Kantoliinan kudontakurssilla yhteistyötä ja yllätyksiä

Teksti ja kuvat Elli Miettinen (kirjoittaja osallistui kevään 2017 kantoliinakurssille)

Sain loppuvuodesta vinkin työväenopiston kurssista käsinkudottu kantoliina ja lmoittaudun innolla mukaan. Lähes puolen vuoden odotus tuntui pitkältä, joten aloin jo etukäteen lueskella aiheesta ja miettiä mahdollisia materiaaleja ja värejä. Aikani ihailtuani käsinvärjättyjä lankoja päätin odotellessa kokeilla lankojen värjäystä itsekin. Tilasin valkoista silkkivillalankaa ja värejä ja jonkun aikaa testailtuani ja sekoteltuani värejä uskalsin värjätä vyyhdit. Värjääminen oli kohtuullisen helppoa ja väreistä tuli mieleiset. Toisen kurssilaisen kanssa vaihdoimme myös etukäteen ideoita parityönä tehtävän kantoliinan loimien väreistä ja kudontakuvioista ja saimme etukäteen päätettyä alustavan suunnitelman molempiin.

Kurssin vihdoin keväällä alkaessa pääsimme tutustumaan muihin kurssilaisiin ja kudonnan teoriaan tunneilla Tapiolan kudonta-asemalla. Digiaika on ulottunut perinteiselle käsityöalalle ja liinojen värejä ja kudontakuviota pääsimme suunnittelemaan myös tietokoneella. Ohjelmasta oli paljon apua lankojen määrän laskemisessa ja monessa muussa yksityiskohdassa ja lisäksi sai paremman käsityksen siitä miltä liina oikeasti tulisi näyttämään. Iltapuhteena pääsi myös puolaamaan kudelankoja valmiiksi.

Kuukauden teoriaopintojen jälkeen päästiin tositoimiin, loimilangat olivat saapuneet ja pääsimme luomaan lomia suurille luomapuille. Oli jännittävää nähdä vihdoin konkrettisesti miltä paperilla ja tietokoneella tehdyt värisuunnitelmat näyttivät luonnossa. Neljätoista metriä lankaa kieputettuna lähes yhdeksänsataa kertaa ei syntynyt ihan yhdessä illassa, mutta toisena iltana saimme kuitenkin loimen luotua valmiiksi.

Seuraava vaihe oli loimen tukille veto ja niisintä, jossa samat 900 lankaa pujotettiin pienten lankasilmukoiden läpi. Tämä vaihe vaati kärsivällisyyttä ja otti hartioihin. Tarkastusten jälkeen korjattiin pari virhettä ja yksi jäi silti valmiiseen työhönkin, mutta onneksi ei aiheuttanut isoa kauneusvirhettä. Kankaanrakennuksen lopuksi ryömittiin kangaspuiden alle sitomaan polkusia niisivarsiin ja välittäjiin. Kangaspuiden toimintaperiaate alkoi pikkuhiljaa valjeta kun näki konkreettisesti miten eri osaset liikkuivat. Mutta sen verran monimutkainen viritelmä oli, että opittavaa jäi vielä reilusti ja rakentamisessa luotettiin oppimateriaaliin ja opettajan apuun. Kun kaikki 900 lankaa oli vielä vedetty pirran ohuiden rakojen läpi ja alkusolmut tehty niin vihdoin päästiin kutomaan!

Kaikesta etukäteissuunnittelusta huolimatta oli aika yllätys minkä näköistä kangasta puille alkoi syntymään. Käsinvärjätyn kudelangan värien asettuminen kankaassa ja kudontakuvion muodostuminen olivat aika erilaisia kuin mitä oli etukäteen kuvitellut ja oli jännittävää nähdä miten kuvio vihdoin alkoi muodostua. Muutaman kerran piti tehdä pieniä säätötoiminpiteitä polkusiin, että viriö aukesi paremmin ja välillä puolat vähän temppuilivat, mutta työ eteni silti yllättävän nopeasti ja kutominen oli kivaa  ja palkitsevaa puuhaa, missä näkee heti työnsä jäljen. Olin valinnut melko paksun kudelangan saadakseni tukevan kantoliinan ja niinpä langan menekki pääsikin yllättämään ja kudelanka loppuikin odotettua nopemmin ja liinasta tuli lyhyempi kuin olin ajatellut. Onneksi se ei kuitenkaan jäänyt liian lyhyeksi ja kantoliinoja voi käyttää monessa pituudessa erilaisissa sidonnoissa. Liinasta tuli hyvä tukeva reppuliina, joka tuntuu mukavan kuohkealta ja pehmoiselta hartioilla kannettaessa.

Parini sai myös oman liinansa kudottua yllättävän nopeasti, joten koska loimilankaa oli vielä jäljellä, kudoin vielä toisenkin kankaan eri väreissä ja hieman eri poljentakuviolla. Oli hauska nähdä miten samalla niisinnällä sai erilaista kuviota poljentaa muuttamalla. Toisesta lyhyemmästä pätkästä syntyi kantoreppu, sekä mm. rannekoru ja käsilaukun koriste ja jäi vielä jäljelle muihinkin askarteluprojekteihin.

Kurssi oli hieno ja opettavainen kokemus, josta lopputuloksena tuli hieno käyttöesine sekä syvä arvostus käsityöläisiä ja kutojia kohtaan kun oppi miten paljon työtä vaatii kankaan rakentaminen ja kutominen.

 

Nyt syksyllä Tapiolan kudonta-asemalla järjestetään samanlainen kantoliinakurssi (E171886 Käsinkudottu kantoliina). Tai jos haluat itse värjätä esimerkiksi kudonnassa käyttämiäsi lankoja, tule reaktiovärjäyksen kurssille (E171851 Reaktiovärjäys, taso I-II).

Espoon työväenopiston kudonta-asemilla järjestetään myös muita kudonnan kursseja. Tutustu tarjontaan tarkemmin https://ilmonet.fi/#fi/search/com=5/cgt=694 ja ilmoittaudu mukaan. Kudonta-asemilla voit kutoa myös valmiisiin yhteisloimiin, esimerkiksi Tapiolassa on kudottavissa myös kantoliinan yhteisloimi.

 

Syksyn kädentaitojen uutuuksia

Nyt on taas aika ilmoittautua kursseille. Kädentaitojen kurssi-ilmoittautumiset alkavat 15.8. Kursseille voi ilmoittautua joko osoitteessa ilmonet.fi tai soittamalla numeroon 020 692 444.

Paljon kiinnostavaa ja innostavaa on taas tarjolla. Tässä muutamia poimintoja uutuuskursseistamme.

Paperin lumo kurssilla https://ilmonet.fi/#!code=E172019 valmistetaan paperikoruja kierrätysmateriaaleista. Korun lähtökohtana voi olla kaunis pahvinen makeisrasia, tulostuspaperi tai pakkausmateriaali. Nyt on mahdollisuus hyödyntää kaikki kauniit kotiin kertyneet materiaalit ja tehdä niistä ihania koruja!

Tässä yksi esimerkki.

 

Kierrätysteemaa edustaa myös Upcyclingdesign kurssi https://ilmonet.fi/#!code=E172021, jossa sukellat kierrätysdesignmaailmaan ja inspiroidut erilaisista kierrätysmateriaaleista. Kurssilla opit, mitä kaikkea upcyclingdesign tarkoittaakaan. Voit lukea myös ensiviikolla ilmestyvästä blogikirjoituksesta opettajamme Isabella Haasin kirjoituksen aiheesta ja tutustua kierrätysteemaan lähemmin.

 

Kokeilevassa Tekstiilissä https://ilmonet.fi/#!code=E172307 tutustumme tekstiiliin taiteen tekemisen välineenä. Kokeilemme materiaaleja ja tekniikoita luovasti. Tutustumme väreihin ja pintoihin ja teemme kolmeulotteisia muotoja. Kurssilla käytämme myös kierrätysmateriaaleja hyväksemme. Tule kokeilemaan mitä kaikkea saakaan tehtyä esim. virkkaamalla, kieputtamalla ja punomalla. Miten metallilanka taipuu tai miten paperista saa tehtyä kolmiulotteisia muotoja. Tai haluaisitko kokeilla jotain heijastavaa?

 

Pâte de verre –töitä lasimurskasta sulattamalla https://ilmonet.fi/#!code=E172292 on yksi uutuuskursseistamme. Lasimurskasta on mahdollisuus valmistaa ohut, jäämainen työ, joka soveltuu koriste- tai taide-esineisiin. Kurssilla muotoillaan savesta malli, jonka avulla valetaan kipsiseosmuotti. Muottiin laitetaan ohut kerros lasimurskaa, joka sulatetaan uunissa. Käy kurkkaassa, mitä ihanaa tuolla tekniikalla onkaan saatu aikaan. Opettajamme Päivi Kekäläisen sivuston Galleria osiosta löydät upeita Pâte de verre –töitä!  http://www.paivikekalainen.fi

Ohessa muutamia esimerkkejä työskentelystä ja valmiista töistä. Kuvat: Päivi Kekäläinen

 

Koristeita sanomalehtiliisteröinnillä kurssilla https://ilmonet.fi/#!code=E172214 tutustut vanhaan kiinalaiseen paperiesineiden valmistusmenetelmään. ”Papier Mâche” oli suosittua Euroopassa 1700-luvulla jolloin tekniikalla tehtiin jopa huonekaluja! Kurssilla Opit tekemään sanomalehtisilpusta ja tapettiliisteristä sisustus- ja koriste-esineitä, naamioita ja esim. rytmisoittimia.

 

Pukutaide ja valokuvaus kurssilla https://ilmonet.fi/#!code=E171879  sinun on mahdollista päästä toteuttamaan unelmasi siitä, millaisessa puvussa ja miljöössä haluaisit itsesi kuvattavan? Kurssilla suunnittelet ja toteutat asukokonaisuuden ompelemalla tai vanhasta modifioimalla. Valokuvan visuaalisuutta suunnittelet yhdessä valokuvaajaopiskelijan kanssa. Kurssi on siis yhteistyökurssi valokuvauskurssin Valokuvaus ja fantasiapuku kanssa https://ilmonet.fi/#!code=E171857 . Valokuvauskurssin opiskelijat luovat kuvaan tunnelmaa oman opintojakson taitoja käyttäen. Ulkoasun viimeistelevät maskeeraaja-kampaajaopiskelijat.

Ohessa muutama hieno kuva edellisen vuoden upeista luomuksista. Kuvat on toteuttanut  työryhmä: kuvaaja Minna Lehtola, malli Annika Lehto, meikki ja hiukset Niina Harmaala, kuvaajan assistentti Timo Saari

Tässä vain muutama esimerkki tarjonnastamme. Tutustu kursseihimme ilmonetissa! https://ilmonet.fi

 

 

Yhdessä tehden kevätnäyttely

Espoon työväenopiston kädentaitojen kevätnäyttely

Yhdessä tehden

Avajaiset ovat tiistaina 30.5.2017 klo 17–19
Espoon kulttuurikeskuksen näyttelytilassa,  Kulttuuriaukio 2, Tapiola

Näyttely on avoinna 31.5.-11.6.
ma–pe klo 10–20, la–su klo 10–15

Käsityön taiteen perusopiskelijoiden kevään teemana oli veistoksellinen kolmiulotteisuus sekä kovan ja pehmeän materiaalin yhdistäminen. Näyttelyyn valmistettu teos on perusopintojen lopputyö, jossa on käytetty kolmen vuoden aikana opittuja käsityötekniikoita ja materiaalintuntemusta uudella ja luovalla tavalla. Tekstiilitekniikat kuten ompelu, huovutus, kone- ja käsin kirjonta, värjäys, räppäys, ryijyn ompelu, neulonta ja virkkaus ovat saaneet veistoksellisia muotoja ja niihin on yhdistetty mm. keramiikkaa, lasia, helmiä, rannoilta kerättyjä kiviä, metallia sekä kierrätys- ja luonnonmateriaaleja. Veistoksellisissa teoksissa voi aistia Suomen luonnon runollisen ja satumaisen tunnelman. Löydät metsän kuninkaan kruunun, luovia ideoita kasvavia mustikanvarpuja sekä salaperäisen lummelammen, jonka voi nähdä vain öisin. Aallot kohisevat rannalla ja värikkäät kukat loistavat kesäisellä niityllä. Seitsemän veljestä ja Venla sekä taivaalla lentävät joutsenet vievät ajatukset 100-vuotiaan Suomen juhlavuoteen.

Käsityön taiteen perusopintojen syventävien opintojen opiskelijat saavat 6-vuotiset opintonsa päätökseen keväällä 2017. Näyttelyssä on esillä ryhmän keväällä 2017 tekemät opintojen päättötyöt. Päättötyön aiheena ryhmällä oli ”Melodia – luonnontunnetta. Tekstiilisäveliä 100 v. Suomelle”. Kukin opiskelija lähestyi aihetta omalla tavallaan ja omista kokemuksistaan käsin. Tuloksena on 9 opiskelijan persoonalliset päättötyöt, joissa myös käytettyjen materiaalien ja käsityötekniikoiden kirjo on suuri. Töissä ”Melodia – luonnontunne” tulee esille niin mielleyhtymiä erilaisiin luontokokemuksiin ja luonnonääniin kuin myös viittauksia suomalaiseen musiikkiin, esimerkiksi yhdessä työssä lähtökohtana on ollut Finlandia-hymni.

Kädentaitojen lopputyönäyttelyn yhteydessä on mahdollista kuunnella myös ”Luo looppeja, sukella minimalistiseen musiikkiin” -kurssilta valmistuneita sävellyksiä, joita opiskelijat ovat tehneet tietokoneella. Ideana on, että tilassa soiva musiikki antaa katselukokemukselle syvyyttä ja uusia ulottuvuuksia. Käsityön taiteen perusopetuksen syventävien ryhmän teema, tekstiilisäveliä, sopii tähän yhteyteen täydellisesti, sillä tekstiilien kudoksissa ilmenee samankaltaista toisteisuutta kuin minimalistisessa musiikissa.

Pukutaide ja valokuvauskurssilla toteutettiin yhdessä ideoiden fantasia siitä, mitä opiskelijat ovat halunneet olla. Näyttelyssä on esillä valokuvia ja pukuja. Pukutaideopiskelijoiden asukokonaisuuksissa on toteutettu oma suunnitelma joko ompelemalla tai olemassa olevaa tuunaamalla. Valokuvaajien kanssa on mietitty, millaiseen ympäristöön ja tunnelmaan malli puvussaan on haluttu sijoittaa. Kuvauksen valaisuineen toteuttivat valokuvausopiskelijat. Ulkoasun ovat viimeistelleet maskeeraaja- ja kampaajaopiskelijat. Opiskelijoiden yhdessä heittäytymisen lopputuloksena syntyi upeita kuvia hämmästyttävistä muodonmuutoksista.

Yhteistyössä mukana olivat myös: Stadin aikuisopiston teatterialan maskeeraajaopiskelijat, Kansallisteatteri, HIAP Suomenlinna ja Aalto-yliopiston Printlab. Lämmin kiitos tuestanne.

Tervetuloa tutustumaan näyttelyyn!

Lisätiedot: suunnittelijaopettaja Katriina Leppänen,
puh. 050 428 9308, katriina.leppanen@omnia.fi

 

Käsityön taiteen perusopetuksen uudet ryhmät alkavat syksyllä 2017

Oletko käynyt vuosia kädentaitojen kursseilla tai haluaisitko aloittaa uuden harrastuksen? Haluaisitko jotakin hieman enemmän, syvemmin ja tavoitteellisemmin? Orastaako mielessäsi alan vaihto ja haluaisit kokeilla taideaineiden opiskelua?

Taiteen perusopetus on selkeä opintokokonaisuus, jossa etenet tasolta seuraavalle. Ja mikä parasta, oppimisen ilo säilyy!

Taiteen perusopetus pohjautuu Opetushallituksen linjaamiin opetussuunnitelman perusteisiin. Opiskelu on tavoitteellista ja saat opinnoistasi todistuksen.

Tarjoamme käsitöissä laajan, 1200 tunnin oppimäärän mukaisia opintoja. Opinnot kestävät perusopinnoissa kolme vuotta ja syventävissä opinnoissa kolme vuotta. Opintoihin hakeutuvat käyvät läpi valintaprosessin, jossa varmistetaan kiinnostus kyseisen taiteen alaan, motivaatio ja sitoutuminen.

Parhaimmillaan käsityöstä tulee tärkeä osa elämääsi: kehität taitojasi ja omaa luovuuttasi. Käsityön taiteen perusopetus ohjaa pohdintoihin: mikä on suhde itseesi ja maailmaan, miten löydät itsellesi ominaisia tapoja kokea ja kohdata asioita. Käsityö on ihana portti henkiseen hyvinvointiin ja oman identiteetin vahvistumiseen.

Käsityön taiteen perusopetuksen keskeisiä sisältöjä ovat oman ilmaisun tukeminen, elämyksellisyys, innostaminen ja innostuminen, aloitteellisuus ja näyttäytyminen. Välineinä käytetään monipuolisesti erilaisia käsityötekniikoita ja materiaaleja.

Infotilaisuus opinnoista maanantaina 5.6.2017
Perusopinnot klo 17.30–18.30
Syventävät opinnot klo 19.00–20.00
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto
Itätuulentie 1, III kerros

 

 

 

 Pitsinnypläys

Espoon Pitsinnypläys ry juhlii tänä vuonna 30 vuotis juhlia.  Yhdistys vaalii nypläysperinnettä sekä tekee nypläyskulttuuria edistävää työtä. Paljon onnea hyvälle yhteistyökumppanillemme!

Ohessa opettajamme Kepa Järveläisen kirjoitus pitsinnypläyksestä.

Pitsinnypläystä pidetään yleisesti vaikeana ja vanhojen mummojen hommana. Sanotaan, jos osaa laskea neljään oppii taidon. Useimmissa töissä on paljon nypylöitä, mikä herättää kunnioitusta. Aina työskennellään vain kahdella parilla kerrallaan. Perustekniikka on ristiin, kierre, ristiin, kierre ja se on säilynyt vuosisatojen ajan. Langat ovat muuttuneet. Perinteiset työt nyplätään pellavalangasta ja nykyisin hienoimmat ohuilla puuvilla langoilla, koska ohutta pellavalankaa ei ole saatavilla. Nypläyskin seuraa aikaa, monenlaista materiaalia voidaan käyttää. Tuntuu, että mielikuvitus on vain rajana esim. muurausnarustakin ja kaislasta on nyplätty joitakin esimerkkejä mainitakseni. On tietokone ohjelma, jolla voidaan suunnitella malleja, digiaika, internet ja sosiaalinen media vaikuttavat pitsinnypläykseenkin. Nypläämällä voidaan tehdä perinteisiä töitä, koruja, tauluja, huiveja jne….

Pitsinnypläystä harrastetaan kaikissa maanosissa. Varsinaisesti nyplätynpitsin kotimaata ei tiedetä, mutta arvellaan sen olevan kotoisin Italiasta, tai Flanderista. Suomeen nypläys oletetaan rantautuneen 1500-luvulla.

Pitsinnypläys on mielenkiintoinen harrastus, siihen voi jäädä koukkuun, mutta eihän se ole paha asia.

Espoon Pitsinnypläys ry viettää tänä vuonna 30 vuotis juhlavuottaan, sen merkeissä on monenlaisia tapahtumia. Nypläystarvikeliike Jatan aitta saavuttaa myös 30 vuoden iän, joten yhteinen 60 v juhlaidea oli luonteva.

Espoon Pitsinnypläys ry:n perusti 27.5.1987 joukko innokkaita nypläyksen harrastajia. Yhdistys on järjestänyt viiden vuoden välein pitsinäyttelyn Espoossa. Tällä kertaa näyttely oli siis Nurmijärven Palojoella Jatan aitan navettagalleriassa 3–12.3 2017

Näyttelytyöt kerättiin entisiltä ja nykyisiltä jäseniltä, yhteensä saatiin n. 700 nypläystyötä. Näin oli mahdollista esitellä monipuolisesti espoolaisten nyplääjien osaamista vasta-alkajien harjoitustöistä pitkälle ehtineiden nyplääjien taidokkaisiin luomuksiin koko 30 vuoden ajalta.

Vieraita kävi lähes 700, mikä on Jatan aitan näyttelyiden kävijäennätys, ryhmiäkin oli yli 20. Kauimmaiset vieraat tulivat Pärnusta saakka. Yhdistyksen järjestämällä retkellä jäsenille ja heidän ystäville oli runsas osanotto.

Varsinaisen näyttelyn jälkeen toimme töitämme esille Espooseen Sellon kirjastoon, työväenopiston Mäkkylän, Olarin ja Suviksen toimipisteisiin ja Tapiolan kirjastoon.

Muistamme myös 100 vuotiasta Suomea. Näyttelyn aikana oli mahdollista nyplätä sinivalkoista ”Yhdessä”-pitsiä, kukin omalla taidollaan ja tyylillään. Vuoden lopulla pitsistä kootaan käsityötaideteos 100v Suomen kunniaksi.

Osallistuimme Suomen Pitsinnyplääjät ry kevätkokoukseen 18–19.3.2017 Tuusulassa ”Yhdessä” nypläyksen kanssa, missä pitsi sai uusia kuvioita.

Hopeanypläyksen jatkokurssi on huhtikuussa 22–23.4.17 Viime syksynä opettelimme alkeet ja nyt jatketaan.

30 vuotisjuhla järjestetään jäsenille yhdistyksen perustamispäivänä 27.5.2017, missä mm. muistellaan menneitä ja nyplätään jokunen kuvio yhteiseen pitsiin.

Tänä vuonna on elokuun alkuun suunniteltu retki Vadstenaan Ruotsiin, missä olemme käyneet useita kertoja. Majoitumme Birgitta sisarten vieraskodissa.

Kesäisiä nypläysnäytöksiä on Glimsin talomuseolla su 18.6., 2.7., ja Espoo päivänä 27.8.

Syksylle on suunnitteilla Rauman tyllipitsikurssi.

Syksyn Messutapahtumat ovat vielä auki.

Vielä ennen joulua on jäsenille yhteinen joulupuuro.

 

 

Työssäoppijana kudonta-asemalla

Teksti ja kuvat Merja Saviranta

Opiskelen ensimmäistä vuotta vaatetusartesaaniksi Omnian ammattiopistossa ja suoritin alkuvuonna opintoihini kuuluvan kahden ja puolen kuukauden mittaisen työssäoppimisjakson Leppävaaran kudonta-asemalla.

Minulla oli vain vähän aiempaa kokemusta kudonnasta, ja edellisestä kerrastakin oli vierähtänyt yli 15 vuotta. Silloin kudoin käsityökeskuksessa valmiiseen loimeen muutamia trikoomattoja. Kudonnan opettelu oli kuitenkin alkanut kangastella mielessäni, ja ajattelin, että se olisi hyvä ja hyödyllinen lisä vaatetusopintoihin. Vaatimattomasta kokemuksestani huolimatta kudonnanopettaja Jaana Saha päätti ennakkoluulottomasti ottaa minut oppiinsa.

Aloitimme kankaan rakentamisen perusasioista, kuten loimen luomisesta, sen kiertämisestä tukille, niisimisestä, alkusolmujen tekemisestä ja sidonnasta. Oli kiehtovaa nähdä, kuinka kangas löysi muotonsa lankojen siirtyessä vyyhdeiltä tai rullilta luomapuille, luomapuilta palmikolle, palmikolta loimitukille, loimitukilta käärinpirtaan ja siitä niidensilmien ja pirran läpi kutojan eteen.

 

Loimi palmikolla
Alkusolmut

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uusia asioita, termejä ja muuta muistettavaa tuli etenkin aluksi aivan valtavasti, ja välillä tuntui, että uuteen työvaiheeseen keskittyminen pyyhki muistista pois aiemmin opittuja asioita. Huomasin hyvin pian kudonnan taitojen vaativan useita toistoja ja harjoituskertoja painuakseen mieleen, ja toistoja tulikin luontevasti, kun asiakkaiden töitä valmistui ja loimia loppui. Otin töitä pois puista ja tein uusia alkusolmuja ja pääsin luomaan niin matto-, poppana-, huopa-, huivi- kuin pyyheloimiakin. Kudonta-asemalla alkoi työssäoppimisjaksoni kanssa sopivasti samoihin aikoihin kudonnan peruskurssi, jota pääsin seuraamaan. Sen myötä sain jälleen lisää tietoa aiheesta ja pääsin samalla kertaamaan joitakin alkujakson aikana harjoiteltuja asioita.

 

Rakennettu loimi

Jokaiseen työssäoppimisjaksoon kuuluu näyttötyö, jossa mitataan jakson aikana opittujen asioiden omaksumista. Minun näyttötyöni oli vaatetuskankaan koeloimen rakentaminen ja kutominen. Olin kiinnostunut vaatetuskankaan kutomisesta, ja ajattelimme tällaisen kokeilun tuottavan käyttökelpoista tietoa myös kudonta-asemalle tulevia vaatetuskangasprojekteja silmällä pitäen.

Koeloimesta oli tarkoitus selvittää ohuehkoon vaatetuskankaaseen sopiva tiheys ja sidos. Loimen pituudeksi tuli 3 metriä ja leveydeksi 15 senttimetriä, ja langaksi valikoitui ohut vaaleansiniharmaa puuvillalanka. Aluksi kudoin lyhyitä pätkiä eri sidoksia ja hain sopivaa kuteen tiheyttä. Kun sopiva yhdistelmä löytyi, kudoin kaksi samanpituista pätkää, jotka mitattiin tarkasti kiinni kangaspuissa sekä puista irrotuksen jälkeen, kasteltiin ja annettiin kuivua, jotta saatiin selville kutistuminen ja kankaan lopullinen rakenne. Tämän operaation perusteella harvensin hieman loimen tiheyttä kankaan laskeutuvuuden parantamiseksi ja kudoin uudet tilkut, jotka kokivat saman kohtelun kuin edellisetkin. Kuivaneet tilkut vaikuttivat sopivilta tarkoitukseensa, joten varsinainen vaatetuskangas päätettiin toteuttaa koeloimesta saatujen tietojen pohjalta.

Koetilkkuja ja muistiinpanoja

Työssäoppimisjakson kahdella viimeisellä viikolla ahkeroin varsinaisen kankaan rakentamisen ja kutomisen parissa ja sain kuin sainkin valmiiksi kolmisen metriä kangasta, josta suunnittelen ompelevani kaftaanin. Kangasprojekti oli melko työläs mutta erittäin palkitseva ja opettavainen. Oli hienoa huomata omaksuneensa jakson aikana paljon uusia taitoja ja osaavansa rakentaa oman loimen, vaikka toki monessa kohtaa tarvitsinkin opettajan neuvoja. Projektin aikana heräsi myös uusia ideoita, joita toivottavasti pääsen myöhemmin toteuttamaan.

 

Oma kangas valmistuu

 

Kaiken kaikkiaan työssäoppimisjakso oli erittäin antoisa, eikä kudontainnostusta suinkaan ammennettu tyhjiin. Jakson jälkeen oppiminen jatkuu kudonta-asemalla järjestettävällä Suunnittele oma loimi -kurssilla.

Kudonnan maailma on niin monipuolinen ja laaja, että muutamassa kuukaudessa siihen ei ehdi perehtyä vielä valtavan syvällisesti, mutta kudonta-aseman rennossa ja oppimiseen ja kokeiluun kannustavassa ilmapiirissä saamani tiedot ja kokemukset ovat vankka perusta uudelle taidolle.

 

Matkani Käsityön taiteen opiskelijaksi

Kiinnostus käsitöihin alkoi jo kouluaikana yläasteella. Ja pieni kauppiaan kärpänenkin taisi puraista kun kudoin paikalliseen liikkeeseen hartiahuivityylisiä asusteita. Muistan kun äidin kanssa vietiin valmiita tuotoksia kauppaan. Äitini oli Karjalan evakkolapsi ja hän toi mukanaan taidon tehdä käsitöitä. Meillä neulottiin, kudottiin ja virkattiin. Äiti kutoi myös pellavaliinoja paikallisen tekstiilitaiteilijan myyntiin. Muistan miten jännittävää oli, kun itse Kerttu tuli loimineen ja kertomuksineen. Voi miten voisin vielä kääntää vuodet takaisin ja jutella hänen kanssaan nyt!

Pitkä aika kului niin, että käsityöt olivat taka-alalla. Mutta sitten päätin vaihtaa toimistotyön opiskeluun, valmistuin kosmetologiksi ja perustin oman yrityksen. Vuonna 2007 sain oman liiketilan ja silloin alkoi uusi aika käsityölle. Tein ensin koruja myyntiin, niitä myytiin myös tutun kampaajan liikkeessä. Kunnes sitten kerran eräänä päivänä tutustuin Omnian uuteen Shoppiin. Tein sopimuksen myyntitilasta ja siellä myytiinkin korujani ja korttejani pari vuotta.

Liiketilani laajeni ja sain oman Puodin johon teen käsitöitä myyntiin. Kun nyt selailin kuviani, olin ihmeissäni miten paljon kaikkea on tullut tehtyä! Tilaustöitä, näyttelytöitä, kortteja, korvakoruja, riipuksia, rukousnauhoja, helminauhoja, kynttilöitä, rakuriipuksia, punontaa ja satoja hopealangasta  kieputettuja korvakorukoukkuja, villasukkia, lapasia ja pipoja! Sesonkeihin koristeltuja pääsiäismunia, jouluksi tonttuja, mehiläisvahakynttilöitä ja koivunlehtisaunatuoksuja. Olen ollut mukana muutamilla messuilla ja rakastan rakennella myyntipöytääni kauniisti. Liityin myös taideseuraan ja olen ollut mukana jo monessa kesänäyttelyssä! Näyttelyn rakentaminen on tullut tutuksi yhdessä taiteilijoiden kanssa.

Luonnonmateriaalit alkoivat kiinnostaa ja kuten myös luonnonmukainen elämäntapa ja työnikin ovat ympäristöä huomioivaa ja luonnosta voimaa saavaa. Niinpä keräsin kiviä ja risuja, pihlajanmarjoja ja koivunlehtiä. Näyttelyni teema olikin tuona kesänä luonto. Käsityötaitoni huomattiin ja sain pari vuotta sitten yllättävän työtarjouksen.  Suunnittelin Kenian käsityöläisnaisille avainkorusarjan sekä poncho/asusteet. Niistä kerron erikseen toisessa blogissa.

 

Kolme vuotta sitten keväällä tapasin tuttavani joka kertoi opiskelevansa viimeistä kevättä käsityötä. Kiinnostuin ja kyselin lisää. Olen todella kiitollinen, että asia tuli puheeksi. Etsin opiskelun tiedot netistä ja ilmottauduin infoiltaan. Sitten kävi niin, että olin unohtaa koko asian! Onneksi työväenopistolta tuli muistutustekstiviesti sinä aamuna. Ponkaisin sängystä ja järjestelin päivän ohjelman niin, että pääsin Tapiolaan. Opiskelu oli juuri sitä mitä halusin ja vieläkin muistan sen, kun kuulin että suunnittelemme itse kaikki työmme.

Moni nyt miettii, että tuohan osaa jo kaikki! Enpä osannutkaan. En osannut tehdä omaa painokuviota. En tiennyt väreistä ja niiden opeista. En osannut kirjoa koneella. En osannut suunnitella ja tehdä ryijyä. Enpä osannut puvustaa ja ommella musikaalin asustetta. En osannut huovuttaa hametta. Saatikka sitten osannut värjätä kankaita ja lankoja. Mm. kaikkea tätä opin tämän kolmen vuoden aikana. Nyt on lopputyön aika ja koulu on loppumassa. Töissäni olen kuljettanut sitä kaikkea mitä alussa kerroin. Perinteitä ja myös luonnonmateriaaleja.

Taitojen lisäksi opiskelusta on minulle hyötyä yrittäjänä. Ihmiset arvostavat sitä, että olen opiskellut, olen kuluttanut vapaa-aikaani oppiakseni. Se kertoo paljon ihmisestä ja arvoista sekä siitä, että haluaa kehittää taitojaan. Käsityö on minulle henkistä kehitystä. Opiskelu on myös pieniä epäonnistumisia ja selviytymisiä. Erityisesti mieleeni jää ryijy-kurssi, kun ryijyt alkoivat valmistua, meistä moni kyynelehti ilosta ja myös ylpeydestä, että on ylittänyt itsensä ja saanut työn valmiiksi.

Mitä sitten? Haaveenani on tehdä vähän enemmän käsityön alalla, suunnitella ja tehdä lisää omia käsityösarjoja. Suunnittelemassani Orrella-sarjassa on lähikanojen höyheniä korvakoruissa ja riipuksissa. Se saa jatkoa ja koivunrisut muotoutuvat jo lopputyössäni ja olen tehnyt risuista myös koruja. Kesä on tulossa ja saunanrannan pata höyryää, kun värjään lankoja. Näistä kaikista haaveilen.

Kuvat ja kirjoitus: Heidi Hatakka

Marjo Ojanen (tervetuloa-kuva)

Blogi: myllarintytto.blogspot.fi

www.lifestory.fi

 

Terveiset Kädentaitomessuilta

Osallistuimme Helsingin Wanhassa Satamassa pidetyille Kädentaitomessuille 4.-5.3.2017. Osastollamme oli työnäytöksiä erilaisista käsityötekniikoista.

Lauantai alkoi rauhallisesti mutta puolen päivän aikaan väkeä oli jo tungokseen asti.

Kudonnan opettajamme Jaana Saha ja harjoittelijamme Merja Saviranta pitivät näytöstä pujotustekniikasta. Messuilla selvisi suomenkielinen nimitys clasped weft -pujotukselle. Eräs messuvieras tiesi kertoa, että sitä tehtiin jo 40 vuotta sitten Wetterhoffilla, ja nimitys oli tuolloin kaappaus. Sehän on hyvin kuvaava termi tälle pujotukselle, jossa toinen väri kaappaa toisen mukaansa viriöön.

Messujen kudontatyönäytös oli hyvin suosittu. Joku totesi jopa, että tämän pujotustekniikan näkeminen oli paras juttu koko messuilla!

Myös puumaljojen kokoaminen kiinnosti yleisöä. Jaana Sallinen ja Ferdi Torbani Nikkariverstaan puutyöohjaajat esittelivät, miten puumaljat kootaan.

Ajatus puumaljojen teosta sai alkunsa, kun asiakas oli tehnyt Nikkariverstaalla tuhkauurnaa. Hän halusi uurnan kapenevan alaspäin ja jiirin kulma oli mietittävä tarkkaan. Netistä löytyi laskuri, josta eriasteiset kulmat pystyi laskemaan.

http://jansson.us/jcompound.html#pyramid

Maljat ovat tervaleppää.

Laura Hämäri esitteli värttinällä kehräämistä. Näytös herätti kiinnostusta ja paljon kysymyksiä. Tekevätkö ihmiset tuota oikeasti? Pidetäänkö värttinällä kehräyksestä kursseja? Kehrääminen osoittautui eksoottiseksi tekniikaksi. Myös materiaali kiinnosti.

Kehräyksessä käytetty villa on Suomen lampaan villaa, kotimaista, sopivan pituista ja helposti kehräytyvää. Siitä saa helposti värjäytyvää ja kestävää lankaa. Materiaali on Lauran ehdoton suosikki.

Hopeakoru kurssien opettaja Pia Jull esitteli helmenpunontaa. Messuilla kävijät esittivät kysymyksiä mm siitä, miksi solmuja laitetaan joka helmen väliin ja millaisia aloituksia ja loputuksia nauhoissa käytetään. Myös erilaiset helmilajikkeet kiinnostivat.

Nyt keväällä on tulossa helmikorukurssi, jolla opit punomaan helmet yksinkertaisella ja kaksinkertaisella punontatekniikalla. Kurssilla on mahdollista korjata myös rikkimenneet helminauhat.

https://ilmonet.fi/#!code=E170511

Sunnuntaina aurinko helotti kirkkaalta taivaalta ja verotti osaltaan messuilla kävijöitä. Asiakkaita riitti puolille päivin mutta viimeiset tunnit olivat jo hiljaisemmat.

Kepa Järveläinen kertoi pitsinnypläyksen saloista. Pitsinnypläys on todennäköisesti saanut alkunsa Flanderin alueelta Alankomaiden tietämiltä, josta se on rantautunut Suomeen merimiesten mukana. Pitsinnypläys ei ole vaikeaa, mutta se vaatii keskittäytymistä. Lankoina voidaan käyttää ohuita materiaalia, pellavaa, puuvilla tai jopa hopealankaa. Pitsinnypläys ei ole vain liinojen tekoa jaa nyplätä voi huiveja, hattuja ja koristeita. Vain mielikuvitus on rajana.

Leena Loukojärvi esitteli kirjontaa. Messuvieraita ihmetytti kirjonnassa, miten paljon erilaisia vaihtoehtoja löytyy. Monella kirjonta yhdistyi ajatuksissa esim. koulun vohveli- tai ristipistotöihin ja nyt huomasivat, että kirjontaa voi tehdä hyvin monella tavalla.

Käsinkirjontapistot kiinnostivat sekä alikeompelu. Myös kirjonnassa käytettävistä erikoismateriaaleista, kuten katoavat materiaalit, kyseltiin.

Kevään kirjontakurssille voi vielä ilmoittautua. Kurssilla käydään läpi käsinkirjontapistoja tai kokeillaan vapaakirjontaa ompelukoneella. Opit erilaisia kirjontatekniikoita niin käsin- kuin konekirjontaakin ja tutustut erilaisiin kirjonnassa käytettäviin erikoismateriaaleihin, kuten katoaviin materiaaleihin.

Lisätiedot löydät oheisesta linkistä. https://ilmonet.fi/#!code=E170518

Ritva Kurittu-Kalaja sitoi messuilla tuplakantista koptisidontakirjaa. Kirjasidos on länsimaisen kirjan varhainen versio noin 900-1000 luvulta. Erikoista siinä on, että sivut ommellaan yhdellä käyrällä neulalla ketjupistoin suoraan kansiin kiinni. Kannet muodostuvat kahdesta pahvista, Sisimmät kannet ovat kiinni sivuista, päällimmäisillä kansilla, jotka päällystetään nahalla sidotaan kirja kasaan.

Maikki Karisto esitteli lautanauhan kudontaa. Nauhan malli on peräisin Suomesta rautakaudelta löytyneestä arkeologisesta fragmentista 1100-1200 luvulta. Lautanauhatekniikka on hyvin vanha se on ollut tunnettu jo 2500 vuotta sitten.

Lautanauhoja on käytetty Suomessa mm. muinaispuvuissa. Lautanauha muistuttaa hieman pirtanauhaa mutta on tekniikkana monipuolisempi ja myös vaikeampi.

Messuilla oli mahdollista myös kokeilla itse kudontaa ja tutustua mm. paperinarukorien valmistukseen.

Messut onnistuivat hienosti. Olimme kaikki tyytyväisiä viikonlopun antiin. Tapasimme paljon kiinnostuneita ihmisiä ja saimme solmittua suhteita, kerrottua toiminnastamme ja upeista kursseistamme.

Jäämme odottelemaan seuraavia messuja.

 

 

 

Vahabatiikin tekoa afrikkalaisella rentoudella

Olen opettanut käsityön erikoiskursseja Espoon työväenopistolla vuodesta 2012 alkaen. Kurssitarjonnassa on ollut perinteisiä suomalaisia nauhatekniikoita, korinpunontaa räsyistä ja erilaisia kankaiden värjäyskursseja. Nyt keväällä on tarjolla Afrikkalaisen batiikin kurssi.

Tansanialainen batiikkitaiteilja Eazy tuotteitaan myymässä. Kuva Marko Saarnio.

Usein olen kuullut kysymyksen miksi valitsen juuri afrikkalaisen lähtökohdan kurssille? Tähän on useitakin syitä. Ensinnäkin olen toiminut kudonnan opettajana Tansaniassa Goigin käsityökoululla yhteensä reilun kahden vuoden ajan vuosien 1998-2004 aikana. Tuona aikana opetin tansanialaisille opiskelijoille kankaankudontaa suomalaisilla kangaspuilla sekä lankojen värjäämistä – ja tein koululle swahilin kielisen kudonnankirjan paikallisen kudonnanopettajan kanssa. Työ käsityökoululla mahdollisti tutustumisen tansanialaisiin ja muihin afrikkalaisiin käsityötekniikoihin, jotka ovat siitä lähtien olleet minun kiinnostukseni ja tutkimukseni kohteena.

Toinen syy on paikallisten rento työskentelyote, jota arvostan itse suuresti. Usein Tansaniassa työskennellessäni eteen tuli tilanne, ettei tarvittavia työvälineitä ollutkaan saatavilla – tai niiden teettäminen olisi ollut liian kallista tai aikaa vievää. Tansaniassa opinkin muokkaamaan tyskentelytapoja, käyttämään luovuutta kiertääkseni ongelmat ja työnteko sai rennompia otteita. Monia työvälineitä voikin käyttää moniin eri tarkoituksiin ja opitut tavat sekä tarvittavat apuvälineet onkin mielestäni hyvä välillä kyseenalaistaa.

 

Tansanialaisia vahabatiikin leimasimia. Kuva Marko Saarnio.

Kolmas syy afrikkalaisten tekstiilien esiin tuomiseenen tällä kurssilla on tiedon lisääminen. Afrikasta saa helposti vääristyneen kuvan median välityksellä. Afrikassa on negatiivisten asioiden ja eksotiiikan lisäksi myös rikkaita kulttuureja, iloisia ja sosiaalisia ihmisiä, käsityön rautaisia ammattilaisia, kauniita ja värikkäitä tekstiilejä ja mitä mielenkiintoisempia käsityötekniikoita. Näihin on mahdollista tutustua kuvien ja kertomusten muodossa myös tulevalla Afrikkalaisen batiikin kurssilla.

 

Keravan opiston vahabatiikkikurssilaisen töitä vuodelta 2015. Kuva Marko Saarnio.

Afrikkalaisen vahabatiikin kurssilla on vielä muutamia paikkoja vapaana. Ilmoittauduthan viimeistään 13.3.2017

https://ilmonet.fi/#!code=E170641

Huom! Hinta sisältää vahat ja väriaineet.

Kirjoittaja: Marko Saarnio

 

 

Kukaan ei ole seppä syntyessään

Olen pitänyt taontakursseja Omnian tiloissa Lehtimäellä vuodesta  2015 alkaen. Minulla on sepänkisällin ja metalliartesaanin ammattitutkinnot. Olen toiminut itsenäisenä yrittäjänä joitain vuosia ja metalli artesaanien tuntiopettajana Omnian ammattiopistossa.

Nyt viidettä kurssia käydessä on joukossamme henkilöitä, jotka ovat olleet mukana ensimmäisestä kurssista alkaen. Osa kurssilaisista on kertonut taonnan ”koukuttaneen” heidät heti ensi kerralla.

Kurssilaiset edustavat eri ammatti- ja ikä-ryhmiä ja lähes joka kurssilla on ollut mukana sekä miehiä että naisia. Jotkut ovat tulleet kurssille kokeilemaan kädentaitoja vastapainoksi päivätyölleen, osa taas on harrastanut aiemmin muita erilaisia kättentaitoja ja ovat halunneet kokeilla nyt myös taontaa. Osalle metallityö on täysin uusi haaste.

Kursseilla pyritään tutustumaan sepän taitoihin perinteisiä työmenetelmiä käyttäen. Käytössämme on toki uudempaa tekniikkaa jota hyödynnämme tarvittaessa. Kuten sanonta kuuluu ”kukaan ei ole seppä syntyessään” pitää paikkansa, sillä sepän ammatin saloihin oppii ainoastaan tekemällä, tekemällä ja tekemällä.

Vaikka sinulla ei olisi lainkaan kokemusta metallitöistä, se ei ole este osallistua kurssille. Kädentaidot kehittyvät niitä harjoittamalla ja kun rauta alkaa muovautua takojan tahdon mukaan, on lopputuloksena oletettavasti jokin itse taottu esine tai kokonaisuus. Yhden kurssin aikana pääsee ”alkuun ” taonnassa ja tietää mitä se on, mutta ruokahalu kasvaa syödessä ja siksi osa kurssilaisista ilmoittautuu aina uudestaan seuraavalle.

Uudet kurssilaiset ovat tervetulleita mukaan, lähdemme liikkeelle aloittelevien ”seppien” kanssa perusasioista ja taitojen karttuessa matkan varrella tulee mukaan uusia tekniikoita sekä työmenetelmiä. Kurssilla on mahdollisuus tehdä pienimuotoisia käyttö- ym esineitä.

kirjoittaja

Heikki Översti, seppä/artesaani, OMNIA Lehtimäki