Työssäoppijana kudonta-asemalla

Teksti ja kuvat Merja Saviranta

Opiskelen ensimmäistä vuotta vaatetusartesaaniksi Omnian ammattiopistossa ja suoritin alkuvuonna opintoihini kuuluvan kahden ja puolen kuukauden mittaisen työssäoppimisjakson Leppävaaran kudonta-asemalla.

Minulla oli vain vähän aiempaa kokemusta kudonnasta, ja edellisestä kerrastakin oli vierähtänyt yli 15 vuotta. Silloin kudoin käsityökeskuksessa valmiiseen loimeen muutamia trikoomattoja. Kudonnan opettelu oli kuitenkin alkanut kangastella mielessäni, ja ajattelin, että se olisi hyvä ja hyödyllinen lisä vaatetusopintoihin. Vaatimattomasta kokemuksestani huolimatta kudonnanopettaja Jaana Saha päätti ennakkoluulottomasti ottaa minut oppiinsa.

Aloitimme kankaan rakentamisen perusasioista, kuten loimen luomisesta, sen kiertämisestä tukille, niisimisestä, alkusolmujen tekemisestä ja sidonnasta. Oli kiehtovaa nähdä, kuinka kangas löysi muotonsa lankojen siirtyessä vyyhdeiltä tai rullilta luomapuille, luomapuilta palmikolle, palmikolta loimitukille, loimitukilta käärinpirtaan ja siitä niidensilmien ja pirran läpi kutojan eteen.

 

Loimi palmikolla
Alkusolmut

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uusia asioita, termejä ja muuta muistettavaa tuli etenkin aluksi aivan valtavasti, ja välillä tuntui, että uuteen työvaiheeseen keskittyminen pyyhki muistista pois aiemmin opittuja asioita. Huomasin hyvin pian kudonnan taitojen vaativan useita toistoja ja harjoituskertoja painuakseen mieleen, ja toistoja tulikin luontevasti, kun asiakkaiden töitä valmistui ja loimia loppui. Otin töitä pois puista ja tein uusia alkusolmuja ja pääsin luomaan niin matto-, poppana-, huopa-, huivi- kuin pyyheloimiakin. Kudonta-asemalla alkoi työssäoppimisjaksoni kanssa sopivasti samoihin aikoihin kudonnan peruskurssi, jota pääsin seuraamaan. Sen myötä sain jälleen lisää tietoa aiheesta ja pääsin samalla kertaamaan joitakin alkujakson aikana harjoiteltuja asioita.

 

Rakennettu loimi

Jokaiseen työssäoppimisjaksoon kuuluu näyttötyö, jossa mitataan jakson aikana opittujen asioiden omaksumista. Minun näyttötyöni oli vaatetuskankaan koeloimen rakentaminen ja kutominen. Olin kiinnostunut vaatetuskankaan kutomisesta, ja ajattelimme tällaisen kokeilun tuottavan käyttökelpoista tietoa myös kudonta-asemalle tulevia vaatetuskangasprojekteja silmällä pitäen.

Koeloimesta oli tarkoitus selvittää ohuehkoon vaatetuskankaaseen sopiva tiheys ja sidos. Loimen pituudeksi tuli 3 metriä ja leveydeksi 15 senttimetriä, ja langaksi valikoitui ohut vaaleansiniharmaa puuvillalanka. Aluksi kudoin lyhyitä pätkiä eri sidoksia ja hain sopivaa kuteen tiheyttä. Kun sopiva yhdistelmä löytyi, kudoin kaksi samanpituista pätkää, jotka mitattiin tarkasti kiinni kangaspuissa sekä puista irrotuksen jälkeen, kasteltiin ja annettiin kuivua, jotta saatiin selville kutistuminen ja kankaan lopullinen rakenne. Tämän operaation perusteella harvensin hieman loimen tiheyttä kankaan laskeutuvuuden parantamiseksi ja kudoin uudet tilkut, jotka kokivat saman kohtelun kuin edellisetkin. Kuivaneet tilkut vaikuttivat sopivilta tarkoitukseensa, joten varsinainen vaatetuskangas päätettiin toteuttaa koeloimesta saatujen tietojen pohjalta.

Koetilkkuja ja muistiinpanoja

Työssäoppimisjakson kahdella viimeisellä viikolla ahkeroin varsinaisen kankaan rakentamisen ja kutomisen parissa ja sain kuin sainkin valmiiksi kolmisen metriä kangasta, josta suunnittelen ompelevani kaftaanin. Kangasprojekti oli melko työläs mutta erittäin palkitseva ja opettavainen. Oli hienoa huomata omaksuneensa jakson aikana paljon uusia taitoja ja osaavansa rakentaa oman loimen, vaikka toki monessa kohtaa tarvitsinkin opettajan neuvoja. Projektin aikana heräsi myös uusia ideoita, joita toivottavasti pääsen myöhemmin toteuttamaan.

 

Oma kangas valmistuu

 

Kaiken kaikkiaan työssäoppimisjakso oli erittäin antoisa, eikä kudontainnostusta suinkaan ammennettu tyhjiin. Jakson jälkeen oppiminen jatkuu kudonta-asemalla järjestettävällä Suunnittele oma loimi -kurssilla.

Kudonnan maailma on niin monipuolinen ja laaja, että muutamassa kuukaudessa siihen ei ehdi perehtyä vielä valtavan syvällisesti, mutta kudonta-aseman rennossa ja oppimiseen ja kokeiluun kannustavassa ilmapiirissä saamani tiedot ja kokemukset ovat vankka perusta uudelle taidolle.

 

Kangaspuilla kutomisen viehätys

 

Työskentelen kudonnanopettajana Leppävaaran kudonta-asemalla. Kutojien kanssa tulee usein puheeksi kutomisen viehätys. Yleensä yhden työn valmistuttua haluaa pian päästä tekemään seuraavaa. Christina Varis on yksi ahkerista kutojista, ja kysyin häneltä selkeän kysymyksen: miksi kudot?

Christina Varis:

”Kudonta taitaa koukuttaa. Olen kuullut niin monen lausuvan nuo sanat, kun olen ollut kudonta-asemalla kutomassa ja joku uusi utelias kutoja käy tutkimassa, mitä kaikkea voikaan tehdä Leppävaaran kudonta-asemalla.

Kun avaan kudonta-aseman oven, tuntuu kuin jokin myönteinen ja ihmeellinen voima vyöryisi ylitseni, ja se valtaa mielen. Näin käy silloinkin kun huolet ja murheet painavat. Uuden luomisen ja värien maailma vangitsee. Tunnelma tiivistyy, kun muut saman luomisen ilon kokevat kanssakutojat touhuavat kangaspuiden äärellä. Yhdessä parannamme maailmaa ja ideoimme uusia loimia tai väriyhdistelmiä. Mahdollisuudet ovat äärettömät, sillä materiaaleja ja värejä yhdistelemällä erilaisilla sidoksilla voi kutoa niin kauniita mattoja, pyyhkeitä, huiveja, liinoja, niin mitä tahansa. Ja samalla saa ihailla muiden kutojien töitä, olla taidenäyttelyssä siinä kutomisen lomassa.  

Olen myös vakavan sairastumisen yhteydessä kokenut kutomisen eheyttävän vaikutuksen. Ollessani niin ahdistunut syöpäleikkauksen jäljiltä, etten pystynyt tekemään yhtään mitään, menin kudonta-asemalle ja rupesin paukuttamaan kangaspuita. Siinä silmieni alla syntyi huopa. Sitä kutoessa aistin pehmeän villalangan ihoani vasten. Lankojen puolaaminen todisti, että vielä pystyn toimimaan. Tämä kokemus kantoi päivästä toiseen ja antoi voimia. Niin paljon voimia, että kudoin monta työtä, koska systemaattinen toiminta mahdollisti etenemisen elämän virrassa. Ja niin vain huomasin, että täällä vielä saan tallustella ja kutoa.

Vielä yksi parahultainen asia kudonnassa: sehän avaa uusia ikkunoita myös sisustamisessa!!

Joten, kysymykseen miksi kudon kangaspuilla tekee mieli vastata – miksi en kutoisi kun se rikastuttaa elämää niin monin tavoin.

 

Kuten Christina totesi, kangaspuilla saa tosiaan aikaan monenlaista. Polkusen painallus, sukkulan heitto ja luhan lyönti… Kudelanka sujahtaa loimilankojen väliin ja muodostaa kangasta. Jokainen voi valita itselleen sopivan työn: selkeän ja yksinkertaisen, jossa voi nauttia kutomisen toistosta ja rytmistä, tai vaativamman poljennan tai värisommitelman, joka vaatii enemmän keskittymistä. Varmaa on, että itse tehty tuote on uniikki, ja sillä on aivan erilainen merkitys kuin kaupasta ostetulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kudonta-asemat Leppävaarassa, Tapiolassa ja Espoon keskuksessa tarjoavat hyvän mahdollisuuden kudonnan oppimiselle. Kudonta-asemalle voi tulla kutomaan, vaikka ei olisi aikaisemmin kangaspuita nähnytkään. Ottamalla yhteyttä kudonnanopettajaan voi sopia, koska ja mitä voi ryhtyä tekemään. Opettajalta saa kaiken tarvittavan opastuksen kädestä pitäen, ja siitä se lähtee! Kannattaa tulla aloittamaan kutominen silloin kun opettaja on paikalla, ja kun kutominen alkaa sujua, voi jatkaa työtä itsenäisesti.

Sekä työskentelyajat että opettajien paikallaoloajat vaihtelevat hieman eri kudonta-asemilla. Leppävaarassa voi työskennellä maanantaista perjantaihin klo 9-21 ja lauantaisin klo 9-18. Opettaja on paikalla maanantaisin klo 9-16, tiistaisin klo 9-15, keskiviikkoisin klo 12-19 ja perjantaisin sopimuksen mukaan.

Valmiista yhteisloimista voi valita sopivan kudottavan. Loimen materiaali ja leveys määrittävät, mitä siinä voi kutoa. Myös loimen väri, tiheys ja sidos vaikuttavat lopputulokseen. Kuteen väriä, materiaalia ja poljentaa voi kuitenkin muunnella, joten samasta loimesta saa hyvinkin erilaisia lopputuloksia. Kudonta-asemilla on pieni lankavarasto, josta on mahdollisuus ostaa joitakin kudelankoja, tai kudelangat voi tuoda tullessaan. Matonkuteet kutojat hankkivat itse, mutta opettajalta saa vinkkejä matonkuteiden hankkimiseen.

Ajankohtaiset, puissa olevat loimet esittelemme jokaisen kudonta-aseman Facebook-sivuilla. https://www.facebook.com/pg/leppavaarankutojat/photos/?tab=album&album_id=375815345771044 Loimet vaihtuvat kaiken aikaa, ja kutojat voivat esittää myös toivomuksia uusiksi loimiksi. Mikäli riittävästi muitakin kutojia löytyy, toivomusloimi laitetaan puihin.

Pikkuvinkki kudonnan perusteet hallitseville: Jos haluat oppia lisää kudonnan suunnittelusta, materiaaleista, sidoksista ja väreistä, maaliskuussa alkavalla ”Suunnittele oma loimi” -kurssilla (E170396) on vielä muutama paikka vapaana. https://ilmonet.fi/#!code=E170396

 

Tämän vuoden alusta alkaen olemme ottaneet käyttöön taitotasoihin ja aktiivisuuteen perustuvan päivämaksuhinnoittelun. Siinä on ideana, että osallistumalla kudonnan prosessissa muuhunkin kuin pelkkään kutomisvaiheeseen on mahdollista kutoa huokeammalla päivämaksulla ja oppia enemmän. 1) Yhden sukkulan kutoja (10 €/päivä) on aloitteleva kutoja ja tarvitsee paljon opettajan apua. Opettaja ottaa valmiin työn pois puista ja tekee uudet alkusolmut seuraavalle kutojalle. 2) Kahden sukkulan kutoja (7 €/päivä) osaa käyttää kangaspuita itsenäisesti ja tarvitsee opettajan apua lähinnä työn aloituksessa. Hän ottaa valmiin työn itse pois puista ja tekee alkusolmut seuraavalle kutojalle. 3) Kolmen sukkulan kutoja (5 €/päivä) osallistuu edellisen lisäksi kudonta-aseman yhteisloimien rakentamiseen sopimuksen mukaan. Kudonnanopettajalta voi varata myös henkilökohtaisen opetusajan liittyen johonkin kudonnan osa-alueeseen tai vaikkapa loimen rakentamiseen omiin kotikangaspuihin. Tämän asiantuntijapalvelun hinta on 35 €/tunti.

Kudonta koukuttaa ja antaa mahdollisuuksia kokeilla ja toteuttaa mitä moninaisimpia ideoita. Tervetuloa mukaan innostumaan kutomisesta!

kirjoittaja

Jaana Saha, kudonnanopettaja, Leppävaaran kudonta-asema

https://www.omnia.fi/