Suomen kielen kurssilla on mukavaa

kuva-1-blogitekstiin

Suomen kielen opiskeleminen on hauskaa yhdessä.

Ryhmässä opiskeleminen motivoi meitä kaikkia opiskelemaan paremmin. Opiskelemme ahkerasti, jotta voimme kommunikoida suomeksi ja kehittää suomen kielen taitoamme.

Opiskeleminen kansainvälisessä luokassa antaa mahdollisuuden tutustua toisiin kulttuureihin nimenomaan suomen kielellä, koska ainoastaan suomen kieli on meille yhteinen kieli. Kurssin tärkein anti onkin saada elinikäisiä ystäviä uudessa kotimaassa.

kuva-1

kuva-2-kaan

Näin hyvin opiskelijat osaavat itse kirjoittaa 10 viikon opiskelun jälkeen:

”Nyt osaamme jo vähän puhua suomea. Ennen me emme puhuneet suomea, mutta nyt me osaamme jo vähän. Esimerkiksi, kun me menemme kirjastoon, kauppaan, lääkäriin ja matkustamme junalla, me osaamme vähän suomea. Kun me tarvitsemme apua, me osaamme kysyä sitä. Me puhumme puhelimessa ja myös vastaamme puhelimeen suomeksi.”

kuva-4-blogitekstiin

Kurssi säästää aikaa kotona.

Luokassa me teemme harjoituksia helpommin ja nopeammin kuin kotona. Me voimme puhua toistemme kanssa, vaihtaa ideoita ja mielipiteitä. Opettaja korjaa meidän virheemme oppitunnilla ja me ymmärrämme opiskeltavat asiat paremmin. Opettaja katsoo, että me kirjoitamme oikein, ja hän selittää vaikeat asiat syvällisesti. Jos en ymmärrä jotakin, voin aina kysyä myös kaverilta.

Tämän blogitekstin on kirjoittanut suomen kielen opettaja Soili Heino ja hänen kotoutumiskoulutuksensa opiskelijat. Kaikki tekstin mielipiteet kuuluvat opiskelijoille. 

 

Positiivisia katseita tuntiopettajuuteen

Tuntiopettaja on vierailija. Hän tulee opiskelijoiden pariin esimerkiksi omaehtoisen suunnittelun pohjalta tai kutsuttuna tiettyyn, määräaikaiseen työtehtävään. Hän jakaa usein työpäivänsä ja ammattitaitonsa usean toimipisteen kesken, joten hänellä on kokemusta ja vertailukohtia erilaisista työympäristöistä ja -tavoista. Tämän myötä tuntiopettaja oppii joustavaksi ja mukautuvaksi, vierailijana hän toimii kussakin ”maassa” sen tavoilla. Tuntiopettajan lähestymistapaa voitaisiin verrata myös turistin katseeseen, sillä sitä eivät rutiinit ja tottumukset ole vielä pehmentäneet. Tuntiopettaja näkee tarkasti vieraillessaan kouluissa, oppilaitoksissa ja yliopistoissa.

Ihminen toimii aina tietyssä tilanteessa ja suhteessa ympäröivään (Houessou 2010). Jos ympäristö on ennalta tuttu, olemme jo oppineet, kuinka siinä toimitaan. Tällöin emme enää kiinnitä huomiota esimerkiksi käytävän kapeaan kohtaan, keskimääräisestä poikkeavaan puhetapaan tai turhan monimutkaiseen työsuoritteeseen. Uudessa ympäristössä ihminen ei taas voi suorittaa, tehdä niin kuin aina ennenkin. Tuoreessa tilanteessa on oltava koko ajan hereillä, jotta tavoitteellinen toiminta onnistuu.

Uuden ympäristön ruokkimasta tarkasta havainnoinnista on kuvataiteen alalla muodostunut perinteinen työtapa, jota on hyödynnetty esimerkiksi residenssityöskentelyssä (Kantokorpi 2005). Olen pyrkinyt tuomaan tätä työtapaa kuvataiteen taiteen perusopetukseen (TPO) Espoon työväenopistossa (ks. lisää). Tavoitteenamme on toimia mahdollisimman paljon tutun ja turvallisen luokkatilan ulkopuolella vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteisön kanssa.  Avoimessa oppimisympäristössä kohtaamme myös toisia visuaaliseen harrastukseensa intohimoisesti suhtautuvia sekä taiteen ammattilaisia. Nämä kohtaamiset ovat poikineet vastavuoroista mutta ennalta-arvaamatonta yhteistyötä.

lintu
E

Espoon työväenopiston kuvataiteen taiteen perusopiskelija kiinnitti ympäristötaiteen kurssilla ensi kertaa huomionsa arkisen kävelyreittinsä vaarapaikkoihin, esimerkiksi puiston kulkureittien metallisiin tukirakenteisiin, jotka pistävät vaarallisesti ylös hiekkatien pinnasta. Kurssilla hän merkitsi nämä viivat maisemassa esiin kirkkailla väreillä. Valokuva: Carita Dahlberg

Esimerkiksi TPO:n ympäristötaiteen opintokokonaisuudessa siirryimme työskentelemään Tapiolan puistomaiseen kaupunkiympäristöön. Tarkoituksenamme oli nostaa kyseisestä ympäristöstä esille merkityksellisiä paikkoja esteettisin keinoin. Tämä tapahtui esimerkiksi järjestelemällä tai alleviivaamalla olemassa olevaa paikkaa ja materiaalia siellä tai lisäämällä siihen jotakin. Osalle opiskelijoista Tapiolan ympäristö oli arjesta tuttua, ja ympäristötaiteen kurssilla opettelimme katsomaan sitä kuin uusin silmin. Toisille opiskelijoille ympäristö oli aivan uutta, joten he hyödynsivät turistin katsettaan.  Ryhmätyössä ja erilaisten havaintojen vuoropuhelussa molempien kokemukset rikastuivat.

lintu2
z
lintu3
z

Ympäristötaiteen opiskelija työsti ympäriltä löytyneestä muovijätteestä linnun, jota hän kuvasi Tapiolan kaupunkiympäristössä. Erilaiset kuvauspaikat ja -ympäristöt toivat esiin monenlaisia merkityksiä ympäristöistä, luonnosta ja ympäristöystävällisyydestä. Valokuvat: Paula Karilas.

Myös TPO:n Näyttelykierrokset-valinnaiskurssin ideana oli lähteä ulos luokkahuoneesta, nyt tutustumaan kuvataidekenttään ja toisenlaisiin tapoihin tehdä kuvia. Vierailimme gallerioissa, museoissa ja taiteilijoiden työhuoneilla, joten sopeuduimme jopa kahvitunneillakin muihin toimijoihin uusissa ympäristöissä. Tämä vaati niin opettajalta kuin opiskelijoiltakin uudenlaista, aktiivisempaa roolia oppimisen suhteen. Myös opiskelijoiden vertaisoppiminen korostui, koska opettaja ei voinut joka tilanteessa niin sanotusti johtaa joukkoaan ennakoidusti edestä. Tilaa ei uudessa ja vaihtuvassa ympäristössä saattanut ollakaan yhtä aikaa koko ryhmälle, tai opettajien äänet sekoittuivat jaetussa tilassa, jos samaan paikkaan sattui yhtä aikaa toinenkin innokas opetusryhmä. Sekä opettaja että oppilaat olivat kirjaimellisesti vierailijoita. Luokkaan palatessamme hyödynsimme uusien ympäristöjen virittämiä kokemuksia. Taidekäsityksemme avartui ja kuvataiteellinen työskentelymme monipuolistui.

lintu4

Näyttelykierrokset-valinnaiskurssin opiskelijat tutustumassa taidemaalari Kristiina Uusitalon työhuoneeseen, työskentelyyn ja taiteeseen. Valokuva: Riikka Mäkikoskela.

Tuntiopettajat ovat nykyään usean oppilaitoksen, myös kansalais- ja työväenopistojen, suurin henkilöstöryhmä. Heillä on monien alojen laajaa asiantuntijuutta ja he tekevät työtään pääasiassa opiskelijoiden parissa. Lisäksi vieraileva tuntiopettaja voi olla positiivisella tavalla sekä ulko- että sisäpuolinen työyhteisössä. Tätä vierailijan katsetta on ryhdytty rohkeasti ja ennakkoluulottomasti hyödyntämään Espoon työväenopistossa kutsumalla tuntiopettajia mukaan Pedagogisen kehittämisen työryhmään, jonka tavoitteena on myös viestinnän ja markkinoinnin kehittäminen. Työryhmässä päätoimisten opettajien, hallintohenkilöstön ja tuntiopettajien erilaiset kokemukset vauhdittavat kehitystyötä. On mielenkiintoista nähdä tulevaisuudessa, miten tuntiopettajan katseen huomioon ottaminen tulee muuttamaan Espoon työväenopiston toimintatapoja.

Kirjallisuus:

Houessou, Jaana. 2010. Teoksen synty. Kuvataiteellista prosessia sanallistamassa. Helsinki: Aalto-yliopisto, Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja A 108.
Kantokorpi, Otso. 2005. Kuvia ja vastakuvia. Kolmekymmentäkuusi suomalaista nykytaiteilijaa ja yksi taiteenkeräilijä. Helsinki: Taide.

Riikka Mäkikoskela
www.riikkamakikoskela.fi

Tuntiopettaja, Taiteet-tiimi
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Omnia, tee sitä mistä tykkäät – johdon puheenvuorot

Espoon työväenopisto täyttää 60 vuotta!

a-m
Anna-Maija Iskanius

Tuleva vuosi on juhlan aikaa: Espoon työväenopisto täyttää 60 vuotta ja itsenäinen Suomi on 100-vuotias.

Vuonna 1957 opetusministeriö vahvisti Espoon työväenopiston, Esbo arbetarinstitutin työohjelman, jossa lukee: ”Espoon työväenopiston tarkoituksena on kohottaa varttuneitten nuorten ja täysikasvuisten kansalaisten sivistystä tarjoamalla heille vapaa-aikoina tilaisuuksia sellaisten tietojen ja taitojen hankkimiseen, jotka ovat kansalaiselämässä tarpeellisia sekä edistävät itseopiskelua ja henkistä itsenkehittämistä.” Noista toukokuun 24. päivän sanoista asti Espoon työväenopisto on kulkenut arjessa ja kohottanut tiedollisia, taidollisia ja sivistyksellisiä valmiuksia Suomen toiseksi suurimpana vapaan sivistystyön oppilaitoksena.

Paljon on muuttunut ja toisaalta ei mikään. 1960-luvun alussa työväenopistossa pystyi opiskelemaan ruotsia, englantia, saksaa, ranskaa, venäjää ja eestiä. Tulevana keväänä voi opiskella näitä ja kahtatoista muuta kieltä. Kuusikymmentä luvulla naiset kävivät naisten voimistelussa. Tänä päivänä miehet osallistuvat äijä joogaan ja kansantanhut ovat vaihtuneet Lavis-lavatanssijumppaan. Ruoanlaittoa on voinut opiskella aina. Tosin kansainväliset tuoksut täyttävät opetuskeittiön yhä useammin ja ruokaa voi valmistaa osana kielten opintoja.

Yhä edelleen opiston ohjelmasta löytyy posliinimaalaus, mutta sen rinnalla kiinalaista kalligrafiaa ja tussimaalausta tai musiikkimaalausta Klasarit väreiksi! –kurssin tapaan. Kuusikymmentä vuotta sitten opiskelijat kohtasivat paitsi eri ainealueiden kurssilla, niin olipa opintojärjestykseen suunniteltu myös keskustelupiiri. Kuinkahan monta romanssia onkaan saanut alkunsa keskustelupiirissä tai muilla kursseilla? No, ensi keväänä voi oikein opiskella flirttailua Flirttailun ABC ja kiinnostuksen merkit-kurssilla – että parin etsiminen ei ainakaan koulutuksesta ole kiinni.

Näytelmäpiirit ja näytteleminen ovat kuuluneet suomalaisten harrastussuosikkeihin. Niin myös Espoossa. Monet asiakkaamme hakevat erilaisilta teatterikursseilta varmuutta esiintymistilanteisiin. Työelämä vaatii notkeaa sosiaalista käyttäytymistä sekä varmaa esiintymistä tilanteessa kuin tilanteessa. Sitä saa mm. Improvisoiva arki -kurssilta. Musiikin opiskelun mahdollisuudet ovat laajentuneet kuudessakymmenessä vuodessa huimasti ja teknologinen kehitys on tuonut uusia näkymiä musiikin opiskeluun. Ensi keväänä sinun ei tarvitse innostua instrumentin soitosta opiskellaksesi musiikkia. Voit hyvin osallistua Konemusiikin tai Ipad ja musiikkisovellukset -kurssille.

Kudonnan opetus uudistuu ensi keväänä. LUOTO-konsepti aloittaa vuoden vaihteessa toimintansa. Kudonta-asemien hinnoittelu muuttuu ja palvelu monipuolistuu. Voit mm. varata itsellesi kudonnanopettajalta henkilökohtaisen opetusajan kotiisi!

Espoon työväenopisto toivottaa sinut tervetulleeksi juhlimaan arjessa opiskellen opiston juhlavuotta olitpa sitten varttunut nuori tai täysikasvuinen kansalainen. Omnian slogan ”Tee sitä mistä tykkäät” sopii hyvin meille elinikäiseen oppimiseen rakastuneille.

Anna-Maija Iskanius, vs. opetuspäällikkö
1.1.2017 alkaen toimialarehtori, vapaan sivistystyön ja yleissivistävän oppimisen toimiala
Omnia

Oppiminen on ilo ja kohtaaminen sykähdyttää

rmys
Riikka-Maria Yli-Suomu

Maailma muuttuu ja meidän on muututtava sen mukana. Tämä tarkoittaa sekä meitä ihmisiä että kouluja ja instituutioita. Joudumme kamppailemaan päivittäin jonkin muutoksen kanssa. Pitäytyminen omissa hyväksi havaituissa toimintatavoissa olisi usein mukavampaa ja turvallisempaa kuin uuteen lähteminen. Toisaalta jos aina vain pysyy tutuissa ympyröissä, alkaa se jossakin vaiheessa tylsistyttämään, vaikuttamaan omaan osaamiseen tai jopa hyvinvointiin.

Eräs välillä liiankin nopealta tuntuva asia on tietotekniikan ja digitaalisen maailman muuttuminen. Itse olen jo myöntänyt, että en mitenkään pysy kaiken perässä, mutta olen myös päättänyt, että opettelen, testailen ja kokeilen kokoajan jotakin vaikkapa sosiaalisen median uutta välinettä. Näin ainakin tiedän, mistä puhutaan, vaikken osaisikaan kaikkea täydellisesti käyttää. Näin myös varmistan, että jonakin päivänä harppaus uuteen ei kasva ylivoimaiseksi.

Mikään ilo ei ole yhtä kuplivaa kuin hetki, kun oppii jotakin uutta. Minun liikuntalajini on uinti. Olen aina ollut hyvä uimari, mutta kroolatessa jo toisella kauhaisulla nenä on varmuudella täynnä vettä. Olen asiaa harmitellut, mutten tehnyt mitään, paitsi valittanut ja kiertänyt ongelman olemalla kroolaamatta. Kun sitten vihdoin menin kurssille ja keksin sen oikean hengityksen, tuntui siltä, että jos tähän pystyn, pystyn moneen muuhunkin. Aikuisenakaan ei ole myöhäistä oppia somettamaan, puhumaan uutta kieltä tai vaikkapa innostumaan uudesta liikuntalajista.

Oppimisen lisäksi toinen elämän suuri hienous on kohtaaminen. Tutustuminen täysin erilaiseen ihmiseen kuin itse on, sykähdyttää aina. Jokaisen meidän kansalaisvelvollisuuteemme kuuluukin erilaisuuden ymmärtäminen. Se saattaa joskus tuntua vaikealta, jos ympärille on aikojen saatossa syntynyt verkosto hyvin samanlaisista ja saman arvo- ja kokemusmaailman omaavista ihmisistä. Uusi kohtaaminen kuitenkin lisää aina ymmärrystä ja yleensä oppiminenkin on helpompaa yhdessä.

Tervetuloa oppimaan ja kohtaamaan Omniaan tänäkin vuonna.

Espoon työväenopisto on osa uutta monipuolista Omnia Koulutus –nimistä oppilaitostanne. Olemme siis isossa muutoksessa. Uudistus on teille asiakkaillemme, nykyisille ja tuleville, positiivinen. Työväenopiston hyväksi koettu, teidän arvostama kurssi- ja palvelutarjonta säilyy, mutta myös muuttuu. Kehittelemme uusia oppimiskokemuksia nykyään yhdessä ammatillisen koulutuksen, vapaan sivistystyön, lukiokoulutuksen ja nuorten työpajojen kanssa.

Oppiminen innostaa ja kohtaaminen antaa väriä elämään.

Riikka-Maria Yli-Suomu, johtaja, aikuisten oppimispalvelut
1.1.2017 alkaen rehtori, elinikäinen oppiminen
Omnia

Ihan vapaasti: tee mitä haluat, opi mitä huvittaa!

annukka
Annukka Wiikinkoski

Toivottavasti opiston asiakkailla on sama hyvä fiilis kursseille tullessaan kuin meidän opettajilla on täällä töitä tehdessään! On etuoikeus tehdä työtä, jossa saa tuottaa muille hyvää oloa, oppimisen iloa ja onnistumisen tunteita.

Oppiminen on todellakin ilo ja se lisää hyvinvointia. Työväenopiston palveluissa on monia piirteitä, jotka tuottavat todistetusti hyvinvointia asiakkailleen. Onnen tunteita ja onnellisuutta on myös mahdollista lisätä ihan itse, tekemällä tietoisia valintoja, esimerkiksi juuri ryhtymällä opiskelemaan tai hakeutumalla kiinnostavan harrastuksen pariin.

Työnteossa ja oppimisessa on joitakin samankaltaisia piirteitä. Amerikkalainen Travis Bradberry (tarjoaa tunneälyyn liittyviä koulutus- ja testauspalveluja yrityksille) yllyttää lisäämään onnellisuuden tunnetta työssä mm. seuraavilla tavoilla:

Hymyile ja naura enemmän.

Älä vertaa itseäsi muihin.

Auta muita.

Usko, että paras on vielä edessä.

Muista, että olet oman onnesi herra.

Päästä omat vahvuutesi flow-tilaan.

Ruoki kiitollisuuden asennettasi.

Naura itsellesi.

Palkitse itsesi onnistumisista.

Aika hyviä neuvoja myös yhdessä oppimiseen ja tekemiseen, eikö!

Annukka Wiikinkoski, vs. rehtori
1.1.2017 alkaen koulutuspäällikkö, vapaan sivistystyön ja yleissivistävän oppimisen toimiala
Omnia

Kurkkaa uutta, kevään 2017 kurssitarjontaa uunituoreesta opinto-ohjelmasta

 

Nuorten ideat kuuluviin työväenopistoissa

nuortenideat2

Nykyaikana niin arjessa kuin työelämässäkin elinikäinen oppiminen on paljon esillä ja koko ajan entistä tärkeämmässä asemassa. Jopa työhaastattelussa vapaa-ajallaan paljon harrastavilla ihmisillä saattaa olla etulyöntiasema muihin nähden – onhan se merkki itsensä kehittämisestä ja halusta oppia uutta. Näitä kehittämismahdollisuuksia on työväenopistoissa paljon, mutta nuoret eivät löydä niitä niin helposti kuin pitäisi.

Itse olen osallistunut kansalaisopiston kursseille viimeksi kouluikäisenä – on laulettu kuorossa, laitettu ruokaa, opiskeltu pianonsoittoa, maalailtu tauluja, luettu musiikin teoriaa, testattu solmuvärejä ja lasinmaalausta.
Lukion aloittaessani muutin eri paikkakunnalle jossa tällaisia mahdollisuuksia ei ollut tarjolla, enkä varmaan olisi täysin opintotukien varassa eläneenä niitä edes pystynyt rahoittamaan, vaikka olisi ollutkin.
Nyt työssäkäyvänä olen selaillut kansalaisopiston esitettä aina kun se postiluukusta tipahtaa, mutten silti ole löytänyt kurssia joka innostaisi lähtemään mukaan… Mutta miksi en?

Tämän kysymyksen äärellä ollaan myös Nuorten ideat –hankkeessa, jossa ikäiseni 16-29 –vuotiaat nuoret saavat vaikuttaa oman alueensa kurssitoimintaan ja toimintatapoihin aina suunnitteluvaiheesta lähtien.
Tähän mennessä nuoret ovat saaneet jakaa ideoitaan Idealabra –nimisellä onlinealustalla ja keskustelun aiheena on ollut mm. kurssien kesto ja ajankohta, erilaiset oppimistavat, sekä kurssien markkinointi.nuortenideayt

Jokaisessa meissä piilee sisäinen halu ja tarve toteuttaa omaa olemistaan ja kokea onnistumisen tunteita; on vain löydettävä oikea kanava ja ympäristö omien taitojensa näyttämiseen. Hankkeen kautta pyrimme tarjoamaan näitä mahdollisuuksia myös nuorille entistä paremmin.

Saara Leppänen, assistentti
Nuorten ideat — Nuorten kurssit -hanke
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Oppimisen ei tarvitse päättyä mihinkään ikään

seniori2-002

Meille kaikille on tasapuolisen yhteistä se, että elämänkokemuksemme vääjäämättä kasvaa päivä päivältä. Kalenteriin sidottua ikää kertyy vuosi vuodelta, vaikka sitä ei aina olisi ”tilauksessakaan”! Aikaisempiin sukupolviin verrattuna pysymme keskimäärin yhä pidempään itsenäisinä, terveinä toimintakykyisinä. 

Samaan tahtiin oman muuttumisemme kanssa kääntyy hitaasti myös ikääntymisen ympärillä käytävän yhteiskunnallisen keskustelun laiva. Ikäihminen on muuttumassa pelkästä avuntarvitsijasta ja toimenpiteiden kohteesta aktiivisen ja omaehtoisen toimijan suuntaan. Puhutaan ikäihmisten voimaantumisesta, toimintakyvyn kehittämisestä ja valinnanvapauden lisäämisestä. Puhutaan ikäihmisten tarpeesta sosiaaliseen, kulttuuriseen, liikunnalliseen ja/tai älylliseen toimintaan. Ikääntyvien terveyden ja hyvinvoinnin osalta tavoitellaan ennaltaehkäisevää toimintaa ja asiakaslähtöisyyttä. Ymmärretään ennaltaehkäisevän toiminnan säästävän pidemmällä jänteellä myös yhteiskunnan taloudellisia resursseja.

Kansalais- ja työväenopistojen toiminta on mainio vipuvarsi tämän laivan kääntymisessä. Opistot tukevat yhteiskunnallisten tavoitteiden toteuttamista käytännön toiminnallaan. Jo määritelmällisesi vapaan sivistystyön tehtävä on tarjota elinikäisen oppimisen mahdollisuus kaikille. Opistot toteuttavat tehtäväänsä tarjoamalla aikuisille monipuoliset mahdollisuudet omaehtoiseen oppimiseen – iästä riippumatta. Opistot ovatkin aktiivisen toiminnan ja itsensä toteuttamisen paikkoja merkittävälle joukolle senioreita.

Muiden koulutusmuotojen keskittyessä pääosin työelämän tarpeisiin, vapaa sivistystyö tarjoaa runsaudensarvea omaehtoiseen oppimiseen myös eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Seniorit ovatkin kansalais- ja työväenopistoissa merkittävä ja yhä kasvava asiakasryhmä. Asiakasnäkökulmasta katsoen onkin luonnollista, että senioreiden opetusta pyritään kehittämään nimenomaan vapaan sivistystyön piirissä.

seniori10-002
x

Espoon työväenopiston asiakkaista noin neljännes on yli 65-vuotiaita ja toinen neljännes lähenee pikkuhiljaa samaa etappia (50-64 vuotiaita). Espoon työväenopisto onkin jo vuosien ajan tehnyt työtä senioreille suunnatun tarjonnan lisäämiseksi ja monipuolistamiseksi. Olemme ottaneet tavoitteeksemme myös senioriopetuksen laadullisen eli pedagogisen kehittämisen. Olemme paneutuneet myöhemmän iän oppimisen tutkimustietoon ja keränneet opettajakuntamme arvokasta kokemustietoa senioreiden oppimisesta ja opettamisesta. Tuomme esiin senioreiden erityispiirteet oppimisen näkökulmasta.  Olemme laatineet senioriopetukseen herättelevän oppaan ja viemme asiaan liittyvää osaamista eteenpäin tuntiopettajille suunnatuissa työpajoissa. Jatkossa jaamme työmme tuloksia myös valtakunnallisessa vapaan sivistystyön toimijaverkostossa.

Pedagogisesta näkökulmasta katsottuna ihmisen kyky oppia, kasvu ja kehitys jatkuvatkin läpi elämän. Siksi oppimisen ei tarvitse päättyä mihinkään ikään, vaikka se muuttaisikin muotoaan. Tutkitusti myöhemmän iän oppiminen on rappeutumista ennaltaehkäisevää toimintaa ja se lisää iloa, vireyttä ja hyvinvointia. Opetustyötä helpottaa tieto siitä, että oppiminen sinänsä on vanhemmalla iällä syvimmiltään samanlaista kuin muillakin aikuisilla.  Senioreiden opettamiseen ei siis tarvita kokonaan uutta pedagogista käsitystä tai täydellistä työkalupakin päivitystä. Kyse on enemmänkin seniorioppijoiden erityispiirteisiin tutustumisesta ja niiden ymmärtämisestä.
Ymmärrys mahdollistaa opetuksen suunnittelun ja toteutuksen
seniorien erityispiirteet huomioivalla tavalla.

 

Tuula Kokkonen, asiantuntija
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Ehjän edessä

op2016sed

Hyvä ystäväni Pohjois-Karjalasta tokaisee jonkin uuden elämävaiheen tai tapahtuman lähestyessä: ”Nyt ollaan ehjän edessä!” Näin koen itse kesälomalta palattuani. Kesälomaani kuului lyhyt vaellusponnistus Pohjois-Toscanassa. Hirmuisen rohkeasti astelin ylämäkeä ja ajattelin, että kyllähän minä jaksan – ikäni kohtuullisesti liikunnan kanssa tekemisissä ollut ikinuori. Mutta. Todellisuus oli karmaiseva kokemus: rouva 47 on lihaksittomassa kunnossa ja reidet hapottivat jo tunnin ylämäkikävelyn jälkeen ”hoosiannaa”.

Olen tänä syksynä ”ehjän edessä”. Kolmen vuoden päästä aion olla sellaisessa lihaskunnossa, että heikompaa hirvittää kävellä kanssani. Olen päättänyt ilmoittautua työväenopiston kurssille. Päätös: miten helpottavaa ja yksinkertaista. Mutta: kuinka pitää tahdonvoimaa yllä, sisäisen motivaation liekki hehkuvana. Siihen tarvitaan tukea. Toivottavasti saan opettajan, joka on aidosti kiinnostunut kehittymisestäni, kannustaa ja rohkaisee silloin, kun itseltäni loppuu usko. Ja vielä ilon kautta!

Uusi peruskoulun opetussuunnitelma otetaan käyttöön syksyllä. Maarit Korhonen on blogissaan tiivistänyt opetussuunnitelman kolmeen blogiin. Aikuiskoulutuksen kehittäjän roolissa haluan kuuluttaa kovalla äänellä oppijan nostamista keskiöön. Silloin kun opettaja on aidosti kiinnostunut oppijasta ja siitä miten juuri Sinä parhaiten opit, löytyy paras mahdollinen menetelmä oppijalle. Pedagoginen kehittäminen ei ole menetelmänikkarointia vaan ihmis- ja oppimisnäkemyksen yhteistä tarkastelua, päätöksiä siitä, mitä yhdessä ajattelemme oppimisesta ja opettamisesta, jotta volitio (tahdonvoima) oppijalla pysyy ja sisäinen motivaatio kasvaa. Linkissä Maarit Korhosen blogi.

http://blogit.image.fi/heraakoulu/mita-vanhempien-pitaa-tietaa-uudesta-opetussuunnitelmasta-osa-1/

vuoret
Maiseman ikuistanut: Eeli Kettunen

Espoon työväenopiston syksyn opinto-ohjelma on ilmestynyt. Siinä on yli 3000 kurssia odottamassa meitä kaikkia. Oletko sinäkin ”ehjän edessä”? Poltteleeko kuntoilu, uuden harrastuksen aloittaminen tai vanhan taidon verestäminen?

Oppimisen ja opettamisen iloa syksyyn! Eteenpäin ja yhdessä ylöspäin – toisiamme kannatellen!

Anna-Maija Iskanius, vs. opetuspäällikkö
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Miten selitän sinulle ei mitään

Blogikuva_kattelus

Espoon työväenopiston luku- ja kirjoitustaidon opiskelijat ovat opinnoissaan osallistuneet kuvataiteen tunneille. Toiminnallinen käsillä tekeminen, hurma jäljen jättämisestä ja kiperät tilanteet ohjeiden ymmärtämisessä vieraalla kielellä ovat aktivoineet sekä opiskelijaryhmän että opettajan ennen kokemattomiin pedagogisiin ulottuvuuksiin.

Opittavaa on niin paljon! Kuvan tekemisen avulla harjaantuu hahmottamiskyky ja oppiminen aktivoi ihmisen kokonaisuutena heittäytymään tuntemattomille vesille. Turvalliseksi koettu ryhmä, oppimisympäristö sekä asiaansa uskova opettaja ovat tasoittaneet tietä.

Kuvallinen kulttuuri tai taide sinällään eivät ole maailmanlaajuisesti samalla tavoin ymmärrettyjä asioita. Lähtökohtaisesti kulttuurissa voidaan suhtautua kuvan tekemiseen jopa kielteisesti. Kuitenkin taidetunneilla eri puolilta maailmaa Suomeen saapuneet ihmiset kokevat motivoitumista ja tyydytystä työskennellessään värien, kuva-aiheiden ja teemojen kanssa. Teemojen myötä opetuksessa voi käsitellä koskettavia kulttuurisia ja henkilökohtaisia aiheita, oppia sanastoa ja harjaantua hienomotoriikassa.

Opettajana olen kokenut tärkeäksi avartaa opiskelijoiden käsityksiä oppimisesta. Kuvan kanssa työskennellään omista lähtökohdista, taidoista ja ambitioista käsin. Kuvan aikaan saaminen edellyttää omaehtoista ajattelua ja luovaa ongelmanratkaisukykyä. Kun opiskelija saa maistaa näiden toimintojen hyvää oloa ja voimaantumista tuottavaa vaikutusta on kuvallinen työskentely erittäin mieluisaa.

Mitä sitten on se otsikossa mainittu ei mitään? Onko se opiskelijan kokemus kun hän kohtaa merkkejä, jotka eivät merkitse hänelle mitään. Onko se sana tai käsite, kuten nolla, jonka kohdatessaan opiskelija suuttuu ja sanoo: tuohan ei ole mitään! Miksi opetat minulle ei mitään?

Abstraktit asiat ovat lähellä ei mitään jos käsitteet ja sanat puuttuvat. Kuvat ja värit, tekeminen on konkreettista. Siinä on reitti kohti ymmärrystä asioista, jotka eivät ole mitään.

Minna Kattelus
Kuvataiteen suunnittelijaopettaja
Omnia, Espoon työväenopisto