Räsyjä riekaleiksi – vanhasta uusi matto

Teksti Jaana Murrosvuo, Leppävaaran kudonta-aseman asiakas

Ajatus siitä, että vanhasta lempipaidasta ei tarvitse luopua kun se ei ole enää käyttökunnossa, eivätkä kuluneet lakanat ole jätettä, on minulle luonteva. Mukana on kiertotalouden ajatus. Samalla matonkutominen on rentouttava harrastus, joka lähtee liikkeelle kuteiden repimisestä tai leikkaamisesta ja maton suunnittelemisesta vähin erin siinä samalla. Tarvitaan vähän aikaa ja kaksi kättä. Materiaalia löytyy omista ja kavereiden kaapeista ja lisää juuri sopivan värisiä raitoja saa vaikkapa kierrätyskeskuslöydöistä. Tärkeintä on, että mikään ei värjää ja kolmella kudottaessa joka kolmannen kuteen tulee olla trikoota, jotta matosta tulee napakka. Monesti mattoon pääsee sellaisia kankaita, joka ei kirjavuudessaan tai muuten sävynsä puolesta tullut koskaan ommelluksi. Eikä kankaan vahvuuden kanssakaan ole niin tarkkaa, ohuemmasta kankaasta voi leikata leveämpää kudetta ja toisin päin.

Mummoni lauloi joskus riepumattolaulua, jossa sanotaan: ”paljon vanhaa, hiukan uutta, monen muiston kirjavuutta yhteen riepumattoon kätkeytyä voi”. Ehkäpä hän ajatteli samalla tavalla kuin minäkin, että kutoessa ja kuteita leikatessa voi joko muistella tai keskittyä ajattelemaan tai antaa käsien tehdä ja lepuuttaa mieltä. Itselläni on ollut tapana pitää kutoessa miniloma viikonlopun kahta puolta ja joskus olen myös aloittanut lomani kutomalla.

Maton kutominen on helppoa. On muutamia jokaisen opittavissa olevia peruskikkoja, jolla varmistetaan se, että reunasta tulee siisti ja matosta napakka. Kudonta-asemalle voi vaan kävellä ja siellä ohjataan tarvittaessa. Omasta osaamisestaan ei tarvitse olla huolissaan: siellä ollaan oppimassa ja kokeilemassa ja myös jakamassa kokemusta käsillä tekemisestä. Tärkeintä matonkutojalle on hitunen kärsivällisyyttä ja kohtuulliset käsivoimat. Oma niksini on se, että jaan aina kaiken kuteen vähintään kahteen kerään ja huolehdin siitä, että räsymaton molemmissa päissä on yhtä paljon molempia. Olen myös kehitellyt merkkaussysteemin maalarinteipillä sekä roomalaisilla ja arabialaisilla numeroilla. Näin saa mattoon yhdenmukaisia raitoja, vaikka tarkkoja rantuja ja yhdenmukaisuutta en mattoihini haekaan. Myös kännykän kamera on maton tekemisessä hyvä muistiinpanoväline. Tapoja on kuitenkin yhtä monta kun on tekijöitäkin ja käsityön kuuluu olla tekijänsä näköinen.

 

 

Paras räsymaton ominaisuus on minusta se, että se on helppo pestä ja huoleton pitää. Räsymatosta saa vanhoista kutomalla myös kevyen, mikä lisää ison maton käyttömukavuutta. Tärkein ominaisuus ja syy siihen miksi minä kudon, on kuitenkin räsymaton kodikkuus.

Jaana Murrosvuo

 

Kangaspuilla kutomisen viehätys

 

Työskentelen kudonnanopettajana Leppävaaran kudonta-asemalla. Kutojien kanssa tulee usein puheeksi kutomisen viehätys. Yleensä yhden työn valmistuttua haluaa pian päästä tekemään seuraavaa. Christina Varis on yksi ahkerista kutojista, ja kysyin häneltä selkeän kysymyksen: miksi kudot?

Christina Varis:

”Kudonta taitaa koukuttaa. Olen kuullut niin monen lausuvan nuo sanat, kun olen ollut kudonta-asemalla kutomassa ja joku uusi utelias kutoja käy tutkimassa, mitä kaikkea voikaan tehdä Leppävaaran kudonta-asemalla.

Kun avaan kudonta-aseman oven, tuntuu kuin jokin myönteinen ja ihmeellinen voima vyöryisi ylitseni, ja se valtaa mielen. Näin käy silloinkin kun huolet ja murheet painavat. Uuden luomisen ja värien maailma vangitsee. Tunnelma tiivistyy, kun muut saman luomisen ilon kokevat kanssakutojat touhuavat kangaspuiden äärellä. Yhdessä parannamme maailmaa ja ideoimme uusia loimia tai väriyhdistelmiä. Mahdollisuudet ovat äärettömät, sillä materiaaleja ja värejä yhdistelemällä erilaisilla sidoksilla voi kutoa niin kauniita mattoja, pyyhkeitä, huiveja, liinoja, niin mitä tahansa. Ja samalla saa ihailla muiden kutojien töitä, olla taidenäyttelyssä siinä kutomisen lomassa.  

Olen myös vakavan sairastumisen yhteydessä kokenut kutomisen eheyttävän vaikutuksen. Ollessani niin ahdistunut syöpäleikkauksen jäljiltä, etten pystynyt tekemään yhtään mitään, menin kudonta-asemalle ja rupesin paukuttamaan kangaspuita. Siinä silmieni alla syntyi huopa. Sitä kutoessa aistin pehmeän villalangan ihoani vasten. Lankojen puolaaminen todisti, että vielä pystyn toimimaan. Tämä kokemus kantoi päivästä toiseen ja antoi voimia. Niin paljon voimia, että kudoin monta työtä, koska systemaattinen toiminta mahdollisti etenemisen elämän virrassa. Ja niin vain huomasin, että täällä vielä saan tallustella ja kutoa.

Vielä yksi parahultainen asia kudonnassa: sehän avaa uusia ikkunoita myös sisustamisessa!!

Joten, kysymykseen miksi kudon kangaspuilla tekee mieli vastata – miksi en kutoisi kun se rikastuttaa elämää niin monin tavoin.

 

Kuten Christina totesi, kangaspuilla saa tosiaan aikaan monenlaista. Polkusen painallus, sukkulan heitto ja luhan lyönti… Kudelanka sujahtaa loimilankojen väliin ja muodostaa kangasta. Jokainen voi valita itselleen sopivan työn: selkeän ja yksinkertaisen, jossa voi nauttia kutomisen toistosta ja rytmistä, tai vaativamman poljennan tai värisommitelman, joka vaatii enemmän keskittymistä. Varmaa on, että itse tehty tuote on uniikki, ja sillä on aivan erilainen merkitys kuin kaupasta ostetulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kudonta-asemat Leppävaarassa, Tapiolassa ja Espoon keskuksessa tarjoavat hyvän mahdollisuuden kudonnan oppimiselle. Kudonta-asemalle voi tulla kutomaan, vaikka ei olisi aikaisemmin kangaspuita nähnytkään. Ottamalla yhteyttä kudonnanopettajaan voi sopia, koska ja mitä voi ryhtyä tekemään. Opettajalta saa kaiken tarvittavan opastuksen kädestä pitäen, ja siitä se lähtee! Kannattaa tulla aloittamaan kutominen silloin kun opettaja on paikalla, ja kun kutominen alkaa sujua, voi jatkaa työtä itsenäisesti.

Sekä työskentelyajat että opettajien paikallaoloajat vaihtelevat hieman eri kudonta-asemilla. Leppävaarassa voi työskennellä maanantaista perjantaihin klo 9-21 ja lauantaisin klo 9-18. Opettaja on paikalla maanantaisin klo 9-16, tiistaisin klo 9-15, keskiviikkoisin klo 12-19 ja perjantaisin sopimuksen mukaan.

Valmiista yhteisloimista voi valita sopivan kudottavan. Loimen materiaali ja leveys määrittävät, mitä siinä voi kutoa. Myös loimen väri, tiheys ja sidos vaikuttavat lopputulokseen. Kuteen väriä, materiaalia ja poljentaa voi kuitenkin muunnella, joten samasta loimesta saa hyvinkin erilaisia lopputuloksia. Kudonta-asemilla on pieni lankavarasto, josta on mahdollisuus ostaa joitakin kudelankoja, tai kudelangat voi tuoda tullessaan. Matonkuteet kutojat hankkivat itse, mutta opettajalta saa vinkkejä matonkuteiden hankkimiseen.

Ajankohtaiset, puissa olevat loimet esittelemme jokaisen kudonta-aseman Facebook-sivuilla. https://www.facebook.com/pg/leppavaarankutojat/photos/?tab=album&album_id=375815345771044 Loimet vaihtuvat kaiken aikaa, ja kutojat voivat esittää myös toivomuksia uusiksi loimiksi. Mikäli riittävästi muitakin kutojia löytyy, toivomusloimi laitetaan puihin.

Pikkuvinkki kudonnan perusteet hallitseville: Jos haluat oppia lisää kudonnan suunnittelusta, materiaaleista, sidoksista ja väreistä, maaliskuussa alkavalla ”Suunnittele oma loimi” -kurssilla (E170396) on vielä muutama paikka vapaana. https://ilmonet.fi/#!code=E170396

 

Tämän vuoden alusta alkaen olemme ottaneet käyttöön taitotasoihin ja aktiivisuuteen perustuvan päivämaksuhinnoittelun. Siinä on ideana, että osallistumalla kudonnan prosessissa muuhunkin kuin pelkkään kutomisvaiheeseen on mahdollista kutoa huokeammalla päivämaksulla ja oppia enemmän. 1) Yhden sukkulan kutoja (10 €/päivä) on aloitteleva kutoja ja tarvitsee paljon opettajan apua. Opettaja ottaa valmiin työn pois puista ja tekee uudet alkusolmut seuraavalle kutojalle. 2) Kahden sukkulan kutoja (7 €/päivä) osaa käyttää kangaspuita itsenäisesti ja tarvitsee opettajan apua lähinnä työn aloituksessa. Hän ottaa valmiin työn itse pois puista ja tekee alkusolmut seuraavalle kutojalle. 3) Kolmen sukkulan kutoja (5 €/päivä) osallistuu edellisen lisäksi kudonta-aseman yhteisloimien rakentamiseen sopimuksen mukaan. Kudonnanopettajalta voi varata myös henkilökohtaisen opetusajan liittyen johonkin kudonnan osa-alueeseen tai vaikkapa loimen rakentamiseen omiin kotikangaspuihin. Tämän asiantuntijapalvelun hinta on 35 €/tunti.

Kudonta koukuttaa ja antaa mahdollisuuksia kokeilla ja toteuttaa mitä moninaisimpia ideoita. Tervetuloa mukaan innostumaan kutomisesta!

kirjoittaja

Jaana Saha, kudonnanopettaja, Leppävaaran kudonta-asema

https://www.omnia.fi/

 

Uusi vuosi, uudet kurssit 2

Kun vuoden vaihtuminen lähenee, tihenee tämänkin blogin tahti. Nyt heti perään toinen pikainen katsaus uusiin ja vähän muihinkin kursseihin.

Ompelukursseista monet ovat sellaisia, että niille pitää ihan jonottaa. Onneksi on myös uusia kursseja: kun olet nopea, varmistat paikkasi. Tosin jonoonkin kannattaa aina ilmoittautua, sillä tilanteet kursseille ilmoittautuneiden määrissä elävät koko ajan.

Arja Tjärun ohjelmistossa on kolme uutta kurssia: Materiaalimiksaus, Hameita omilla mitoilla ja Vanhojen kodintekstiilien uudelleen käyttö.

 

arja-tjarun-kurssit
Yhdistämällä vanhaa voi saada aikaan ihan uutta. Kuvat Arja Tjäru.

 

Materiaalimiksaus ja Vanhojen kodintekstiilien uudelleen käyttö  on kumpikin tätä päivää – yhdistetään eri materiaaleja, vanhaa ja uutta ja luodaan jotain ihan omaa ja yksilöllistä. Monessa vanhassa vaatteessa tai kodintekstiilissä on yleensä jotain, minkä voi vielä käyttää. Ja Hameita omilla mitoilla – no, mitä voi muuta sanoa kuin että omilla mitoilla tehty on sopiva!

miksausta-ja-kierratysta
Usein omastakin kaapista löytyy sopivaa materiaalia miksaukseen ja kierrätykseen.

Jos olet miettinyt, miten oikein kierrätysmateriaaleja voisi käyttää, on Upcyclingdesign sinun kurssisi. Isabella Haasin kurssilla opit perusasiat kierrätysdesignista. Aiempaa kokemustakaan ei tarvita.

Oletko niitä, joilla toinen sukka tahtoo jäädä tekemättä? Mikäli olet,  kannattaa ilmoittautua Seija-Sisko Mustosen kurssille Kaksi sukkaa yhtä aikaa. Kurssi on tammi-helmikuussa, joten talvikylmille ehtii mainiosti tehdä sukkaparin. Seija-Siskon kurssirepertuaariin kuuluu myös Koukkuneulonta-kurssi. Jos olet ihmetellyt välinettä, jossa on samassa varressa virkkuukoukku ja neula, voit nyt opetella myös käyttämään sitä.

Kirjansidonta on mukavaa. Muistan vieläkin lämmöllä Synnöve Dickhoffin vetämää kurssia, jolla opin sitomaan muistikirjoja. Nyt kurssi on taas täällä, hienoa! Intensiivikurssi antaa eväät harrastaa kirjansidontaa kotikonstein.

Kevään ja kesän juhliin voisi ensi vuonna keksiä jotain ihan uutta. Voisi tehdä vaikka piñatan! Laura Hämärin kurssilla Piñata kaikkiin juhliin opit tekemään riemukkaan meksikolaisen koristeen.

Ja huomio te, jotka olette jo käyneet Miira Zukalen kurssin kuosisuunnittelusta, nyt on tarjolla jatkokurssi Kuosisuunnittelua Photoshop- ja Illustrator-ohjelmilla.

kursseja
Kuvia Sellon kirjaston vitriineistä, joissa oli maistiaisia kevään kursseista.

Hypätään vielä kevään muuhunkin tarjontaan. Kannattaa muistaa muun muassa Reaktiovärjäys I-II, Ihastuttava kolmiulotteinen huopapinta ja Tutustu kirjontaan. Värjättyjä kankaita voi käyttää esimerkiksi kevään ompelukursseilla ja huopaan voi yhdistää kirjontaa. Keväällä starttaa myös uudestaan Taideryijy-kurssi. Syksyn kurssista esimerkkinä yllä olevan kuvan vasemmassa alakulmassa Kirsti Orantien kaunis vihreäsävyinen ryijy.

nikkariv-ja-kudonta-a
Nikkariverstaalla autetaan aloittelijakin alkuun nikkaroinnissa. Kudonta-asemilla on valittavana loimi jos toinenkin – esimerkiksi solmuton ryijy.

Älkää myöskään unohtako Nikkariverstasta ja kudonta-asemia. Vuoden vaihtuessa kudonta-asemien hinnasto muuttuu. Perusjuttu hinnoissa on se, että asiakas voi omalla osallistumisellaan vaikuttaa maksun suuruuteen. Monilla kutojillahan on taitoa ja osaamista jo ennestäänkin ja jos ei ole, on mahdollista osallistua kursseille ja kartuttaa osaamistaan. Näin kerrotaan opinto-oppaassa:

Yhden sukkulan kutojat ovat aloittelevia kutojia, jotka tarvitsevat paljon opettajan apua. Kahden sukkulan kutojat ovat käyneet Kudonnan perusteet -kurssin ja saaneet kutoja- kortin. He osaavat käyttää kangaspuita itsenäi- sesti ja tarvitsevat opettajan apua vain rajallisesti lähinnä työn aloituksessa ja materiaalien saami- sessa. Kutojat ottavat työnsä itse pois puista ja sitovat uudet alkusolmut seuraavalle kutojalle.

Kolmen sukkulan kutojat ovat osaavat kutomisen perusasiat ja ovat käyneet myös Loimi puihin -kurssin, eli he ovat saaneet rakentaja- kortin. Edellisten lisäksi he osallistuvat kudonta-aseman yhteisloimien rakentamiseen.

Hinnat ovat vielä harkinnassa, joten niistä saa tietoa tuonnempana. Seuratkaa myös kudonta-asemien facebook-sivuja.

Itsenäisyyspäivän aikaan juttua joululahjavalvojaisista:-)

Hyvää toista adventtia,

t.

Merja

 

Opettaja tutuksi: Ritva Kurittu-Kalaja

Tekevällä riittää ideoita, näinhän se usein menee. Ritva Kurittu-Kalaja  on ollut Keski-Espoon kudonta-asemalla opettajana kymmenen vuotta, eivätkä ideat ole loppuneet.

”Tässä oppii itsekin koko ajan. Tulee uusia asioita, joista innostuu. Se on työn voimakas suola”, sanoo Ritva.

”Esimerkiksi juuri hiljattain kokeiltiin maton kutomista viidellä sukkulalla, sillä tavalla maton reunaan saadaan kaunis punos.”

ritva-k-k2
Ritva Kurittu-Kalaja kehittelee mielellään uusia mattomalleja.

Mattoloimia Suviksessa onkin aina tarjolla, samoin pellavaista kudottavaa.

”Kuuntelen asiakkaiden toiveita ja kirjaan niitä muistiin. Kun samasta ideasta on riittävän moni kiinnostunut, pannaan loimi puihin. Nyt esimerkiksi viritellään täkänäprojektia ja jotain suunnitellaan myös Suomi 100 -juhlavuoden merkeissä.”

 

Joulun alla kutojia kiinnostavat erityisesti nopeasti kudottavat työt – itse tehdyssä lahjassa on aina oma hohtonsa.

Myös Suviksessa on nähty se, että kudonta on alkanut kiehtoa myös nuorempaa väkeä: perinteiset käsityötekniikat ovat nousussa, ja hyvä niin. Innostuneet kutojat myös seuraavat, mitä alalla tapahtuu ja tuovat uusia ideoita kudonta-asemalle.

suvis
Kutomalla saa aikaan vaikka mitä. Sidosmallien ja materiaalien kirjoa riittää.

Suviksen kutojille Ritva on tuttu, mutta tuttu hän on myös kirjansitojien piirissä.

”Ensimmäisessä työpaikassani Sisä-Savon kansalaisopistossa oli opettaja, joka oli perehtynyt kirjansidontaan. Menin kurssille – ja se oli menoa.”

Nälkä lisäopin saamiseen oli kova,  ja kun muuttokuorma kulki kohti pääkaupunkiseutua, Ritva päätti hankkia parasta mahdollista opetusta.

”Menin kysymään taidekirjansitoja Juhani Roiniselta, ottaisiko hän minut oppiin. Hain apurahaa, kun hän otti minut oppilaaksi, ja se oppi, mitä häneltä sain, kantaa vieläkin.”

Kirjansidontaa Ritva on opettanut itsekin eri opistoissa pääkaupunkiseudulla. Espooseen muutettuaan hän löysi Espoon kirjansitojat ry:n.

”Menin kursseille petraamaan opittua – lasten vuoksi kirjojen sitomisessa oli ollut taukoa – ja sitä mittaa päädyin hallitukseen ja nyt olen puheenjohtajana.”

punainen-kirja
Kiinteäselkäinen punainen nahkakirja. Kuva Ritva Kurittu-Kalaja.

Yhdistyksessä jaetaan ideoita toinen toiselle. Kun yksi löytää jotain kiinnostavaa, pannaan mallit jakoon.

Seppo Seppälällä on energiaa penkoa erilaisia kirjansidontamalleja. Niitä sitten esitellään ja tehdään malleja puolin ja toisin. Se jos mikä on innostavaa yhteistyötä!”

Kudonta-ideat ja kirjansidontaideat kilpailevat välillä keskenään Ritvan mielessä: välillä on voitolla toinen ja välillä toinen.

”Eihän tällä alalla voi olla niin, että ideat jäisivät vain työpaikalle, kyllä niitä kehittelee kotonaankin.”

kaksoiskluutti
Kaksoiskoptisidos on vanha sidosmalli. Kuva Ritva Kurittu-Kalaja.

Unelmista kyseltäessä Ritva tuumii, että hänellä ei ole oikeastaan mielessään mitään suuria unelmia, mutta että pieniä on ja paljon.

”Se on parasta elämää, kun on pieniä unelmia pitkin matkaa ja pystyy innostumaan uusista asioista ja onnistumisista – vaikka siitä, että saa tehdyksi onnistuneen kaksoiskoptisidoksen. Tai että innostuu yllättäen värttinällä kehräämisestä!”

Ritva oli ajatellut, että värttinällä kehrääminen on tuskallisen hidasta, kunnes hänelle näytettiin, miten homma toimii.

”Innostuin valtavasti. Nyt meillä on kotona sellainen yhteistyöprojekti, että poikani kehrää langat, minä kertaan ne ja neulon hänelle lapaset.”

munankuorilla-koristettu
Munankuorimosaiikilla koristeltu kirjan kansi. Kuva Ritva Kurittu-Kalaja.
 

Kun Tellervo vaatteet sai

Tellervo

Helsingin Dianapuistoa komistaa veistos Tellervo, Tapion tytär. Tellervo on vailla vaatteita, mutta pian asiaan tulee muutos.

Helsinki Design Weekin installaatiosarjaan kuuluu PEFC Wood Worksin ja muotitaiteilija Justus K:n projekti: Tellervo saa käsinkudotut vaatteet, joiden raaka-aineena on sertifioitu paperinaru.

Tellervo saa vielä tovin odotella vaatteitaan, sillä h-hetki on perjantaina kello 18. Puistossa on kuitenkin toimintaa koko viikon ajan, sillä siellä pääsee kutomaan kangaspuilla ja tekemään erilaisia punoksia (materiaalina tietenkin paperi). Työpajaa pyörittää Espoon työväenopiston kudonta-asemien väki.

Ritva kangaspuilla
Ritva Kurittu-Kalaja kangaspuiden ääressä.

”Jo maanantaina täällä kävi satakunta ihmistä tutustumassa kudontaan”, kertoo Ritva Kurittu-Kalaja.

”Ja iso osa heistä oli aasialaisia”, lisää Marjukka Vuorisalo.

Moni kävijä on malttanut jäädä kokeilemaan kudontaa tai punontaa: keskelle arkea tuodut tapahtumat kiinnostavat. Kun oman reitin varrella on jotain kiinnostavaa, on helppo poiketa paikalle.

Justus
Justus K mallailee naamiota.

Tiistai-iltapäivällä puoli neljän aikaan kävijämäärä oli jo kahdeksankymmenen nurkilla, ja kiinnostuneita kävijöitä piipahti paikalle tuon tuostakin.

Paperinauhan punominen on näppärä tapa tutustua paperiin materiaalina.
Punominen on näppärä tapa tutustua paperiin materiaalina.
Paperinauha taipuu mainiosti myös pirralla kudottavaksi.
Paperinauha taipuu mainiosti myös pirralla kudottavaksi.

Kudontatyöpaja pyörii koko Helsinki Design Weekin ajan Dianapuistossa ke – to klo 12 – 18, pe – la klo 12 – 19 ja su klo 12 -17.

***

Hypätäänpä Tellervon vaatteista kurssiasioihin.

Monet kurssit ovat täyttyneet jonoiksi asti, mutta osaan mahtuu vielä hyvin. Esimerkiksi parin viikon päästä alkavalla Pitsitekniikat tutuiksi -kurssilla on vielä tilaa. Kurssilla voi vaikka opetella tekemään somia pitsiperhosia.

Käpyiltyistä perhosista voi tehdä vaikka korvakorut. Kuva: Maija Vaara
Käpypitsiperhosista voi tehdä vaikka korvakorut. Kuva: Maija Vaara

Tilaa on myös Lastenvaatteita lauantaina -kursseilla. Yhden päivän kurssit ovat peräkkäisinä lauantaipäivinä lokakuussa ja parhaiten tilaa on jälkimmäisellä kurssilla. Kurssilla voi vaikka surauttaa jotain pukinkonttiin.

Neuloksia 2
Lastenvaatteita kelpaa nykyään tehdä, sillä hauskoja kankaita riittää. Kuva: Pirjo Pyymäki

Kirjontakurssit ovat ihania. Kävisin kaikilla, jos vain ehtisin, sillä kirjonta on minulle samalla tapaa meditatiivista kuin jollekulle toiselle neulominen tai virkkaaminen. Kohta puoliin tarjolla on esimerkiksi Kirjonta käyttöön.

”Kurssilla opitaan ristipisto, karjalankirjonta, sashiko sekä villakirjonta, joilla tehdään aina jokin pieni herkullinen työ”, kertoo Laura Hämäri.

mainoskuva_blogiin
Joko kirjonta alkaa kutkuttaa? Kuva: Laura Hämäri

Ehkä nyt kannattaa plarata vielä uudestaan kurssitarjontaa ja miettiä, mitä olisi kiva oppia tänä syksynä.