Arvaa mitä tarkoittaa…

Joskus ennen vanhaan väitetään kieltenopettajan tokaisseen oppilaalle: ”Et saa arvata, sinun pitää tietää!” Kaikki kunnia menneiden aikojen pioneereille kieltenopetuksessa, mutta tuon typerämpää neuvoa ei vierasta kieltä opiskelevalle oikeastaan voi antaa. Kun aloittaa uuden kielen opiskelun, on alkuvaiheessa tietenkin pitkä vaihe, jolloin suurin osa sanoista on ihan uppo-outoja. Silloin pitää vain arvata niin paljon kuin suinkin kykenee!

Maailman kielet eivät ole syntyneet irrallaan ja erillään toisistaan. Siksi niissä on paljon yhteistä ainesta auttamassa rohkeaa arvaajaa. Tehkää vaikka vallankumous Euroopan kielillä: révolution, revolution, revolución, rivoluzione, revolução, revolutsioon tai jotain sinne päin tulee vastaan useimmissa kielissä. Aikuisella oppijalla on yleensä jo jotain kielitaitoa taustalla, ja lisäksi paljon muuta tietoa ja kokemusta, jota kannattaa hyödyntää kieliä opiskellessa. Noiden tietojen herättely ja aktivointi on työväenopiston kursseilla paikoillaan.

Itse opetan ranskaa ja espanjaa, ja romaanisten kielten opettajalla kielten sukulaisuus tulee tunneilla puheeksi ihan spontaanistikin. Kaikkihan me esimerkiksi tiedämme aika monta italian sanaa, vaikka emme olisi kieltä koskaan opiskelleetkaan. Vaikka en ehkä suosittelisi aloittamaan espanjan ja italian alkeiskurssia samana syksynä, niin yleisesti ottaen mielestäni pelätään aivan liikaa sitä, että kielet jotenkin menisivät sekaisin. Eihän se nyt ole kovinkaan vaarallista, kunhan saa viestin välitetyksi, ja sitä paitsi sellainen kyllä karsiutuu itsestään pois, kun jatkaa opintoja hieman pidemmälle. Sekaantumisen haitat ovat joka tapauksessa huomattavasti pienempiä kuin ne edut, joita sukulaiskielten toisilleen tarjoama tuki antaa. Sanaston oppiminen on varsinkin aikuisopiskelijalle se kovin työ, ja kaikki oikotiet onneen kannattaa käyttää ja hyödyntää arvaustaitoa, jonka muiden kielten tuntemus tuo.

Ihan uuden kielen oppiminen on aina hyvää älyllistä voimistelua, ja voi myös avartaa maailmankuvaa. Ainakin oppija joutuu kyseenalaistamaan monia asioita, joita voi äidinkielensä perusteella pitää itsestäänselvyyksinä. Muistan hyvin, kuinka opiskeluaikoinani kävin japanin kurssilla ja olin järkyttynyt siitä, ettei kielessä ole monikkoa. Mutta hyvin japanilaiset tuntuvat selviävän, eikä japani ole edes tuossa asiassa ainutlaatuinen. Pienempiä ahaa-elämyksiä tulee vastaan tutummissakin kielissä. Työväenopiston laajasta kielivalikoimasta löytyy kokeiltavaa, kun vain rohkaisee mielensä. Sieltä voi aueta kokonainen uusi maailma.

Kieltenopiskelun kiehtovuus on myös siinä, että opiskelija huomaa, kuinka huonosti sanat eri kielissä loppujen lopuksi vastaavat toisiaan. Kysymykseen ”mitä on X sillä kielellä?” on melkein aina vastauksena ”riippuu asiayhteydestä”. Sellaista yksi-yhteen-vastaavuutta on aika hankala löytää, ja sen tähden tietokoneet ovat edelleen aika onnettomia kielenkääntäjiä. Juuri sen vuoksi kieltenopiskelu onkin niin kiehtovaa. Siinä ollaan inhimillisen toiminnan ytimessä. Arvataan ja yhdistellään tietoja – ja viesti aukeaa!

 

Olli Rantala, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

 

Kuulemisen tärkeys ja kuuntelemisen taito

merikuvaRyhmäliikuntatunnin keskeytti eturivistä huolestunut ”en kuule”. Voimistin ääntäni ja selkeytin ohjeitani, tarkistin kuuluuko takariviin. Kyseessä oli rauhallinen venyttelytunti, halusin välttää liian kovaäänistä puhetta. Eturivin asiakkaan harmistus jatkui: ”en kuule!”.

Osaanko lukea asiakkaitani ja kuulla heidän tarpeitaan? Levottomuus ryhmässä tarttuu nopeasti. Ohjasin ryhmän seuraavaan venytysasentoon ja laskeuduin hienovaraisesti asiakkaan luo, laskin käteni lempeästi hänen olalleen ja sanoin: ”ei hätää, hyvin menee”. Asiakkaan kehon jännitys vapautui ja saimme nauttia tunnista.

Toisella kerralla tunnillani oli kaksi kuuroa asiakasta, kuinka he seurasivat tunnin kulkua? Heidän täytyi luottaa siihen, mitä viestin ja että ohjeeni ovat tolkullisia, että ohjaan heitä oikeaan suuntaan. Tuntini rakenteen ja sisällön piti olla aiheen ja tavoitteiden mukainen ja siirtymien loogisia.

Kuulluksi tuleminen tuo turvallisuuden ja osallisuuden tunteen. Avoin ja luottamusta jakava viestintä lisää sosiaalisuuden tunnetta. Aina ei viestintään tarvita sanoja, aito kiinnostus yhteiseen toimintaan viestintäkumppaneiden kanssa ja kiinnostuksen osoittaminen riittää.


Kun viestijöiden kenttä on laaja ja hajallaan sekä viestinnän
tarpeet ja teemat moninaisia, on odotuksia paljon.
Mitä, missä, milloin, keneltä ja kenelle?

Ykmiespuujaloillasittäisellä liikuntaryhmän tunnilla marssijärjestys on selvä, ohjaaja päättää toiminnan. Myös tila ja ajoitus on rajattu. Toisaalta viestinnän intensiteetti on korkea ja viestit ovat herkkiä erilaisille tulkinnoille. Sanattoman viestinnän ja läsnäolon, kuulemisen ja kuuntelemisen merkitys nousee.

Uudessa tilanteessa tukeudutaan tuttuihin tulkintoihin. Mitä jännittävämpi tilanne on, sitä herkemmälle viritämme kanavamme tulkitsemaan viestejä. Pyrimme löytämään epävarmuudesta jotain tuttua ja turvallista, toisaalta myös varoittavia signaaleja.

Mitä kauempana omalta alueeltamme olemme, sitä enemmän haemme viestejä, jotka palauttavat meidät kovalle maalle. Mitä suurempia ovat ympäristössä tapahtuvat muutokset, sitä selkeämpää, johdonmukaisempaa ja kuuntelevampaa pitää viestinnän olla. Viestintä on kuin autotalli, tyhjä tila täyttyy aina ja sekava tila muuttuu sotkuiseksi.

 

Annukka Honkonen, tuntiopettaja
Liikunta, terveys ja hyvintointi -tiimi
Omnia, Espoon työväenopisto