Räsyjä riekaleiksi – vanhasta uusi matto

Teksti Jaana Murrosvuo, Leppävaaran kudonta-aseman asiakas

Ajatus siitä, että vanhasta lempipaidasta ei tarvitse luopua kun se ei ole enää käyttökunnossa, eivätkä kuluneet lakanat ole jätettä, on minulle luonteva. Mukana on kiertotalouden ajatus. Samalla matonkutominen on rentouttava harrastus, joka lähtee liikkeelle kuteiden repimisestä tai leikkaamisesta ja maton suunnittelemisesta vähin erin siinä samalla. Tarvitaan vähän aikaa ja kaksi kättä. Materiaalia löytyy omista ja kavereiden kaapeista ja lisää juuri sopivan värisiä raitoja saa vaikkapa kierrätyskeskuslöydöistä. Tärkeintä on, että mikään ei värjää ja kolmella kudottaessa joka kolmannen kuteen tulee olla trikoota, jotta matosta tulee napakka. Monesti mattoon pääsee sellaisia kankaita, joka ei kirjavuudessaan tai muuten sävynsä puolesta tullut koskaan ommelluksi. Eikä kankaan vahvuuden kanssakaan ole niin tarkkaa, ohuemmasta kankaasta voi leikata leveämpää kudetta ja toisin päin.

Mummoni lauloi joskus riepumattolaulua, jossa sanotaan: ”paljon vanhaa, hiukan uutta, monen muiston kirjavuutta yhteen riepumattoon kätkeytyä voi”. Ehkäpä hän ajatteli samalla tavalla kuin minäkin, että kutoessa ja kuteita leikatessa voi joko muistella tai keskittyä ajattelemaan tai antaa käsien tehdä ja lepuuttaa mieltä. Itselläni on ollut tapana pitää kutoessa miniloma viikonlopun kahta puolta ja joskus olen myös aloittanut lomani kutomalla.

Maton kutominen on helppoa. On muutamia jokaisen opittavissa olevia peruskikkoja, jolla varmistetaan se, että reunasta tulee siisti ja matosta napakka. Kudonta-asemalle voi vaan kävellä ja siellä ohjataan tarvittaessa. Omasta osaamisestaan ei tarvitse olla huolissaan: siellä ollaan oppimassa ja kokeilemassa ja myös jakamassa kokemusta käsillä tekemisestä. Tärkeintä matonkutojalle on hitunen kärsivällisyyttä ja kohtuulliset käsivoimat. Oma niksini on se, että jaan aina kaiken kuteen vähintään kahteen kerään ja huolehdin siitä, että räsymaton molemmissa päissä on yhtä paljon molempia. Olen myös kehitellyt merkkaussysteemin maalarinteipillä sekä roomalaisilla ja arabialaisilla numeroilla. Näin saa mattoon yhdenmukaisia raitoja, vaikka tarkkoja rantuja ja yhdenmukaisuutta en mattoihini haekaan. Myös kännykän kamera on maton tekemisessä hyvä muistiinpanoväline. Tapoja on kuitenkin yhtä monta kun on tekijöitäkin ja käsityön kuuluu olla tekijänsä näköinen.

 

 

Paras räsymaton ominaisuus on minusta se, että se on helppo pestä ja huoleton pitää. Räsymatosta saa vanhoista kutomalla myös kevyen, mikä lisää ison maton käyttömukavuutta. Tärkein ominaisuus ja syy siihen miksi minä kudon, on kuitenkin räsymaton kodikkuus.

Jaana Murrosvuo

 

Opettaja tutuksi: Ritva Kurittu-Kalaja

Tekevällä riittää ideoita, näinhän se usein menee. Ritva Kurittu-Kalaja  on ollut Keski-Espoon kudonta-asemalla opettajana kymmenen vuotta, eivätkä ideat ole loppuneet.

”Tässä oppii itsekin koko ajan. Tulee uusia asioita, joista innostuu. Se on työn voimakas suola”, sanoo Ritva.

”Esimerkiksi juuri hiljattain kokeiltiin maton kutomista viidellä sukkulalla, sillä tavalla maton reunaan saadaan kaunis punos.”

ritva-k-k2
Ritva Kurittu-Kalaja kehittelee mielellään uusia mattomalleja.

Mattoloimia Suviksessa onkin aina tarjolla, samoin pellavaista kudottavaa.

”Kuuntelen asiakkaiden toiveita ja kirjaan niitä muistiin. Kun samasta ideasta on riittävän moni kiinnostunut, pannaan loimi puihin. Nyt esimerkiksi viritellään täkänäprojektia ja jotain suunnitellaan myös Suomi 100 -juhlavuoden merkeissä.”

 

Joulun alla kutojia kiinnostavat erityisesti nopeasti kudottavat työt – itse tehdyssä lahjassa on aina oma hohtonsa.

Myös Suviksessa on nähty se, että kudonta on alkanut kiehtoa myös nuorempaa väkeä: perinteiset käsityötekniikat ovat nousussa, ja hyvä niin. Innostuneet kutojat myös seuraavat, mitä alalla tapahtuu ja tuovat uusia ideoita kudonta-asemalle.

suvis
Kutomalla saa aikaan vaikka mitä. Sidosmallien ja materiaalien kirjoa riittää.

Suviksen kutojille Ritva on tuttu, mutta tuttu hän on myös kirjansitojien piirissä.

”Ensimmäisessä työpaikassani Sisä-Savon kansalaisopistossa oli opettaja, joka oli perehtynyt kirjansidontaan. Menin kurssille – ja se oli menoa.”

Nälkä lisäopin saamiseen oli kova,  ja kun muuttokuorma kulki kohti pääkaupunkiseutua, Ritva päätti hankkia parasta mahdollista opetusta.

”Menin kysymään taidekirjansitoja Juhani Roiniselta, ottaisiko hän minut oppiin. Hain apurahaa, kun hän otti minut oppilaaksi, ja se oppi, mitä häneltä sain, kantaa vieläkin.”

Kirjansidontaa Ritva on opettanut itsekin eri opistoissa pääkaupunkiseudulla. Espooseen muutettuaan hän löysi Espoon kirjansitojat ry:n.

”Menin kursseille petraamaan opittua – lasten vuoksi kirjojen sitomisessa oli ollut taukoa – ja sitä mittaa päädyin hallitukseen ja nyt olen puheenjohtajana.”

punainen-kirja
Kiinteäselkäinen punainen nahkakirja. Kuva Ritva Kurittu-Kalaja.

Yhdistyksessä jaetaan ideoita toinen toiselle. Kun yksi löytää jotain kiinnostavaa, pannaan mallit jakoon.

Seppo Seppälällä on energiaa penkoa erilaisia kirjansidontamalleja. Niitä sitten esitellään ja tehdään malleja puolin ja toisin. Se jos mikä on innostavaa yhteistyötä!”

Kudonta-ideat ja kirjansidontaideat kilpailevat välillä keskenään Ritvan mielessä: välillä on voitolla toinen ja välillä toinen.

”Eihän tällä alalla voi olla niin, että ideat jäisivät vain työpaikalle, kyllä niitä kehittelee kotonaankin.”

kaksoiskluutti
Kaksoiskoptisidos on vanha sidosmalli. Kuva Ritva Kurittu-Kalaja.

Unelmista kyseltäessä Ritva tuumii, että hänellä ei ole oikeastaan mielessään mitään suuria unelmia, mutta että pieniä on ja paljon.

”Se on parasta elämää, kun on pieniä unelmia pitkin matkaa ja pystyy innostumaan uusista asioista ja onnistumisista – vaikka siitä, että saa tehdyksi onnistuneen kaksoiskoptisidoksen. Tai että innostuu yllättäen värttinällä kehräämisestä!”

Ritva oli ajatellut, että värttinällä kehrääminen on tuskallisen hidasta, kunnes hänelle näytettiin, miten homma toimii.

”Innostuin valtavasti. Nyt meillä on kotona sellainen yhteistyöprojekti, että poikani kehrää langat, minä kertaan ne ja neulon hänelle lapaset.”

munankuorilla-koristettu
Munankuorimosaiikilla koristeltu kirjan kansi. Kuva Ritva Kurittu-Kalaja.
 

Syyslomaviikon ratoksi

Kädentaitokurssien opettajat tapaavat olla sangen monitaitoista  joukkoa. Kirjoitetaan kirjoja, pidetään näyttelyitä, tehdään tutkimustyötä… Ja tietysti kurssitetaan myös itseä ja ollaan valppaana seuraamassa, mitä uutta  (tai uudestaan pinnalle noussutta vanhaa) on ilmassa.

Otetaan vaikka esimerkiksi Meskasen Ulla, joka vetää nyt syksyllä Espoon työväenopistossa tilkkutyökurssia. Ulla kertoo opettaneensa ympäri ämpäri Suomea, opiskelleensa  aina lisää ja tehneensä opiskeluihin liittyen erinäisiä opinnäytetöitä. Silkkimaalausbuumin aikaan Ulla teki aiheesta myös pienen kirjan, Ullan silkkimaalausoppaan. Kaupasta sitä ei enää saa, mutta hyvällä tuurilla sen voi kirjastojen lisäksi löytää esimerkiksi nettiantikvariaatista. (Jos innostuit kovasti, minun täytyy tunnustaa, että niitä on nyt liikkeellä yksi vähemmän – tilasin kirjasen itselleni…)

Eksoottisimmasta päästä julkaisuja on varmaankin Marko Saarnion tansanialaisen kääntäjän kanssa yhteistyössä tehty swahilinkielinen kudonnan kirja. Tästä on vaikea pistää paremmaksi.

Kurkistus omaan kirjahyllyyn (tunnustan olevani parantumaton kädentaitokirjahamsteri) paljastaa, että melko moni tuttu opettajakin on tullut lisänneeksi niteitä kässäkirjastooni.

kirjat
Aika muhkea pino, sanon minä.

Katriina Leppäsen Virkattua-kirjassa on upeat kuvat. Siksipä kirjaa on mukava selailla, vaikkei olisi juuri suunnittelemassa virkkuutyötä. Jos kirjan haluaa omakseen, joutuu luultavasti olemaan tarkkana ja kärkkymään nettiantikvariaateissa, jos Virkattua sattuisi kohdalle.

katriina2
Kuppi kuumaa lämmittää kolealla säällä – ja hauska pannunalunen piristää.

Olen edelleen kömpelö lautanauhojen kanssa, ja siksipä pidänkin visusti tallessa Maikki Kariston kirjaa Lautanauhat ja Maikin Mervi Pasasen kanssa tekemää Omenaisia ja revonneniä. Lautanauhat-kirja on luultavasti jokaisen lautanauhafriikin hyllyssä. Jos ei ole, niin sen hankkiminen voi ainakin tällä hetkellä olla ylen vaikeaa.

maikki2
Lautanauhoissa riittää kokeiltavaa ja opeteltavaa, siksi ne niin kiinnostavia ovatkin.

Suvelan kudonta-asemaa luotsaavan Ritva Kurittu-Kalajan nimi putkahtaa usein esiin lehtien kudontaohjeiden tekijän kohdalta. Ja löytyy Ritvan nimi kirjan kannestakin: hän on tehnyt Annukka Mikkolan ja Tea Rahkamaan kanssa kirjan Mattoja monin tavoin. Kirja ilmestyi vuosi sitten, joten sitä saa vielä ihan kirjakaupoistakin.

Myös Tapiolan kudonta-asemalta löytyy kässäkirjan tekijä: Marjukka Vuorisalo julkaisi Mila Duktigin kanssa pari vuotta sitten kirjan Synkät kuteet. Musta neulekirja. Siis nimensä mukaisesti neulekirja hänelle, joka ei viihdy kirkkaissa väreissä ja ohittaa pastellit kaukaa. Tutustu ihmeessä, jos et ole sitä jo tehnyt.

synkatmatot
Mustaa monella tavalla: Notre Dame -laukku Synkät kuteet -kirjasta ja Ketju-matto Mattoja monin tavoin -kirjasta.
kollaasijaanaleena
Puuta ja villaa – Jaana Sallisen ja Leena Loukojärven töitä oli esillä näyttelyssä kesällä 2015.

Myös näyttelypuolella putkahtelee tuttuja nimiä esiin. Raija Rastas, väritaituri, on esimerkiksi pitänyt monta näyttelyä ja toissa kesänä Lasipalatsin näyttelytilassa pääsi tutustumaan mm. Leena Loukojärven ja Jaana Sallisen töihin.

Nyt sitten odotellaan uusia näyttelyitä. Jos sellainen on menossa tai pian tulossa, ilmoita ihmeessä asiasta bloginpitäjälle.

Tässä olikin tämänviikkoinen pikku katsaus. Ensi viikolla taas uudet kujeet.

****

Vielä tärkeä tiedotus: älkää unohtako tämänsyksyistä Helsingin suomenkielisen työväenopiston ja Tekstiilikulttuuriseuran järjestämää luentosarjaa Hyvinvointia käsitöistä. Tilaisuudet pidetään Helsingissä, mutta kaikkia luentoja voi seurata etänä Espoon työväenopistossa (Kuunkehrä 2 B, II krs, Meteori-luokka).

Ohjelma

3.11. Taiteen ja käsityön voima

Luentosarjan avaus, Marika Sarha

klo 16.45–17.30 kuvataiteilija Timo Tähkänen

klo 17.30–18.15 taiteilija Maiju Ahlgrén

 

10.11. Käsityö ja henkinen hyvinvointi

klo 16.45–17.30 kirjailija Laura Honkasalo

klo 17.30–18.15 dosentti, yliopistolehtori Sirpa Kokko/Handmade Wellbeing -hanke

 

17.11. Hyvää tekevä käsityö

klo 16.45–17.30 muotoilijat/yrittäjät Mari Martikainen ja Minna Impiö / Mifuko Oy

klo 17.30–18.15 professori Erja Syrjäläinen/ Helsingin yliopisto

Luentosarjan päätössanat, käsityön johtava opettaja Inga Pihlhjerta