Liike on nähtävää musiikkia

Minä rakastan musiikkia, etenkin jumppamusiikkia. Siitä saakka kun valmistuin jumppaohjaajaksi kaksikymmentä vuotta sitten, minua on kiehtonut musiikin ja liikkeen välinen suhde. ”Musiikin tulee tukea liikettä” kouluttajani ja työnohjaajani sanoivat minulle toistuvasti. Mutta kukaan ei kertonut asiasta sen enempää. Minkälainen musiikki tukee esimerkiksi polven nostoa, mietin yksikseni. Entä pään kallistusta sivulle? Kyykkyä?

Ryhdyin tutkailemaan asiaa ensin oman kehoni kautta. Kokeilin ensin yksin olohuoneessani miltä tuntui tehdä eri liikkeitä musiikkiin. Toimiviksi havaitut yhdistelmät otin mukaan tunneilleni testatakseni niiden toimivuuden jumppaajilla. Näin kasvatin tietämystäni siitä, miten musiikki tukee liikkeen tekemistä. Siitä syntyi kehollinen tietämys siitä, mitkä liikkeet tulee valita, jotta ne sopivat musiikkiin.

Vasta kymmenen vuotta sitten kuulin, että tälle asialle on olemassa nimikin: Patterned Sensory Enchancement (PSE). PSE on joukko tekniikoita, jotka hyödyntävät musiikin rytmisiä, melodisia, harmonisia ja dynaamisakustisia ominaisuuksia liikkeiden valinnan pohjana. Musiikin elementit antavat temporaalisia, spatiaalisia ja dynaamisia vihjeitä liikkeiden tekemiseen. Musiikki ikäänkuin kannattelee liikettä. Kun liikkeet on valittu sopimaan yhteen musiikin elementtien kanssa, musiikki ja liike muodostavat saumattoman kokonaisuuden. Silloin liikkujalle tulee tunne, että todella liikutaan musiikin mukaan ja liikkeiden tekeminen helpottuu. Tämä oli minulle suuri helpotus, koska olin jo pitkään kuunnellut voimakasta sisäistä ääntäni ja tehnyt ohjelmieni liikevalinnat oman kehollisen tuntemukseni pohjalta, joka oli ollut PSE:n oppien mukainen.

Äänenvoimakkuuden ja liikkeen suhde PSE:n mukaan.

Jumppaajien riemun näkeminen heidän liikkuessaan PSE:n mukaan vahvistaa entisestään uskoani siihen, että PSE on oikea tapa valita liikkeet musiikkiin. Ja että musiikki jumpassa ei ole merkityksetöntä taustaa, vaan tärkeä osa kokonaiskokemusta. Saamissani asiakaspalautteissa toistuu sama: huolella valittu musiikki ja musiikkiin sopivat, kivat ja vaihtelevat liikkeet tekevät jumpasta viikon kohokohdan.

Minulta kysytään usein, miten keksit aina musiikkiin sopivat liikkeet. Vastaan: En itse keksi mitään. Musiikki kertoo, mitä liikkeitä siihen tulee laittaa.

 

Paula Vehmanen, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

 

Tule mukaan, andiamo in Italia

Ciao! Miten kesäsi sujui? Kaikki hyvin? Onko sinulla jo ikävä niitä leppoisia kesäpäiviä, jolloin aurinko paistoi ja linnut lauloivat? Nämä päivät ja kesäloma tuntuvat jo kaukaisilta muistoilta ja mieltä painaa ajatus pitkästä ja pimeästä syksystä. Älä kuitenkaan huolestu, sillä voit aina varata matkan lämpöön, mikä on nyt aina vain helpompaa ja halvempaa. Tarvitaan vain muutama klikkaus ja olet lomalla. Ongelmanasi saattaa olla vain se, että olet kuluttanut kaikki lomasi ja rahasi. Lisäksi sinua arveluttaa matkustaminen maailman tapahtumien johdosta. Tähän kaikkeen on kuitenkin ratkaisu, joka on lisäksi halvempi, helpompi ja nopeampi. Saat lisäksi matkalle mukaan paikallisen oppaan.

Lähdetään yhdessä kurssimatkalle kohti Italiaa!

Marraskuussa lähdemme mielikuvitusmatkalle kohti Italian sydäntä. Kurssilla tutustumme Keski-Italian kauniisiin ja vähemmän tunnettuihin maisemiin ja kulttuuriin. Matkustamme mielenkiintoisiin kohteisiin muun muassa läpi Marchen, Abruzzon ja Umbrian maakuntien ja tutustumme niiden ruokakulttuurin sekä taiteen ja luonnon erikoisuuksiin. Istu mukavasti tuoliisi ja valmistaudu matkaan!  https://ilmonet.fi/#!code=E172334

Jos olet luonteeltasi utelias ja seikkailunhaluinen ja haluat tutustua tarkemmin Etelä-Italiaan et voi missään tapauksessa jättää väliin ilmaiskierrosta yhdessä minulle tutuimmista paikoista. Mielikuvitusmatka Napoliin starttaa marraskuussa. Matkalla ”Vedi Napoli e poi muori” näemme kaikki Napolin mielenkiintoisimmat paikat ja tutustumme kaupungin ja sen ihmisten erikoisiin perinteisiin. https://ilmonet.fi/#!code=E172079

Etkö vielä kuitenkaan puhu italiaa? Miten se on mahdollista? Mamma mia?! Italia on maailman kaunein kieli, jonka kuunteleminen on musiikkia korville. Ei hätää, sinulla on kuitenkin aina mahdollisuus aloittaa kielen opiskelu työväenopistossa, jossa sinulla on laaja valikoima kursseja tarjolla. Jos olet aloittelija, voit aina liittyä alkeisryhmääni tiistaisin. Tule mukaan! https://ilmonet.fi/#!code=E172991

Nämä ovat minun ehdotuksiani teille seuraavaa lomaa varten. Italia on maa, joka tarjoaa paljon ja kaikille jotakin. Haluan tutustuttaa teidät italialaiseen kulttuuriin. Italian kielen ja kulttuurin opetus ei ole minulle vain työtä, vaan se on jotain, joka tulee sydämestäni. Tavoitteeni ei olekaan vain opettaa, vaan antaa teille uusia elämyksiä. Kunnianhimoinen tavoite sanoisin:) Kertominen omasta kielestäni, kulttuuristani, Italian kaikista ihmeellisistä paikoista ja miksei myös sen ongelmista, luo väistämättä sanoinkuvaamattomia tunteita minulle ja toivon mukaan myös teille kanssamatkustajille.

Lähdetään yhdessä matkaan!

Enrico Di Nardo, tuntiopettaja
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Samaa unta – todellisen tuntemattoman sotilaan ja hänen rakastettunsa tarina elokuvaksi

Omnian audio- ja videopajan nuoria metsäkohtauksessa

Omnia Koulutuksen audio- ja videopaja sekä Espoon työväenopisto ovat tehneet ensimmäisen yhteisen kokoillan elokuvan. Audio- ja videopajan opiskelijat ohjaajiensa Hannu Lemolan, Juha Hytösen ja Thomas Mattssonin johdolla vastasivat äänestä ja kuvasta. Työväenopiston opettajat ja opiskelijat vastasivat tekstistä, näyttelijän työstä, tarpeiston ja materiaalin hoidosta sekä kuvapohjista.

Samaa unta -elokuva perustuu runoilija Kaarina Sarkolan ja pianisti Tauno Huotisen kirjeenvaihtoon. He kirjoittivat sodan aikana toisilleen lähes päivittäin. Kirjailija Sinikka Paavilainen kokosi tätinsä kirjeenvaihdon kirjaksi. Elokuva on dramatisoitu näiden kirjeiden pohjalta.

Sodista on säilynyt lukuisia kirjeenvaihtoja. Miksi juuri nämä kirjeet valikoituivat elokuvan tarinaksi?

Työväenopiston opiskelijat Riitta Salvén ja Maarit Ristaniemi

Kirjeet ovat poikkeuksellisen hyvää äidinkieltä. Kaarina Sarkola ja Tauno Huotinen keskustelevat kirjeissään kirjallisuudesta, musiikista ja teatterista, kuvailevat tuntojaan ja pohtivat olemassaoloa sota-aikana. Sodan alussa Kaarina Sarkola opiskeli kirjallisuutta ja teologiaa, Tauno Huotinen pianonsoittoa ja filosofiaa Helsingin yliopistossa. He molemmat uskoivat opiskeluun. Kaarina Sarkolasta tuli runoilija ja Tauno Huotinen voitti sodan aikana kirjoituskilpailun. On myös ihailtavaa, miten paljon he jaksoivat sivistää itseään niin vaikeissa olosuhteissa.

On harvinaista, että suomalainen mies kuvaa tunteitaan niin avoimesti kuin Tauno ”… sota on vääristeltyä elämää. Elämässä totuus on rakkaudessa ja luonnossa, syksynkin päivässä.” Kaipaus on koko ajan läsnä, sodan raakuus vaikuttaa tunteisiin ja pelko hiipii uniin. Kumpikin näkee erikoisia unia. Kirjeet päättyvätkin usein toiveeseen päästä samaan uneen.

 

Kaarinan ja Taunon tarina on rakkaustarina, jolle sota loi puitteet.Samaa unta on todellisen tuntemattoman sotilaan tarina. Tauno Huotinen kulki lähes samoja reittejä kuin Väinö Linnan romaanin sotilaat. Hän taisteli kuuluisissa Ässä- ja Aave- rykmenteissä.

Elokuvan kuvaukset aloitettiin keväällä 2015 Karkkilasta Närön tilalta. Ajanmukaiset interiöörit antoi ystävällisesti käyttöömme työväenopiston pitkäaikainen opiskelija Riitta Salvén. Elokuvaa kuvattiin Karkkilan lisäksi Helsingin Kulosaaressa ja Munkkiniemessä sekä sotakohtaukset Espoossa Omnian Finnsissä.

Elokuvan tekemiseen on osallistunut lähes sata henkilöä. Melkein kaikilla tekijöillä on Omnia-tausta. Tekijät ovat Omnian opiskelijoita, henkilökuntaa, opettajia ja nuorimmat heidän lapsiaan tai lapsenlapsiaan. Musiikin elokuvaan säveltänyt säveltäjä Petri Hirvonenkin on entinen Omnian opiskelija ja työväenopiston tuntiopettaja. Elokuvan pääosissa nähdään Juho Kuusamo ja näyttelijä Talvikki Eerola.

Lukuisat yksityiset kuntalaiset ja järjestöt ovat antaneet oman panoksensa, Espoon seurakunnasta kierrätyskeskukseen. Kaikkien työ on ollut arvokasta ja ilman tätä panosta ei elokuvan tekeminen olisi ollut mahdollista.
Kiitos silloisen rehtorin, Tarja Langin, joka ennakkoluulottomasti antoi luvan hankkeen käynnistämiseen. Saimme tehdä historiaamme näkyväksi ja oppia uutta.

Elokuvalla juhlistamme itsenäisen Suomen satavuotista taivalta.

Sari Tenhunen
Elokuvan ohjaaja, teatterin ja kirjallisuuden suunnittelijaopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Samaa unta -elokuvan ensi-ilta tiistaina 31.10. klo 18 Kino Tapiola, Espoo (loppuunmyyty)
2. esitys tiistaina 7.11. klo 18 Kino Tapiola, liput 8 €
Tiedustelut Sari Tenhunen 050 494 6668 tai sirpa.kinnunen@omnia.fi

 

 

 

#OTA HALTUUN: Nuorten ideat – nuorten kurssit

Nuorten ideat – nuorten kurssit -hanke käynnistyi kolmen opiston, Espoon työväenopiston, Vanajaveden ja Wellamo-opiston voimin keväällä 2016. Hankkeen ideana on saada nuorten ääni kuuluviin opistoissa ja erityisesti näkymään se opistojen kurssitarjonnassa. 

Nuorten ääntä sekä heidän osallistumista opistoihin tarvitaankin, jotta kansalais- ja työväenopistot ovat elinvoimaisia sekä ahkerassa käytössä myös tulevaisuudessa. Opistojen harrastustarjonta on laajaa ja elää vahvasti kiinni tässä ajassa, mutta ongelmana on nuorten tavoittaminen ja opistojen tunnettavuuden lisääminen nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa.

Miten kohderyhmä otettiin haltuun  

Nuorten toiveet ja ajatukset opistoista ja kurssitarjonnasta saatiin Idealabra -nimisen verkkoalustan kautta. Yhteensä sata 19-29 -vuotiasta nuorta osallistui Idealabrassa keskusteluihin, jakoi ajatuksia kurssi-ideoista sekä toimi opistojen mainostoimistona – osallistuivat siis ennen kaikkea opistojen toiminnan kehittämiseen. Idealabran seuraaminen  herätti minussa paljon ajatuksia: Millaisena kansalais- ja työväenopistot näyttäytyvät nuorille? Keitä ja mitä me olemme?

Olemmeko me mummo-opistoja, jotka toimivat syrjäseudun koululuokissa? Olemmeko me avoin ja turvallinen opiskelu- ja oppimisympäristö? Tavoittaako painettu ohjelma kaikki potentiaaliset harrastajat? Mikä on some ja miten voimme opistoina hyödyntää sosiaalista mediaa?

Idealabran ”tuloksia” tutkiessa monta ajatusta sinkoili päässäni. Iloa ja riemua aiheutti toki se, että opistojen tarjonta on laajalti sitä mitä nuoret toivovat: mm. liikuntaa ja tanssia, kieliä, kokkausta, valokuvausta, musiikkia. Uutta pohdiskeltavaa toi myös toive ainealuerajojen rikkomisesta mm. kielten ja kokkauksen yhdistämisestä.

Nyt kun syksyn 2017 kurssitarjonta on esillä ja kurssit ovat alkaneet tai alkamassa, nuorten ääni kuuluu ja näkyy opistojen tarjonnassa. Opistot ovat huomioineet Idealabrassa nousseet toiveet sekä suunnitelleet kursseja suoraan nuorten ideoiden pohjalta. Tarjolla on opistojen ohjelmasta tuttuja aineita, mutta kurssiotsikkoja sekä sisältötekstejä on muokattu kohderyhmää ajatellen.

Wellamo-opistossa, jossa työskentelen suunnittelijaopettajana yhdistimme voimamme Lahden nuorisopalveluiden kanssa ja lanseerasimme nuorten ideoiman #OTAHALTUUN – kurssitarjottimen. Tavoitteena on toteuttaa kurssit nuorisotaloissa ja -tiloissa, mennä opistona nuorten luo. Kurssikestot ovat selkeästi lyhyempiä kuin muu tarjonta ja uutuutena olemme saaneet opistossamme tarjolle paljon toivotut lyhyet ruokakurssit: Makujen mantereet ja Ruokakurssin ABC.

 

Innolla odotan jo, kun minun ohjaama kurssi Poplaulu K16 käynnistyy. Miten nuoret ottavat haltuun Wellamo-opiston? Mikä on ollut se väylä, josta nuoret asiakkaat ovat kurssin bonganneet? Ja ennen kaikkea, vastaako opisto niitä mielikuvia ja ajatuksia mitä nuorilla meistä opistona on vai onko sillä edes mitään väliä? Kaikkein tärkeintä on kuitenkin tarjota kiinnostava aihe, laadukasta opetusta ja turvallinen oppimisympäristö ja uskoa siihen, että nämä ovat meidän valttikorttimme nyt ja jatkossa.

Vieraskynäkirjoittaja:
Lea Orpana, musiikin sekä teatteri- ja sanataiteen suunnittelijaopettaja
Wellamo-opisto

Lisää Nuorten ideat – nuorten kurssit -hankkeesta voit lukea täältä

 

 

Unelmien oppimisympäristö aikuiseen makuun – Innovatiiviset oppimisympäristöt hanke

 

Avoin aula-tila, Monitoimitalo 13, Tampere
Business Lounge, Kampusareena, Tampereen teknillinen yliopisto

 

 

 

 

 

 

 

 

Minkälaisissa tiloissa aikuiset oppivat, tai haluaisivat oppia? Tuovatko omat kouluvuodet mieleen nostalgisia tunteita pulpetteja ja liitutauluja kohtaan vai päinvastoin, kaipaatko jotain uutta ja erilaista? Ja jos oppiminen tapahtuu vapaa-ajalla, onko oppimisympäristön peilattava sitä?

Viime vuonna Innovatiiviset Oppimisympäristöt hankkeen myötä vierailimme monissa, mielenkiintoisissa paikoissa, tutkimassa erilaisia oppimisympäristöjä. Mieleen ja kuviin taltioitui seuraavia asioita:

Avoimuus

Monissa oppilaitoksissa tai monitoimitaloissa yksi valtti on avoimuus. Avoimet oppimisympäristöt ovat nimensä mukaisesti kaikille avoimia. Yliopistokampuksella tämä saattaa tarkoittaa kirjastotiloja ja monitoimitalossa vaikkapa avoimen käytön tietokonehuonetta. Se voi tarkoittaa tilaa, jossa on mahdollisuus keskustella ja kohdata muita, hakea tietoa, löytää uusi harrastus kokeilemalla uutta, tutustua erilaisiin asioihin tai vaikka istahtaa hetkeksi nauttimaan ilmapiiristä.

Kampusareena, Tampereen teknillinen yliopisto

Muunneltavuus

Tiloja voidaan muutella erilaisiin käyttötarpeisiin mm. kalusteilla jotka muuntuvat pöydästä lavaksi tai vaikka catwalkiksi. Valaistuksella, jonka kirkkautta tai sävyä voi säätää. Siirreltävillä, kevyillä huonekaluilla. Screeneillä, joiden kuvamaisemaa voi muuttaa.

Erilaiset alueet yksin oppimiselle ja ryhmätyölle

Monessa paikassa, jossa vierailimme, oli erikseen huomioitu yksin oppiminen ja ryhmätyöt. Oli pieniä soppia, johon voi vetäytyä rauhassa lukemaan tai kirjoittamaan. Ryhmätiloja eri kokoisia ryhmiä varten. Ryhmätiloja, jossa on valmiit ohjeet seinillä erilaisia ryhmätoimintatapoja varten. Unohtamatta tietenkään isoja saleja, joihin mahtuu suuret massat kerrallaan oppimaan.

 

Kurkistus ryhmätyötilaan, Tampereen teknillinen yliopisto, Kampusareena

Värit, pinnat, tekstuurit

Usein näemme julkisissa tiloissa valkoisia pintoja, neutraaleja värejä ja melko steriiliä otetta sisustuksen suhteen. Vierailuillamme erilaisissa oppimisympäristöissä oli avartavaa huomata, että erilaisilla väreillä, pinnoilla ja tekstuurilla uskalletaan nykyään leikitellä. Voisiko nykyteknologialla tuoda vieläkin uusia värimaailmoita tiloihin?

Avoin tila, Monitoimitalo 13, Tampere

Oman kädenjäljen näkyminen

Ovatko aikuisten oppimisympäristöt helposti liian ”turvallisia” ja ehkäpä tylsiä? Eikö oppilaiden kädenjälki saisi näkyä? Saisiko tiloissa näkyä tekemisen meininki? Vai luovatko neutraalit tilat puhtaan taulun, jossa uuden oppiminen on helpompaa. Toisaalta, kädenjäljen näkyminen voisi inspiroida uuteen tai antaa keskustelunaiheita moneen aiheeseen. Voisiko tilan tai luokan sisäänkäynti jo kuvastaa sitä toimintaa, mitä luokassa harrastetaan?

Sisäänkäynti korupajaan, Monitoimitalo, Tampere

 

Mihin sinä kiinnittäisit huomiota, jos suunnittelisit aikuisen maun oppimisympäristöä? Mitä haluaisit ja mitä ehdottomasti et haluaisi?

Ideoita ja ehdotuksia voi heittää sähköpostitse osoitteeseen: sini.halinen@omnia.fi

 

Sini Hälinen

Aluekoordinaattori, Hakija- ja opiskelijapalvelut, InfoOmnia

(Kaikki kuvat joko Kaisu Hyytiä tai Sini Hälinen)

 

Oma väripalettini

Ulkona oli pimeää ja sateista, mutta sitä ei kukaan huomannut Oma väripalettini -taidetyöpajassa, jossa sukellettiin värien ja korujen kiehtovaan maailmaan. Opettajan, tekstiilitaiteilija Raija Rastaan, kurssi aloitettiin valitsemalla jokaiselle osallistujalle oma henkilökohtainen pukeutumisen värikartta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 ”Värien valitseminen itselleni ja muille kurssilaisille oli avartavaa ja mielenkiintoista.”

        ”Oli kivaa seurata kun toisille valittiin värejä”.

Oman väripaletin avulla onkin helppo etsiä tai ommella itselleen sopivan värisiä vaatteita, koruja ja muita asusteita. Tämän kurssin aikana suunniteltiin ja valmistettiin omaan pukeutumistyyliin ja omiin väreihin sopivia koruja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavaksi tutustuimme opettajan tekemiin mallikoruihin ja niissä käytettäviin monipuolisiin tekniikoihin, työvälineisiin ja materiaaleihin. Työpajaviikonloppuna materiaaleista ei ollut pulaa! Jokainen oli käynyt omat varastonsa läpi ja hankkinut tarpeen mukaan uusiakin korutarvikkeita. Materiaaleja vaihdettiin myös keskenään. Se mikä on toiselle tarpeeton, löysi paikkansa kurssikaverin korussa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

”Yhdessä tekeminen on kivaa! Kurssilla oppii paitsi opettajalta myös toisilta kurssilaisilta. Useinhan kurssille tulevat samasta aihepiiristä kiinnostuneet”.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Sain paljon hyviä ideoita ja materiaalivinkkejä opettajalta.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

”Korujen tekeminen on inspiroivaa. Olen oppinut paljon uusia tekniikoita.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 ”Meillä oli oikein kiva porukka – ihan kuin olisimme vanhat tutut!”

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

”Kurssilla on erityisen tärkeää ja hienoa yhteisöllisyys. On todella mukavaa tehdä yhdessä!”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 ”Oli kiva tulla tälle kurssille. Täällä sai kaikenlaista uutta tietoa. Opetus oli asiantuntevaa. ”

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

”Olen koonnut lappipukua, jota käytän keskiaikatapahtumissa. Kerään  siihen erilaisia osia ja minulla oli haave, että saisin kurssilla valmiiksi käädyn pukuuni. Koru valmistui! Tein myös korun, jossa on kartta itselleni tärkeästä  paikasta Hangon saaristossa.”

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jännittävää oli se kuinka kierrätetyistä materiaaleista kuten kankaista tai vaikkapa vanhoista merikartoista voi valmistaa koruja. Vain mielikuvitus on rajana!

Raija Rastas, tuntiopettaja
Omnia, Espoon työväenopisto

Oma väripalettini – taidetyöpaja on Espoon työväenopiston kurssi ohjelmassa myös keväällä 2017. Lisätietoa kurssista löytyy Ilmonetista

 

Suomen kielen kurssilla on mukavaa

kuva-1-blogitekstiin

Suomen kielen opiskeleminen on hauskaa yhdessä.

Ryhmässä opiskeleminen motivoi meitä kaikkia opiskelemaan paremmin. Opiskelemme ahkerasti, jotta voimme kommunikoida suomeksi ja kehittää suomen kielen taitoamme.

Opiskeleminen kansainvälisessä luokassa antaa mahdollisuuden tutustua toisiin kulttuureihin nimenomaan suomen kielellä, koska ainoastaan suomen kieli on meille yhteinen kieli. Kurssin tärkein anti onkin saada elinikäisiä ystäviä uudessa kotimaassa.

kuva-1

kuva-2-kaan

Näin hyvin opiskelijat osaavat itse kirjoittaa 10 viikon opiskelun jälkeen:

”Nyt osaamme jo vähän puhua suomea. Ennen me emme puhuneet suomea, mutta nyt me osaamme jo vähän. Esimerkiksi, kun me menemme kirjastoon, kauppaan, lääkäriin ja matkustamme junalla, me osaamme vähän suomea. Kun me tarvitsemme apua, me osaamme kysyä sitä. Me puhumme puhelimessa ja myös vastaamme puhelimeen suomeksi.”

kuva-4-blogitekstiin

Kurssi säästää aikaa kotona.

Luokassa me teemme harjoituksia helpommin ja nopeammin kuin kotona. Me voimme puhua toistemme kanssa, vaihtaa ideoita ja mielipiteitä. Opettaja korjaa meidän virheemme oppitunnilla ja me ymmärrämme opiskeltavat asiat paremmin. Opettaja katsoo, että me kirjoitamme oikein, ja hän selittää vaikeat asiat syvällisesti. Jos en ymmärrä jotakin, voin aina kysyä myös kaverilta.

Tämän blogitekstin on kirjoittanut suomen kielen opettaja Soili Heino ja hänen kotoutumiskoulutuksensa opiskelijat. Kaikki tekstin mielipiteet kuuluvat opiskelijoille. 

 

Positiivisia katseita tuntiopettajuuteen

Tuntiopettaja on vierailija. Hän tulee opiskelijoiden pariin esimerkiksi omaehtoisen suunnittelun pohjalta tai kutsuttuna tiettyyn, määräaikaiseen työtehtävään. Hän jakaa usein työpäivänsä ja ammattitaitonsa usean toimipisteen kesken, joten hänellä on kokemusta ja vertailukohtia erilaisista työympäristöistä ja -tavoista. Tämän myötä tuntiopettaja oppii joustavaksi ja mukautuvaksi, vierailijana hän toimii kussakin ”maassa” sen tavoilla. Tuntiopettajan lähestymistapaa voitaisiin verrata myös turistin katseeseen, sillä sitä eivät rutiinit ja tottumukset ole vielä pehmentäneet. Tuntiopettaja näkee tarkasti vieraillessaan kouluissa, oppilaitoksissa ja yliopistoissa.

Ihminen toimii aina tietyssä tilanteessa ja suhteessa ympäröivään (Houessou 2010). Jos ympäristö on ennalta tuttu, olemme jo oppineet, kuinka siinä toimitaan. Tällöin emme enää kiinnitä huomiota esimerkiksi käytävän kapeaan kohtaan, keskimääräisestä poikkeavaan puhetapaan tai turhan monimutkaiseen työsuoritteeseen. Uudessa ympäristössä ihminen ei taas voi suorittaa, tehdä niin kuin aina ennenkin. Tuoreessa tilanteessa on oltava koko ajan hereillä, jotta tavoitteellinen toiminta onnistuu.

Uuden ympäristön ruokkimasta tarkasta havainnoinnista on kuvataiteen alalla muodostunut perinteinen työtapa, jota on hyödynnetty esimerkiksi residenssityöskentelyssä (Kantokorpi 2005). Olen pyrkinyt tuomaan tätä työtapaa kuvataiteen taiteen perusopetukseen (TPO) Espoon työväenopistossa (ks. lisää). Tavoitteenamme on toimia mahdollisimman paljon tutun ja turvallisen luokkatilan ulkopuolella vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteisön kanssa.  Avoimessa oppimisympäristössä kohtaamme myös toisia visuaaliseen harrastukseensa intohimoisesti suhtautuvia sekä taiteen ammattilaisia. Nämä kohtaamiset ovat poikineet vastavuoroista mutta ennalta-arvaamatonta yhteistyötä.

lintu
E

Espoon työväenopiston kuvataiteen taiteen perusopiskelija kiinnitti ympäristötaiteen kurssilla ensi kertaa huomionsa arkisen kävelyreittinsä vaarapaikkoihin, esimerkiksi puiston kulkureittien metallisiin tukirakenteisiin, jotka pistävät vaarallisesti ylös hiekkatien pinnasta. Kurssilla hän merkitsi nämä viivat maisemassa esiin kirkkailla väreillä. Valokuva: Carita Dahlberg

Esimerkiksi TPO:n ympäristötaiteen opintokokonaisuudessa siirryimme työskentelemään Tapiolan puistomaiseen kaupunkiympäristöön. Tarkoituksenamme oli nostaa kyseisestä ympäristöstä esille merkityksellisiä paikkoja esteettisin keinoin. Tämä tapahtui esimerkiksi järjestelemällä tai alleviivaamalla olemassa olevaa paikkaa ja materiaalia siellä tai lisäämällä siihen jotakin. Osalle opiskelijoista Tapiolan ympäristö oli arjesta tuttua, ja ympäristötaiteen kurssilla opettelimme katsomaan sitä kuin uusin silmin. Toisille opiskelijoille ympäristö oli aivan uutta, joten he hyödynsivät turistin katsettaan.  Ryhmätyössä ja erilaisten havaintojen vuoropuhelussa molempien kokemukset rikastuivat.

lintu2
z
lintu3
z

Ympäristötaiteen opiskelija työsti ympäriltä löytyneestä muovijätteestä linnun, jota hän kuvasi Tapiolan kaupunkiympäristössä. Erilaiset kuvauspaikat ja -ympäristöt toivat esiin monenlaisia merkityksiä ympäristöistä, luonnosta ja ympäristöystävällisyydestä. Valokuvat: Paula Karilas.

Myös TPO:n Näyttelykierrokset-valinnaiskurssin ideana oli lähteä ulos luokkahuoneesta, nyt tutustumaan kuvataidekenttään ja toisenlaisiin tapoihin tehdä kuvia. Vierailimme gallerioissa, museoissa ja taiteilijoiden työhuoneilla, joten sopeuduimme jopa kahvitunneillakin muihin toimijoihin uusissa ympäristöissä. Tämä vaati niin opettajalta kuin opiskelijoiltakin uudenlaista, aktiivisempaa roolia oppimisen suhteen. Myös opiskelijoiden vertaisoppiminen korostui, koska opettaja ei voinut joka tilanteessa niin sanotusti johtaa joukkoaan ennakoidusti edestä. Tilaa ei uudessa ja vaihtuvassa ympäristössä saattanut ollakaan yhtä aikaa koko ryhmälle, tai opettajien äänet sekoittuivat jaetussa tilassa, jos samaan paikkaan sattui yhtä aikaa toinenkin innokas opetusryhmä. Sekä opettaja että oppilaat olivat kirjaimellisesti vierailijoita. Luokkaan palatessamme hyödynsimme uusien ympäristöjen virittämiä kokemuksia. Taidekäsityksemme avartui ja kuvataiteellinen työskentelymme monipuolistui.

lintu4

Näyttelykierrokset-valinnaiskurssin opiskelijat tutustumassa taidemaalari Kristiina Uusitalon työhuoneeseen, työskentelyyn ja taiteeseen. Valokuva: Riikka Mäkikoskela.

Tuntiopettajat ovat nykyään usean oppilaitoksen, myös kansalais- ja työväenopistojen, suurin henkilöstöryhmä. Heillä on monien alojen laajaa asiantuntijuutta ja he tekevät työtään pääasiassa opiskelijoiden parissa. Lisäksi vieraileva tuntiopettaja voi olla positiivisella tavalla sekä ulko- että sisäpuolinen työyhteisössä. Tätä vierailijan katsetta on ryhdytty rohkeasti ja ennakkoluulottomasti hyödyntämään Espoon työväenopistossa kutsumalla tuntiopettajia mukaan Pedagogisen kehittämisen työryhmään, jonka tavoitteena on myös viestinnän ja markkinoinnin kehittäminen. Työryhmässä päätoimisten opettajien, hallintohenkilöstön ja tuntiopettajien erilaiset kokemukset vauhdittavat kehitystyötä. On mielenkiintoista nähdä tulevaisuudessa, miten tuntiopettajan katseen huomioon ottaminen tulee muuttamaan Espoon työväenopiston toimintatapoja.

Kirjallisuus:

Houessou, Jaana. 2010. Teoksen synty. Kuvataiteellista prosessia sanallistamassa. Helsinki: Aalto-yliopisto, Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja A 108.
Kantokorpi, Otso. 2005. Kuvia ja vastakuvia. Kolmekymmentäkuusi suomalaista nykytaiteilijaa ja yksi taiteenkeräilijä. Helsinki: Taide.

Riikka Mäkikoskela
www.riikkamakikoskela.fi

Tuntiopettaja, Taiteet-tiimi
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Omnia, tee sitä mistä tykkäät – johdon puheenvuorot

Espoon työväenopisto täyttää 60 vuotta!

a-m
Anna-Maija Iskanius

Tuleva vuosi on juhlan aikaa: Espoon työväenopisto täyttää 60 vuotta ja itsenäinen Suomi on 100-vuotias.

Vuonna 1957 opetusministeriö vahvisti Espoon työväenopiston, Esbo arbetarinstitutin työohjelman, jossa lukee: ”Espoon työväenopiston tarkoituksena on kohottaa varttuneitten nuorten ja täysikasvuisten kansalaisten sivistystä tarjoamalla heille vapaa-aikoina tilaisuuksia sellaisten tietojen ja taitojen hankkimiseen, jotka ovat kansalaiselämässä tarpeellisia sekä edistävät itseopiskelua ja henkistä itsenkehittämistä.” Noista toukokuun 24. päivän sanoista asti Espoon työväenopisto on kulkenut arjessa ja kohottanut tiedollisia, taidollisia ja sivistyksellisiä valmiuksia Suomen toiseksi suurimpana vapaan sivistystyön oppilaitoksena.

Paljon on muuttunut ja toisaalta ei mikään. 1960-luvun alussa työväenopistossa pystyi opiskelemaan ruotsia, englantia, saksaa, ranskaa, venäjää ja eestiä. Tulevana keväänä voi opiskella näitä ja kahtatoista muuta kieltä. Kuusikymmentä luvulla naiset kävivät naisten voimistelussa. Tänä päivänä miehet osallistuvat äijä joogaan ja kansantanhut ovat vaihtuneet Lavis-lavatanssijumppaan. Ruoanlaittoa on voinut opiskella aina. Tosin kansainväliset tuoksut täyttävät opetuskeittiön yhä useammin ja ruokaa voi valmistaa osana kielten opintoja.

Yhä edelleen opiston ohjelmasta löytyy posliinimaalaus, mutta sen rinnalla kiinalaista kalligrafiaa ja tussimaalausta tai musiikkimaalausta Klasarit väreiksi! –kurssin tapaan. Kuusikymmentä vuotta sitten opiskelijat kohtasivat paitsi eri ainealueiden kurssilla, niin olipa opintojärjestykseen suunniteltu myös keskustelupiiri. Kuinkahan monta romanssia onkaan saanut alkunsa keskustelupiirissä tai muilla kursseilla? No, ensi keväänä voi oikein opiskella flirttailua Flirttailun ABC ja kiinnostuksen merkit-kurssilla – että parin etsiminen ei ainakaan koulutuksesta ole kiinni.

Näytelmäpiirit ja näytteleminen ovat kuuluneet suomalaisten harrastussuosikkeihin. Niin myös Espoossa. Monet asiakkaamme hakevat erilaisilta teatterikursseilta varmuutta esiintymistilanteisiin. Työelämä vaatii notkeaa sosiaalista käyttäytymistä sekä varmaa esiintymistä tilanteessa kuin tilanteessa. Sitä saa mm. Improvisoiva arki -kurssilta. Musiikin opiskelun mahdollisuudet ovat laajentuneet kuudessakymmenessä vuodessa huimasti ja teknologinen kehitys on tuonut uusia näkymiä musiikin opiskeluun. Ensi keväänä sinun ei tarvitse innostua instrumentin soitosta opiskellaksesi musiikkia. Voit hyvin osallistua Konemusiikin tai Ipad ja musiikkisovellukset -kurssille.

Kudonnan opetus uudistuu ensi keväänä. LUOTO-konsepti aloittaa vuoden vaihteessa toimintansa. Kudonta-asemien hinnoittelu muuttuu ja palvelu monipuolistuu. Voit mm. varata itsellesi kudonnanopettajalta henkilökohtaisen opetusajan kotiisi!

Espoon työväenopisto toivottaa sinut tervetulleeksi juhlimaan arjessa opiskellen opiston juhlavuotta olitpa sitten varttunut nuori tai täysikasvuinen kansalainen. Omnian slogan ”Tee sitä mistä tykkäät” sopii hyvin meille elinikäiseen oppimiseen rakastuneille.

Anna-Maija Iskanius, vs. opetuspäällikkö
1.1.2017 alkaen toimialarehtori, vapaan sivistystyön ja yleissivistävän oppimisen toimiala
Omnia

Oppiminen on ilo ja kohtaaminen sykähdyttää

rmys
Riikka-Maria Yli-Suomu

Maailma muuttuu ja meidän on muututtava sen mukana. Tämä tarkoittaa sekä meitä ihmisiä että kouluja ja instituutioita. Joudumme kamppailemaan päivittäin jonkin muutoksen kanssa. Pitäytyminen omissa hyväksi havaituissa toimintatavoissa olisi usein mukavampaa ja turvallisempaa kuin uuteen lähteminen. Toisaalta jos aina vain pysyy tutuissa ympyröissä, alkaa se jossakin vaiheessa tylsistyttämään, vaikuttamaan omaan osaamiseen tai jopa hyvinvointiin.

Eräs välillä liiankin nopealta tuntuva asia on tietotekniikan ja digitaalisen maailman muuttuminen. Itse olen jo myöntänyt, että en mitenkään pysy kaiken perässä, mutta olen myös päättänyt, että opettelen, testailen ja kokeilen kokoajan jotakin vaikkapa sosiaalisen median uutta välinettä. Näin ainakin tiedän, mistä puhutaan, vaikken osaisikaan kaikkea täydellisesti käyttää. Näin myös varmistan, että jonakin päivänä harppaus uuteen ei kasva ylivoimaiseksi.

Mikään ilo ei ole yhtä kuplivaa kuin hetki, kun oppii jotakin uutta. Minun liikuntalajini on uinti. Olen aina ollut hyvä uimari, mutta kroolatessa jo toisella kauhaisulla nenä on varmuudella täynnä vettä. Olen asiaa harmitellut, mutten tehnyt mitään, paitsi valittanut ja kiertänyt ongelman olemalla kroolaamatta. Kun sitten vihdoin menin kurssille ja keksin sen oikean hengityksen, tuntui siltä, että jos tähän pystyn, pystyn moneen muuhunkin. Aikuisenakaan ei ole myöhäistä oppia somettamaan, puhumaan uutta kieltä tai vaikkapa innostumaan uudesta liikuntalajista.

Oppimisen lisäksi toinen elämän suuri hienous on kohtaaminen. Tutustuminen täysin erilaiseen ihmiseen kuin itse on, sykähdyttää aina. Jokaisen meidän kansalaisvelvollisuuteemme kuuluukin erilaisuuden ymmärtäminen. Se saattaa joskus tuntua vaikealta, jos ympärille on aikojen saatossa syntynyt verkosto hyvin samanlaisista ja saman arvo- ja kokemusmaailman omaavista ihmisistä. Uusi kohtaaminen kuitenkin lisää aina ymmärrystä ja yleensä oppiminenkin on helpompaa yhdessä.

Tervetuloa oppimaan ja kohtaamaan Omniaan tänäkin vuonna.

Espoon työväenopisto on osa uutta monipuolista Omnia Koulutus –nimistä oppilaitostanne. Olemme siis isossa muutoksessa. Uudistus on teille asiakkaillemme, nykyisille ja tuleville, positiivinen. Työväenopiston hyväksi koettu, teidän arvostama kurssi- ja palvelutarjonta säilyy, mutta myös muuttuu. Kehittelemme uusia oppimiskokemuksia nykyään yhdessä ammatillisen koulutuksen, vapaan sivistystyön, lukiokoulutuksen ja nuorten työpajojen kanssa.

Oppiminen innostaa ja kohtaaminen antaa väriä elämään.

Riikka-Maria Yli-Suomu, johtaja, aikuisten oppimispalvelut
1.1.2017 alkaen rehtori, elinikäinen oppiminen
Omnia

Ihan vapaasti: tee mitä haluat, opi mitä huvittaa!

annukka
Annukka Wiikinkoski

Toivottavasti opiston asiakkailla on sama hyvä fiilis kursseille tullessaan kuin meidän opettajilla on täällä töitä tehdessään! On etuoikeus tehdä työtä, jossa saa tuottaa muille hyvää oloa, oppimisen iloa ja onnistumisen tunteita.

Oppiminen on todellakin ilo ja se lisää hyvinvointia. Työväenopiston palveluissa on monia piirteitä, jotka tuottavat todistetusti hyvinvointia asiakkailleen. Onnen tunteita ja onnellisuutta on myös mahdollista lisätä ihan itse, tekemällä tietoisia valintoja, esimerkiksi juuri ryhtymällä opiskelemaan tai hakeutumalla kiinnostavan harrastuksen pariin.

Työnteossa ja oppimisessa on joitakin samankaltaisia piirteitä. Amerikkalainen Travis Bradberry (tarjoaa tunneälyyn liittyviä koulutus- ja testauspalveluja yrityksille) yllyttää lisäämään onnellisuuden tunnetta työssä mm. seuraavilla tavoilla:

Hymyile ja naura enemmän.

Älä vertaa itseäsi muihin.

Auta muita.

Usko, että paras on vielä edessä.

Muista, että olet oman onnesi herra.

Päästä omat vahvuutesi flow-tilaan.

Ruoki kiitollisuuden asennettasi.

Naura itsellesi.

Palkitse itsesi onnistumisista.

Aika hyviä neuvoja myös yhdessä oppimiseen ja tekemiseen, eikö!

Annukka Wiikinkoski, vs. rehtori
1.1.2017 alkaen koulutuspäällikkö, vapaan sivistystyön ja yleissivistävän oppimisen toimiala
Omnia

Kurkkaa uutta, kevään 2017 kurssitarjontaa uunituoreesta opinto-ohjelmasta

 

Luomisen tuska ja hurma

image-1

Ideat hukassa

Opettaminen on nastaa. Yhdessä oppiminen on vielä makeampaa; se tunne, kun toimitaan yhdessä yhteistä tavoitetta kohti – luodaan jotain uutta!

Syksyn kaamoksessa alkaa opettajallakin olla takki tyhjä. Mitä tehdä, kun epävarmuus hiipii ihon alle, osaanko enää mitään, onko minulla mitään annettavaa? Edessäni on luokallinen oppilaita kuin linnunpoikaset kevättä ja lentoon lähtöä odottaen.

Mitä luovuus on ja voiko sitä ruokkia?

Luovuudelle on monenlaisia määritelmiä. Yhteisenä nimittäjänä luovuudelle on uuden syntyminen, usein koottuna vanhoista tutuista elementeistä. Luovuutta kuvataan myös itsensä toteuttamiseksi tai tietoisten ja tiedostamattomien voimien antoisaksi vuorovaikutukseksi.

Luomisvoimaa ruokkii itsensä altistaminen uusille kokemuksille, avoimuus erilaisille virikkeille, uteliaisuus ympäristöä kohtaan, hengittämisen vapaus ja vastaanottavaisuus. Rock-musiikin kuuntelu voi innoittaa maisemamaalaukseen tai metsässä samoilu keksimään uuden tavan opettaa kehon kannatusta.

Tuskasta hurmaan

Luomisprosessi saa usein aikaan intensiivisiä onnen ja ilon tunteita, jopa optimaalisia tai flow-kokemuksia. Näille kokemuksille yhteistä on vahva ja luottavainen tunne siitä, että taidot riittävät kohtaamaan haasteet. Tärkeää on, että tekeminen on tavoitteellista ja siitä saa palautetta. Haasteiden pitää myös kasvaa kun taidot kasvavat. Flowssa toiminta on itsetarkoituksellista. Flow on myös houkutin ja sen saavuttamiseen voi pyrkiä.

Jotta flow-tilan voi saavuttaa, pitää haastaa ja ylittää itsensä. Voiko luominen olla myös muuta kuin tunteiden myrskyä? Voiko flow-kokemus saada aikaan myös mielenrauhaa?

Levollinen mieli

Luovuus liittyy identiteettiin, itsetuntemukseen ja mahdollisuuksien kokemuksiin: miten elämä kulkee. Parhaimmillaan, kun erilaiset lähestymiskulmat ja tavat katsoa samoja asioita tuovat uudenlaisia ideoita joukossa, puhutaan ryhmä-flowsta. Jos uskoo ihmisen olevan sosiaalisen rakenteensa osa, tämä on flown korkein ulottuvuus. Vasta yhteydessä muihin ja yhteistä hyvää rakentaen, ihminen saavuttaa ykseytensä.

Yhdessä oppiminen tuo tunteen osallisuudesta, kuulumisesta johonkin. Siitä puhuu myös ikääntyvä opiskelija:

[E]läkkeelle siirtymiseni jälkeen, kun urani oli ohi, mieheni kuollut, perheeni muuttanut pois kotoa, silti on olemassa tulevaisuus, niin paljon opittavaa ja tehtävää ja uusia mahdollisuuksia saatavilla. En tule käyttämään suorittamaani tutkintoa mihinkään konkreettiseen. Se ei merkitse suurempia tuloja eikä statusta. Mutta suorittamani opinnot ovat tehneet minusta uuden ihmisen, ajattelutavoiltani kypsemmän ja varmemman suhteessa muihin ihmisiin, myös valmiimman ymmärtämään kuinka vähän itse asiassa tiedänkään sekä kuuntelemaan muiden mielipiteitä. (Kelly 1992, 1, suom. HO)

Lainaus Hanna Ojalan väitöskirjasta: ”Opiskelemassa tavallaan, vanhat naiset ikäihmisten yliopistossa”

Annukka Honkonen, tuntiopettaja
Liikunta, terveys ja hyvinvointi -tiimi
Omnia, Espoon työväenopisto