Liike on nähtävää musiikkia

Minä rakastan musiikkia, etenkin jumppamusiikkia. Siitä saakka kun valmistuin jumppaohjaajaksi kaksikymmentä vuotta sitten, minua on kiehtonut musiikin ja liikkeen välinen suhde. ”Musiikin tulee tukea liikettä” kouluttajani ja työnohjaajani sanoivat minulle toistuvasti. Mutta kukaan ei kertonut asiasta sen enempää. Minkälainen musiikki tukee esimerkiksi polven nostoa, mietin yksikseni. Entä pään kallistusta sivulle? Kyykkyä?

Ryhdyin tutkailemaan asiaa ensin oman kehoni kautta. Kokeilin ensin yksin olohuoneessani miltä tuntui tehdä eri liikkeitä musiikkiin. Toimiviksi havaitut yhdistelmät otin mukaan tunneilleni testatakseni niiden toimivuuden jumppaajilla. Näin kasvatin tietämystäni siitä, miten musiikki tukee liikkeen tekemistä. Siitä syntyi kehollinen tietämys siitä, mitkä liikkeet tulee valita, jotta ne sopivat musiikkiin.

Vasta kymmenen vuotta sitten kuulin, että tälle asialle on olemassa nimikin: Patterned Sensory Enchancement (PSE). PSE on joukko tekniikoita, jotka hyödyntävät musiikin rytmisiä, melodisia, harmonisia ja dynaamisakustisia ominaisuuksia liikkeiden valinnan pohjana. Musiikin elementit antavat temporaalisia, spatiaalisia ja dynaamisia vihjeitä liikkeiden tekemiseen. Musiikki ikäänkuin kannattelee liikettä. Kun liikkeet on valittu sopimaan yhteen musiikin elementtien kanssa, musiikki ja liike muodostavat saumattoman kokonaisuuden. Silloin liikkujalle tulee tunne, että todella liikutaan musiikin mukaan ja liikkeiden tekeminen helpottuu. Tämä oli minulle suuri helpotus, koska olin jo pitkään kuunnellut voimakasta sisäistä ääntäni ja tehnyt ohjelmieni liikevalinnat oman kehollisen tuntemukseni pohjalta, joka oli ollut PSE:n oppien mukainen.

Äänenvoimakkuuden ja liikkeen suhde PSE:n mukaan.

Jumppaajien riemun näkeminen heidän liikkuessaan PSE:n mukaan vahvistaa entisestään uskoani siihen, että PSE on oikea tapa valita liikkeet musiikkiin. Ja että musiikki jumpassa ei ole merkityksetöntä taustaa, vaan tärkeä osa kokonaiskokemusta. Saamissani asiakaspalautteissa toistuu sama: huolella valittu musiikki ja musiikkiin sopivat, kivat ja vaihtelevat liikkeet tekevät jumpasta viikon kohokohdan.

Minulta kysytään usein, miten keksit aina musiikkiin sopivat liikkeet. Vastaan: En itse keksi mitään. Musiikki kertoo, mitä liikkeitä siihen tulee laittaa.

 

Paula Vehmanen, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

 

Arviointi on kehittämisen kulmakivi

magnifying-glass-1374389_1280
d

Arvioinnin avulla saamme tietoa toteuttamastamme toiminnasta, se tarjoaa meille näkökulmia toiminnan kehittämiseen ja on samalla osa vastuullista vuorovaikutusta. Arviointia tulee hyödyntää paitsi organisaation tehokkuuden hallinnassa ja kehittämisessä, myös itsensä kehittämisen ja oppimisen apuvälineenä. Jokaisella on oikeus antaa ja saada palautetta!

Arviointi on aina ajankohtainen teema työväenopistossa. Elokuussa järjestimme yhteistyössä Omnian ammattiopiston ja kauppakeskus Sellon kanssa markkinointikokeilun, jossa liiketaloutta ammattiopistossa opiskelevat nuoret markkinoivat työväenopiston kursseja kauppakeskuksessa. Lue lisää  opiskelijoiden ajatuksista sekä itse tapahtumasta aikaisemmista blogijulkaisuista. Kokeilun jälkeen on aika arvioida miten tämän tyyppinen tempaus voitaisiin jatkossa toteuttaa entistäkin paremmin.

Kokeilu oli ensimmäinen laatuaan, ja sisälsi jatkuvaa toiminnan tarkkailua ja arviointia. Kokeiluun osallistuneita nuoria arvioitiin paitsi työväenopiston ja ammattiopiston, myös nuorten itsensä toimesta, ja myös nuorilla oli mahdollisuus antaa palautetta milloin tahansa kokeilun aikana. Arvioinnin tulisikin kulkea kokeilussa mukana alusta loppuun, ja arviointitapaa ja kriteerejä on hyvä pohtia jo etukäteen.

Alla olevassa kuvassa näkyy toteuttamamme markkinointikokeilun aikataulu ensimmäisestä suunnittelukokouksesta kokeilun loppuarviointiin saakka. Kyseessä olikin kokonaisuudessaan melkein vuoden mittainen projekti.

amo-etoarviointi

 

Loppuarvioinnissa kokeilussa tiiviisti mukana olleet osapuolet, työväenopiston ja Omnian ammattiopiston edustajat, istuivat alas ja jakoivat ajatuksensa kokeiluun liittyen. Jokainen kokeilun seitsemästä vaiheesta hiottiin aavistuksen entistä paremmaksi risujen, ruusujen ja kehittämisideoiden siivittämänä.

Arviointipalaverissa puhuttua:

+ Kokeilussa oli mukana hyvä ja monipuolinen porukka ja aikataulut ja käytännön asiat oltiin suunniteltu tehokkaasti. Nuoret hoitivat tehtävänsä ensiluokkaisen hienosti, ja lopputulemana kokeilu oli kaikille positiivinen kokemus, josta on hyvä ponnistaa eteenpäin.

  Paljon parannettavaakin on. Nuorten valmennuksen sisältö on mietittävä tarkemmin ja käytännön taitojen opetukseen on panostettava. Kaikkien on sitouduttava projektiin ja kokeilun sijoittuminen nuorten opintoihin on selkeytettävä. Kokeilun vetäjillä on oltava selkeät vastuut kussakin kokeilun vaiheessa.

?  Mitä sitten käytännössä seuraavaksi tehdään? Valmennuksen sisältöön on lisättävä uusia kokonaisuuksia ja lavaesityksiä ja materiaaleja on hiottava. Nuorille on annettava selkeät tehtävät ja aikataulut, ja heidän merkitystään projektin tärkeänä osana tulisi korostaa entistä enemmän. Kustannuksia on myös pohdittava uudelleen jatkokehityksessä.

Kokeilua arvioidessa on seurattava sen eri vaiheita. Huomiot niin toimivista kuin vielä kehittämistä vaativista asioista on hyvä kirjata ylös ja linkittää myös osaksi laajempaa kokonaisuutta. Arviointia helpottaa jo etukäteen laaditut, kiinteät ja kattavat kriteerit, joiden kautta jokainen voi systemaattisesti seurata kokeilun onnistumista. Kokeilu, varsinkaan ensimmäinen sellainen, ei koskaan ole täydellinen, mutta totuudenmukaisesti arvioimalla ja sen perusteella muutoksia tekemällä suunta on oikea!

Katri Nousiainen, hankeassistentti
Omnia, Espoon työväenopisto

 

 

 

Pedagogit yhteisellä asialla

standread

Kollega Tuula vinkkasi, että kannattaa lukea Maarit Korhosen blogia aiheesta uusi perusopetuksen opetussuunnitelma. Sanoin, että ei se ehkä meitä aikuiskasvatuksen toimijoita välttämättä niin kovasti kutita, eikä varsinkaan täällä vapaassa sivistystyössä, jossa ei ole koskaan toimittu jäykästi valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteiden mukaisesti – koska niitä ei ole. Koulutustarjonta suunnitellaan suoraan ajankohtaisiin tarpeisiin ja opetus toteutetaan kohderyhmille parhaimmin soveltuvilla menetelmillä, rinnalla kulkien, oppimista tukien.

Mutta sitten ajattelin asiaa uudelleen, kun luin Korhosen blogikirjoitukset. Ensinnäkin, tämän päivän koululaiset ovat toivottavasti muutamien vuosien kuluttua meidän aikuisia kurssilaisia, uudenlaisine oppimiskäsityksineen. Kansalaisopistot ovat silloin vastaamassa niihin tarpeisiin, joita näillä tulevilla aikuisilla on, myös oppimisen strategioita ajatellen: mitä ja miten opin. Niin, toivottavasti ovat vastaamassa – se on itsestämme kiinni.

On todella hyvä tietää ja olla mukana vaikuttamassa siihen, millaiseksi tulevien aikuisten käsitys oppimisesta muodostuu; sitä kokemusta tehdään nyt, kouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissakin vielä. Tiedämme hyvin, että jopa ammattikasvattajina joudumme itse usein tarkistamaan peilistä, mihin omat ratkaisut oppimisessa perustuvat. Puhumattakaan muun alan aikuisesta, joka ei välttämättä tiedosta lainkaan, millaista itselle sopivin oppiminen voisi olla, ainakaan ilman vuoropuhelun sytykettä.

Toinen iso asia on sivistystarpeen syttyminen, minkä pohdinta alkaa jo varhaiskasvatuksessa. Sivistys on laaja ja monimerkityksinen termi, arkipuheessa mahtipontinenkin. Siellä oppimisen alkupäässä voisi puhua arkisemmin uteliaisuuden vahvistamisesta, tiedon ja taitojen janosta, uuden oppimisen ilosta, asioiden tutkimisesta ja kokeilusta, erehdyksestä ja oivalluksesta – siitä mahtavasta onneen vivahtavasta tunteesta, kun asiat loksahtavat paikalleen, huomaa ymmärtävänsä, mistä on kyse, tuntee suurta halua jakaa ajatuksensa toisten kanssa. Näistä voi puhua myös täällä elinikäisen oppimisen kaaren toisessa päässä!color

Meillä pitää itsellämme olla yhteinen käsitys siitä, mikä on se iso asia, jonka vuoksi olemme olemassa oppimisyhteisönä. Miksi pitkin elinkaarta kannattaa laittaa yhteistä aikaa ja rahaa siihen, että tarjoamme paitsi bensaa sivistystarpeen syttymiseen niin vielä mahdollisuuden tyydyttää se tarve? Miksi juuri aikuisten kohdalla, miksi juuri vapaa-aikana ja omaehtoisesti, miksi juuri täällä työväenopistossa ja Espoossa? Miksi juuri näille kohderyhmille, näitä sisältöjä, näillä menetelmin!

Vapaassa sivistystyössä on hyvä pöhinä pedagogisen kehittämisen ja ulospäin suuntautuvan vuoropuhelun näkökulmasta! Kansalaisopistoissa on selvästi uudella tapaa innostuttu kehittämisestä ja verkostoiduttu muiden kasvattajien, aikuiskasvattajien, tutkijoiden ja yhteiskunnallisten vaikuttajien suuntaan. Yhteinen edunvalvonta tekee näkyvää ja vaikuttavaa työtä myös kehittämisen näkökulmasta.

Uudenlainen, vielä tiukemmin tavoitteinen, tutkittuun tietoon ja strategisiin valintoihin perustuva pedagoginen kehittäminen ei ole vain mukava mahdollisuus, vaan tietenkin myös välttämättömyys. Ne ensi vuonnakin niukkenevat resurssit saadaan kohdennettua parhaalla mahdollisella tavalla tuon ison asian, sivistystehtävän toteutumiseksi. Tällainen pieni sivupotku kehittämistyölle ei tee pahaa – kunhan potku vain ei ole niin kova, että toimintakyky salpautuu!

Meillä Espoon Omniassa tarjotaan uudenlaisia kehittämisen ja kehittymisen mahdollisuuksia pedagogeille nyt suorastaan hopeatarjottimella. Samassa oppilaitoksessa on kollegoja aikuislukiossa, ammatillisessa nuorten ja aikuisten koulutuksessa, kansalaisopisto-opetuksessa, avoimessa yliopistossa, on InnoOmniaa, työelämäkehittäjää, oppisopimusta, nuorten pajoja… Aivan mahtavaa olla työyhteisössä, jossa kehittymistä ja kehittämistä tuetaan ja jossa olemme kaikki samalla asialla!

Tervetuloa mukaan myös sinä uusi asiantuntija, pedagogi, kehittäjä, verkostokumppani – nähdään, kuullaan, puhutaan ja tehdään yhdessä! Tutki lisää Omnian yhteisen pedagogisen kehittämisen sivustolta http://oppiva.omnia.fi/. Uusi alusta, jolla omaa osaamista voi jakaa ja josta löytyy monia yhteisen pedagogisen kehittämisen tuloksia!

Katso myös:

http://www.opetoppii.fi/

https://www.omnia.fi/ Ilo oppia ja opettaa. Vapaan sivistystyön puhurit ja myötätuulet

Annukka Wiikinkoski, vs. rehtori
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Ehjän edessä

op2016sed

Hyvä ystäväni Pohjois-Karjalasta tokaisee jonkin uuden elämävaiheen tai tapahtuman lähestyessä: ”Nyt ollaan ehjän edessä!” Näin koen itse kesälomalta palattuani. Kesälomaani kuului lyhyt vaellusponnistus Pohjois-Toscanassa. Hirmuisen rohkeasti astelin ylämäkeä ja ajattelin, että kyllähän minä jaksan – ikäni kohtuullisesti liikunnan kanssa tekemisissä ollut ikinuori. Mutta. Todellisuus oli karmaiseva kokemus: rouva 47 on lihaksittomassa kunnossa ja reidet hapottivat jo tunnin ylämäkikävelyn jälkeen ”hoosiannaa”.

Olen tänä syksynä ”ehjän edessä”. Kolmen vuoden päästä aion olla sellaisessa lihaskunnossa, että heikompaa hirvittää kävellä kanssani. Olen päättänyt ilmoittautua työväenopiston kurssille. Päätös: miten helpottavaa ja yksinkertaista. Mutta: kuinka pitää tahdonvoimaa yllä, sisäisen motivaation liekki hehkuvana. Siihen tarvitaan tukea. Toivottavasti saan opettajan, joka on aidosti kiinnostunut kehittymisestäni, kannustaa ja rohkaisee silloin, kun itseltäni loppuu usko. Ja vielä ilon kautta!

Uusi peruskoulun opetussuunnitelma otetaan käyttöön syksyllä. Maarit Korhonen on blogissaan tiivistänyt opetussuunnitelman kolmeen blogiin. Aikuiskoulutuksen kehittäjän roolissa haluan kuuluttaa kovalla äänellä oppijan nostamista keskiöön. Silloin kun opettaja on aidosti kiinnostunut oppijasta ja siitä miten juuri Sinä parhaiten opit, löytyy paras mahdollinen menetelmä oppijalle. Pedagoginen kehittäminen ei ole menetelmänikkarointia vaan ihmis- ja oppimisnäkemyksen yhteistä tarkastelua, päätöksiä siitä, mitä yhdessä ajattelemme oppimisesta ja opettamisesta, jotta volitio (tahdonvoima) oppijalla pysyy ja sisäinen motivaatio kasvaa. Linkissä Maarit Korhosen blogi.

http://blogit.image.fi/heraakoulu/mita-vanhempien-pitaa-tietaa-uudesta-opetussuunnitelmasta-osa-1/

vuoret
Maiseman ikuistanut: Eeli Kettunen

Espoon työväenopiston syksyn opinto-ohjelma on ilmestynyt. Siinä on yli 3000 kurssia odottamassa meitä kaikkia. Oletko sinäkin ”ehjän edessä”? Poltteleeko kuntoilu, uuden harrastuksen aloittaminen tai vanhan taidon verestäminen?

Oppimisen ja opettamisen iloa syksyyn! Eteenpäin ja yhdessä ylöspäin – toisiamme kannatellen!

Anna-Maija Iskanius, vs. opetuspäällikkö
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Mitä kehittäminen on?

lightbulped

Tuleva syksy tuo tullessaan opiston täydeltä muutoksia ja erilaisia kehittämiseen liittyviä projekteja. Mutta mitä kehittäminen oikeastaan tarkoittaa? Kysyin seitsemältä eri ikäiseltä ja eri alalla työskentelevältä ihmiseltä, mitä heidän mielestään on kehittäminen.

”Kehittäminen on asioiden parantamista. Asioiden parantamista tehokkaammaksi, nopeammaksi, halvemmaksi, motivoivammaksi, käyttäjäystävällisemmäksi… Kehittäminen on myös sitä, että tekee asioita, joita haluaa tehdä. Se on elämän laadun parantamista ja sitä, että muuttaa suuntaa, jos on tarvis. Se on sitä, että uskaltaa heittäytyä täysillä epävarmaankin tilanteeseen.” – Mies, 62Sieppaa

”Kehittäminen on sitä, että yritetään saada jokin asia paremmaksi tai toimivammaksi.” – Nainen, 24

”Kehittäminen tarkoittaa aktiivisuutta, sitä että seuraa maailman tilannetta ja tietoa yhteiskunnan tapahtumista. On tärkeää pysyä perillä maailman menosta.” – Nainen, 84

”Kehittäminen on taitojen, oman suorituksen tai prosessien parantamista. Kehittämisessä tärkeää on tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttaminen.”
– Mies, 28

”Kehittäminen on luovaa mutta tehokasta toimintaa, jossa pyrkimyksenä on tehdä muutos parempaan. Kehittäminen on usein tavoitteellista, mutta jatkuvaa ja monesti myös tiedostamatonta. Kehittäminen on oppimista ja sitä, että laittaa opitun käytäntöön. Kehittämistä ovat pienetkin asiat, jotka joka päivä tahtoo tehdä entistä paremmin.” – Nainen, 36

”Kehittäminen on sitä, että otetaan opiksi siitä, mikä vanhassa menee hyvin, ja yritetään luoda sen pohjalta uutta. Näin saadaan aikaan uudistus, jossa vanhan hyvät puolet toimivat uuden perustana. Kehittäminen on uuden oppimista ja asioiden parantamista.” – Nainen, 55

”Kehittyminen on toimintaa. Kokemusten monipuolista ja kriittistä havainnointia ja niistä oppimista. Ihmisillä on tietyt mallit ja odotukset, kuinka asiat toimivat. Näihin ei yleensä kiinnitetä huomiota ennen kuin asia ei menekään odotetusti. Tämä poikkeama tai ongelma laukaisee tyypillisesti ongelmanratkaisuprosessin. Miksi näin kävi? Miten voin toimia toisin? Oliko syy toimijassa vai ympäristössä? Kokeilun kautta löydetään yleensä vähintäänkin tyydyttävä ratkaisu. Tämä prosessi muokkaa ja määrittää havaintoja ja toimintaa jatkossa. Jos näitä prosesseja pystyy tietoisesti tehostamaan ja parantamaan, on kehityskin kattavampaa. Tämä on mielestäni mahdollista laajentaa yksilötasolta suoraan myös laajempiin yhteisöihin ja sosiaaliseen toimintaan, työpaikoille sekä instituutioihin.” – Nainen, 25

Kommentoi alle, miten sinä kuvailisit kehittämistä työssäsi?

Katri Nousiainen, hankeassistentti
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Tavoitteena tyytyväinen opiskelija

Työväenopistossa tuntiopettajilla on keskeinen rooli. He kohtaavat päivittäin opiston asiakkaita ja tekevät työtä heidän kanssaan. Monet tuntiopettajat ovat jo jääneet ansaitulle kesätauolle, mutta keväällä saimme upean joukon tuntiopettajia mukaan opiston kehittämistyöhön.

Mikä on tärkeintä opetuksessa?
Mikä on tärkeintä opetuksessa?

Vipinä-hankkeen tavoitteiden mukaisesti pyysimme kymmenen tuntiopettajaa kehittämään kanssamme työväenopiston pedagogiikkaa ja oppimisympäristöjä. Järjestimme työpajan, jossa Haaga-Helian yliopettaja Katri Aaltosen johdolla määriteltiin Espoon työväenopiston pedagogiset periaatteet.

Näitä asioita työväenopiston opettajat pitävät tärkeinä opetuksessaan:

  1. kannustetaan oppijaa omien vahvuuksien löytämisessä
  2. oppiminen perustuu oppijan omille tarpeille
  3. opettajan rooli ja persoona ovat tärkeitä oppimisen edellytysten luomisessa
  4. tavoitteellisuus luo pohjan onnistuneelle oppimiskokemukselle
  5. luodaan turvallinen oppimisympäristö
  6. luodaan opiskelijaryhmään avoimen vuorovaikutuksen ilmapiiriä
  7. annetaan opiskelijoille mahdollisuus osallistua ja olla osallinen
  8. tarjotaan vuorovaikutteista opetusta ja monipuolisia menetelmiä
  9. suunnitellaan laadukas kurssikokonaisuus ja valmistellaan opetus huolella
  10. tavoitteena tyytyväinen opiskelija, joka jatkaa elinikäisen oppimisen polulla
Ryhmätyöt tuottivat luovia ratkaisuja.
Ryhmätyöt tuottivat luovia ratkaisuja.

Espoon työväenopistossa on yli 600 tuntiopettajaa hyvin eripituisissa työsuhteissa. Ammattilaisina ja asiantuntijoina tuntiopettajat ovat korvaamaton resurssi, jota ei valitettavasti päästä juurikaan käyttämään opetuksen lisäksi muuhun kehittämiseen. Hankerahoituksilla tämä on kuitenkin mahdollista. Syksyllä taas saamme tuntiopettajia mukaan kehittämään opiston viestintää ja markkinointia sekä asiakkaiden että tuntiopettajien suuntaan! Kerromme lisää yhteisestä kehittämistyöstä syksyn blogipäivityksissä.

 

Tuula Alanko, projektipäällikkö
Katri Nousiainen, hankeassistentti

Vapaan sivistystyön innovatiivinen toimintamalli, Vipinä -hanke
Omnia, Espoon työväenopisto