Leppävaaran kirjaston uusi ilme

Omnian Leppävaaran toimipisteen kirjasto on saanut uuden järjestyksen! 

Työ aloitettiin jo hyvissä ajoin ennen kesää, mutta saatiin lopulta täysin valmiiksi vasta eilen. Järjestyksen muutos tuli ajankohtaiseksi, kun Leppävaaran kirjastoon hankittiin henkilökunnalle lainattavia iPadeja. Tämä tarkoitti sitä, että aiemmin tutkijahuoneena käytössä ollut tila muutettiin kirjaston henkilökunnan tilaksi. Samalla palvelutiski siirrettiin tämän tilan oven eteen, jolloin iPadien hallinta on helpompaa ja nopeampaa, vaikka kirjastossa työskennellään aina yksin.

Tiskin siirtäminen muutaman metrin eri kohtaan oli lopulta aika iso urakka. Itse fyysinen tiski siirtyi toki hetkessä, mutta tiskillä olevat laitteet tarvitsevat sähköä ja verkkoyhteyden, joille ei ollut valmiina paikkoja uudessa kohdassa. Asennustyö tehtiin opiskelijatyönä, eli Leppävaarassa opiskelevat nuoret tulivat opettajiensa johdolla vetämään uudet johdot paikalleen.

Samalla kuin tiski siirtyi, pöydillä olevat päätteet vaihdettiin uudempiin ja tämä aiheutti omat haasteensa. Kirjastojärjestelmä ja siihen liittyvät oheislaitteet saatiin toimimaan eilen, eli ei hetkeäkään liian aikaisin 🙂

Tutkijahuoneessa olleet kaksi asiakaspäätettä olivat hetken aikaa poissa käytöstä muutostöistä johtuen. Nyt saimme ne takaisin käyttöön, kun sijoitimme kirjastosalin puolelle kaksi uutta pöytää. Näin tilassa on kahdeksan päätettä opiskelu- ja työskentelykäyttöä varten. Lisäksi kirjastossa on yksi tiedonhakupääte, jota käytetään aineistotietokannan selailemiseen.

Kirjasto on saanut paljon toiveita hiljaisen tilan lisäämisestä. Valitettavasti lisää tiloja meille tuskin ollaan antamassa, joten tähän toiveeseen on vastattava muilla keinoin. Pyrimmekin siis hillitsemään kirjastosaleissa olevaa hälinää heti lukuvuoden alusta saakka.  

On toki mahtavaa, että koulussa on kivaa, mutta yritetään ottaa myös muut tilan käyttäjät huomioon!

 

Kirjaston henkilökunta ITK-konferenssissa 16. ja 17.4.2015 Osa III

ITK-konferenssin ensikertalainen tiedon pyörityksessä

Tässä Markon kokemukset perjantain osioista:

TVT-opetusta selkokielellä

Ensimmäisessä esityksessä saimme pienen katsauksen siihen, miten monella tavalla TVT-opetuksessa voi sanoa samat asiat. Kun samalla asialla on liian monta nimeä, se sekoittaa opiskelijoita, puhumattakaan opiskelijoista, jotka tarvitsevat selkokielistä opetusta. Monesti asioita yritetään selittää vähän liiankin yksityiskohtaisesti ja kattavasti, kun esimerkiksi työohjeissa kannattaisi pyrkiä yksinkertaisuuteen. Esityksen lopussa oli hauska kahoot.it-visailu, jossa olin parhaimmillani neljäntenä, mutta loppusijoitus jäi yhdeksänneksi 🙂

Mitä olemme oppineet Open Badge Factory-projektista?

Toisena ohjelmassa oli Open Badges-konseptin pikainen esittely ja Open Badge Factory-projektin tulosten ja suositusten esille tuonti. Aihe on hyvin ajankohtainen Omniassa ja yleisö olikin täynnä tuttuja kasvoja. Itse konsepti vaikuttaa mielenkiintoiselta ja pelillisyyden tuominen osaamisen tunnistamiseen on hyvä idea varsinkin nuorten osalta. Haasteeksi on muodostunut ansaittujen merkkien vastaanottaminen, sillä vaikka merkkejä on ansaittu ja myönnetty runsaasti, iso osa on jäänyt vastaanottamatta. Itselleni heräsi kysymys siitä, että miten esimerkiksi yritykset suhtautuvat tällä tavalla todennettuun osaamiseen? Konsepti on vielä kovin nuori, joten ajan myötä tässäkin tapahtuu varmasti kehitystä oikeaan suuntaan.

 

Tabletit opetuksessa: kokemuksia, käytäntöjä, opittua

Tabletit opetuksessa-esityksessä oli monta esiintyjää, joista parhaiten jäi mieleen Mäntyharjun Yhtenäiskoulun opettajat Vesa Tirri ja Heikki Porthen. He olivat onnistuneet mielestäni ja esityksessä ilmi tulleiden asioiden mukaan hyvin oppilaiden motivoinnissa ja keskittymisessä olennaiseen. Esityksessä näytettiin yksi YouTubessa ollut lopputuotos ja se sai hymyn jokaisen katsojan naamalle. Toivottavasti myös tuotoksen tekijällä oli yhtä hauskaa videota tehdessä, jolloin tabletin hyödyntäminen opetuksessa oli todellakin ajanut asiansa.

 

 

 

E-kirjat opetuksessa

Päivän viimeinen esitys meidän osalta koski meille kirjastolaisille hyvin tuttua aihetta, eli E-kirjoja opetuksessa. Vaikka esiintyjänä oli Jyväskylän yliopiston kirjaston informaatikko, he joutuvat taistelemaan periaatteessa samojen ongelmien kanssa kuin me. Heidän e-kirjojen kokoelmansa on toki todella paljon suurempi kuin meidän, mutta silti kursseille on vaikea löytää oikeanlaista materiaalia. Heidän ideana oli ollut löytää kahdelle liiketalouden perusopintojen massakurssille tenttikirjallisuus sähköisessä muodossa. Toiselle kurssille materiaali löytyi, mutta toiselle ei. Vastaan tuli monenlaista haastetta. Sopivan kirjan löydyttyä sitä ei ollut saatavilla vapaassa muodossa, jolloin pystyttäisiin takaamaan kaikkien kurssille osallistuville materiaalin saatavuus. Jotain kirjaa pystyi lainaamaan vain kolme lukijaa yhtäaikaisesti, jostain sai vain yhden kappaleen vapaasti luettavaksi ja jotain ei suostuttu lainaamaan kirjastokäyttöön ollenkaan. Lopulta tämän toisen ryhmän osalta jouduttiin luopumaan ajatuksesta, että tenttimateriaali olisi sähköisessä muodossa kaikkien saatavilla ja siirtyminen takaisin paperiversioon oli välttämätöntä. Sähköistä materiaalia toki hyödynnettiin niin hyvin kuin oli mahdollista.

Esityksen lopuksi myös yleisö pääsi ääneen ja kuulimme yhden opiskelijan mielipiteen, joka oli hyvin myönteinen e-kirjojen suhteen. Hän kertoi siirtyneenä täysin e-kirjojen käyttäjäksi ja hylänneen paperikirjat kokonaan, eikä kokenut tätä lainkaan hankalaksi. Näytöltä on hänen mielestään jopa mukavampi lukea, kuin paperikirjasta. Käyttökokemukset tämän suhteen kuitenkin vaihtelevat ja vaikka täysi e-kirjoihin siirtyminen toimi hänen kohdallaan, se ei automaattisesti onnistu yhtä mutkattomasti kaikkien osalta. Hän kertoi että ei ole kärsinyt ollenkaan päänsärystä tai väsyneistä silmistä, kun on vain muistanut himmentää lukulaitteensa näyttöä tarpeen mukaan. On kuitenkin pakko herättää kysymys esimerkiksi sähköyliherkkyyden ja lisääntyneen tietoteknisten laitteiden käytön suhteen. Jatkuva tietokoneen, tabletin, älypuhelimen ja television katsominen voi aiheuttaa terveyshaittoja, jotka huomaamme vasta pidemmän ajan jälkeen.

Toinen yleisöstä noussut puheenvuoro tuli kustantajan näkökulmasta, kun SanomaPron edustaja selvitti heidän kantaansa e-kirjojen saatavuudesta kirjastokäyttöön. Heidän kohdeyleisönsä eli asiakkaansa on tällä hetkellä opiskelija (ja varmasti myös opettaja), jolloin e-kirjoja tehdään ja tuodaan markkinoille henkilökohtaisessa muodossa, ei monen yhtäaikaisen käyttäjän eli periaatteessa kirjastokäyttäjän tarpeita palvellen. Tämä on ongelma varsinkin ammatillisen opetuksen materiaalien osalta, joita on saatavilla hyvin vähän, ja ne vähäisetkin ovat saatavilla henkilökohtaisella vuosilisenssillä, tai ostamalla kokonaisen käyttöalustan jokaista yksittäistä materiaalia varten. Tämä asettaa kirjaston hyvin hankalaan asemaan, kun sähköisiä kirjoja saattaa kyllä olla saatavilla, mutta kirjasto ei pysty tuomaan niitä omille käyttäjilleen.

Esittelypisteet

Esitysten välissä kävimme myös tutustumassa erilaisiin esittelypisteisiin konferenssi-alueella. Näistä parhaiten jäi mieleen 3D Classroom, josta olisi varmasti hyötyä ainakin terveysalan opiskelijoiden opetuksessa. On aivan eri asia katsoa pumppaavaa sydäntä ja hengittäviä keuhkoja 3D-muodossa, kuin nähdä vaikkapa kuva niistä kirjan sivuilla. Samoin matematiikan oppiminen saisi ihan uusia näkökulmia, kun opiskelijat saisivat silmiensä eteen jotain ihan konkreettisia muotoja ja asioita.

Päivä oli erittäin mielenkiintoinen ja täynnä uutta asiaa. Toivottavasti pääsen osallistumaan konferenssiin myös ensi vuonna. Kotimatkalle pääsimme mukavan auringonpaisteen saattelemana 🙂

 

Kirjaston henkilökunta ITK-konferenssissa 16. ja 17.4.2015 Osa II

Selkeää TVT-opastusta, badgejä, pädejä – miten 3D –sydän sykkii?

Tässä Tuijan kokemukset perjantain osioista:

Tvt-opetusta selkokielellä, kiitos!
Perjantai-päivä ITK:ssa alkoi mielenkiintoisella esityksellä. Henna Kara ja Petri Ilmonen kertoivat selkokielen perusperiaatteista ja sen hyödyistä erityisesti tieto- ja viestintätekniikan opetuksessa. Vaikka esimerkit opettajien käyttämistä termeistä – Kirves-nappula ja Lumikola-työkalu – saivat hymyn kuulijoiden sankan joukon huulille, itse asia ei naurata. Kuinka paljon hankalampaa sekava ohjeistus ja terminologia jo itsessään vaikeasti ymmärrettävästä asiasta tekeekään? Johdonmukaisuus, konkreettisuus, olennaiseen keskittyminen sekä kuulijan ja lukija ykköseksi asettaminen ovat selkoviestijän muistisääntöjä. Niiden pitäisi olla meidän kaikkien viestijöiden. Esitys oli suunnattu erityisopettajille ja erilaisten oppijoiden parissa työskenteleville opetusalan ammattilaisille. Kirjastossa olemme huomanneet, että selkokieliselle materiaalille on tarvetta laajemmin: opiskelijoille joiden äidinkieli ei ole suomi, aikuisopiskelijoille esim. tvt-opetuksessa, oppaat Suomen historiasta ja kulttuurista hygieniaosaamista unohtamatta. Tikaksen sivuilla on jo Tikas-sanasto , josta löytyy tärkeimmät ja keskeisimmät tieto- ja viestintätekniikan sanat selkokielellä. Sanastoa tullaan laajentamaan.

Linkki esitykseen: http://www.tikas.fi/tikas_yleiskielellae/ajankohtaista/?view=164
Tabletit opetuksessa: kokemuksia, käytäntöjä, opittua
Tämä teemaseminaari herätti mielenkiintoa jo etukäteen. Tabletit ja niiden hyödyntäminen opetuksessa oli noussut esiin tämän vuotisessa ITK:ssa samalla tavoin kuin viime vuonna pelillisyys seminaarin vetäjän Liisa Ilomäen mukaan.  Kokemukset tablettien käytöstä erityisesti toisella asteella ja Vantaan Varian OPPImobiili-hanke kiinnosti. Miten tableteilla voidaan tukea työssäoppimista, sen ohjausta ja yhteydenpitoa opiskelijan ja ohjaajan välillä? Millaisia yhteisöllistä oppimista tukevia verkko-oppimisympäristöjä on ammatilliseen koulutukseen ja kuinka niitä on hyödynnetty hankkeen aikana? Osaan kysymyksistä saadut vastaukset olivat tuttuja Omniasta – ei mitään uutta auringon alla. Moneen asiaan olisi halunnut tarkennusta: miten suurta määrää tabletteja hallinnoidaan? Toimiiko langaton verkko koulussa? Miten opiskelijoiden omien laitteiden hyödyntäminen on onnistunut? Millaista tukea oppilaitos antaa opettajille ja opiskelijoille? Millaisia ovat hankkeen aikana laaditut verkko-opetusmateriaalit. Minä ainakin aioin perehtyä tarkemmin Varian OPPImobiili-hankkeen sivuihin.

Näyttelyosastojen kiertelyyn ei koskaan jää tarpeeksi aikaa. Ja jossain vaiheessa väsymys iskee; ei enää yhtään uutta oppimisalustaa, kilpailua, kyselyä tai selfietä Digiajan Ritarin kanssa! Silti kassiin kertyi painoa esitteistä ja verensokeri pysyi korkealla tarjottujen makeisten ansiosta. Näyttelyosaston viimeisessä nurkassa törmäsimme ständiin, jossa esiteltiin The 3D Classroom – nimistä virtuaalisia opetusmateriaaleja. Ruotsalainen Sensavis on tuottanut eri aihealueille 3D-opetusmateriaalia, jota voi hyödyntää opetuksessa joko 3D-laseilla tai ilman. Esimerkit olivat huimia. Kiinnostusta herätti erityisesti jättimäinen sykkivä sydän sekä ihmisen elinjärjestelmän esittely. Materiaali koostuu pelkästään kuvista – tekstitystä tai selostusta siinä ei ole. Voisiko tätä hyödyntää lähihoitajilla? Tupakoitsijan keuhkot tekivät vaikutuksen.