Unelmien oppimisympäristö aikuiseen makuun – Innovatiiviset oppimisympäristöt hanke

 

Avoin aula-tila, Monitoimitalo 13, Tampere
Business Lounge, Kampusareena, Tampereen teknillinen yliopisto

 

 

 

 

 

 

 

Minkälaisissa tiloissa aikuiset oppivat, tai haluaisivat oppia? Tuovatko omat kouluvuodet mieleen nostalgisia tunteita pulpetteja ja liitutauluja kohtaan vai päinvastoin, kaipaatko jotain uutta ja erilaista? Ja jos oppiminen tapahtuu vapaa-ajalla, onko oppimisympäristön peilattava sitä?

Viime vuonna Innovatiiviset Oppimisympäristöt hankkeen myötä vierailimme monissa, mielenkiintoisissa paikoissa, tutkimassa erilaisia oppimisympäristöjä. Mieleen ja kuviin taltioitui seuraavia asioita:

Avoimuus

Monissa oppilaitoksissa tai monitoimitaloissa yksi valtti on avoimuus. Avoimet oppimisympäristöt ovat nimensä mukaisesti kaikille avoimia. Yliopistokampuksella tämä saattaa tarkoittaa kirjastotiloja ja monitoimitalossa vaikkapa avoimen käytön tietokonehuonetta. Se voi tarkoittaa tilaa, jossa on mahdollisuus keskustella ja kohdata muita, hakea tietoa, löytää uusi harrastus kokeilemalla uutta, tutustua erilaisiin asioihin tai vaikka istahtaa hetkeksi nauttimaan ilmapiiristä.

Kampusareena, Tampereen teknillinen yliopisto

Muunneltavuus

Tiloja voidaan muutella erilaisiin käyttötarpeisiin mm. kalusteilla jotka muuntuvat pöydästä lavaksi tai vaikka catwalkiksi. Valaistuksella, jonka kirkkautta tai sävyä voi säätää. Siirreltävillä, kevyillä huonekaluilla. Screeneillä, joiden kuvamaisemaa voi muuttaa.

Erilaiset alueet yksin oppimiselle ja ryhmätyölle

Monessa paikassa, jossa vierailimme, oli erikseen huomioitu yksin oppiminen ja ryhmätyöt. Oli pieniä soppia, johon voi vetäytyä rauhassa lukemaan tai kirjoittamaan. Ryhmätiloja eri kokoisia ryhmiä varten. Ryhmätiloja, jossa on valmiit ohjeet seinillä erilaisia ryhmätoimintatapoja varten. Unohtamatta tietenkään isoja saleja, joihin mahtuu suuret massat kerrallaan oppimaan.

 

Kurkistus ryhmätyötilaan, Tampereen teknillinen yliopisto, Kampusareena

Värit, pinnat, tekstuurit

Usein näemme julkisissa tiloissa valkoisia pintoja, neutraaleja värejä ja melko steriiliä otetta sisustuksen suhteen. Vierailuillamme erilaisissa oppimisympäristöissä oli avartavaa huomata, että erilaisilla väreillä, pinnoilla ja tekstuurilla uskalletaan nykyään leikitellä. Voisiko nykyteknologialla tuoda vieläkin uusia värimaailmoita tiloihin?

Avoin tila, Monitoimitalo 13, Tampere

Oman kädenjäljen näkyminen

Ovatko aikuisten oppimisympäristöt helposti liian ”turvallisia” ja ehkäpä tylsiä? Eikö oppilaiden kädenjälki saisi näkyä? Saisiko tiloissa näkyä tekemisen meininki? Vai luovatko neutraalit tilat puhtaan taulun, jossa uuden oppiminen on helpompaa. Toisaalta, kädenjäljen näkyminen voisi inspiroida uuteen tai antaa keskustelunaiheita moneen aiheeseen. Voisiko tilan tai luokan sisäänkäynti jo kuvastaa sitä toimintaa, mitä luokassa harrastetaan?

Sisäänkäynti korupajaan, Monitoimitalo, Tampere

 

Mihin sinä kiinnittäisit huomiota, jos suunnittelisit aikuisen maun oppimisympäristöä? Mitä haluaisit ja mitä ehdottomasti et haluaisi?

Ideoita ja ehdotuksia voi heittää sähköpostitse osoitteeseen: sini.halinen@omnia.fi

 

Sini Hälinen

Aluekoordinaattori, Hakija- ja opiskelijapalvelut, InfoOmnia

(Kaikki kuvat joko Kaisu Hyytiä tai Sini Hälinen)

 

Kuulemisen tärkeys ja kuuntelemisen taito

merikuvaRyhmäliikuntatunnin keskeytti eturivistä huolestunut ”en kuule”. Voimistin ääntäni ja selkeytin ohjeitani, tarkistin kuuluuko takariviin. Kyseessä oli rauhallinen venyttelytunti, halusin välttää liian kovaäänistä puhetta. Eturivin asiakkaan harmistus jatkui: ”en kuule!”.

Osaanko lukea asiakkaitani ja kuulla heidän tarpeitaan? Levottomuus ryhmässä tarttuu nopeasti. Ohjasin ryhmän seuraavaan venytysasentoon ja laskeuduin hienovaraisesti asiakkaan luo, laskin käteni lempeästi hänen olalleen ja sanoin: ”ei hätää, hyvin menee”. Asiakkaan kehon jännitys vapautui ja saimme nauttia tunnista.

Toisella kerralla tunnillani oli kaksi kuuroa asiakasta, kuinka he seurasivat tunnin kulkua? Heidän täytyi luottaa siihen, mitä viestin ja että ohjeeni ovat tolkullisia, että ohjaan heitä oikeaan suuntaan. Tuntini rakenteen ja sisällön piti olla aiheen ja tavoitteiden mukainen ja siirtymien loogisia.

Kuulluksi tuleminen tuo turvallisuuden ja osallisuuden tunteen. Avoin ja luottamusta jakava viestintä lisää sosiaalisuuden tunnetta. Aina ei viestintään tarvita sanoja, aito kiinnostus yhteiseen toimintaan viestintäkumppaneiden kanssa ja kiinnostuksen osoittaminen riittää.


Kun viestijöiden kenttä on laaja ja hajallaan sekä viestinnän
tarpeet ja teemat moninaisia, on odotuksia paljon.
Mitä, missä, milloin, keneltä ja kenelle?

Ykmiespuujaloillasittäisellä liikuntaryhmän tunnilla marssijärjestys on selvä, ohjaaja päättää toiminnan. Myös tila ja ajoitus on rajattu. Toisaalta viestinnän intensiteetti on korkea ja viestit ovat herkkiä erilaisille tulkinnoille. Sanattoman viestinnän ja läsnäolon, kuulemisen ja kuuntelemisen merkitys nousee.

Uudessa tilanteessa tukeudutaan tuttuihin tulkintoihin. Mitä jännittävämpi tilanne on, sitä herkemmälle viritämme kanavamme tulkitsemaan viestejä. Pyrimme löytämään epävarmuudesta jotain tuttua ja turvallista, toisaalta myös varoittavia signaaleja.

Mitä kauempana omalta alueeltamme olemme, sitä enemmän haemme viestejä, jotka palauttavat meidät kovalle maalle. Mitä suurempia ovat ympäristössä tapahtuvat muutokset, sitä selkeämpää, johdonmukaisempaa ja kuuntelevampaa pitää viestinnän olla. Viestintä on kuin autotalli, tyhjä tila täyttyy aina ja sekava tila muuttuu sotkuiseksi.

 

Annukka Honkonen, tuntiopettaja
Liikunta, terveys ja hyvintointi -tiimi
Omnia, Espoon työväenopisto

 

 

 

Työntekijälähettilyys – mitä ihmettä?

Opet odottaaInstagramissa silmiini osui kuva iloisesta ryhmästä. Kuva oli Järvenpään opiston tuntiopettajista, jotka halusivat viestiä järvenpääläisille odottavansa heitä kursseilleen. Tuli hyvä fiilis! Mutta samalla jäin pohtimaan, miten paljon yleensä kansalais- ja työväenopiston tuntiopettajat itse markkinoivat kurssejaan? Tuntiopettajathan ovat suhteellisesti opistojen suurin henkilöstöryhmä, heillä on monien alojen laaja asiantuntijuus ja he tekevät työtä asiakasrajapinnassa.

Työntekijälähettilyys (Employee Advocacy) on termi, joka on viime vuosien aikana usein vilahdellut sosiaalisessa mediassa. Asiaan perehtymätön saattaa kuvitella, että työntekijälähettilyys on jotain työnantajien kikkailuja. Mutta näin ei ole, kun asia on oikein ymmärretty ja hoidettu organisaatiossa.

Joonas Villanen on blogipäivityksessään Mitä työntekijälähettilyys on ja miksi se kannattaa? avannut hyvin työntekijälähettilyyttä.

  • Työntekijälähettilyys ei ole työntekijöiden pakkovaljastamista markkinointiin vaan halu jakaa on luotava organisaatiossa.
  • Työtekijälähettilyys vaatii taitoja, joihin työntekijät tulee kouluttaa ja antaa mahdollisuus oppia – johdon tuki on välttämätön. Kun henkilöstöllä on riittävä osaaminen ja kanavat ovat tuttuja, päästään viestimään.
  • Viestien sisällön tarkoitus ei ole palvella vain organisaation etua vaan myös henkilökohtaista etua. Tärkeää on, että organisaation ja omat arvot ovat keskenään tasapainossa – silloin voidaan aidosti olla ylpeitä omista ja yhteisön asioista.
  • Asiakkaat ovat keskeisessä roolissa kohderyhmänä mutta myös ideoiden antajina organisaation suuntaan. Verkostot toimivat molempiin suuntiin.
  • Johtajien esimerkki tässäkin on tärkeä.
istock_000039816568_largeed

SmarpShare on yritys, joka on erikoistunut työntekijälähettilyyteen. SmarpSharen mukaan työntekijöiden verkosto on noin 10-15 kertaa suurempi kuin yrityksen oma verkosto ja lisäksi digissä ihminen on 6 kertaa yritystä mielenkiintoisempi. Oma kokemuksenikin on, että henkilöiden jakamat viestit ovat mielenkiintoisempia kuin organisaatioiden. Siksi ilahduin tuntiopettajien kuvasta Instagramissa.

Ja niin, mitä työntekijä itse hyötyy työntekijälähettilyydestä? Omat verkostot kasvavat, oma johtajuus kehittyy, uusien ideoiden saaminen työhön ja oma osaaminen kasvaa koko ajan. Onnistunut työntekijälähettilyys tuo hyötyjä sekä organisaatiolle että työntekijälle itselleen.

Tuula Alanko, erityissuunnittelija
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Kielten opiskelu esittelyssä Sellon lavalla

sello 336

Tiistaina 16.8. nähtiin ensimmäistä kertaa, minkälaista hedelmää uudenlainen markkinointiyhteistyö Omnian liiketalouden opiskelijoiden kanssa kantoi. Ja hyvältähän se näytti – ja tuntui. Sellon kauppakeskuksen ihmisvilinässä oli helppo tavoittaa niin vanhoja tuttuja kuin uusiakin asiakkaita. Opinto-oppaat kävivät kuin kuumille kiville.

Olimme valmistelleet Kielet ja kulttuurit -tiimin lahjakkaiden opettajien kanssa monipuolista ja monikielistä ohjelmaa kiireisiä shoppailijoita houkuttelemaan. Kokenutta englannin opettajaamme Tiina Blom-Krögeriä haastateltiin siitä, miten kielten oppimisesta saadaan tehokkaampaa. Kuuntelijat saivat sekä eväitä oman oppimistyylin pohtimiseen että käytännön vinkkejä kuunteluun, sanaston opiskeluun ja moneen muuhun.

sello 327ed

Espanjan ja portugalin opettaja Petra Gustafsson lauloi kauniita portugalinkielisiä kappaleita kitarasäestyksellä ja piti toiminnallisen espanjanopiskelutuokion. Musiikki todella kiinnitti ihmisten huomion. Venäjääkin ohikulkijat pääsivät maistelemaan. Kira Sidorov oli paikalla antamassa henkilökohtaista opetusta kyrillisten aakkosten tulkitsemiseen ja moni sai kokemuksen siitä, kuinka helppoa venäjänkielistä tekstiä olikin ymmärtää.

sello 360sello 355

Oli hienoa saada näin vilkas estradi kurssitarjontamme esittelyyn. Kauppakeskuksen kiireessä lyhyisiin tuokioihin jaoteltu, kevyt ohjelma vaikutti toimivan parhaiten. Pienestäkin kontaktista ihminen voi saada innostuksen vaikkapa uuden kielen opiskeluun. Äänentoisto oli tärkeä apuväline tapahtumassa. Sillä pystyimme tavoittamaan muissa kerroksissakin liikkuvat asiakkaat. Ehkä se sai tekemään päätöksen käväistä hakemassa opinto-ohjelma vielä viimeisenä asiana shoppailukierroksella. Tällaista lisää!

Anna Pousi
Assistentti, kielet ja kulttuurit
Omnia, Espoon työväenopisto

Markkinointiyhteistyökokeilun mahdollisti Vipinä- ja Vipu-hankkeet

 

#sevenfirstjobs

Seitsemän ensimmäistä työtä –kampanja villitsee sosiaalisessa mediassa. #sevenfirstjobs-tunnisteella ihmiset listaavat seitsemän ensimmäistä työtään päivityksiinsä. Minäkin innostuin asiasta ja kävin kirjaamassa Twitteriin ja Facebookiin seitsemän ensimmäistä työtäni. Olipa mielenkiintoinen pohdinta muistella ensimmäisiä työkokemuksia.

7firstjobs
Mitkä ovat sinun seitsemän ensimmäistä työtäsi?

Aamulla työmatkalla junassa näytin päivitystä kaverilleni, joka sanoi, että tämä selittää markkinahenkisyyteni. Itse en ollut tuota ajatellutkaan, mutta todellakin ensimmäiset työkokemukseni olivat suurelta osin markkinointia ja myyntiä. Ja nytkin työssäni syyskausi on alkanut kurssien markkinoinnin parissa.

Omniassa syksyn uudenlainen yhteistyökokeilu toteutetaan viikoilla 33-34. Neljä Omnian ammattiopistossa liiketaloutta opiskelevaa nuorta, Student Promoters, markkinoivat Espoon työväenopiston kursseja kauppakeskus Sellossa. Samalla nuoret suorittavat opintoihinsa kuuluvaa yrittäjyyden opintojaksoa. Nuoret sekä ammattiopiston että työväenopiston edustajat ovat valmistelleet tapahtumaa jo alkuvuodesta lähtien. Nuoria on valmennettu yrittäjyysopintojen ohessa esittelemään asiakkaille työväenopiston kursseja, opastettu käyttämään Ilmonet-järjestelmää ja tuettu kokonaisuuden rakentamisessa. Kauppakeskus Sellon edustajat kävivät kertomassa nuorille kauppakeskus Sellon toiminnasta ja siitä, miten Sellossa järjestetään erilaisia tapahtumia.

Ja ensi viikolla markkinointi alkaa!

Sellomainos

Ensimmäisillä työkokemuksilla on merkitystä. Toivottavasti ammattiopiston neljä liiketaloutta opiskelevaa nuorta vielä aikuisenakin muistavat kokemuksensa työväenopiston kurssien markkinoinnista. Ja ennen kaikkea hyötyvät siitä omalla työurallaan.

Tuula Alanko, erityissuunnittelija
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Tavoitteena tyytyväinen opiskelija

Työväenopistossa tuntiopettajilla on keskeinen rooli. He kohtaavat päivittäin opiston asiakkaita ja tekevät työtä heidän kanssaan. Monet tuntiopettajat ovat jo jääneet ansaitulle kesätauolle, mutta keväällä saimme upean joukon tuntiopettajia mukaan opiston kehittämistyöhön.

Mikä on tärkeintä opetuksessa?
Mikä on tärkeintä opetuksessa?

Vipinä-hankkeen tavoitteiden mukaisesti pyysimme kymmenen tuntiopettajaa kehittämään kanssamme työväenopiston pedagogiikkaa ja oppimisympäristöjä. Järjestimme työpajan, jossa Haaga-Helian yliopettaja Katri Aaltosen johdolla määriteltiin Espoon työväenopiston pedagogiset periaatteet.

Näitä asioita työväenopiston opettajat pitävät tärkeinä opetuksessaan:

  1. kannustetaan oppijaa omien vahvuuksien löytämisessä
  2. oppiminen perustuu oppijan omille tarpeille
  3. opettajan rooli ja persoona ovat tärkeitä oppimisen edellytysten luomisessa
  4. tavoitteellisuus luo pohjan onnistuneelle oppimiskokemukselle
  5. luodaan turvallinen oppimisympäristö
  6. luodaan opiskelijaryhmään avoimen vuorovaikutuksen ilmapiiriä
  7. annetaan opiskelijoille mahdollisuus osallistua ja olla osallinen
  8. tarjotaan vuorovaikutteista opetusta ja monipuolisia menetelmiä
  9. suunnitellaan laadukas kurssikokonaisuus ja valmistellaan opetus huolella
  10. tavoitteena tyytyväinen opiskelija, joka jatkaa elinikäisen oppimisen polulla
Ryhmätyöt tuottivat luovia ratkaisuja.
Ryhmätyöt tuottivat luovia ratkaisuja.

Espoon työväenopistossa on yli 600 tuntiopettajaa hyvin eripituisissa työsuhteissa. Ammattilaisina ja asiantuntijoina tuntiopettajat ovat korvaamaton resurssi, jota ei valitettavasti päästä juurikaan käyttämään opetuksen lisäksi muuhun kehittämiseen. Hankerahoituksilla tämä on kuitenkin mahdollista. Syksyllä taas saamme tuntiopettajia mukaan kehittämään opiston viestintää ja markkinointia sekä asiakkaiden että tuntiopettajien suuntaan! Kerromme lisää yhteisestä kehittämistyöstä syksyn blogipäivityksissä.

 

Tuula Alanko, projektipäällikkö
Katri Nousiainen, hankeassistentti

Vapaan sivistystyön innovatiivinen toimintamalli, Vipinä -hanke
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Brändillä on väliä

”Brändi ei voi olla merkityksellinen asiakkaille, ennen kuin se on sitä omille työntekijöille ja toimijoille.”

Marttojen brändi sisältää selkeän määrittelyn kohderyhmistä, avainviesteistä, martatsininentunnusasiakaslupauksesta ja brändi-ideasta. Systemaattisella brändityöllään Martat ovat onnistuneet sitouttamaan henkilökuntansa yhtenäiseen toimintaan. Martat näkyvät yhä enemmän julkisuudessa ja jäsenmäärä on kasvanut tasaisesti.  Mitä me työväenopistossa voimme oppia Martoilta? Kutsuimme Marttojen kehitysjohtaja Marjahelena Salosen kertomaan meille Marttojen brändistä.

Brändi-keskustelu kiteytyi erityisesti seuraavien kolmen asian ympärille:

  1. Avainviestit: Kerrommeko kaikki samaa tarinaa? Ilman yhtenäistä tarinaa on vaikea saavuttaa yhteisiä päämääriä
  2. Henkilöstön sitoutuminen: Onko koko henkilöstö (tuntiopettajatkin) ollut kehittämässä brändiä? Jokaisen tulisi kokea brändi omakseen
  3. Arvot: Ymmärrämmekö kaikki opiston arvot samalla lailla? Arvot ohjaavat ja tukevat arjen työssä

Olipa mielenkiintoista kuulla Marttojen brändityöstä ja huomata, että samat periaatteet sopivat hyvin työväenopistollekin.

Marjahelena kehoittaa miettimään, miten vakiintuneet käytännöt voi tehdä toisin.
Marjahelena kehoittaa miettimään, miten vakiintuneet käytännöt voi tehdä toisin.

Omniassa viestintäyksikkö Vimma on parhaillaan tekemässä koko organisaatiota koskevaa brändiuudistusta. Työväenopistona tuomme vapaan sivistystyön näkökulmaa brändityöhön isossa koulutuskuntayhtymässä (VIPU-hanke). Odotammekin innolla, millaisena vapaa sivistystyö jatkossa näyttäytyy Omnian monipuolisessa koulutuskokonaisuudessa. Omnian uusi brändi julkaistaan syyskuussa.

 

Tuula Alanko, projektipäällikkö
Katri Nousiainen, hankeassistentti

VIPU, Viestinnän prosessin uudistaminen -hanke
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Himmelit heiluvat mutta eivät saa hajota

Hallintohimmelit heiluvat koulutuspoliittisissa keskusteluissa. Karsiminen ja keventäminen kuulostaa petollisen helpolta. Oppilaitoksissa hallinto ei kuitenkaan ole tarpeeton ja toiminnasta irrallinen häkkyrä.

vankat rakenteet suojaavat vapaan sivistystyön pedagogiikan ydintä

Osallistun usein keskusteluihin siitä, mikä on vapaan sivistystyön tehtävä. Kiinnostava aihe! Mutta – oletetaanpa, että tehtävä on selvä – siitä nousee jatkokysymys: kuka sitä tehtävää suorittaa tai mikä sen toteutumisen takaa?

Työssäni Opet oppii -hankkeen projektikoordinaattorina huomaan, että pedagogisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan opettajien lisäksi myös muuta sitoutunutta henkilöstöä sekä yhteiskunnan ja organisaatioiden vankkoja puitteita.

Kansalaisopistojen henkilöstörakenne on laaja mutta hento. Esimerkiksi Espoon työväenopiston opetuksesta noin 90 prosenttia hoidetaan tuntiopettajien työnä. Kuusi-, seitsemänsataa eri alojen ammattilaista on opistolle elintärkeä resurssi, mutta suuri osa heistä ei ole koulutukseltaan opettajia eikä vapaan sivistystyön asiantuntijoita. Osaamisen johtamisen kannalta se on haastavaa.

Helsingin työväenopiston rehtori Taina Saarinen pohtii tuntiopettajan sitoutumista oppilaitoksensa kehittämiseen artikkelissaan Oppilaitos ja tuntiopettaja. Kurkistus rakenteisiin (Ilo oppia ja opettaa – Vapaan sivistystyön puhurit ja myötätuulet, 2016). ”Oma kokemukseni on, että opettaja ajattelee ensisijaisesti opetustaan, opiskelijoita, kurssia ja oppitunteja”, Saarinen sanoo. Hän miettii, onko tuntiopettaja yleensäkään kiinnostunut oppilaitoksesta ja miten oppilaitos voisi tulla tuntiopettajalle tutummaksi.

Tuntiopettajat rekrytoidaan yhdeksi opetuskaudeksi kerrallaan, joten heillä on tyypillisesti vaihtuvat työnantajat ja useita samanaikaisia työsuhteita. Yhteys työnantajaan jää ohueksi eivätkä tuntiopettajat juurikaan osallistu oppilaitoksensa pedagogiseen keskusteluun. Varsinkaan uran alussa harva on perehtynyt vapaan sivistystyön tehtäviin tai työnantajansa pedagogisiin linjauksiin.

Miten vapaan sivistystyön tehtävä sitten voi laisinkaan toteutua? Koulutustehtävän toteutumista suojaavat Suomen vahvat koulutuksen rakenteet, lait, julkisen rahoituksen käytön säännöt ja toiminnan edellyttämät luvat. Sitä suojaa myös vakituinen, sitoutunut ja osaava henkilöstö, johon tuntiopettajatkin voivat kiinnittyä.

Pedagogiikkaa ei tehdä vain oppitunneilla ja opettajien johdolla. Pedagogiikkaa tehdään valtakunnan ylimmällä tasolla ja kunnissa ja kaupungeissa, kun päätetään toiminnan rahoituksesta. Pedagogiikkaa tehdään oppilaitosten johdossa, kun linjataan, mitä opetetaan ja kenelle.

Entä muut ratkaisut esimerkiksi tilasuunnittelussa, hinnoittelussa ja viestinnässä? Saavuttaako tieto opiston toiminnasta kaikki asiakasryhmät? Pääseekö kurssille, jos ei osaa käyttää internetiä? Eihän hinta muodosta estettä? Voiko autoton käydä kurssilla?

Koulutustehtävä voi toteutua vankoissa puitteissa, joissa pedagoginen osaaminen läpäisee opiston koko toiminnan.

Heli Mäkeläinen, projektikoordinaattori
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Vapaan sivistystyön opettajat ovat tulevaisuuden tekijöitä!

Peruskoulu kääntää uuden sivun ilooppia-kuvahistorian kirjassaan ensi syksynä,
kun elokuussa voimaan astuva uusi opetussuunnitelma nostaa oppijan sekä osaamisen tunnistamisen ja sen vahvistamisen keskiöön. Opettajan rooli vaihtuu perinteisestä tiedon jakajasta ohjaavaan, valmentavaan ja fasilitoivaan opettajuuteen.

Myös me täällä Espoon työväenopistossa olemme käynnistäneet vahvan pedagogisen kehittämisen ja siitä yhtenä esimerkkinä on Opet oppii- hankkeessa tuotettu julkaisu. Ilo oppia ja opettaa – vapaan sivistystyön puhurit ja myötätuulet artikkelijulkaisussa FT Henna Heinilä ja kasvatustieteen tohtori, aikuiskasvatuksen dosentti Sanna Vehviläinen pohtivat vapaan sivistystyön opettajuutta kanssakulkijana ja toimijuuden kannattelijana.

”Oppiminen ei ole pelkästään järjen asia. Oppiminen on kokonaisvaltainen ja siksi myös kehollinen tapahtuma, sillä ihmisen tietoisuudella on kehollinen perusta.” Näin kirjoittaa Henna Heinilä Tunteet – oppimisen sidosaine artikkelissaan. Opettajan onkin osattava luoda turvallinen ja ihmistä arvostava ilmapiiri, jotta dialoginen kumppanuussuhde opiskelijoiden kanssa on mahdollista syntyä.

Avainsanoja oppimisessa on ymmärtäminen, yhteisötaidot, liittäminen, prosessointi, luova ajattelu ja ilo. Sisäinen motivaatio pulppuaa ilon lähteeltä. Opettaja on kanssakulkija ja opetustilanteessa ovat aina läsnä eettisyys, emotionaalisuus ja tiedollisuus (Vehviläinen).

Anna-Maija Iskanius, vs. opetuspäällikkö
Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia, Espoon työväenopisto

Ilo oppia ja opettaa – vapaan sivistystyön puhurit ja myötätuulet -julkaisu on pääkaupunkiseudun kunnallisten kansalaisopistojen Opet oppii -hankkeen tuottama opettajuutta vapaan sivistystyön toimintaympäristössä käsittelevä artikkelikokoelma.Se koostuu useiden vapaan sivistystyön asiantuntijoiden kirjoittamista artikkeleista sekä haastatteluista. 

Käsittelemme blogissamme julkaisun muitakin artikkeleita – lue ja ota kantaa.

.

 

 

Kansalaisopistot elävät ja voivat hyvin!

spring-1102667_1280

Suomen lähes 200 kansalais- ja työväenopistoa tarjoavat vuosittain noin 650 000 kurssilaiselle yli 2 miljoonaa opetustuntia (www.kansalaisopistot.fi)

Huikea määrä! On sanomattakin selvää, että näiden tulosten aikaansaaminen vaatii monialaista osaamista, suuren määrän suunnittelua, käytännön organisointia ja muuta työtä. Lisäksi menestyvä toiminta vastaa muutostarpeisiin ja sitä tulee jatkuvasti tarkastella kriittisesti.

Espoon työväenopisto täyttää ensi vuonna 60 vuotta. Toiminta on koko sen historian ajan ollut aikaansa seuraavaa ja kehittyvää. Muutokset tapahtuvat aina vain nopeammin ja siksi pitää koko ajan haistella ja maistella uusia tuulia.

Tässä blogissa Espoon työväenopiston henkilökunta kirjoittaa ajankohtaisista kehittämisen näkökulmista ja haastaa teidät, hyvät opistotyön ystävät, vuoropuheluun.

Päivitämme Työväenopistoa kehittämässä -blogia joka viikko. Ota siis tavaksi kurkistaa viikoittain, mistä blogissa keskustellaan ja osallistu keskusteluun!

Meillehän tärkeää on, että kansalaisopistot elävät ja voivat hyvin jatkossakin!

Annukka Wiikinkoski, vs. rehtori
Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia, Espoon työväenopisto