Sevillanas – tanssi flamencoon tutustuttajana

 

Sevillanas on neljästä samanmittaisesta ja -rakenteisesta säkeistöstä koostuva kappale, jonka koreografia toimii esittelynä flamencon tekniikkaan ja tyyliin. Tyypillisesti jokainen säkeistö koostuu alkusoitosta, alkulaulusta, ja kolmeen osaan jakautuvasta säkeistöstä. Viimeinen osa on usein tyyliltään kertosäettä muistuttava. Sevillanas-kappaleita on paljon ja niiden esityksiä vielä enemmän. Siksi lähes jokaiselle säännölle löytyy myös poikkeus. Silti käytännöllisesti katsoen kaikki sevillanas-kappaleet voidaan myös tanssia. Koska rytmin kehittäjät ovat enimmäkseen olleet musiikin teoriasta tietämättömiä, sen laskentatapoja on monia. Joku laskee rytmiä kolmeen alkaen ykkösestä, toinen huomioi kohotahdin ja aloittaa laskut kolmosesta. Teoreettisesti kyseessä on 6/8-tahtilaji, joka alkaa kohotahdilla. Se lasketaan siis 6-1-2-3-4-5, painottaen ensimmäistä ja neljättä iskua (6 ja 3). Monikollinen muoto sevillanas johtuu siitä, että nelisäkeistöinen kappale voidaan koostaa mistä tahansa säkeistöistä, joiden melodia, sävellaji ja aihepiiri eivät välttämättä liity toisiinsa mitenkään.

Flamencon sisällä on syntynyt tapa ryhmitellä eri rytmejä niiden iän, alkuperän, esitystilanteiden, rytmisen rakenteen ja vakavuuden/keveyden mukaan. Ryhmittely sisältää myös arvovarauksen, joka kuitenkin nykypäivänä alkaa horjua. Niinpä sevillanaskin, joka vielä muutamia vuosikymmeniä sitten luokiteltiin kepeäksi kansanmusiikiksi, alkaa löytää paikkaansa flamencon kentässä.

Aloittelevalle tanssinopiskelijalle sevillanas on täydellinen tapa tutustua flamencon tekniikan perusteisiin. Se on ainoa tanssi, jota voi tanssia tuntemattoman kanssa tai itselle vieraaseen musiikkiin. Vaikka koreografiasta esiintyy paljon variaatioita, se noudattaa kuitenkin aina samaa perusrakennetta. Tanssiteknisesti se sisältää piruetteja, koputuksia, ranteiden pyörityksiä, hameen käyttöä ja erilaisia askeltyyppejä. Siksi sevillanas on usein ensimmäinen tanssi, joka flamencotunneilla opitaan. Tanssi on myös erinomainen esityskappale, jonka hiominen jatkuu läpi koko tanssiuran. Siitä voi helposti muokata niin soolotanssin kuin ryhmämuodostelmankin. Tanssiin sopivat kaikki flamencossa käytetyt välineet laahushameesta viuhkaan ja kastanjeteista huiviin.

 

Irja Kajander-Vierkens, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

 

Ehjän edessä

op2016sed

Hyvä ystäväni Pohjois-Karjalasta tokaisee jonkin uuden elämävaiheen tai tapahtuman lähestyessä: ”Nyt ollaan ehjän edessä!” Näin koen itse kesälomalta palattuani. Kesälomaani kuului lyhyt vaellusponnistus Pohjois-Toscanassa. Hirmuisen rohkeasti astelin ylämäkeä ja ajattelin, että kyllähän minä jaksan – ikäni kohtuullisesti liikunnan kanssa tekemisissä ollut ikinuori. Mutta. Todellisuus oli karmaiseva kokemus: rouva 47 on lihaksittomassa kunnossa ja reidet hapottivat jo tunnin ylämäkikävelyn jälkeen ”hoosiannaa”.

Olen tänä syksynä ”ehjän edessä”. Kolmen vuoden päästä aion olla sellaisessa lihaskunnossa, että heikompaa hirvittää kävellä kanssani. Olen päättänyt ilmoittautua työväenopiston kurssille. Päätös: miten helpottavaa ja yksinkertaista. Mutta: kuinka pitää tahdonvoimaa yllä, sisäisen motivaation liekki hehkuvana. Siihen tarvitaan tukea. Toivottavasti saan opettajan, joka on aidosti kiinnostunut kehittymisestäni, kannustaa ja rohkaisee silloin, kun itseltäni loppuu usko. Ja vielä ilon kautta!

Uusi peruskoulun opetussuunnitelma otetaan käyttöön syksyllä. Maarit Korhonen on blogissaan tiivistänyt opetussuunnitelman kolmeen blogiin. Aikuiskoulutuksen kehittäjän roolissa haluan kuuluttaa kovalla äänellä oppijan nostamista keskiöön. Silloin kun opettaja on aidosti kiinnostunut oppijasta ja siitä miten juuri Sinä parhaiten opit, löytyy paras mahdollinen menetelmä oppijalle. Pedagoginen kehittäminen ei ole menetelmänikkarointia vaan ihmis- ja oppimisnäkemyksen yhteistä tarkastelua, päätöksiä siitä, mitä yhdessä ajattelemme oppimisesta ja opettamisesta, jotta volitio (tahdonvoima) oppijalla pysyy ja sisäinen motivaatio kasvaa. Linkissä Maarit Korhosen blogi.

http://blogit.image.fi/heraakoulu/mita-vanhempien-pitaa-tietaa-uudesta-opetussuunnitelmasta-osa-1/

vuoret
Maiseman ikuistanut: Eeli Kettunen

Espoon työväenopiston syksyn opinto-ohjelma on ilmestynyt. Siinä on yli 3000 kurssia odottamassa meitä kaikkia. Oletko sinäkin ”ehjän edessä”? Poltteleeko kuntoilu, uuden harrastuksen aloittaminen tai vanhan taidon verestäminen?

Oppimisen ja opettamisen iloa syksyyn! Eteenpäin ja yhdessä ylöspäin – toisiamme kannatellen!

Anna-Maija Iskanius, vs. opetuspäällikkö
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Heittäydy tanssiin

tanssinpyorteissa

Pitkä – pitkä – lyhyt, lyhyt – pitkä ja sama toistuen tanssin loppuun asti. Oletko sinä tanssija, joka mietit koko ajan askeleita ja toistat tuota alun lausetta tanssikaverista piittaamatta ja etenet kuin juna kappaleen loppuun asti. Vai oletko tanssija, joka heittäydyt partnerin käsivarsille luottaen häneen ja hänen osaamiseensa kannatella sinut tangon hurmoksellisessa rytmissä.

Tänä keväänä työväenopiston pedagoginen kehittämisryhmä järjesti leikkimielisen kilpailun suunnittelija- ja tuntiopettajille pedagogisen uudistamisen hengessä.  Pyysimme kurssi-ideoita seuraavien teemojen ympärille: hyvinvointi ja luovuus, tulevaisuuden työkalupakki sekä Suomi 100 – uutta ja ihmeellistä alle. Toivoimme, että ehdotuksissa näkyisi joku tai jotkut seuraavista kriteereistä: Uudenlainen kohderyhmäajattelu, 2. Tuore pedagoginen menetelmä, 3. Uudenlainen oppimisympäristöajattelu tai 4. Ainerajat ylittävä suunnittelu. Saimme 18 hienoa ideaa, joista pedagoginen kehittämisryhmä valitsi viisi kurssia, jotka tarjotaan syksyn opinto-ohjelmassa 0€ hintaan. Konseptia jatketaan ja kehitetään syksyllä.

Yksi viiden parhaan joukkoon päässeistä ideoista sijoittuu Hyvinvointi ja luovuus teeman alle. Liikunta, terveys ja hyvinvointi – tiimin tuntiopettaja Ulpu Jarva tarjoaa seuratanssikurssin, joka ei perustu kuvioiden opetteluun vaan parityöskentelyyn: ” Haluan pitää tanssikurssin, jossa pyritään parantamaan paitsi omaa tanssitaitoa myös parityöskentelyä. Harjoittelun lähtökohtina eivät ole lajityypilliset kuviot, vaan tanssitekniikka, viennin ja seuraamisen parantaminen, uskallus kohdata toinen ihminen ja heittäytyä tunnilla mukaan tanssiin. Seuratanssin koko ydin on toisen ihmisen kohtaaminen ja yhteisen yhteyden löytäminen niiden kahden kappaleen ajaksi, jotka yhdessä vietetään. Se heti on joka kerta omanlaisensa ja ainutlaatuinen. Vaikka tanssisi saman ihmisen kanssa joskus uudestaan, se on eri tanssi, eri tunteet, eri hetki.”

Tästä kaikesta on kyse myös kehittämisessä – kohtaamisesta ja kuuntelemisesta. Kehittäminen on yhdessä rakentamisen tila, jossa kaikkien ideoista jalostuu jotain uutta ja avaraa. Jos toistat samaa vanhaa kuvioita mekaanisesti askel askeleelta, jäät vaille heittäytymisen kokemusta. Uskalletaan heittäytyä yhdessä! Uskalletaan katsoa Aavan meren tuolle puolen.

Anna-Maija Iskanius
vs. opetuspäällikkö
Omnia, Espoon työväenopisto