Matkani Käsityön taiteen opiskelijaksi

Kiinnostus käsitöihin alkoi jo kouluaikana yläasteella. Ja pieni kauppiaan kärpänenkin taisi puraista kun kudoin paikalliseen liikkeeseen hartiahuivityylisiä asusteita. Muistan kun äidin kanssa vietiin valmiita tuotoksia kauppaan. Äitini oli Karjalan evakkolapsi ja hän toi mukanaan taidon tehdä käsitöitä. Meillä neulottiin, kudottiin ja virkattiin. Äiti kutoi myös pellavaliinoja paikallisen tekstiilitaiteilijan myyntiin. Muistan miten jännittävää oli, kun itse Kerttu tuli loimineen ja kertomuksineen. Voi miten voisin vielä kääntää vuodet takaisin ja jutella hänen kanssaan nyt!

Pitkä aika kului niin, että käsityöt olivat taka-alalla. Mutta sitten päätin vaihtaa toimistotyön opiskeluun, valmistuin kosmetologiksi ja perustin oman yrityksen. Vuonna 2007 sain oman liiketilan ja silloin alkoi uusi aika käsityölle. Tein ensin koruja myyntiin, niitä myytiin myös tutun kampaajan liikkeessä. Kunnes sitten kerran eräänä päivänä tutustuin Omnian uuteen Shoppiin. Tein sopimuksen myyntitilasta ja siellä myytiinkin korujani ja korttejani pari vuotta.

Liiketilani laajeni ja sain oman Puodin johon teen käsitöitä myyntiin. Kun nyt selailin kuviani, olin ihmeissäni miten paljon kaikkea on tullut tehtyä! Tilaustöitä, näyttelytöitä, kortteja, korvakoruja, riipuksia, rukousnauhoja, helminauhoja, kynttilöitä, rakuriipuksia, punontaa ja satoja hopealangasta  kieputettuja korvakorukoukkuja, villasukkia, lapasia ja pipoja! Sesonkeihin koristeltuja pääsiäismunia, jouluksi tonttuja, mehiläisvahakynttilöitä ja koivunlehtisaunatuoksuja. Olen ollut mukana muutamilla messuilla ja rakastan rakennella myyntipöytääni kauniisti. Liityin myös taideseuraan ja olen ollut mukana jo monessa kesänäyttelyssä! Näyttelyn rakentaminen on tullut tutuksi yhdessä taiteilijoiden kanssa.

Luonnonmateriaalit alkoivat kiinnostaa ja kuten myös luonnonmukainen elämäntapa ja työnikin ovat ympäristöä huomioivaa ja luonnosta voimaa saavaa. Niinpä keräsin kiviä ja risuja, pihlajanmarjoja ja koivunlehtiä. Näyttelyni teema olikin tuona kesänä luonto. Käsityötaitoni huomattiin ja sain pari vuotta sitten yllättävän työtarjouksen.  Suunnittelin Kenian käsityöläisnaisille avainkorusarjan sekä poncho/asusteet. Niistä kerron erikseen toisessa blogissa.

 

Kolme vuotta sitten keväällä tapasin tuttavani joka kertoi opiskelevansa viimeistä kevättä käsityötä. Kiinnostuin ja kyselin lisää. Olen todella kiitollinen, että asia tuli puheeksi. Etsin opiskelun tiedot netistä ja ilmottauduin infoiltaan. Sitten kävi niin, että olin unohtaa koko asian! Onneksi työväenopistolta tuli muistutustekstiviesti sinä aamuna. Ponkaisin sängystä ja järjestelin päivän ohjelman niin, että pääsin Tapiolaan. Opiskelu oli juuri sitä mitä halusin ja vieläkin muistan sen, kun kuulin että suunnittelemme itse kaikki työmme.

Moni nyt miettii, että tuohan osaa jo kaikki! Enpä osannutkaan. En osannut tehdä omaa painokuviota. En tiennyt väreistä ja niiden opeista. En osannut kirjoa koneella. En osannut suunnitella ja tehdä ryijyä. Enpä osannut puvustaa ja ommella musikaalin asustetta. En osannut huovuttaa hametta. Saatikka sitten osannut värjätä kankaita ja lankoja. Mm. kaikkea tätä opin tämän kolmen vuoden aikana. Nyt on lopputyön aika ja koulu on loppumassa. Töissäni olen kuljettanut sitä kaikkea mitä alussa kerroin. Perinteitä ja myös luonnonmateriaaleja.

Taitojen lisäksi opiskelusta on minulle hyötyä yrittäjänä. Ihmiset arvostavat sitä, että olen opiskellut, olen kuluttanut vapaa-aikaani oppiakseni. Se kertoo paljon ihmisestä ja arvoista sekä siitä, että haluaa kehittää taitojaan. Käsityö on minulle henkistä kehitystä. Opiskelu on myös pieniä epäonnistumisia ja selviytymisiä. Erityisesti mieleeni jää ryijy-kurssi, kun ryijyt alkoivat valmistua, meistä moni kyynelehti ilosta ja myös ylpeydestä, että on ylittänyt itsensä ja saanut työn valmiiksi.

Mitä sitten? Haaveenani on tehdä vähän enemmän käsityön alalla, suunnitella ja tehdä lisää omia käsityösarjoja. Suunnittelemassani Orrella-sarjassa on lähikanojen höyheniä korvakoruissa ja riipuksissa. Se saa jatkoa ja koivunrisut muotoutuvat jo lopputyössäni ja olen tehnyt risuista myös koruja. Kesä on tulossa ja saunanrannan pata höyryää, kun värjään lankoja. Näistä kaikista haaveilen.

Kuvat ja kirjoitus: Heidi Hatakka

Marjo Ojanen (tervetuloa-kuva)

Blogi: myllarintytto.blogspot.fi

www.lifestory.fi

 

Terveiset Kädentaitomessuilta

Osallistuimme Helsingin Wanhassa Satamassa pidetyille Kädentaitomessuille 4.-5.3.2017. Osastollamme oli työnäytöksiä erilaisista käsityötekniikoista.

Lauantai alkoi rauhallisesti mutta puolen päivän aikaan väkeä oli jo tungokseen asti.

Kudonnan opettajamme Jaana Saha ja harjoittelijamme Merja Saviranta pitivät näytöstä pujotustekniikasta. Messuilla selvisi suomenkielinen nimitys clasped weft -pujotukselle. Eräs messuvieras tiesi kertoa, että sitä tehtiin jo 40 vuotta sitten Wetterhoffilla, ja nimitys oli tuolloin kaappaus. Sehän on hyvin kuvaava termi tälle pujotukselle, jossa toinen väri kaappaa toisen mukaansa viriöön.

Messujen kudontatyönäytös oli hyvin suosittu. Joku totesi jopa, että tämän pujotustekniikan näkeminen oli paras juttu koko messuilla!

Myös puumaljojen kokoaminen kiinnosti yleisöä. Jaana Sallinen ja Ferdi Torbani Nikkariverstaan puutyöohjaajat esittelivät, miten puumaljat kootaan.

Ajatus puumaljojen teosta sai alkunsa, kun asiakas oli tehnyt Nikkariverstaalla tuhkauurnaa. Hän halusi uurnan kapenevan alaspäin ja jiirin kulma oli mietittävä tarkkaan. Netistä löytyi laskuri, josta eriasteiset kulmat pystyi laskemaan.

http://jansson.us/jcompound.html#pyramid

Maljat ovat tervaleppää.

Laura Hämäri esitteli värttinällä kehräämistä. Näytös herätti kiinnostusta ja paljon kysymyksiä. Tekevätkö ihmiset tuota oikeasti? Pidetäänkö värttinällä kehräyksestä kursseja? Kehrääminen osoittautui eksoottiseksi tekniikaksi. Myös materiaali kiinnosti.

Kehräyksessä käytetty villa on Suomen lampaan villaa, kotimaista, sopivan pituista ja helposti kehräytyvää. Siitä saa helposti värjäytyvää ja kestävää lankaa. Materiaali on Lauran ehdoton suosikki.

Hopeakoru kurssien opettaja Pia Jull esitteli helmenpunontaa. Messuilla kävijät esittivät kysymyksiä mm siitä, miksi solmuja laitetaan joka helmen väliin ja millaisia aloituksia ja loputuksia nauhoissa käytetään. Myös erilaiset helmilajikkeet kiinnostivat.

Nyt keväällä on tulossa helmikorukurssi, jolla opit punomaan helmet yksinkertaisella ja kaksinkertaisella punontatekniikalla. Kurssilla on mahdollista korjata myös rikkimenneet helminauhat.

https://ilmonet.fi/#!code=E170511

Sunnuntaina aurinko helotti kirkkaalta taivaalta ja verotti osaltaan messuilla kävijöitä. Asiakkaita riitti puolille päivin mutta viimeiset tunnit olivat jo hiljaisemmat.

Kepa Järveläinen kertoi pitsinnypläyksen saloista. Pitsinnypläys on todennäköisesti saanut alkunsa Flanderin alueelta Alankomaiden tietämiltä, josta se on rantautunut Suomeen merimiesten mukana. Pitsinnypläys ei ole vaikeaa, mutta se vaatii keskittäytymistä. Lankoina voidaan käyttää ohuita materiaalia, pellavaa, puuvilla tai jopa hopealankaa. Pitsinnypläys ei ole vain liinojen tekoa jaa nyplätä voi huiveja, hattuja ja koristeita. Vain mielikuvitus on rajana.

Leena Loukojärvi esitteli kirjontaa. Messuvieraita ihmetytti kirjonnassa, miten paljon erilaisia vaihtoehtoja löytyy. Monella kirjonta yhdistyi ajatuksissa esim. koulun vohveli- tai ristipistotöihin ja nyt huomasivat, että kirjontaa voi tehdä hyvin monella tavalla.

Käsinkirjontapistot kiinnostivat sekä alikeompelu. Myös kirjonnassa käytettävistä erikoismateriaaleista, kuten katoavat materiaalit, kyseltiin.

Kevään kirjontakurssille voi vielä ilmoittautua. Kurssilla käydään läpi käsinkirjontapistoja tai kokeillaan vapaakirjontaa ompelukoneella. Opit erilaisia kirjontatekniikoita niin käsin- kuin konekirjontaakin ja tutustut erilaisiin kirjonnassa käytettäviin erikoismateriaaleihin, kuten katoaviin materiaaleihin.

Lisätiedot löydät oheisesta linkistä. https://ilmonet.fi/#!code=E170518

Ritva Kurittu-Kalaja sitoi messuilla tuplakantista koptisidontakirjaa. Kirjasidos on länsimaisen kirjan varhainen versio noin 900-1000 luvulta. Erikoista siinä on, että sivut ommellaan yhdellä käyrällä neulalla ketjupistoin suoraan kansiin kiinni. Kannet muodostuvat kahdesta pahvista, Sisimmät kannet ovat kiinni sivuista, päällimmäisillä kansilla, jotka päällystetään nahalla sidotaan kirja kasaan.

Maikki Karisto esitteli lautanauhan kudontaa. Nauhan malli on peräisin Suomesta rautakaudelta löytyneestä arkeologisesta fragmentista 1100-1200 luvulta. Lautanauhatekniikka on hyvin vanha se on ollut tunnettu jo 2500 vuotta sitten.

Lautanauhoja on käytetty Suomessa mm. muinaispuvuissa. Lautanauha muistuttaa hieman pirtanauhaa mutta on tekniikkana monipuolisempi ja myös vaikeampi.

Messuilla oli mahdollista myös kokeilla itse kudontaa ja tutustua mm. paperinarukorien valmistukseen.

Messut onnistuivat hienosti. Olimme kaikki tyytyväisiä viikonlopun antiin. Tapasimme paljon kiinnostuneita ihmisiä ja saimme solmittua suhteita, kerrottua toiminnastamme ja upeista kursseistamme.

Jäämme odottelemaan seuraavia messuja.

 

 

 

Vahabatiikin tekoa afrikkalaisella rentoudella

Olen opettanut käsityön erikoiskursseja Espoon työväenopistolla vuodesta 2012 alkaen. Kurssitarjonnassa on ollut perinteisiä suomalaisia nauhatekniikoita, korinpunontaa räsyistä ja erilaisia kankaiden värjäyskursseja. Nyt keväällä on tarjolla Afrikkalaisen batiikin kurssi.

Tansanialainen batiikkitaiteilja Eazy tuotteitaan myymässä. Kuva Marko Saarnio.

Usein olen kuullut kysymyksen miksi valitsen juuri afrikkalaisen lähtökohdan kurssille? Tähän on useitakin syitä. Ensinnäkin olen toiminut kudonnan opettajana Tansaniassa Goigin käsityökoululla yhteensä reilun kahden vuoden ajan vuosien 1998-2004 aikana. Tuona aikana opetin tansanialaisille opiskelijoille kankaankudontaa suomalaisilla kangaspuilla sekä lankojen värjäämistä – ja tein koululle swahilin kielisen kudonnankirjan paikallisen kudonnanopettajan kanssa. Työ käsityökoululla mahdollisti tutustumisen tansanialaisiin ja muihin afrikkalaisiin käsityötekniikoihin, jotka ovat siitä lähtien olleet minun kiinnostukseni ja tutkimukseni kohteena.

Toinen syy on paikallisten rento työskentelyote, jota arvostan itse suuresti. Usein Tansaniassa työskennellessäni eteen tuli tilanne, ettei tarvittavia työvälineitä ollutkaan saatavilla – tai niiden teettäminen olisi ollut liian kallista tai aikaa vievää. Tansaniassa opinkin muokkaamaan tyskentelytapoja, käyttämään luovuutta kiertääkseni ongelmat ja työnteko sai rennompia otteita. Monia työvälineitä voikin käyttää moniin eri tarkoituksiin ja opitut tavat sekä tarvittavat apuvälineet onkin mielestäni hyvä välillä kyseenalaistaa.

 

Tansanialaisia vahabatiikin leimasimia. Kuva Marko Saarnio.

Kolmas syy afrikkalaisten tekstiilien esiin tuomiseenen tällä kurssilla on tiedon lisääminen. Afrikasta saa helposti vääristyneen kuvan median välityksellä. Afrikassa on negatiivisten asioiden ja eksotiiikan lisäksi myös rikkaita kulttuureja, iloisia ja sosiaalisia ihmisiä, käsityön rautaisia ammattilaisia, kauniita ja värikkäitä tekstiilejä ja mitä mielenkiintoisempia käsityötekniikoita. Näihin on mahdollista tutustua kuvien ja kertomusten muodossa myös tulevalla Afrikkalaisen batiikin kurssilla.

 

Keravan opiston vahabatiikkikurssilaisen töitä vuodelta 2015. Kuva Marko Saarnio.

Afrikkalaisen vahabatiikin kurssilla on vielä muutamia paikkoja vapaana. Ilmoittauduthan viimeistään 13.3.2017

https://ilmonet.fi/#!code=E170641

Huom! Hinta sisältää vahat ja väriaineet.

Kirjoittaja: Marko Saarnio

 

 

Kukaan ei ole seppä syntyessään

Olen pitänyt taontakursseja Omnian tiloissa Lehtimäellä vuodesta  2015 alkaen. Minulla on sepänkisällin ja metalliartesaanin ammattitutkinnot. Olen toiminut itsenäisenä yrittäjänä joitain vuosia ja metalli artesaanien tuntiopettajana Omnian ammattiopistossa.

Nyt viidettä kurssia käydessä on joukossamme henkilöitä, jotka ovat olleet mukana ensimmäisestä kurssista alkaen. Osa kurssilaisista on kertonut taonnan ”koukuttaneen” heidät heti ensi kerralla.

Kurssilaiset edustavat eri ammatti- ja ikä-ryhmiä ja lähes joka kurssilla on ollut mukana sekä miehiä että naisia. Jotkut ovat tulleet kurssille kokeilemaan kädentaitoja vastapainoksi päivätyölleen, osa taas on harrastanut aiemmin muita erilaisia kättentaitoja ja ovat halunneet kokeilla nyt myös taontaa. Osalle metallityö on täysin uusi haaste.

Kursseilla pyritään tutustumaan sepän taitoihin perinteisiä työmenetelmiä käyttäen. Käytössämme on toki uudempaa tekniikkaa jota hyödynnämme tarvittaessa. Kuten sanonta kuuluu ”kukaan ei ole seppä syntyessään” pitää paikkansa, sillä sepän ammatin saloihin oppii ainoastaan tekemällä, tekemällä ja tekemällä.

Vaikka sinulla ei olisi lainkaan kokemusta metallitöistä, se ei ole este osallistua kurssille. Kädentaidot kehittyvät niitä harjoittamalla ja kun rauta alkaa muovautua takojan tahdon mukaan, on lopputuloksena oletettavasti jokin itse taottu esine tai kokonaisuus. Yhden kurssin aikana pääsee ”alkuun ” taonnassa ja tietää mitä se on, mutta ruokahalu kasvaa syödessä ja siksi osa kurssilaisista ilmoittautuu aina uudestaan seuraavalle.

Uudet kurssilaiset ovat tervetulleita mukaan, lähdemme liikkeelle aloittelevien ”seppien” kanssa perusasioista ja taitojen karttuessa matkan varrella tulee mukaan uusia tekniikoita sekä työmenetelmiä. Kurssilla on mahdollisuus tehdä pienimuotoisia käyttö- ym esineitä.

kirjoittaja

Heikki Översti, seppä/artesaani, OMNIA Lehtimäki

 

Kangaspuilla kutomisen viehätys

 

Työskentelen kudonnanopettajana Leppävaaran kudonta-asemalla. Kutojien kanssa tulee usein puheeksi kutomisen viehätys. Yleensä yhden työn valmistuttua haluaa pian päästä tekemään seuraavaa. Christina Varis on yksi ahkerista kutojista, ja kysyin häneltä selkeän kysymyksen: miksi kudot?

Christina Varis:

”Kudonta taitaa koukuttaa. Olen kuullut niin monen lausuvan nuo sanat, kun olen ollut kudonta-asemalla kutomassa ja joku uusi utelias kutoja käy tutkimassa, mitä kaikkea voikaan tehdä Leppävaaran kudonta-asemalla.

Kun avaan kudonta-aseman oven, tuntuu kuin jokin myönteinen ja ihmeellinen voima vyöryisi ylitseni, ja se valtaa mielen. Näin käy silloinkin kun huolet ja murheet painavat. Uuden luomisen ja värien maailma vangitsee. Tunnelma tiivistyy, kun muut saman luomisen ilon kokevat kanssakutojat touhuavat kangaspuiden äärellä. Yhdessä parannamme maailmaa ja ideoimme uusia loimia tai väriyhdistelmiä. Mahdollisuudet ovat äärettömät, sillä materiaaleja ja värejä yhdistelemällä erilaisilla sidoksilla voi kutoa niin kauniita mattoja, pyyhkeitä, huiveja, liinoja, niin mitä tahansa. Ja samalla saa ihailla muiden kutojien töitä, olla taidenäyttelyssä siinä kutomisen lomassa.  

Olen myös vakavan sairastumisen yhteydessä kokenut kutomisen eheyttävän vaikutuksen. Ollessani niin ahdistunut syöpäleikkauksen jäljiltä, etten pystynyt tekemään yhtään mitään, menin kudonta-asemalle ja rupesin paukuttamaan kangaspuita. Siinä silmieni alla syntyi huopa. Sitä kutoessa aistin pehmeän villalangan ihoani vasten. Lankojen puolaaminen todisti, että vielä pystyn toimimaan. Tämä kokemus kantoi päivästä toiseen ja antoi voimia. Niin paljon voimia, että kudoin monta työtä, koska systemaattinen toiminta mahdollisti etenemisen elämän virrassa. Ja niin vain huomasin, että täällä vielä saan tallustella ja kutoa.

Vielä yksi parahultainen asia kudonnassa: sehän avaa uusia ikkunoita myös sisustamisessa!!

Joten, kysymykseen miksi kudon kangaspuilla tekee mieli vastata – miksi en kutoisi kun se rikastuttaa elämää niin monin tavoin.

 

Kuten Christina totesi, kangaspuilla saa tosiaan aikaan monenlaista. Polkusen painallus, sukkulan heitto ja luhan lyönti… Kudelanka sujahtaa loimilankojen väliin ja muodostaa kangasta. Jokainen voi valita itselleen sopivan työn: selkeän ja yksinkertaisen, jossa voi nauttia kutomisen toistosta ja rytmistä, tai vaativamman poljennan tai värisommitelman, joka vaatii enemmän keskittymistä. Varmaa on, että itse tehty tuote on uniikki, ja sillä on aivan erilainen merkitys kuin kaupasta ostetulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kudonta-asemat Leppävaarassa, Tapiolassa ja Espoon keskuksessa tarjoavat hyvän mahdollisuuden kudonnan oppimiselle. Kudonta-asemalle voi tulla kutomaan, vaikka ei olisi aikaisemmin kangaspuita nähnytkään. Ottamalla yhteyttä kudonnanopettajaan voi sopia, koska ja mitä voi ryhtyä tekemään. Opettajalta saa kaiken tarvittavan opastuksen kädestä pitäen, ja siitä se lähtee! Kannattaa tulla aloittamaan kutominen silloin kun opettaja on paikalla, ja kun kutominen alkaa sujua, voi jatkaa työtä itsenäisesti.

Sekä työskentelyajat että opettajien paikallaoloajat vaihtelevat hieman eri kudonta-asemilla. Leppävaarassa voi työskennellä maanantaista perjantaihin klo 9-21 ja lauantaisin klo 9-18. Opettaja on paikalla maanantaisin klo 9-16, tiistaisin klo 9-15, keskiviikkoisin klo 12-19 ja perjantaisin sopimuksen mukaan.

Valmiista yhteisloimista voi valita sopivan kudottavan. Loimen materiaali ja leveys määrittävät, mitä siinä voi kutoa. Myös loimen väri, tiheys ja sidos vaikuttavat lopputulokseen. Kuteen väriä, materiaalia ja poljentaa voi kuitenkin muunnella, joten samasta loimesta saa hyvinkin erilaisia lopputuloksia. Kudonta-asemilla on pieni lankavarasto, josta on mahdollisuus ostaa joitakin kudelankoja, tai kudelangat voi tuoda tullessaan. Matonkuteet kutojat hankkivat itse, mutta opettajalta saa vinkkejä matonkuteiden hankkimiseen.

Ajankohtaiset, puissa olevat loimet esittelemme jokaisen kudonta-aseman Facebook-sivuilla. https://www.facebook.com/pg/leppavaarankutojat/photos/?tab=album&album_id=375815345771044 Loimet vaihtuvat kaiken aikaa, ja kutojat voivat esittää myös toivomuksia uusiksi loimiksi. Mikäli riittävästi muitakin kutojia löytyy, toivomusloimi laitetaan puihin.

Pikkuvinkki kudonnan perusteet hallitseville: Jos haluat oppia lisää kudonnan suunnittelusta, materiaaleista, sidoksista ja väreistä, maaliskuussa alkavalla ”Suunnittele oma loimi” -kurssilla (E170396) on vielä muutama paikka vapaana. https://ilmonet.fi/#!code=E170396

 

Tämän vuoden alusta alkaen olemme ottaneet käyttöön taitotasoihin ja aktiivisuuteen perustuvan päivämaksuhinnoittelun. Siinä on ideana, että osallistumalla kudonnan prosessissa muuhunkin kuin pelkkään kutomisvaiheeseen on mahdollista kutoa huokeammalla päivämaksulla ja oppia enemmän. 1) Yhden sukkulan kutoja (10 €/päivä) on aloitteleva kutoja ja tarvitsee paljon opettajan apua. Opettaja ottaa valmiin työn pois puista ja tekee uudet alkusolmut seuraavalle kutojalle. 2) Kahden sukkulan kutoja (7 €/päivä) osaa käyttää kangaspuita itsenäisesti ja tarvitsee opettajan apua lähinnä työn aloituksessa. Hän ottaa valmiin työn itse pois puista ja tekee alkusolmut seuraavalle kutojalle. 3) Kolmen sukkulan kutoja (5 €/päivä) osallistuu edellisen lisäksi kudonta-aseman yhteisloimien rakentamiseen sopimuksen mukaan. Kudonnanopettajalta voi varata myös henkilökohtaisen opetusajan liittyen johonkin kudonnan osa-alueeseen tai vaikkapa loimen rakentamiseen omiin kotikangaspuihin. Tämän asiantuntijapalvelun hinta on 35 €/tunti.

Kudonta koukuttaa ja antaa mahdollisuuksia kokeilla ja toteuttaa mitä moninaisimpia ideoita. Tervetuloa mukaan innostumaan kutomisesta!

kirjoittaja

Jaana Saha, kudonnanopettaja, Leppävaaran kudonta-asema

https://www.omnia.fi/

 

Metsäluonnon monimuotoisuus

Harmaapäätikka hakkaa koloa vanhan haapapuun runkoon, kirjoverkkoperhonen on laskeutunut metsäaukiolle ja rakastunut vesihämähäkkipariskunta tuijottavat toisiaan. Näitä ja 17 muuta metsäluontoon liittyvää aihetta voi tutkia ja ihailla uudessa tekstiiliteoksessa Suomen luontokeskus Haltian alimmassa kerroksessa.

Kuva: Katriina Leppänen

Teos on suunniteltu luontokoululaisille ja siihen voivat tutustua kaikki luontokeskuksessa kävijät. Nyt on siis erittäin hyvä syy tehdä talvinen retki Nuuksioon ja Haltiaan!

Aikuisten käsityön taiteen perusopetuksen syventävien opintojen opiskelijoiden viimeisen opiskeluvuoden syksyn aiheena oli yhteistyöprojekti ulkopuoliselle asiakkaalle. Opettaja tekstiilitaiteilija Raija Rastas oli ottanut yhteyttä Haltiaan, jossa innostuttiin yhteistyöprojektista, jossa valmistettaisiin tekstiiliteos, jota voidaan käyttää luontokoulun opetuksessa.

Opiskelijat kuvasivat kesällä metsäluonnon yksityiskohtia ja virittäytyivät samalla syksyn teemaan. Opintojen alettua katseltiin näitä upeita kuvia ja aloitettiin yhteinen ideointi. Syyskuun lopulla tutustuimme Haltiaan ja luontokoulun toimintaan. Erikoissuunnittelija Elina Pilke ja luontokoulun opettaja Maria Aroluoma antoivat ehdotuksia teoksen aiheeksi. Näitä olivat metsäluonnon monimuotoisuus, haavasta riippuvaisten seuralaislajien määrä sekä puulajiin sitoutunut ravintoverkko. Opiskelijat esittivät kysymyksiä, jotka askarruttivat. Esimerkiksi sitä pohdittiin, että kuinka paljon toteutuksessa voisi olla taiteellisuutta? Ohjeeksi saatiin, että lajeilla on tietyt ominaispiirteet – kuten jalkojen määrä – jotka olisi hyvä säilyä. Tätä ohjetta myös noudatettiin.

Yhteinen ideointi ja luonnostelu lähti tapaamisen jälkeen hienosti käyntiin. Työskentelyviikonloppuna syntyivät yhteistyönä kolme luonnosta, jotka esiteltiin Haltiassa.  Valituksi tuli kennoista koostuva työ, joka oli toteutuksenkin kannalta paras vaihtoehto. Jokainen opiskelija toteuttaisi kaksi kennoa. Koska kennoja oli vielä kaksi ylimääräistä eräs opiskelija valmisti niitä yhteensä neljä!

Kennojen aiheita ideoitaessa käytettiin Elinalta ja Marialta saatua lajilistaa, jonka opiskelijat pyysivät, jotta teosta voidaan käyttää parhaalla mahdollisella tavalla luontokoulun opetuksessa. Tarkoituksena on, että teokseen  voidaan yhdistää erilaisia pelejä tai tehtäviä.

Kennoista löytyvät erilaiset puulajit (haapa, kuusi, mänty, koivu, tammi, harmaaleppä), joissa on lahopuussa hyönteisten jälkiä (kirjanpainaja) ja tikan koloja.  Ötököitä ovat vesihämähäkki, kirjoverkkoperhonen, pikkukantohärkä, kekomuurahainen, nurmiheinäsirkka sekä elonkorento. Lintuja ovat varpuspöllö, harmaapäätikka, töyhtötiainen sekä talitiainen. Petoeläimiä on kettu ja kasvinsyöjiä liito-orava. Elämiä ovat myös jyrsijä vesimyyrä sekä vaskitsa. Varpukasveja ovat puolukka ja mustikka sekä ruokasieniä kanttarellit ja tatit. Muita kasveja on vanamo sekä isohirvenjäkälä.

Värityksessä pyrittiin seuraamaan luonnoksen värimaailmaa, joka lähti kasvivärien väriasteikosta.

Jokainen valitsi itselleen mieluisimmat toteutustekniikat, joita ovat mm. käsin ja konekirjonta, tilkkumaalaus, ryijytekniikka, huovutus, applikointi, kuvansiirto ja virkkaus.

Opinnot ovat osa Omnia Koulutuksen, Espoon työväenopiston tarjoamaa taiteen perusopetusta. Opiskelijat ovat opiskelleet jo 5,5 vuotta ja opintojen aikana opitut käsityötaidot näkyvät erinomaisesti lopputuloksessa. Ryhmän yhteistyötä oli ilo seurata. Kaikki työskentelivät innostuneesti, aktiivisesti ja vastuuntuntoisesti.

Yhteistyöprojekti syvensi myös opiskelijoiden  yhteistyötaitoja. Jos vastaan tuli erilaisia mielipiteitä, asiasta äänestettiin ja sen jälkeen jatkettiin äänestyksessä voittaneen ehdotuksen työstämistä. Opiskelijat osasivat tehdä kompromisseja ja mukautua ryhmän yhteisiin päätöksiin.

Teoksen ovat suunnitelleet ja valmistaneet Tuija Hartikainen, Erja Heinonen, Jaana Jauhiainen, Sari Kuusela, Leena Lahti, Minna Matikainen, Tytti Silvennoinen, Riikka Tiittanen, ja Joanna Ylänen.

Työ valmistui ennen joulua 14.12.2016, jolloin se ripustettiin paikoilleen. Kiinnitykseen saimme erinomaista  apua Haltiasta. Kaikki olimme todella tyytyväisiä – teos näytti upealta! Kun se sai myöhemmin vielä kohdevalaistuksen kaikki yksityiskohdat tulevat nyt hienosti esille.  Teos julkistettiin torstaina 19.1.2017.

Kirjoittaja on Tekstiilitaiteilija Raija Rastas, kuvat Raija Rastas

 

 

 

 

 

 

 

 

Taideryijy-kurssilla on vielä tilaa

Haluaisitko suunnitella ja ommella itsellesi persoonallisen ryijyn? Tekstiilitaiteilija Raija Rastaan Taidekurssilla on vielä muutama paikka vapaana.

Ohessa on kuva Leena Mäki-Ketelän suunnittelemasta ryijystä LEIKITELLEN.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ryijy on kehittynyt venepeitteestä tämän päivän moderniksi taide- ja sisustustekstiiliksi. Ryijy parantaa akustiikkaa ja sopii hienosti tämän päivän sisustukseen seinäteokseksi, tyynyksi tai vaikkapa tuolin peitteeksi.

Kurssilla suunnitellaan ja valmistetaan oma ryijymalli ja samalla ihastutaan ryijytekniikkaan ja sen helppouteen. Ryijymallin, koon ja värityksen voit suunnitella omaan sisustustyyliisi sopivaksi. Tähän saat neuvoja opettajalta  – mitään ennakkotietoja tai taitoja ei kurssilla vaadita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ryijy toteutetaan ompelemalla pohjakankaalle.

Voit tehdä yhden ryijyn tai useamman pienen ryijyn kokonaisuuden ja ryijyn voit antaa myös lahjaksi.

Ryijylankoja ja pohjakankaita tilaamme yhteishankintana, mutta voit tuoda myös mukana omia materiaaleja tai jatkaa aikaisemmin hankkimaasi ryijyä opettaja ohjauksessa.

Ilmoittauduthan viimeistään 26.1. mennessä osoitteessa https://ilmonet.fi/#!code=E170524

 

 

Tekstiiliteos Haltiaan

2_metsaluonnon_monimuotoisuus_kuva_alina_tuomisto_pikku

Suomen luontokeskus Haltian luontokoululle on valmistunut uusi tekstiiliteos

Aikuisten käsityön taiteen perusopetuksen syventävien opintojen opiskelijat ovat valmistaneet ”Metsäluonnon monimuotoisuus” tekstiiliteoksen Suomen luontokeskus Haltian luontokoululle. Opinnot ovat osa Omnian Espoon työväenopiston tarjoamaa taiteen perusopetusta, johon kuuluvat myös projektit ulkopuoliselle asiakkaalle. Yhteistyöprojektin opettajana on toiminut tekstiilitaiteilija Raija Rastas.

Opiskelijat kuvasivat kesällä metsäluonnon yksityiskohtia virittäytyen samalla syksyn opintoihin. Yhteisessä tapaamisessa Haltiassa erikoissuunnittelija Elina Pilke sekä luontokoulun opettaja Maria Aroluoma kertoivat luontokeskuksen sekä luontokoulun toiminnasta. Näin ryhmän yhteinen suunnittelu lähti hienosti käyntiin. Asiakkaalle esiteltiin kolme erilaista luonnosehdotusta, joista 20 kennosta koostuva teos valittiin yksimielisesti toteutettavaksi.

Aiheena kennoissa ovat erilaiset puulajit, eläimet, ötökät, linnut, kasvit ja sienet. Kennot on toteutettu monin eri tekstiilitekniikoin kuten tilkkumaalauksella, käsin ja konekirjonnalla, huovuttamalla, applikoimalla ja virkkaamalla. Teosta käytetään luontokoulun opetuksessa ja siihen voidaan yhdistää erilaisia pelejä tai tehtäviä.

Suomen luontokeskus Haltia on monipuolinen tapahtuma- ja näyttelykeskus, joka tarjoaa tietoa ja tekemistä, sekä opastettuja kierroksia yksittäisille retkeilijöille, matkailijoille ja ryhmille. Haltiassa toimii myös luontokoulu, jossa vierailee kouluryhmiä koko pääkaupunkiseudulta. Kouluryhmät pääsevät oppimaan, kokemaan, innostumaan ja toimimaan itse, Haltiassa ja sen lähiympäristössä.

Teoksen ovat suunnitelleet ja valmistaneet:

Tuija Hartikainen, Erja Heinonen, Jaana Jauhiainen, Sari Kuusela, Leena Lahti, Minna       Matikainen, Tytti Silvennoinen, Riikka Tiittanen ja Joanna Ylänen. Kennojen taustalevyt on muotoon leikannut Fatwood/Ville Jokinen.

Teoson psyvästi esillä Suomen luontokeskus Haltian alimman kerroksen seinällä, joten kannattaa käydä tutustumassa teokseen!

Kuva: Alina Tuomisto

 

 

Kerran viel’ – joululahjavalvojaiset

Espoon työväenopiston joululahjavalvojaisissa 8.12. Itätuulentiellä Tapiolassa oli väkeä mukavasti jo alusta asti iltaviideltä. Sain käteeni kartan ja aloin suunnistaa kamera kourassa eri tapahtumapisteisiin. Heti alkumetreillä alkoi vähän harmittaa raportointitehtävä: olisi ollut hauska tehdä vaikka mitä, mutta eihän seuraaviin joululahjavalvojaisiin ole kuin vajaa vuosi…

Kudonta-asemalla pääsi punomaan avaimenperiä matonkuteesta. Solmuharjoittelu ei ole koskaan turhaa!

avaimenperat

 

Yhdellä käytävällä oli selvä vinkki: puisia osia oli ripoteltu reitiksi luokkaan, jossa tehtiin jakkaroita. Nikkariverstaan Jaana Sallinen opasti tulevia nikkareita jakkarahommissa.

jakkara

Kangashommia kaipaaville oli tarjolla painotöitä. Sapluunalla työ sujuu sutjakasti ja saa nopeasti näyttävää aikaan.

kankaan-painamista

 

Korttipajassa oli tarjolla niin materiaaleja kuin houkuttelevia mallejakin. Poimin tarjonnasta esimerkiksi kaksi kaunotarta.

korttimalleja

 

Ja koristeita! Niitähän on aina hauska tehdä. Ja jos on uusia malleja, aina parempi. Ritva Kurittu-Kalaja oli opastamassa tähtien tekoa.

tahtipaja

Tähtimalli olikin näppärän näköinen:

 

tahti

 

Eikä possukaan näyttänyt hullummalta:

 

possut

 

Paperinaru ja rosee-kehikko on hyvä pari, jolla syntyy kaunista jälkeä. Näpertämistä se kuitenkin vaatii, joten ei sovi kovin hätäisille.

 

roseekukkaa

Kulkeuduin kameroineni luokkaan, jossa olivat pitsinnyplääjät ja kirjansitojat. Nypläämistä olisi päässyt kokeilemaan vaikka lyöntiharjoituksen avulla. Joskus kyllä vielä kokeilen…

 

nyplaysta

 

Olen huvittavankin kiinnostunut kaikista pienistä ja kätevistä työkaluista. Näin Espoon kirjansitojien Seppo Seppälän käyttelevän jotain vempainta, jota oli minulle outo. Se oli japanilainen punsseli. Kotiin tultuani oli ihan pakko tutkia asiaa tarkemmin;-)

seppo-seppala

Siinä pieni kuvallinen katsaus joululahjavalvojaisten kädentaito-teemasta. Mutta koska ihan kohta on joulu, täytyy tähän viimeiseen päivitykseen toki lisätä pieni bonus, joka on tietenkin – kirja!

Ryijyn tekijät ovat jo ehkä lisänneet mahdolliselle joululahjalistalleen Ulla Karsikkaan kirjan Ryijyn taikaa. Opas ryijyn suunnitteluun ja valmistukseen. Jos kirja ei ole vielä tuttu, käykääpä tutustumassa kirjakaupassa tai kirjastossa (jos se sattuu olemaan hyllyssä…) Siinä on sivukaupalla tietoa ja vinkkejä joka vaiheesta.

 

ryijykirja

 

Hyvää joulua ja onnellista satavuotiaan Suomen ja kuusikymppisen opiston juhlavuotta!

t.

Merja

 

Joululahjavalvojaiset ovat ihan pian!

Tänä vuonna Espoon työväenopiston joululahjavalvojaiset ovat Tapiolassa Itätuulentie ykkösessä kello 17 – 20. Jos et ole vielä käynyt tutustumassa työväenopiston uuteen toimitilaan, nyt on hyvä tilaisuus.

Ohessa pari kuvakoostetta viime vuoden tapahtumasta:

korttikollaasi
Korttipajassa syntyi viime jouluna arvatenkin monen monta korttia. Kuva: Espoon työväenopisto.

Joulukorttien viimeinen postitus  on parin viikon päässä, joten Espoon työväenopiston joululahjavalvojaisten korttipajassa ehtii vielä tehdä kortteja postin vietäväksi.

Tarjolla on myös raapekartonikipaja, fantasiamaalaus-yhteismaalaus ja koristepaja. Nikkariverstaan pajassa tehdään koottava puujakkara.

joululahjavalvojaiset
Pitsinnypläystä, tiernapoikia, nikkarointia… Kuva: Espoon työväenopisto.

Muutakin tekemistä on tarjolla: joululahjavalvojaisissa on kangaspuupaja, mehiläisvahakynttiläpaja ja joululiinojakin painetaan. Lisäksi mukana ovat Espoon kirjansitojat ry:n jäseniä ja Espoon pitsinnypläys ry:n jäseniä esittelemässä kirjansidontaa ja pitsinnypläystä.

Ja toki mukana ovat Tiernapojat ja muutakin musiikkia kuullaan. Joululahjavalvojaisissa voi myös nykäistä opettajia hihasta ja kysellä tarkempia tietoja tulevan kurssilukukauden tarjonnasta.

Joululahjavalvojaiset on tarkoitettu koko perheen iloksi. Joissakin pajoissa on 1 – 5 euron materiaalimaksu, joten varaa kolikoita mukaan.

 

Nähdään joululahjavalvojaisissa!

t.

Merja