Positiivisia katseita tuntiopettajuuteen

Tuntiopettaja on vierailija. Hän tulee opiskelijoiden pariin esimerkiksi omaehtoisen suunnittelun pohjalta tai kutsuttuna tiettyyn, määräaikaiseen työtehtävään. Hän jakaa usein työpäivänsä ja ammattitaitonsa usean toimipisteen kesken, joten hänellä on kokemusta ja vertailukohtia erilaisista työympäristöistä ja -tavoista. Tämän myötä tuntiopettaja oppii joustavaksi ja mukautuvaksi, vierailijana hän toimii kussakin ”maassa” sen tavoilla. Tuntiopettajan lähestymistapaa voitaisiin verrata myös turistin katseeseen, sillä sitä eivät rutiinit ja tottumukset ole vielä pehmentäneet. Tuntiopettaja näkee tarkasti vieraillessaan kouluissa, oppilaitoksissa ja yliopistoissa.

Ihminen toimii aina tietyssä tilanteessa ja suhteessa ympäröivään (Houessou 2010). Jos ympäristö on ennalta tuttu, olemme jo oppineet, kuinka siinä toimitaan. Tällöin emme enää kiinnitä huomiota esimerkiksi käytävän kapeaan kohtaan, keskimääräisestä poikkeavaan puhetapaan tai turhan monimutkaiseen työsuoritteeseen. Uudessa ympäristössä ihminen ei taas voi suorittaa, tehdä niin kuin aina ennenkin. Tuoreessa tilanteessa on oltava koko ajan hereillä, jotta tavoitteellinen toiminta onnistuu.

Uuden ympäristön ruokkimasta tarkasta havainnoinnista on kuvataiteen alalla muodostunut perinteinen työtapa, jota on hyödynnetty esimerkiksi residenssityöskentelyssä (Kantokorpi 2005). Olen pyrkinyt tuomaan tätä työtapaa kuvataiteen taiteen perusopetukseen (TPO) Espoon työväenopistossa (ks. lisää). Tavoitteenamme on toimia mahdollisimman paljon tutun ja turvallisen luokkatilan ulkopuolella vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteisön kanssa.  Avoimessa oppimisympäristössä kohtaamme myös toisia visuaaliseen harrastukseensa intohimoisesti suhtautuvia sekä taiteen ammattilaisia. Nämä kohtaamiset ovat poikineet vastavuoroista mutta ennalta-arvaamatonta yhteistyötä.

lintu
E

Espoon työväenopiston kuvataiteen taiteen perusopiskelija kiinnitti ympäristötaiteen kurssilla ensi kertaa huomionsa arkisen kävelyreittinsä vaarapaikkoihin, esimerkiksi puiston kulkureittien metallisiin tukirakenteisiin, jotka pistävät vaarallisesti ylös hiekkatien pinnasta. Kurssilla hän merkitsi nämä viivat maisemassa esiin kirkkailla väreillä. Valokuva: Carita Dahlberg

Esimerkiksi TPO:n ympäristötaiteen opintokokonaisuudessa siirryimme työskentelemään Tapiolan puistomaiseen kaupunkiympäristöön. Tarkoituksenamme oli nostaa kyseisestä ympäristöstä esille merkityksellisiä paikkoja esteettisin keinoin. Tämä tapahtui esimerkiksi järjestelemällä tai alleviivaamalla olemassa olevaa paikkaa ja materiaalia siellä tai lisäämällä siihen jotakin. Osalle opiskelijoista Tapiolan ympäristö oli arjesta tuttua, ja ympäristötaiteen kurssilla opettelimme katsomaan sitä kuin uusin silmin. Toisille opiskelijoille ympäristö oli aivan uutta, joten he hyödynsivät turistin katsettaan.  Ryhmätyössä ja erilaisten havaintojen vuoropuhelussa molempien kokemukset rikastuivat.

lintu2
z
lintu3
z

Ympäristötaiteen opiskelija työsti ympäriltä löytyneestä muovijätteestä linnun, jota hän kuvasi Tapiolan kaupunkiympäristössä. Erilaiset kuvauspaikat ja -ympäristöt toivat esiin monenlaisia merkityksiä ympäristöistä, luonnosta ja ympäristöystävällisyydestä. Valokuvat: Paula Karilas.

Myös TPO:n Näyttelykierrokset-valinnaiskurssin ideana oli lähteä ulos luokkahuoneesta, nyt tutustumaan kuvataidekenttään ja toisenlaisiin tapoihin tehdä kuvia. Vierailimme gallerioissa, museoissa ja taiteilijoiden työhuoneilla, joten sopeuduimme jopa kahvitunneillakin muihin toimijoihin uusissa ympäristöissä. Tämä vaati niin opettajalta kuin opiskelijoiltakin uudenlaista, aktiivisempaa roolia oppimisen suhteen. Myös opiskelijoiden vertaisoppiminen korostui, koska opettaja ei voinut joka tilanteessa niin sanotusti johtaa joukkoaan ennakoidusti edestä. Tilaa ei uudessa ja vaihtuvassa ympäristössä saattanut ollakaan yhtä aikaa koko ryhmälle, tai opettajien äänet sekoittuivat jaetussa tilassa, jos samaan paikkaan sattui yhtä aikaa toinenkin innokas opetusryhmä. Sekä opettaja että oppilaat olivat kirjaimellisesti vierailijoita. Luokkaan palatessamme hyödynsimme uusien ympäristöjen virittämiä kokemuksia. Taidekäsityksemme avartui ja kuvataiteellinen työskentelymme monipuolistui.

lintu4

Näyttelykierrokset-valinnaiskurssin opiskelijat tutustumassa taidemaalari Kristiina Uusitalon työhuoneeseen, työskentelyyn ja taiteeseen. Valokuva: Riikka Mäkikoskela.

Tuntiopettajat ovat nykyään usean oppilaitoksen, myös kansalais- ja työväenopistojen, suurin henkilöstöryhmä. Heillä on monien alojen laajaa asiantuntijuutta ja he tekevät työtään pääasiassa opiskelijoiden parissa. Lisäksi vieraileva tuntiopettaja voi olla positiivisella tavalla sekä ulko- että sisäpuolinen työyhteisössä. Tätä vierailijan katsetta on ryhdytty rohkeasti ja ennakkoluulottomasti hyödyntämään Espoon työväenopistossa kutsumalla tuntiopettajia mukaan Pedagogisen kehittämisen työryhmään, jonka tavoitteena on myös viestinnän ja markkinoinnin kehittäminen. Työryhmässä päätoimisten opettajien, hallintohenkilöstön ja tuntiopettajien erilaiset kokemukset vauhdittavat kehitystyötä. On mielenkiintoista nähdä tulevaisuudessa, miten tuntiopettajan katseen huomioon ottaminen tulee muuttamaan Espoon työväenopiston toimintatapoja.

Kirjallisuus:

Houessou, Jaana. 2010. Teoksen synty. Kuvataiteellista prosessia sanallistamassa. Helsinki: Aalto-yliopisto, Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja A 108.
Kantokorpi, Otso. 2005. Kuvia ja vastakuvia. Kolmekymmentäkuusi suomalaista nykytaiteilijaa ja yksi taiteenkeräilijä. Helsinki: Taide.

Riikka Mäkikoskela
www.riikkamakikoskela.fi

Tuntiopettaja, Taiteet-tiimi
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *