tyypillisesti jokainen säkeistö koostuu alkusoitosta, alkulaulusta, ja kolmeen osaan jakautuvasta säkeistöstä. Viimeinen osa on usein tyyliltään kertosäettä muistuttava. Sevillanas-kappaleita on paljon ja niiden esityksiä vielä enemmän. Siksi lähes jokaiselle säännölle löytyy myös poikkeus. Silti käytännöllisesti katsoen kaikki sevillanas-kappaleet voidaan myös tanssia. Koska rytmin kehittäjät ovat enimmäkseen olleet musiikin teoriasta tietämättömiä, sen laskentatapoja on monia. Joku laskee rytmiä kolmeen alkaen ykkösestä, toinen huomioi kohotahdin ja aloittaa laskut kolmosesta. Teoreettisesti kyseessä on 6/8-tahtilaji, joka alkaa kohotahdilla. Se lasketaan siis 6-1-2-3-4-5, painottaen ensimmäistä ja neljättä iskua (6 ja 3). Monikollinen muoto sevillanas johtuu siitä, että nelisäkeistöinen kappale voidaan koostaa mistä tahansa säkeistöistä, joiden melodia, sävellaji ja aihepiiri eivät välttämättä liity toisiinsa mitenkään.

Flamencon sisällä on syntynyt tapa ryhmitellä eri rytmejä niiden iän, alkuperän, esitystilanteiden, rytmisen rakenteen ja vakavuuden/keveyden mukaan. Ryhmittely sisältää myös arvovarauksen, joka kuitenkin nykypäivänä alkaa horjua. Niinpä sevillanaskin, joka vielä muutamia vuosikymmeniä sitten luokiteltiin kepeäksi kansanmusiikiksi, alkaa löytää paikkaansa flamencon kentässä.

Aloittelevalle tanssinopiskelijalle sevillanas on täydellinen tapa tutustua flamencon tekniikan perusteisiin. Se on ainoa tanssi, jota voi tanssia tuntemattoman kanssa tai itselle vieraaseen musiikkiin. Vaikka koreografiasta esiintyy paljon variaatioita, se noudattaa kuitenkin aina samaa perusrakennetta. Tanssiteknisesti se sisältää piruetteja, koputuksia, ranteiden pyörityksiä, hameen käyttöä ja erilaisia askeltyyppejä. Siksi sevillanas on usein ensimmäinen tanssi, joka flamencotunneilla opitaan. Tanssi on myös erinomainen esityskappale, jonka hiominen jatkuu läpi koko tanssiuran. Siitä voi helposti muokata niin soolotanssin kuin ryhmämuodostelmankin. Tanssiin sopivat kaikki flamencossa käytetyt välineet laahushameesta viuhkaan ja kastanjeteista huiviin.

 

Irja Kajander-Vierkens, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

 

Arvaa mitä tarkoittaa…

Joskus ennen vanhaan väitetään kieltenopettajan tokaisseen oppilaalle: ”Et saa arvata, sinun pitää tietää!” Kaikki kunnia menneiden aikojen pioneereille kieltenopetuksessa, mutta tuon typerämpää neuvoa ei vierasta kieltä opiskelevalle oikeastaan voi antaa. Kun aloittaa uuden kielen opiskelun, on alkuvaiheessa tietenkin pitkä vaihe, jolloin suurin osa sanoista on ihan uppo-outoja. Silloin pitää vain arvata niin paljon kuin suinkin kykenee!

Maailman kielet eivät ole syntyneet irrallaan ja erillään toisistaan. Siksi niissä on paljon yhteistä ainesta auttamassa rohkeaa arvaajaa. Tehkää vaikka vallankumous Euroopan kielillä: révolution, revolution, revolución, rivoluzione, revolução, revolutsioon tai jotain sinne päin tulee vastaan useimmissa kielissä. Aikuisella oppijalla on yleensä jo jotain kielitaitoa taustalla, ja lisäksi paljon muuta tietoa ja kokemusta, jota kannattaa hyödyntää kieliä opiskellessa. Noiden tietojen herättely ja aktivointi on työväenopiston kursseilla paikoillaan.

Itse opetan ranskaa ja espanjaa, ja romaanisten kielten opettajalla kielten sukulaisuus tulee tunneilla puheeksi ihan spontaanistikin. Kaikkihan me esimerkiksi tiedämme aika monta italian sanaa, vaikka emme olisi kieltä koskaan opiskelleetkaan. Vaikka en ehkä suosittelisi aloittamaan espanjan ja italian alkeiskurssia samana syksynä, niin yleisesti ottaen mielestäni pelätään aivan liikaa sitä, että kielet jotenkin menisivät sekaisin. Eihän se nyt ole kovinkaan vaarallista, kunhan saa viestin välitetyksi, ja sitä paitsi sellainen kyllä karsiutuu itsestään pois, kun jatkaa opintoja hieman pidemmälle. Sekaantumisen haitat ovat joka tapauksessa huomattavasti pienempiä kuin ne edut, joita sukulaiskielten toisilleen tarjoama tuki antaa. Sanaston oppiminen on varsinkin aikuisopiskelijalle se kovin työ, ja kaikki oikotiet onneen kannattaa käyttää ja hyödyntää arvaustaitoa, jonka muiden kielten tuntemus tuo.

Ihan uuden kielen oppiminen on aina hyvää älyllistä voimistelua, ja voi myös avartaa maailmankuvaa. Ainakin oppija joutuu kyseenalaistamaan monia asioita, joita voi äidinkielensä perusteella pitää itsestäänselvyyksinä. Muistan hyvin, kuinka opiskeluaikoinani kävin japanin kurssilla ja olin järkyttynyt siitä, ettei kielessä ole monikkoa. Mutta hyvin japanilaiset tuntuvat selviävän, eikä japani ole edes tuossa asiassa ainutlaatuinen. Pienempiä ahaa-elämyksiä tulee vastaan tutummissakin kielissä. Työväenopiston laajasta kielivalikoimasta löytyy kokeiltavaa, kun vain rohkaisee mielensä. Sieltä voi aueta kokonainen uusi maailma.

Kieltenopiskelun kiehtovuus on myös siinä, että opiskelija huomaa, kuinka huonosti sanat eri kielissä loppujen lopuksi vastaavat toisiaan. Kysymykseen ”mitä on X sillä kielellä?” on melkein aina vastauksena ”riippuu asiayhteydestä”. Sellaista yksi-yhteen-vastaavuutta on aika hankala löytää, ja sen tähden tietokoneet ovat edelleen aika onnettomia kielenkääntäjiä. Juuri sen vuoksi kieltenopiskelu onkin niin kiehtovaa. Siinä ollaan inhimillisen toiminnan ytimessä. Arvataan ja yhdistellään tietoja – ja viesti aukeaa!

 

Olli Rantala, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

 

Tule mukaan, andiamo in Italia

Ciao! Miten kesäsi sujui? Kaikki hyvin? Onko sinulla jo ikävä niitä leppoisia kesäpäiviä, jolloin aurinko paistoi ja linnut lauloivat? Nämä päivät ja kesäloma tuntuvat jo kaukaisilta muistoilta ja mieltä painaa ajatus pitkästä ja pimeästä syksystä. Älä kuitenkaan huolestu, sillä voit aina varata matkan lämpöön, mikä on nyt aina vain helpompaa ja halvempaa. Tarvitaan vain muutama klikkaus ja olet lomalla. Ongelmanasi saattaa olla vain se, että olet kuluttanut kaikki lomasi ja rahasi. Lisäksi sinua arveluttaa matkustaminen maailman tapahtumien johdosta. Tähän kaikkeen on kuitenkin ratkaisu, joka on lisäksi halvempi, helpompi ja nopeampi. Saat lisäksi matkalle mukaan paikallisen oppaan.

Lähdetään yhdessä kurssimatkalle kohti Italiaa!

Marraskuussa lähdemme mielikuvitusmatkalle kohti Italian sydäntä. Kurssilla tutustumme Keski-Italian kauniisiin ja vähemmän tunnettuihin maisemiin ja kulttuuriin. Matkustamme mielenkiintoisiin kohteisiin muun muassa läpi Marchen, Abruzzon ja Umbrian maakuntien ja tutustumme niiden ruokakulttuurin sekä taiteen ja luonnon erikoisuuksiin. Istu mukavasti tuoliisi ja valmistaudu matkaan!  https://ilmonet.fi/#!code=E172334

Jos olet luonteeltasi utelias ja seikkailunhaluinen ja haluat tutustua tarkemmin Etelä-Italiaan et voi missään tapauksessa jättää väliin ilmaiskierrosta yhdessä minulle tutuimmista paikoista. Mielikuvitusmatka Napoliin starttaa marraskuussa. Matkalla ”Vedi Napoli e poi muori” näemme kaikki Napolin mielenkiintoisimmat paikat ja tutustumme kaupungin ja sen ihmisten erikoisiin perinteisiin. https://ilmonet.fi/#!code=E172079

Etkö vielä kuitenkaan puhu italiaa? Miten se on mahdollista? Mamma mia?! Italia on maailman kaunein kieli, jonka kuunteleminen on musiikkia korville. Ei hätää, sinulla on kuitenkin aina mahdollisuus aloittaa kielen opiskelu työväenopistossa, jossa sinulla on laaja valikoima kursseja tarjolla. Jos olet aloittelija, voit aina liittyä alkeisryhmääni tiistaisin. Tule mukaan! https://ilmonet.fi/#!code=E172991

Nämä ovat minun ehdotuksiani teille seuraavaa lomaa varten. Italia on maa, joka tarjoaa paljon ja kaikille jotakin. Haluan tutustuttaa teidät italialaiseen kulttuuriin. Italian kielen ja kulttuurin opetus ei ole minulle vain työtä, vaan se on jotain, joka tulee sydämestäni. Tavoitteeni ei olekaan vain opettaa, vaan antaa teille uusia elämyksiä. Kunnianhimoinen tavoite sanoisin:) Kertominen omasta kielestäni, kulttuuristani, Italian kaikista ihmeellisistä paikoista ja miksei myös sen ongelmista, luo väistämättä sanoinkuvaamattomia tunteita minulle ja toivon mukaan myös teille kanssamatkustajille.

Lähdetään yhdessä matkaan!

Enrico Di Nardo, tuntiopettaja
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Samaa unta – todellisen tuntemattoman sotilaan ja hänen rakastettunsa tarina elokuvaksi

Omnian audio- ja videopajan nuoria metsäkohtauksessa

Omnia Koulutuksen audio- ja videopaja sekä Espoon työväenopisto ovat tehneet ensimmäisen yhteisen kokoillan elokuvan. Audio- ja videopajan opiskelijat ohjaajiensa Hannu Lemolan, Juha Hytösen ja Thomas Mattssonin johdolla vastasivat äänestä ja kuvasta. Työväenopiston opettajat ja opiskelijat vastasivat tekstistä, näyttelijän työstä, tarpeiston ja materiaalin hoidosta sekä kuvapohjista.

Samaa unta -elokuva perustuu runoilija Kaarina Sarkolan ja pianisti Tauno Huotisen kirjeenvaihtoon. He kirjoittivat sodan aikana toisilleen lähes päivittäin. Kirjailija Sinikka Paavilainen kokosi tätinsä kirjeenvaihdon kirjaksi. Elokuva on dramatisoitu näiden kirjeiden pohjalta.

Sodista on säilynyt lukuisia kirjeenvaihtoja. Miksi juuri nämä kirjeet valikoituivat elokuvan tarinaksi?

Työväenopiston opiskelijat Riitta Salvén ja Maarit Ristaniemi

Kirjeet ovat poikkeuksellisen hyvää äidinkieltä. Kaarina Sarkola ja Tauno Huotinen keskustelevat kirjeissään kirjallisuudesta, musiikista ja teatterista, kuvailevat tuntojaan ja pohtivat olemassaoloa sota-aikana. Sodan alussa Kaarina Sarkola opiskeli kirjallisuutta ja teologiaa, Tauno Huotinen pianonsoittoa ja filosofiaa Helsingin yliopistossa. He molemmat uskoivat opiskeluun. Kaarina Sarkolasta tuli runoilija ja Tauno Huotinen voitti sodan aikana kirjoituskilpailun. On myös ihailtavaa, miten paljon he jaksoivat sivistää itseään niin vaikeissa olosuhteissa.

On harvinaista, että suomalainen mies kuvaa tunteitaan niin avoimesti kuin Tauno ”… sota on vääristeltyä elämää. Elämässä totuus on rakkaudessa ja luonnossa, syksynkin päivässä.” Kaipaus on koko ajan läsnä, sodan raakuus vaikuttaa tunteisiin ja pelko hiipii uniin. Kumpikin näkee erikoisia unia. Kirjeet päättyvätkin usein toiveeseen päästä samaan uneen.

 

Kaarinan ja Taunon tarina on rakkaustarina, jolle sota loi puitteet.Samaa unta on todellisen tuntemattoman sotilaan tarina. Tauno Huotinen kulki lähes samoja reittejä kuin Väinö Linnan romaanin sotilaat. Hän taisteli kuuluisissa Ässä- ja Aave- rykmenteissä.

Elokuvan kuvaukset aloitettiin keväällä 2015 Karkkilasta Närön tilalta. Ajanmukaiset interiöörit antoi ystävällisesti käyttöömme työväenopiston pitkäaikainen opiskelija Riitta Salvén. Elokuvaa kuvattiin Karkkilan lisäksi Helsingin Kulosaaressa ja Munkkiniemessä sekä sotakohtaukset Espoossa Omnian Finnsissä.

Elokuvan tekemiseen on osallistunut lähes sata henkilöä. Melkein kaikilla tekijöillä on Omnia-tausta. Tekijät ovat Omnian opiskelijoita, henkilökuntaa, opettajia ja nuorimmat heidän lapsiaan tai lapsenlapsiaan. Musiikin elokuvaan säveltänyt säveltäjä Petri Hirvonenkin on entinen Omnian opiskelija ja työväenopiston tuntiopettaja. Elokuvan pääosissa nähdään Juho Kuusamo ja näyttelijä Talvikki Eerola.

Lukuisat yksityiset kuntalaiset ja järjestöt ovat antaneet oman panoksensa, Espoon seurakunnasta kierrätyskeskukseen. Kaikkien työ on ollut arvokasta ja ilman tätä panosta ei elokuvan tekeminen olisi ollut mahdollista.
Kiitos silloisen rehtorin, Tarja Langin, joka ennakkoluulottomasti antoi luvan hankkeen käynnistämiseen. Saimme tehdä historiaamme näkyväksi ja oppia uutta.

Elokuvalla juhlistamme itsenäisen Suomen satavuotista taivalta.

Sari Tenhunen
Elokuvan ohjaaja, teatterin ja kirjallisuuden suunnittelijaopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Samaa unta -elokuvan ensi-ilta tiistaina 31.10. klo 18 Kino Tapiola, Espoo (loppuunmyyty)
2. esitys tiistaina 7.11. klo 18 Kino Tapiola, liput 8 €
Tiedustelut Sari Tenhunen 050 494 6668 tai sirpa.kinnunen@omnia.fi

 

 

 

#OTA HALTUUN: Nuorten ideat – nuorten kurssit

Nuorten ideat – nuorten kurssit -hanke käynnistyi kolmen opiston, Espoon työväenopiston, Vanajaveden ja Wellamo-opiston voimin keväällä 2016. Hankkeen ideana on saada nuorten ääni kuuluviin opistoissa ja erityisesti näkymään se opistojen kurssitarjonnassa. 

Nuorten ääntä sekä heidän osallistumista opistoihin tarvitaankin, jotta kansalais- ja työväenopistot ovat elinvoimaisia sekä ahkerassa käytössä myös tulevaisuudessa. Opistojen harrastustarjonta on laajaa ja elää vahvasti kiinni tässä ajassa, mutta ongelmana on nuorten tavoittaminen ja opistojen tunnettavuuden lisääminen nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa.

Miten kohderyhmä otettiin haltuun  

Nuorten toiveet ja ajatukset opistoista ja kurssitarjonnasta saatiin Idealabra -nimisen verkkoalustan kautta. Yhteensä sata 19-29 -vuotiasta nuorta osallistui Idealabrassa keskusteluihin, jakoi ajatuksia kurssi-ideoista sekä toimi opistojen mainostoimistona – osallistuivat siis ennen kaikkea opistojen toiminnan kehittämiseen. Idealabran seuraaminen  herätti minussa paljon ajatuksia: Millaisena kansalais- ja työväenopistot näyttäytyvät nuorille? Keitä ja mitä me olemme?

Olemmeko me mummo-opistoja, jotka toimivat syrjäseudun koululuokissa? Olemmeko me avoin ja turvallinen opiskelu- ja oppimisympäristö? Tavoittaako painettu ohjelma kaikki potentiaaliset harrastajat? Mikä on some ja miten voimme opistoina hyödyntää sosiaalista mediaa?

Idealabran ”tuloksia” tutkiessa monta ajatusta sinkoili päässäni. Iloa ja riemua aiheutti toki se, että opistojen tarjonta on laajalti sitä mitä nuoret toivovat: mm. liikuntaa ja tanssia, kieliä, kokkausta, valokuvausta, musiikkia. Uutta pohdiskeltavaa toi myös toive ainealuerajojen rikkomisesta mm. kielten ja kokkauksen yhdistämisestä.

Nyt kun syksyn 2017 kurssitarjonta on esillä ja kurssit ovat alkaneet tai alkamassa, nuorten ääni kuuluu ja näkyy opistojen tarjonnassa. Opistot ovat huomioineet Idealabrassa nousseet toiveet sekä suunnitelleet kursseja suoraan nuorten ideoiden pohjalta. Tarjolla on opistojen ohjelmasta tuttuja aineita, mutta kurssiotsikkoja sekä sisältötekstejä on muokattu kohderyhmää ajatellen.

Wellamo-opistossa, jossa työskentelen suunnittelijaopettajana yhdistimme voimamme Lahden nuorisopalveluiden kanssa ja lanseerasimme nuorten ideoiman #OTAHALTUUN – kurssitarjottimen. Tavoitteena on toteuttaa kurssit nuorisotaloissa ja -tiloissa, mennä opistona nuorten luo. Kurssikestot ovat selkeästi lyhyempiä kuin muu tarjonta ja uutuutena olemme saaneet opistossamme tarjolle paljon toivotut lyhyet ruokakurssit: Makujen mantereet ja Ruokakurssin ABC.

 

Innolla odotan jo, kun minun ohjaama kurssi Poplaulu K16 käynnistyy. Miten nuoret ottavat haltuun Wellamo-opiston? Mikä on ollut se väylä, josta nuoret asiakkaat ovat kurssin bonganneet? Ja ennen kaikkea, vastaako opisto niitä mielikuvia ja ajatuksia mitä nuorilla meistä opistona on vai onko sillä edes mitään väliä? Kaikkein tärkeintä on kuitenkin tarjota kiinnostava aihe, laadukasta opetusta ja turvallinen oppimisympäristö ja uskoa siihen, että nämä ovat meidän valttikorttimme nyt ja jatkossa.

Vieraskynäkirjoittaja:
Lea Orpana, musiikin sekä teatteri- ja sanataiteen suunnittelijaopettaja
Wellamo-opisto

Lisää Nuorten ideat – nuorten kurssit -hankkeesta voit lukea täältä

 

 

Oma väripalettini

Ulkona oli pimeää ja sateista, mutta sitä ei kukaan huomannut Oma väripalettini -taidetyöpajassa, jossa sukellettiin värien ja korujen kiehtovaan maailmaan. Opettajan, tekstiilitaiteilija Raija Rastaan, kurssi aloitettiin valitsemalla jokaiselle osallistujalle oma henkilökohtainen pukeutumisen värikartta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 ”Värien valitseminen itselleni ja muille kurssilaisille oli avartavaa ja mielenkiintoista.”

        ”Oli kivaa seurata kun toisille valittiin värejä”.

Oman väripaletin avulla onkin helppo etsiä tai ommella itselleen sopivan värisiä vaatteita, koruja ja muita asusteita. Tämän kurssin aikana suunniteltiin ja valmistettiin omaan pukeutumistyyliin ja omiin väreihin sopivia koruja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavaksi tutustuimme opettajan tekemiin mallikoruihin ja niissä käytettäviin monipuolisiin tekniikoihin, työvälineisiin ja materiaaleihin. Työpajaviikonloppuna materiaaleista ei ollut pulaa! Jokainen oli käynyt omat varastonsa läpi ja hankkinut tarpeen mukaan uusiakin korutarvikkeita. Materiaaleja vaihdettiin myös keskenään. Se mikä on toiselle tarpeeton, löysi paikkansa kurssikaverin korussa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

”Yhdessä tekeminen on kivaa! Kurssilla oppii paitsi opettajalta myös toisilta kurssilaisilta. Useinhan kurssille tulevat samasta aihepiiristä kiinnostuneet”.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Sain paljon hyviä ideoita ja materiaalivinkkejä opettajalta.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

”Korujen tekeminen on inspiroivaa. Olen oppinut paljon uusia tekniikoita.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 ”Meillä oli oikein kiva porukka – ihan kuin olisimme vanhat tutut!”

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

”Kurssilla on erityisen tärkeää ja hienoa yhteisöllisyys. On todella mukavaa tehdä yhdessä!”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 ”Oli kiva tulla tälle kurssille. Täällä sai kaikenlaista uutta tietoa. Opetus oli asiantuntevaa. ”

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

”Olen koonnut lappipukua, jota käytän keskiaikatapahtumissa. Kerään  siihen erilaisia osia ja minulla oli haave, että saisin kurssilla valmiiksi käädyn pukuuni. Koru valmistui! Tein myös korun, jossa on kartta itselleni tärkeästä  paikasta Hangon saaristossa.”

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jännittävää oli se kuinka kierrätetyistä materiaaleista kuten kankaista tai vaikkapa vanhoista merikartoista voi valmistaa koruja. Vain mielikuvitus on rajana!

Raija Rastas, tuntiopettaja
Omnia, Espoon työväenopisto

Oma väripalettini – taidetyöpaja on Espoon työväenopiston kurssi ohjelmassa myös keväällä 2017. Lisätietoa kurssista löytyy Ilmonetista

 

Suomen kielen kurssilla on mukavaa

kuva-1-blogitekstiin

Suomen kielen opiskeleminen on hauskaa yhdessä.

Ryhmässä opiskeleminen motivoi meitä kaikkia opiskelemaan paremmin. Opiskelemme ahkerasti, jotta voimme kommunikoida suomeksi ja kehittää suomen kielen taitoamme.

Opiskeleminen kansainvälisessä luokassa antaa mahdollisuuden tutustua toisiin kulttuureihin nimenomaan suomen kielellä, koska ainoastaan suomen kieli on meille yhteinen kieli. Kurssin tärkein anti onkin saada elinikäisiä ystäviä uudessa kotimaassa.

kuva-1

kuva-2-kaan

Näin hyvin opiskelijat osaavat itse kirjoittaa 10 viikon opiskelun jälkeen:

”Nyt osaamme jo vähän puhua suomea. Ennen me emme puhuneet suomea, mutta nyt me osaamme jo vähän. Esimerkiksi, kun me menemme kirjastoon, kauppaan, lääkäriin ja matkustamme junalla, me osaamme vähän suomea. Kun me tarvitsemme apua, me osaamme kysyä sitä. Me puhumme puhelimessa ja myös vastaamme puhelimeen suomeksi.”

kuva-4-blogitekstiin

Kurssi säästää aikaa kotona.

Luokassa me teemme harjoituksia helpommin ja nopeammin kuin kotona. Me voimme puhua toistemme kanssa, vaihtaa ideoita ja mielipiteitä. Opettaja korjaa meidän virheemme oppitunnilla ja me ymmärrämme opiskeltavat asiat paremmin. Opettaja katsoo, että me kirjoitamme oikein, ja hän selittää vaikeat asiat syvällisesti. Jos en ymmärrä jotakin, voin aina kysyä myös kaverilta.

Tämän blogitekstin on kirjoittanut suomen kielen opettaja Soili Heino ja hänen kotoutumiskoulutuksensa opiskelijat. Kaikki tekstin mielipiteet kuuluvat opiskelijoille. 

 

Positiivisia katseita tuntiopettajuuteen

Tuntiopettaja on vierailija. Hän tulee opiskelijoiden pariin esimerkiksi omaehtoisen suunnittelun pohjalta tai kutsuttuna tiettyyn, määräaikaiseen työtehtävään. Hän jakaa usein työpäivänsä ja ammattitaitonsa usean toimipisteen kesken, joten hänellä on kokemusta ja vertailukohtia erilaisista työympäristöistä ja -tavoista. Tämän myötä tuntiopettaja oppii joustavaksi ja mukautuvaksi, vierailijana hän toimii kussakin ”maassa” sen tavoilla. Tuntiopettajan lähestymistapaa voitaisiin verrata myös turistin katseeseen, sillä sitä eivät rutiinit ja tottumukset ole vielä pehmentäneet. Tuntiopettaja näkee tarkasti vieraillessaan kouluissa, oppilaitoksissa ja yliopistoissa.

Ihminen toimii aina tietyssä tilanteessa ja suhteessa ympäröivään (Houessou 2010). Jos ympäristö on ennalta tuttu, olemme jo oppineet, kuinka siinä toimitaan. Tällöin emme enää kiinnitä huomiota esimerkiksi käytävän kapeaan kohtaan, keskimääräisestä poikkeavaan puhetapaan tai turhan monimutkaiseen työsuoritteeseen. Uudessa ympäristössä ihminen ei taas voi suorittaa, tehdä niin kuin aina ennenkin. Tuoreessa tilanteessa on oltava koko ajan hereillä, jotta tavoitteellinen toiminta onnistuu.

Uuden ympäristön ruokkimasta tarkasta havainnoinnista on kuvataiteen alalla muodostunut perinteinen työtapa, jota on hyödynnetty esimerkiksi residenssityöskentelyssä (Kantokorpi 2005). Olen pyrkinyt tuomaan tätä työtapaa kuvataiteen taiteen perusopetukseen (TPO) Espoon työväenopistossa (ks. lisää). Tavoitteenamme on toimia mahdollisimman paljon tutun ja turvallisen luokkatilan ulkopuolella vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteisön kanssa.  Avoimessa oppimisympäristössä kohtaamme myös toisia visuaaliseen harrastukseensa intohimoisesti suhtautuvia sekä taiteen ammattilaisia. Nämä kohtaamiset ovat poikineet vastavuoroista mutta ennalta-arvaamatonta yhteistyötä.

lintu
E

Espoon työväenopiston kuvataiteen taiteen perusopiskelija kiinnitti ympäristötaiteen kurssilla ensi kertaa huomionsa arkisen kävelyreittinsä vaarapaikkoihin, esimerkiksi puiston kulkureittien metallisiin tukirakenteisiin, jotka pistävät vaarallisesti ylös hiekkatien pinnasta. Kurssilla hän merkitsi nämä viivat maisemassa esiin kirkkailla väreillä. Valokuva: Carita Dahlberg

Esimerkiksi TPO:n ympäristötaiteen opintokokonaisuudessa siirryimme työskentelemään Tapiolan puistomaiseen kaupunkiympäristöön. Tarkoituksenamme oli nostaa kyseisestä ympäristöstä esille merkityksellisiä paikkoja esteettisin keinoin. Tämä tapahtui esimerkiksi järjestelemällä tai alleviivaamalla olemassa olevaa paikkaa ja materiaalia siellä tai lisäämällä siihen jotakin. Osalle opiskelijoista Tapiolan ympäristö oli arjesta tuttua, ja ympäristötaiteen kurssilla opettelimme katsomaan sitä kuin uusin silmin. Toisille opiskelijoille ympäristö oli aivan uutta, joten he hyödynsivät turistin katsettaan.  Ryhmätyössä ja erilaisten havaintojen vuoropuhelussa molempien kokemukset rikastuivat.

lintu2
z
lintu3
z

Ympäristötaiteen opiskelija työsti ympäriltä löytyneestä muovijätteestä linnun, jota hän kuvasi Tapiolan kaupunkiympäristössä. Erilaiset kuvauspaikat ja -ympäristöt toivat esiin monenlaisia merkityksiä ympäristöistä, luonnosta ja ympäristöystävällisyydestä. Valokuvat: Paula Karilas.

Myös TPO:n Näyttelykierrokset-valinnaiskurssin ideana oli lähteä ulos luokkahuoneesta, nyt tutustumaan kuvataidekenttään ja toisenlaisiin tapoihin tehdä kuvia. Vierailimme gallerioissa, museoissa ja taiteilijoiden työhuoneilla, joten sopeuduimme jopa kahvitunneillakin muihin toimijoihin uusissa ympäristöissä. Tämä vaati niin opettajalta kuin opiskelijoiltakin uudenlaista, aktiivisempaa roolia oppimisen suhteen. Myös opiskelijoiden vertaisoppiminen korostui, koska opettaja ei voinut joka tilanteessa niin sanotusti johtaa joukkoaan ennakoidusti edestä. Tilaa ei uudessa ja vaihtuvassa ympäristössä saattanut ollakaan yhtä aikaa koko ryhmälle, tai opettajien äänet sekoittuivat jaetussa tilassa, jos samaan paikkaan sattui yhtä aikaa toinenkin innokas opetusryhmä. Sekä opettaja että oppilaat olivat kirjaimellisesti vierailijoita. Luokkaan palatessamme hyödynsimme uusien ympäristöjen virittämiä kokemuksia. Taidekäsityksemme avartui ja kuvataiteellinen työskentelymme monipuolistui.

lintu4

Näyttelykierrokset-valinnaiskurssin opiskelijat tutustumassa taidemaalari Kristiina Uusitalon työhuoneeseen, työskentelyyn ja taiteeseen. Valokuva: Riikka Mäkikoskela.

Tuntiopettajat ovat nykyään usean oppilaitoksen, myös kansalais- ja työväenopistojen, suurin henkilöstöryhmä. Heillä on monien alojen laajaa asiantuntijuutta ja he tekevät työtään pääasiassa opiskelijoiden parissa. Lisäksi vieraileva tuntiopettaja voi olla positiivisella tavalla sekä ulko- että sisäpuolinen työyhteisössä. Tätä vierailijan katsetta on ryhdytty rohkeasti ja ennakkoluulottomasti hyödyntämään Espoon työväenopistossa kutsumalla tuntiopettajia mukaan Pedagogisen kehittämisen työryhmään, jonka tavoitteena on myös viestinnän ja markkinoinnin kehittäminen. Työryhmässä päätoimisten opettajien, hallintohenkilöstön ja tuntiopettajien erilaiset kokemukset vauhdittavat kehitystyötä. On mielenkiintoista nähdä tulevaisuudessa, miten tuntiopettajan katseen huomioon ottaminen tulee muuttamaan Espoon työväenopiston toimintatapoja.

Kirjallisuus:

Houessou, Jaana. 2010. Teoksen synty. Kuvataiteellista prosessia sanallistamassa. Helsinki: Aalto-yliopisto, Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja A 108.
Kantokorpi, Otso. 2005. Kuvia ja vastakuvia. Kolmekymmentäkuusi suomalaista nykytaiteilijaa ja yksi taiteenkeräilijä. Helsinki: Taide.

Riikka Mäkikoskela
www.riikkamakikoskela.fi

Tuntiopettaja, Taiteet-tiimi
Omnia, Espoon työväenopisto