¡Kielillä puhumista ”pyhiinvaelluksella”!

Suosituin reitti (paksu keltainen) on Camino francés, joka kulkee 800 km Pyreneiltä sisämaan kautta Santiagoon. Tänä kesänä itse kuljin pohjoisen caminon (punainen). Tekstissä mainitun kuninkaan pyhiinvaellus kulki paksua lilaa pitkin.

Espanjan pyhiinvaellusreitit kohti Santiago de Compostelan kaupunkia ovat tulleet tutuiksi myös meillä. Mutta mistä kaikki sai alkunsa ja miksi Espoon työväenopiston kielenopiskelijankin kannattaa lähteä pyhiinvaeltamaan?

No, uskotaan että Jeesuksen opetuslapsi Pyhä Jaakob vanhempikin (esp. Santiago el Mayor) kohtasi ristiinnaulitun kohtalon Jerusalemissa. Erään legendan mukaan hänen ruumiinsa laskettiin veneeseen, joka sitten pyhässä johdatuksessa päätyi Iberian niemimaan luoteisrannikolle. Eläessään hän oli ilmeisesti levittänyt evankeliumia suunnilleen siellä päin.

Asia oli unohduksissa muutaman sata vuotta, kunnes erakko Pelayo läheisillä vuorilla näki Jaakobin haudasta näyn, mistä asiasta hän oitis ilmoitti astuurien kuninkaalle. Tämä puolestaan vaelsi kiiruhtaen haudalle ja aloitti hetimiten kirkon rakentamisen sen kohdalle. Tänä päivänä paikalla kohoaa henkeäsalpaava Santiagon katedraali.

Maurivalloituksen kourissa kamppaileville niemimaan kristityille löytö tuli kreivin aikaan. Jaakobin kerrotaankin ilmestyneen auttamaan kristittyjä ratkaisevassa taistelussa. Hänestä tehtiin koko Espanjan suojeluspyhimys.

Jerusalemin ja Rooman ohella Santiagosta tuli katolisen kirkon tärkeä pyhiinvaelluskohde. Satojen vuosien aikana kirkkoja ja luostareita on noussut joka ilmansuunnasta Santiagoon johtavien teiden varrelle. Katolisesta Ruotsi-Suomestakin lähdettiin matkaan. Ja kyse on muuten samasta Jaakosta, joka meillä edelleen heittelee kylmiä kiviä järviin.

1900-luvun lähetessä loppuaan pyhiinvaellusreittejä alettiin Espanjassa elvyttää ja majatalot sekä palvelut ovat lisääntyneet maailman joka kolkasta tulevien pyhiinvaeltajien ottaessa reitit omikseen.

Reitit on hyvin merkitty keltaisin nuolin ja/tai simpukoin.

Reitille voi hypätä mistä vaan, milloin vaan ja kävellä (tai pyöräillä) minkä tahansa mittaisen pätkän. Keskimäärin kävellen päivässä edetään parin-kolmenkymmenen kilometrin verran. Matkantekoa dokumentoidaan ”pyhiinvaelluspassiin” kerättävillä leimoilla. Passin saa ainakin lähtöpaikan kirkon virastosta ja varmasti monesta muustakin paikasta. Mitä matkakassaan tulee, 30 eurolla päivässä pärjää.

No mitä vaatimuksia nykyajan pyhiinvaeltajalle voi asettaa? Täytyy tykätä kävelemisestä luonnossa ja ihmisistä yleensä. Ja kestää vähän kolotusta, kuumotusta ja kuorsausta. Moni lähtee liikkeelle uskonnollisesta tai hengellisestä ponnikkeesta ja yhtä moni viettämään hieman erilaista lomaa ja tutustumaan maahan ja sen kulttuuriin. Ja tosiaan niihin muihin pyhiinvaeltajiin. Pyhiinvaeltajat ovat mukavaa ja vaatimatonta porukkaa, jotka jakavat saman päämäärän sekä samankaltaiset matkanteon ilot ja ongelmat. Se, jos mikä yhdistää ja lähentää, huolimatta iästä, ammatista tai alkuperästä.

Tästä pääsemme kielillä puhumiseen. Kaikki espanjan opiskelijat saavat tietenkin harjoitella sydämensä kyllyydestä. Mutta niin saavat saksan, englannin, ranskan ja italiankin opiskelijat. Lisäksi mm. kreikkaa, puolaa, afrikaansia, koreaa ja/tai turkkia pääsee myös kertailemaan tai opiskelemaan.

Nyrkkisääntönä voi pitää, että selässä kantaa reppua, joka painaa enintään 10% itse pyhiinvaeltajan painosta.

Ilokseen huomaa, että kaikesta oppimasta on hyötyä, unohdettuja sanoja virtaa mieleen ja uuttakin oppii. Tärkeintähän on, pyhiinvaelluksellakin, että todella haluaa ymmärtää toista ja tulla ymmärretyksi.

 

¡¡Buen camino, peregrinos!!

 

Maria Jompero, tuntiopettaja, FM, espanjan ope ja pyhiinvaeltaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *