Kantoliinan kudontakurssilla yhteistyötä ja yllätyksiä

Teksti ja kuvat Elli Miettinen (kirjoittaja osallistui kevään 2017 kantoliinakurssille)

Sain loppuvuodesta vinkin työväenopiston kurssista käsinkudottu kantoliina ja lmoittaudun innolla mukaan. Lähes puolen vuoden odotus tuntui pitkältä, joten aloin jo etukäteen lueskella aiheesta ja miettiä mahdollisia materiaaleja ja värejä. Aikani ihailtuani käsinvärjättyjä lankoja päätin odotellessa kokeilla lankojen värjäystä itsekin. Tilasin valkoista silkkivillalankaa ja värejä ja jonkun aikaa testailtuani ja sekoteltuani värejä uskalsin värjätä vyyhdit. Värjääminen oli kohtuullisen helppoa ja väreistä tuli mieleiset. Toisen kurssilaisen kanssa vaihdoimme myös etukäteen ideoita parityönä tehtävän kantoliinan loimien väreistä ja kudontakuvioista ja saimme etukäteen päätettyä alustavan suunnitelman molempiin.

Kurssin vihdoin keväällä alkaessa pääsimme tutustumaan muihin kurssilaisiin ja kudonnan teoriaan tunneilla Tapiolan kudonta-asemalla. Digiaika on ulottunut perinteiselle käsityöalalle ja liinojen värejä ja kudontakuviota pääsimme suunnittelemaan myös tietokoneella. Ohjelmasta oli paljon apua lankojen määrän laskemisessa ja monessa muussa yksityiskohdassa ja lisäksi sai paremman käsityksen siitä miltä liina oikeasti tulisi näyttämään. Iltapuhteena pääsi myös puolaamaan kudelankoja valmiiksi.

Kuukauden teoriaopintojen jälkeen päästiin tositoimiin, loimilangat olivat saapuneet ja pääsimme luomaan lomia suurille luomapuille. Oli jännittävää nähdä vihdoin konkrettisesti miltä paperilla ja tietokoneella tehdyt värisuunnitelmat näyttivät luonnossa. Neljätoista metriä lankaa kieputettuna lähes yhdeksänsataa kertaa ei syntynyt ihan yhdessä illassa, mutta toisena iltana saimme kuitenkin loimen luotua valmiiksi.

Seuraava vaihe oli loimen tukille veto ja niisintä, jossa samat 900 lankaa pujotettiin pienten lankasilmukoiden läpi. Tämä vaihe vaati kärsivällisyyttä ja otti hartioihin. Tarkastusten jälkeen korjattiin pari virhettä ja yksi jäi silti valmiiseen työhönkin, mutta onneksi ei aiheuttanut isoa kauneusvirhettä. Kankaanrakennuksen lopuksi ryömittiin kangaspuiden alle sitomaan polkusia niisivarsiin ja välittäjiin. Kangaspuiden toimintaperiaate alkoi pikkuhiljaa valjeta kun näki konkreettisesti miten eri osaset liikkuivat. Mutta sen verran monimutkainen viritelmä oli, että opittavaa jäi vielä reilusti ja rakentamisessa luotettiin oppimateriaaliin ja opettajan apuun. Kun kaikki 900 lankaa oli vielä vedetty pirran ohuiden rakojen läpi ja alkusolmut tehty niin vihdoin päästiin kutomaan!

Kaikesta etukäteissuunnittelusta huolimatta oli aika yllätys minkä näköistä kangasta puille alkoi syntymään. Käsinvärjätyn kudelangan värien asettuminen kankaassa ja kudontakuvion muodostuminen olivat aika erilaisia kuin mitä oli etukäteen kuvitellut ja oli jännittävää nähdä miten kuvio vihdoin alkoi muodostua. Muutaman kerran piti tehdä pieniä säätötoiminpiteitä polkusiin, että viriö aukesi paremmin ja välillä puolat vähän temppuilivat, mutta työ eteni silti yllättävän nopeasti ja kutominen oli kivaa  ja palkitsevaa puuhaa, missä näkee heti työnsä jäljen. Olin valinnut melko paksun kudelangan saadakseni tukevan kantoliinan ja niinpä langan menekki pääsikin yllättämään ja kudelanka loppuikin odotettua nopemmin ja liinasta tuli lyhyempi kuin olin ajatellut. Onneksi se ei kuitenkaan jäänyt liian lyhyeksi ja kantoliinoja voi käyttää monessa pituudessa erilaisissa sidonnoissa. Liinasta tuli hyvä tukeva reppuliina, joka tuntuu mukavan kuohkealta ja pehmoiselta hartioilla kannettaessa.

Parini sai myös oman liinansa kudottua yllättävän nopeasti, joten koska loimilankaa oli vielä jäljellä, kudoin vielä toisenkin kankaan eri väreissä ja hieman eri poljentakuviolla. Oli hauska nähdä miten samalla niisinnällä sai erilaista kuviota poljentaa muuttamalla. Toisesta lyhyemmästä pätkästä syntyi kantoreppu, sekä mm. rannekoru ja käsilaukun koriste ja jäi vielä jäljelle muihinkin askarteluprojekteihin.

Kurssi oli hieno ja opettavainen kokemus, josta lopputuloksena tuli hieno käyttöesine sekä syvä arvostus käsityöläisiä ja kutojia kohtaan kun oppi miten paljon työtä vaatii kankaan rakentaminen ja kutominen.

 

Nyt syksyllä Tapiolan kudonta-asemalla järjestetään samanlainen kantoliinakurssi (E171886 Käsinkudottu kantoliina). Tai jos haluat itse värjätä esimerkiksi kudonnassa käyttämiäsi lankoja, tule reaktiovärjäyksen kurssille (E171851 Reaktiovärjäys, taso I-II).

Espoon työväenopiston kudonta-asemilla järjestetään myös muita kudonnan kursseja. Tutustu tarjontaan tarkemmin https://ilmonet.fi/#fi/search/com=5/cgt=694 ja ilmoittaudu mukaan. Kudonta-asemilla voit kutoa myös valmiisiin yhteisloimiin, esimerkiksi Tapiolassa on kudottavissa myös kantoliinan yhteisloimi.

 

Tapiolan kudonta-aseman ovet ovat taas auki

malli

Tapiolan kudonta-aseman avautumista on selvästi odotettu: avajaispäivänä kantoliinakurssilaiset ovat jo täydessä työn touhussa. Kun niisittävänä on reilut kuusisataa lankaa, tarkkaa työtä riittää melkoiseksi toviksi. Juttelun lomassa niisintä näyttää kuitenkin sujuvan leppoisasti.

Mukana on sekä ihan ensikertalaisia että niitä, jotka ovat kutoneet ainakin jotain jo aiemmin, mutta eivät ole rakentaneet kangasta alusta asti itse. Kantoliinakurssilla opitaankin kaikki työvaiheet tekemällä.

niisinta2
Niisintä sujuu parityönä tai yksin. Työtä tehdessä ehtii myös jutella lapsiperheen arjesta.

niiainta-1

Päivän mittaan uuteen paikkaan tullaan tutustumaan ja varaamaan kudontavuoroja – jotkut ihan kukkien ja kortin kera.

kortti
Kudonta-aseman ohjaajia Leena Loukojärveä ja Marjukka Vuorisaloa muistettiin avajaispäivänä kukilla ja kortilla.

vieraita

Leena ja Marjukka kertovat, että kaikki tavarat eivät ole kudonta-asemalla vielä paikoillaan,  koska kaappeja ei ehditty  avajaisiin mennessä saada. Onneksi kangaspuut ovat kuitenkin pystyssä! Kokemukseni mukaan kutojat eivät nyrpistele  nenää, vaikka kaikki ei olisi heti ihan vimpan päälle valmista. Tärkeintä kun on päästä kutomaan.

kollaasi-tapiolasta
Ennen pitkää tavarat löytävät uusissa tiloissa paikkansa.
nakyma
Kudonta-aseman plussapuoliin kuuluu isoista ikkunoista tulviva luonnonvalo.

Työväenopiston kudonta-asemille on helppo tulla, vaikka olisi aivan noviisi, sillä apua ja oppia on tarjolla.

pienta-saatoa
Pientä hämminkiä, mutta ei hätää, kun apu on lähellä.

Avajaispäivän puheensorinan keskeyttää riemastunut hihkaisu: ”Valmis!” Niisintäurakka on ohi ja kutomaan pääsy ison askelen lähempänä.

niisimisen-jalkeen
Niisintä on valmis ja iso työvaihe takanapäin.

Kudonta-aseman varausvihkoon kertyy jo avajaispäivänä toiveita. Kovin kauan ei siihen mene, että kudonta-asemalla kuuluu mukava kutomisen kolke.

kukka
Onnea uudelle kudonta-asemalle ja tietysti sen ohjaajille.

****

Loppumainoksen vuoro: Entisöinnistä kiinnostuneet huomio! Nikkariverstaalla pidettävistä entisöintikursseista ensimmäisellä on vielä tilaa. Jos aihe on ollut mielessä, kannattaa pitää pientä kiirettä ja varata paikka kurssilta.