Kuulemisen tärkeys ja kuuntelemisen taito

merikuvaRyhmäliikuntatunnin keskeytti eturivistä huolestunut ”en kuule”. Voimistin ääntäni ja selkeytin ohjeitani, tarkistin kuuluuko takariviin. Kyseessä oli rauhallinen venyttelytunti, halusin välttää liian kovaäänistä puhetta. Eturivin asiakkaan harmistus jatkui: ”en kuule!”.

Osaanko lukea asiakkaitani ja kuulla heidän tarpeitaan? Levottomuus ryhmässä tarttuu nopeasti. Ohjasin ryhmän seuraavaan venytysasentoon ja laskeuduin hienovaraisesti asiakkaan luo, laskin käteni lempeästi hänen olalleen ja sanoin: ”ei hätää, hyvin menee”. Asiakkaan kehon jännitys vapautui ja saimme nauttia tunnista.

Toisella kerralla tunnillani oli kaksi kuuroa asiakasta, kuinka he seurasivat tunnin kulkua? Heidän täytyi luottaa siihen, mitä viestin ja että ohjeeni ovat tolkullisia, että ohjaan heitä oikeaan suuntaan. Tuntini rakenteen ja sisällön piti olla aiheen ja tavoitteiden mukainen ja siirtymien loogisia.

Kuulluksi tuleminen tuo turvallisuuden ja osallisuuden tunteen. Avoin ja luottamusta jakava viestintä lisää sosiaalisuuden tunnetta. Aina ei viestintään tarvita sanoja, aito kiinnostus yhteiseen toimintaan viestintäkumppaneiden kanssa ja kiinnostuksen osoittaminen riittää.


Kun viestijöiden kenttä on laaja ja hajallaan sekä viestinnän
tarpeet ja teemat moninaisia, on odotuksia paljon.
Mitä, missä, milloin, keneltä ja kenelle?

Ykmiespuujaloillasittäisellä liikuntaryhmän tunnilla marssijärjestys on selvä, ohjaaja päättää toiminnan. Myös tila ja ajoitus on rajattu. Toisaalta viestinnän intensiteetti on korkea ja viestit ovat herkkiä erilaisille tulkinnoille. Sanattoman viestinnän ja läsnäolon, kuulemisen ja kuuntelemisen merkitys nousee.

Uudessa tilanteessa tukeudutaan tuttuihin tulkintoihin. Mitä jännittävämpi tilanne on, sitä herkemmälle viritämme kanavamme tulkitsemaan viestejä. Pyrimme löytämään epävarmuudesta jotain tuttua ja turvallista, toisaalta myös varoittavia signaaleja.

Mitä kauempana omalta alueeltamme olemme, sitä enemmän haemme viestejä, jotka palauttavat meidät kovalle maalle. Mitä suurempia ovat ympäristössä tapahtuvat muutokset, sitä selkeämpää, johdonmukaisempaa ja kuuntelevampaa pitää viestinnän olla. Viestintä on kuin autotalli, tyhjä tila täyttyy aina ja sekava tila muuttuu sotkuiseksi.

 

Annukka Honkonen, tuntiopettaja
Liikunta, terveys ja hyvintointi -tiimi
Omnia, Espoon työväenopisto