Kantoliinan kudontakurssilla yhteistyötä ja yllätyksiä

Teksti ja kuvat Elli Miettinen (kirjoittaja osallistui kevään 2017 kantoliinakurssille)

Sain loppuvuodesta vinkin työväenopiston kurssista käsinkudottu kantoliina ja lmoittaudun innolla mukaan. Lähes puolen vuoden odotus tuntui pitkältä, joten aloin jo etukäteen lueskella aiheesta ja miettiä mahdollisia materiaaleja ja värejä. Aikani ihailtuani käsinvärjättyjä lankoja päätin odotellessa kokeilla lankojen värjäystä itsekin. Tilasin valkoista silkkivillalankaa ja värejä ja jonkun aikaa testailtuani ja sekoteltuani värejä uskalsin värjätä vyyhdit. Värjääminen oli kohtuullisen helppoa ja väreistä tuli mieleiset. Toisen kurssilaisen kanssa vaihdoimme myös etukäteen ideoita parityönä tehtävän kantoliinan loimien väreistä ja kudontakuvioista ja saimme etukäteen päätettyä alustavan suunnitelman molempiin.

Kurssin vihdoin keväällä alkaessa pääsimme tutustumaan muihin kurssilaisiin ja kudonnan teoriaan tunneilla Tapiolan kudonta-asemalla. Digiaika on ulottunut perinteiselle käsityöalalle ja liinojen värejä ja kudontakuviota pääsimme suunnittelemaan myös tietokoneella. Ohjelmasta oli paljon apua lankojen määrän laskemisessa ja monessa muussa yksityiskohdassa ja lisäksi sai paremman käsityksen siitä miltä liina oikeasti tulisi näyttämään. Iltapuhteena pääsi myös puolaamaan kudelankoja valmiiksi.

Kuukauden teoriaopintojen jälkeen päästiin tositoimiin, loimilangat olivat saapuneet ja pääsimme luomaan lomia suurille luomapuille. Oli jännittävää nähdä vihdoin konkrettisesti miltä paperilla ja tietokoneella tehdyt värisuunnitelmat näyttivät luonnossa. Neljätoista metriä lankaa kieputettuna lähes yhdeksänsataa kertaa ei syntynyt ihan yhdessä illassa, mutta toisena iltana saimme kuitenkin loimen luotua valmiiksi.

Seuraava vaihe oli loimen tukille veto ja niisintä, jossa samat 900 lankaa pujotettiin pienten lankasilmukoiden läpi. Tämä vaihe vaati kärsivällisyyttä ja otti hartioihin. Tarkastusten jälkeen korjattiin pari virhettä ja yksi jäi silti valmiiseen työhönkin, mutta onneksi ei aiheuttanut isoa kauneusvirhettä. Kankaanrakennuksen lopuksi ryömittiin kangaspuiden alle sitomaan polkusia niisivarsiin ja välittäjiin. Kangaspuiden toimintaperiaate alkoi pikkuhiljaa valjeta kun näki konkreettisesti miten eri osaset liikkuivat. Mutta sen verran monimutkainen viritelmä oli, että opittavaa jäi vielä reilusti ja rakentamisessa luotettiin oppimateriaaliin ja opettajan apuun. Kun kaikki 900 lankaa oli vielä vedetty pirran ohuiden rakojen läpi ja alkusolmut tehty niin vihdoin päästiin kutomaan!

Kaikesta etukäteissuunnittelusta huolimatta oli aika yllätys minkä näköistä kangasta puille alkoi syntymään. Käsinvärjätyn kudelangan värien asettuminen kankaassa ja kudontakuvion muodostuminen olivat aika erilaisia kuin mitä oli etukäteen kuvitellut ja oli jännittävää nähdä miten kuvio vihdoin alkoi muodostua. Muutaman kerran piti tehdä pieniä säätötoiminpiteitä polkusiin, että viriö aukesi paremmin ja välillä puolat vähän temppuilivat, mutta työ eteni silti yllättävän nopeasti ja kutominen oli kivaa  ja palkitsevaa puuhaa, missä näkee heti työnsä jäljen. Olin valinnut melko paksun kudelangan saadakseni tukevan kantoliinan ja niinpä langan menekki pääsikin yllättämään ja kudelanka loppuikin odotettua nopemmin ja liinasta tuli lyhyempi kuin olin ajatellut. Onneksi se ei kuitenkaan jäänyt liian lyhyeksi ja kantoliinoja voi käyttää monessa pituudessa erilaisissa sidonnoissa. Liinasta tuli hyvä tukeva reppuliina, joka tuntuu mukavan kuohkealta ja pehmoiselta hartioilla kannettaessa.

Parini sai myös oman liinansa kudottua yllättävän nopeasti, joten koska loimilankaa oli vielä jäljellä, kudoin vielä toisenkin kankaan eri väreissä ja hieman eri poljentakuviolla. Oli hauska nähdä miten samalla niisinnällä sai erilaista kuviota poljentaa muuttamalla. Toisesta lyhyemmästä pätkästä syntyi kantoreppu, sekä mm. rannekoru ja käsilaukun koriste ja jäi vielä jäljelle muihinkin askarteluprojekteihin.

Kurssi oli hieno ja opettavainen kokemus, josta lopputuloksena tuli hieno käyttöesine sekä syvä arvostus käsityöläisiä ja kutojia kohtaan kun oppi miten paljon työtä vaatii kankaan rakentaminen ja kutominen.

 

Nyt syksyllä Tapiolan kudonta-asemalla järjestetään samanlainen kantoliinakurssi (E171886 Käsinkudottu kantoliina). Tai jos haluat itse värjätä esimerkiksi kudonnassa käyttämiäsi lankoja, tule reaktiovärjäyksen kurssille (E171851 Reaktiovärjäys, taso I-II).

Espoon työväenopiston kudonta-asemilla järjestetään myös muita kudonnan kursseja. Tutustu tarjontaan tarkemmin https://ilmonet.fi/#fi/search/com=5/cgt=694 ja ilmoittaudu mukaan. Kudonta-asemilla voit kutoa myös valmiisiin yhteisloimiin, esimerkiksi Tapiolassa on kudottavissa myös kantoliinan yhteisloimi.

 

Väriä jokaiseen makuun

Pitkän tauon jälkeen oli mukavaa päästä taas värjäyskurssille kertaamaan asioita. Ja kyllä oli taas tekemisen meininkiä: värikattiloita oli vieri vieressä ja väriä tosiaan riitti joka lähtöön.

varit
Tästä se reaktiovärjäys lähtee – väreistä. Jos hakee tiettyä sävyä, mittaamisessa kannattaa olla tarkkana.

Värjäyksessä on monta vaihetta. Jos mielii kokeilla shiboria, täytyy valmistella värjättäviä kankaita solmimalla tai ompelemalla. Ja kun saa värin, apuaineet ja kankaat kattilaan, pitää keitosta aika ajoin hämmentää ja seurata lämpötilaa.

alkuvaihe
Värikeitosta ei saa jättää ihan oman onnensa nojaan.

 

huuhtelua
Huuhtelua tarvitaan värjäyksessä useaan kertaan.

Reaktiovärjäyskurssin opettajalle Leena-Kaisa Loukojärvelle kurssin aihe on mieluinen.

”Olen itse innostunut värjäyksestä ja tehnyt paljon kokeiluja. Joka kurssilla saa itsekin aina uusia ideoita, kun näkee opiskelijoiden töitä”, kertoo Leena

leena-jarjestaa
Leena-Kaisa Loukojärvi on innostunut niin reaktio- kuin luonnonaineilla värjäämisestä.
leenan-mallit
Leenan runsaat kokeilut ja mallit antavat ideoita värjäyskurssilaisille.

Päivi Johansson harrastaa monipuolisesti kädentaitoja ja haluaa opetella uutta.

”Tämän vuoden teemani on ollut värjäys. Uusia opittuja tekniikoita sovellan sitten omiin juttuihini kotona. Värjäyskurssi on kaikin puolin hyvä, hyvät materiaalit ja ohjeet ja tilatkin ok. Kurssilla on oppinut monesta tekniikasta alkeet ja niiden avulla sitten voi jatkaa itsekseen”, tuumi Päivi.

Myös Satu-Merja Jalas on ehtinyt tehdä kaikenlaista. Vanhassa paikassa Ahertajantiellä monet kurssit istunut Satu-Merja halusi tulla testaamaan uusia tiloja.

”Vaikka täällä on uutta, niin Ahertajantien tilat olivat mielestäni paremmat ja väljemmät tämäntyyppiseen kurssiin. On hyvä, että pesutila on vähän erikseen, mutta tila on liian ahdas. Muuten kurssi on kiva ja opettaja hirmu hyvä. Hyviä ohjeita ja materiaaleja arvostan myös”, sanoo Satu-Merja.

kastoseisotus
Kurssilla kokeiltiin niin kattilavärjäystä kuin kastoseisotusvärjäystäkin.

Yksin tekemiseen verrattuna kurssilla tekemisellä on se etu, että näkee kertakattauksella monenlaista tekemistä ja monenlaisia ratkaisuja. Ja yhdessä tekeminenhän on aina hauskaa ja piristävää.

varjayskollaasi
Solmuja, taitteluita ja värikirjoa.

 

langat
Kurssilla värjättiin myös lankoja, tässä vain pari esimerkkiä.

Leenan mielestä värjäys on monipuolinen tekniikka, joka sopii kaveriksi monen muun tekniikan kanssa.

”Värjäyskurssi sopii hyvin esimerkiksi tilkkutöiden tekijöille: itse värjäten saa toisiinsa sopivia sävyjä. Myös neulojille ja kutojille kurssi sopii hyvin. Ja värjäyksiähän voi aina jatkaa kirjomalla tai yhdistää niitä huovutuksiin.”

satu-merjan-liila
Käsillään tekijä löytää myös värjäyskokeiluihin erilaisia välineitä. Katsopa tarkkaan oikealla olevaa kangasmyttyä.

 

lila
Tällainen se on huuhdeltuna, kuivatettuna ja silitettynä.

Ensi viikolla tavataan uusin aihein.  Ilmonetista pääset jo katsomaan kevään kursseja. Uusista kursseista kirjoittelen lähempänä ilmoittautumisen alkamista – ja se päivähän on 9.12.

t.

Merja