Kerran viel’ – joululahjavalvojaiset

Espoon työväenopiston joululahjavalvojaisissa 8.12. Itätuulentiellä Tapiolassa oli väkeä mukavasti jo alusta asti iltaviideltä. Sain käteeni kartan ja aloin suunnistaa kamera kourassa eri tapahtumapisteisiin. Heti alkumetreillä alkoi vähän harmittaa raportointitehtävä: olisi ollut hauska tehdä vaikka mitä, mutta eihän seuraaviin joululahjavalvojaisiin ole kuin vajaa vuosi…

Kudonta-asemalla pääsi punomaan avaimenperiä matonkuteesta. Solmuharjoittelu ei ole koskaan turhaa!

avaimenperat

 

Yhdellä käytävällä oli selvä vinkki: puisia osia oli ripoteltu reitiksi luokkaan, jossa tehtiin jakkaroita. Nikkariverstaan Jaana Sallinen opasti tulevia nikkareita jakkarahommissa.

jakkara

Kangashommia kaipaaville oli tarjolla painotöitä. Sapluunalla työ sujuu sutjakasti ja saa nopeasti näyttävää aikaan.

kankaan-painamista

 

Korttipajassa oli tarjolla niin materiaaleja kuin houkuttelevia mallejakin. Poimin tarjonnasta esimerkiksi kaksi kaunotarta.

korttimalleja

 

Ja koristeita! Niitähän on aina hauska tehdä. Ja jos on uusia malleja, aina parempi. Ritva Kurittu-Kalaja oli opastamassa tähtien tekoa.

tahtipaja

Tähtimalli olikin näppärän näköinen:

 

tahti

 

Eikä possukaan näyttänyt hullummalta:

 

possut

 

Paperinaru ja rosee-kehikko on hyvä pari, jolla syntyy kaunista jälkeä. Näpertämistä se kuitenkin vaatii, joten ei sovi kovin hätäisille.

 

roseekukkaa

Kulkeuduin kameroineni luokkaan, jossa olivat pitsinnyplääjät ja kirjansitojat. Nypläämistä olisi päässyt kokeilemaan vaikka lyöntiharjoituksen avulla. Joskus kyllä vielä kokeilen…

 

nyplaysta

 

Olen huvittavankin kiinnostunut kaikista pienistä ja kätevistä työkaluista. Näin Espoon kirjansitojien Seppo Seppälän käyttelevän jotain vempainta, jota oli minulle outo. Se oli japanilainen punsseli. Kotiin tultuani oli ihan pakko tutkia asiaa tarkemmin;-)

seppo-seppala

Siinä pieni kuvallinen katsaus joululahjavalvojaisten kädentaito-teemasta. Mutta koska ihan kohta on joulu, täytyy tähän viimeiseen päivitykseen toki lisätä pieni bonus, joka on tietenkin – kirja!

Ryijyn tekijät ovat jo ehkä lisänneet mahdolliselle joululahjalistalleen Ulla Karsikkaan kirjan Ryijyn taikaa. Opas ryijyn suunnitteluun ja valmistukseen. Jos kirja ei ole vielä tuttu, käykääpä tutustumassa kirjakaupassa tai kirjastossa (jos se sattuu olemaan hyllyssä…) Siinä on sivukaupalla tietoa ja vinkkejä joka vaiheesta.

 

ryijykirja

 

Hyvää joulua ja onnellista satavuotiaan Suomen ja kuusikymppisen opiston juhlavuotta!

t.

Merja

 

Joululahjavalvojaiset ovat ihan pian!

Tänä vuonna Espoon työväenopiston joululahjavalvojaiset ovat Tapiolassa Itätuulentie ykkösessä kello 17 – 20. Jos et ole vielä käynyt tutustumassa työväenopiston uuteen toimitilaan, nyt on hyvä tilaisuus.

Ohessa pari kuvakoostetta viime vuoden tapahtumasta:

korttikollaasi
Korttipajassa syntyi viime jouluna arvatenkin monen monta korttia. Kuva: Espoon työväenopisto.

Joulukorttien viimeinen postitus  on parin viikon päässä, joten Espoon työväenopiston joululahjavalvojaisten korttipajassa ehtii vielä tehdä kortteja postin vietäväksi.

Tarjolla on myös raapekartonikipaja, fantasiamaalaus-yhteismaalaus ja koristepaja. Nikkariverstaan pajassa tehdään koottava puujakkara.

joululahjavalvojaiset
Pitsinnypläystä, tiernapoikia, nikkarointia… Kuva: Espoon työväenopisto.

Muutakin tekemistä on tarjolla: joululahjavalvojaisissa on kangaspuupaja, mehiläisvahakynttiläpaja ja joululiinojakin painetaan. Lisäksi mukana ovat Espoon kirjansitojat ry:n jäseniä ja Espoon pitsinnypläys ry:n jäseniä esittelemässä kirjansidontaa ja pitsinnypläystä.

Ja toki mukana ovat Tiernapojat ja muutakin musiikkia kuullaan. Joululahjavalvojaisissa voi myös nykäistä opettajia hihasta ja kysellä tarkempia tietoja tulevan kurssilukukauden tarjonnasta.

Joululahjavalvojaiset on tarkoitettu koko perheen iloksi. Joissakin pajoissa on 1 – 5 euron materiaalimaksu, joten varaa kolikoita mukaan.

 

Nähdään joululahjavalvojaisissa!

t.

Merja

 

Uusi vuosi, uudet kurssit 2

Kun vuoden vaihtuminen lähenee, tihenee tämänkin blogin tahti. Nyt heti perään toinen pikainen katsaus uusiin ja vähän muihinkin kursseihin.

Ompelukursseista monet ovat sellaisia, että niille pitää ihan jonottaa. Onneksi on myös uusia kursseja: kun olet nopea, varmistat paikkasi. Tosin jonoonkin kannattaa aina ilmoittautua, sillä tilanteet kursseille ilmoittautuneiden määrissä elävät koko ajan.

Arja Tjärun ohjelmistossa on kolme uutta kurssia: Materiaalimiksaus, Hameita omilla mitoilla ja Vanhojen kodintekstiilien uudelleen käyttö.

 

arja-tjarun-kurssit
Yhdistämällä vanhaa voi saada aikaan ihan uutta. Kuvat Arja Tjäru.

 

Materiaalimiksaus ja Vanhojen kodintekstiilien uudelleen käyttö  on kumpikin tätä päivää – yhdistetään eri materiaaleja, vanhaa ja uutta ja luodaan jotain ihan omaa ja yksilöllistä. Monessa vanhassa vaatteessa tai kodintekstiilissä on yleensä jotain, minkä voi vielä käyttää. Ja Hameita omilla mitoilla – no, mitä voi muuta sanoa kuin että omilla mitoilla tehty on sopiva!

miksausta-ja-kierratysta
Usein omastakin kaapista löytyy sopivaa materiaalia miksaukseen ja kierrätykseen.

Jos olet miettinyt, miten oikein kierrätysmateriaaleja voisi käyttää, on Upcyclingdesign sinun kurssisi. Isabella Haasin kurssilla opit perusasiat kierrätysdesignista. Aiempaa kokemustakaan ei tarvita.

Oletko niitä, joilla toinen sukka tahtoo jäädä tekemättä? Mikäli olet,  kannattaa ilmoittautua Seija-Sisko Mustosen kurssille Kaksi sukkaa yhtä aikaa. Kurssi on tammi-helmikuussa, joten talvikylmille ehtii mainiosti tehdä sukkaparin. Seija-Siskon kurssirepertuaariin kuuluu myös Koukkuneulonta-kurssi. Jos olet ihmetellyt välinettä, jossa on samassa varressa virkkuukoukku ja neula, voit nyt opetella myös käyttämään sitä.

Kirjansidonta on mukavaa. Muistan vieläkin lämmöllä Synnöve Dickhoffin vetämää kurssia, jolla opin sitomaan muistikirjoja. Nyt kurssi on taas täällä, hienoa! Intensiivikurssi antaa eväät harrastaa kirjansidontaa kotikonstein.

Kevään ja kesän juhliin voisi ensi vuonna keksiä jotain ihan uutta. Voisi tehdä vaikka piñatan! Laura Hämärin kurssilla Piñata kaikkiin juhliin opit tekemään riemukkaan meksikolaisen koristeen.

Ja huomio te, jotka olette jo käyneet Miira Zukalen kurssin kuosisuunnittelusta, nyt on tarjolla jatkokurssi Kuosisuunnittelua Photoshop- ja Illustrator-ohjelmilla.

kursseja
Kuvia Sellon kirjaston vitriineistä, joissa oli maistiaisia kevään kursseista.

Hypätään vielä kevään muuhunkin tarjontaan. Kannattaa muistaa muun muassa Reaktiovärjäys I-II, Ihastuttava kolmiulotteinen huopapinta ja Tutustu kirjontaan. Värjättyjä kankaita voi käyttää esimerkiksi kevään ompelukursseilla ja huopaan voi yhdistää kirjontaa. Keväällä starttaa myös uudestaan Taideryijy-kurssi. Syksyn kurssista esimerkkinä yllä olevan kuvan vasemmassa alakulmassa Kirsti Orantien kaunis vihreäsävyinen ryijy.

nikkariv-ja-kudonta-a
Nikkariverstaalla autetaan aloittelijakin alkuun nikkaroinnissa. Kudonta-asemilla on valittavana loimi jos toinenkin – esimerkiksi solmuton ryijy.

Älkää myöskään unohtako Nikkariverstasta ja kudonta-asemia. Vuoden vaihtuessa kudonta-asemien hinnasto muuttuu. Perusjuttu hinnoissa on se, että asiakas voi omalla osallistumisellaan vaikuttaa maksun suuruuteen. Monilla kutojillahan on taitoa ja osaamista jo ennestäänkin ja jos ei ole, on mahdollista osallistua kursseille ja kartuttaa osaamistaan. Näin kerrotaan opinto-oppaassa:

Yhden sukkulan kutojat ovat aloittelevia kutojia, jotka tarvitsevat paljon opettajan apua. Kahden sukkulan kutojat ovat käyneet Kudonnan perusteet -kurssin ja saaneet kutoja- kortin. He osaavat käyttää kangaspuita itsenäi- sesti ja tarvitsevat opettajan apua vain rajallisesti lähinnä työn aloituksessa ja materiaalien saami- sessa. Kutojat ottavat työnsä itse pois puista ja sitovat uudet alkusolmut seuraavalle kutojalle.

Kolmen sukkulan kutojat ovat osaavat kutomisen perusasiat ja ovat käyneet myös Loimi puihin -kurssin, eli he ovat saaneet rakentaja- kortin. Edellisten lisäksi he osallistuvat kudonta-aseman yhteisloimien rakentamiseen.

Hinnat ovat vielä harkinnassa, joten niistä saa tietoa tuonnempana. Seuratkaa myös kudonta-asemien facebook-sivuja.

Itsenäisyyspäivän aikaan juttua joululahjavalvojaisista:-)

Hyvää toista adventtia,

t.

Merja

 

Uusi vuosi, uudet kurssit 1

Syksy on kulunut vauhdilla: tuntuu kuin siitä olisi vain hetki, kun esittelin syksyn uusia kursseja. Ja ensi viikolla on taas aika ilmoittautua kevään kursseille!

Ensimmäinen esittelysatsi, olkaa hyvä:

Kalastajat suuntaavaat Maikki Kariston Verkonkudontaa-kurssille. No, osallistujan ei tietenkään tarvitse harrastaa kalastusta, sillä kurssi  sopii mainiosti kaikille  vanhoista tekniikoista kiinnostuneille. Ja tiedä mihin kaikkeen nokkela sisustaja voisi verkonkudontataitoaan käyttää. Kekseliäälle on vain taivas kattona.

maikki-kutoo
Maikki kutoo verkkoa Pentalassa. Kuva: Nina Talvela

Tilkkuneuleet sopivat hyvin lankavaraston tuhoamiseen ja myös erilaisiin kokeiluihin. Johanna Oksanen-Lyytikäisen  kurssilla Hirsimökki ja muita tilkkuneuleita pääsee tutustumaan esimerkiksi dominoon tai voi tehdä vaikka tähtitilkkusukat. Katso vinkkiä Johannan blogista.

Itse pääsin aikoinaan virkkaamispelostani vapaavirkkauksen kurssilla ja nyt se on jälleen tarjolla. Johanna  vetää tammi-helmikuussa kurssin Vapaasti virkaten. Suunnittele vaate tai huikea taideteos – virkkaamallahan voi tehdä vaikka mitä.

Ompelusta innostuneille on tarjolla monenlaisia kursseja, vanhoja suosikkeja ja ihan uusia kursseja. Pirjo Pyymäen kursseilla pääsee mm. ompelemaan joustavia joogavaatteita. Pirjo vetää myös Nuorten ompelupäivät -kurssin. Koska kurssi on jo helmikuussa, siellä ehtii  ennakoida tulevaa kevättä ja ommella jotain uutta ja kivaa. Pajatyyppinen kurssi on suunnattu 16 vuotta täyttäneille nuorille. Tässähän voisi olla ideaa vaikka joululahjaksi.

collage_pp
Kuka nyt ei uusista vaatteista pitäisi? Kuvat: Pirjo Pyymäki

Ensi vuosi on Suomen juhlavuosi. Raija Rastaan Onnea 100-vuotiaalle Suomelle on suunnattu senioreille ja siellä tehdään koruja 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. Näin Raija kertoo kurssista:

”Työskentelyn aikana muistelemme yhdessä itsenäisen Suomen vaiheita ja kerromme omia muistojamme. Mikä on sinulle henkilökohtaisesti tärkeä, merkityksellinen ja muistorikas paikka, maisema tai tapahtuma Suomessa? Kuka tai ketkä ovat sinulle tärkeitä tai rakkaita henkilöitä? – Voit valmistaa kurssilla näistä aiheista rintakoruja tai kaulakoruja useilla eri tekniikoilla. Voit halutessasi ottaa mukaasi valokuvia, joista otamme valokopioita kuvansiirtotekniikkaa varten. Voit tuoda myös omia kankaita, nauhoja tai helmiä, joihin liittyy muistoja tai joiden väreistä pidät.”

Raija on luvannut suunnitella uusia korumalleja, joten tiedossa on kiintoisa korukurssi.

 

collage_rr
Suomen luonnon väreissä riittää inspiraatiota. Kuvat: Raija Rastas

Kohta on joulu ja siis mainio tilaisuus kerätä talteen kaikki kauniit karkkipaperit ja mennä Kaisa Vilhusen kurssille Muovista kaunista ja hyödyllistä ommellen 

”Kurssilla ommellaan sulatetuista muovipusseista ja karkkipapereista kivoja pieniä pussukoita, säilytyskoreja ja käsilaukkuja. Joulun karkkipaperit kannattaa ottaa talteen ja kivan värisiä muovipussejakin on hyvä säästää kurssia varten”, vinkkaa Kaisa.

muoviompelu_kv
Roskista rinsessoja. Karkkipaperitkin voi ottaa uusiokäyttöön. Kuva: Kaisa Vilhunen.

Enää ei tarvitse lähteä ulkomaille, jotta saisi kivan kaupunkiaiheisen kassin. Ulla Meskasen Kaupunkikuvia kasseissa -kurssilla voi ommella kassin lempikaupunkinsa tunnuksin tai tunnustaa kotiseutuhenkeä ja ommella kotikaupungista kertovan kassin.

Ideanikkareilla meni aika kauan, ennen kuin keksivät pelastuksen naisten laukkujen kaaokselle. Bag in bag -pussukoita on ollut markkinoilla jo jonkin aikaa, mutta itse tehden saa varmasti juuri sellaisen kuin tarvitsee. Ja se onnistuu Ullan Laukun organisojapussi -kurssilla.

laukusta-laukkuu-kurssi_um
Tee kurssilla organisoijapussi juuri omaan tarpeeseen. Kuva: Ulla Meskanen.

 

Ullan kurssi on myös Kesäkimono.  Kevyt kesäkimono  ommellaan ohuesta pellavasta, tilkuista tai puuvillakankaista. Värjäyskurssin jäljiltä monilla on varmaan jo omasta takaa mainiota materiaalia Yukataa varten.

”Kesäkimono eli Yukata on yksinkertainen ja suoralinjainen vaate. Se sopii aamutakiksi, kesävaatteeksi, rannalle tai pihamaalle”, kertoo Ulla.

yukata-kurssi_um
Kevyen kesäkimonon voi tehdä myös värjätyistä tilkuista. Kuva: Ulla Meskanen.

 

Tämä tällä erää, viikonloppuna vielä toinen satsi uusia kursseja.

 

t.

 

Merja

 

 

Opettaja tutuksi: Ritva Kurittu-Kalaja

Tekevällä riittää ideoita, näinhän se usein menee. Ritva Kurittu-Kalaja  on ollut Keski-Espoon kudonta-asemalla opettajana kymmenen vuotta, eivätkä ideat ole loppuneet.

”Tässä oppii itsekin koko ajan. Tulee uusia asioita, joista innostuu. Se on työn voimakas suola”, sanoo Ritva.

”Esimerkiksi juuri hiljattain kokeiltiin maton kutomista viidellä sukkulalla, sillä tavalla maton reunaan saadaan kaunis punos.”

ritva-k-k2
Ritva Kurittu-Kalaja kehittelee mielellään uusia mattomalleja.

Mattoloimia Suviksessa onkin aina tarjolla, samoin pellavaista kudottavaa.

”Kuuntelen asiakkaiden toiveita ja kirjaan niitä muistiin. Kun samasta ideasta on riittävän moni kiinnostunut, pannaan loimi puihin. Nyt esimerkiksi viritellään täkänäprojektia ja jotain suunnitellaan myös Suomi 100 -juhlavuoden merkeissä.”

 

Joulun alla kutojia kiinnostavat erityisesti nopeasti kudottavat työt – itse tehdyssä lahjassa on aina oma hohtonsa.

Myös Suviksessa on nähty se, että kudonta on alkanut kiehtoa myös nuorempaa väkeä: perinteiset käsityötekniikat ovat nousussa, ja hyvä niin. Innostuneet kutojat myös seuraavat, mitä alalla tapahtuu ja tuovat uusia ideoita kudonta-asemalle.

suvis
Kutomalla saa aikaan vaikka mitä. Sidosmallien ja materiaalien kirjoa riittää.

Suviksen kutojille Ritva on tuttu, mutta tuttu hän on myös kirjansitojien piirissä.

”Ensimmäisessä työpaikassani Sisä-Savon kansalaisopistossa oli opettaja, joka oli perehtynyt kirjansidontaan. Menin kurssille – ja se oli menoa.”

Nälkä lisäopin saamiseen oli kova,  ja kun muuttokuorma kulki kohti pääkaupunkiseutua, Ritva päätti hankkia parasta mahdollista opetusta.

”Menin kysymään taidekirjansitoja Juhani Roiniselta, ottaisiko hän minut oppiin. Hain apurahaa, kun hän otti minut oppilaaksi, ja se oppi, mitä häneltä sain, kantaa vieläkin.”

Kirjansidontaa Ritva on opettanut itsekin eri opistoissa pääkaupunkiseudulla. Espooseen muutettuaan hän löysi Espoon kirjansitojat ry:n.

”Menin kursseille petraamaan opittua – lasten vuoksi kirjojen sitomisessa oli ollut taukoa – ja sitä mittaa päädyin hallitukseen ja nyt olen puheenjohtajana.”

punainen-kirja
Kiinteäselkäinen punainen nahkakirja. Kuva Ritva Kurittu-Kalaja.

Yhdistyksessä jaetaan ideoita toinen toiselle. Kun yksi löytää jotain kiinnostavaa, pannaan mallit jakoon.

Seppo Seppälällä on energiaa penkoa erilaisia kirjansidontamalleja. Niitä sitten esitellään ja tehdään malleja puolin ja toisin. Se jos mikä on innostavaa yhteistyötä!”

Kudonta-ideat ja kirjansidontaideat kilpailevat välillä keskenään Ritvan mielessä: välillä on voitolla toinen ja välillä toinen.

”Eihän tällä alalla voi olla niin, että ideat jäisivät vain työpaikalle, kyllä niitä kehittelee kotonaankin.”

kaksoiskluutti
Kaksoiskoptisidos on vanha sidosmalli. Kuva Ritva Kurittu-Kalaja.

Unelmista kyseltäessä Ritva tuumii, että hänellä ei ole oikeastaan mielessään mitään suuria unelmia, mutta että pieniä on ja paljon.

”Se on parasta elämää, kun on pieniä unelmia pitkin matkaa ja pystyy innostumaan uusista asioista ja onnistumisista – vaikka siitä, että saa tehdyksi onnistuneen kaksoiskoptisidoksen. Tai että innostuu yllättäen värttinällä kehräämisestä!”

Ritva oli ajatellut, että värttinällä kehrääminen on tuskallisen hidasta, kunnes hänelle näytettiin, miten homma toimii.

”Innostuin valtavasti. Nyt meillä on kotona sellainen yhteistyöprojekti, että poikani kehrää langat, minä kertaan ne ja neulon hänelle lapaset.”

munankuorilla-koristettu
Munankuorimosaiikilla koristeltu kirjan kansi. Kuva Ritva Kurittu-Kalaja.
 

Väriä jokaiseen makuun

Pitkän tauon jälkeen oli mukavaa päästä taas värjäyskurssille kertaamaan asioita. Ja kyllä oli taas tekemisen meininkiä: värikattiloita oli vieri vieressä ja väriä tosiaan riitti joka lähtöön.

varit
Tästä se reaktiovärjäys lähtee – väreistä. Jos hakee tiettyä sävyä, mittaamisessa kannattaa olla tarkkana.

Värjäyksessä on monta vaihetta. Jos mielii kokeilla shiboria, täytyy valmistella värjättäviä kankaita solmimalla tai ompelemalla. Ja kun saa värin, apuaineet ja kankaat kattilaan, pitää keitosta aika ajoin hämmentää ja seurata lämpötilaa.

alkuvaihe
Värikeitosta ei saa jättää ihan oman onnensa nojaan.

 

huuhtelua
Huuhtelua tarvitaan värjäyksessä useaan kertaan.

Reaktiovärjäyskurssin opettajalle Leena-Kaisa Loukojärvelle kurssin aihe on mieluinen.

”Olen itse innostunut värjäyksestä ja tehnyt paljon kokeiluja. Joka kurssilla saa itsekin aina uusia ideoita, kun näkee opiskelijoiden töitä”, kertoo Leena

leena-jarjestaa
Leena-Kaisa Loukojärvi on innostunut niin reaktio- kuin luonnonaineilla värjäämisestä.
leenan-mallit
Leenan runsaat kokeilut ja mallit antavat ideoita värjäyskurssilaisille.

Päivi Johansson harrastaa monipuolisesti kädentaitoja ja haluaa opetella uutta.

”Tämän vuoden teemani on ollut värjäys. Uusia opittuja tekniikoita sovellan sitten omiin juttuihini kotona. Värjäyskurssi on kaikin puolin hyvä, hyvät materiaalit ja ohjeet ja tilatkin ok. Kurssilla on oppinut monesta tekniikasta alkeet ja niiden avulla sitten voi jatkaa itsekseen”, tuumi Päivi.

Myös Satu-Merja Jalas on ehtinyt tehdä kaikenlaista. Vanhassa paikassa Ahertajantiellä monet kurssit istunut Satu-Merja halusi tulla testaamaan uusia tiloja.

”Vaikka täällä on uutta, niin Ahertajantien tilat olivat mielestäni paremmat ja väljemmät tämäntyyppiseen kurssiin. On hyvä, että pesutila on vähän erikseen, mutta tila on liian ahdas. Muuten kurssi on kiva ja opettaja hirmu hyvä. Hyviä ohjeita ja materiaaleja arvostan myös”, sanoo Satu-Merja.

kastoseisotus
Kurssilla kokeiltiin niin kattilavärjäystä kuin kastoseisotusvärjäystäkin.

Yksin tekemiseen verrattuna kurssilla tekemisellä on se etu, että näkee kertakattauksella monenlaista tekemistä ja monenlaisia ratkaisuja. Ja yhdessä tekeminenhän on aina hauskaa ja piristävää.

varjayskollaasi
Solmuja, taitteluita ja värikirjoa.

 

langat
Kurssilla värjättiin myös lankoja, tässä vain pari esimerkkiä.

Leenan mielestä värjäys on monipuolinen tekniikka, joka sopii kaveriksi monen muun tekniikan kanssa.

”Värjäyskurssi sopii hyvin esimerkiksi tilkkutöiden tekijöille: itse värjäten saa toisiinsa sopivia sävyjä. Myös neulojille ja kutojille kurssi sopii hyvin. Ja värjäyksiähän voi aina jatkaa kirjomalla tai yhdistää niitä huovutuksiin.”

satu-merjan-liila
Käsillään tekijä löytää myös värjäyskokeiluihin erilaisia välineitä. Katsopa tarkkaan oikealla olevaa kangasmyttyä.

 

lila
Tällainen se on huuhdeltuna, kuivatettuna ja silitettynä.

Ensi viikolla tavataan uusin aihein.  Ilmonetista pääset jo katsomaan kevään kursseja. Uusista kursseista kirjoittelen lähempänä ilmoittautumisen alkamista – ja se päivähän on 9.12.

t.

Merja

 

70 metriä taidetta

Jos minulta kysytään, on kirjominen taatusti neulomisen veroinen meditaation lähde. Varsinkin, jos ei ole pakko saada työtään valmiiksi johonkin tiettyyn päivään mennessä. Ei siis hämmästytä, että Maikki Kariston Kirjontaa Bayeux’n seinävaatteen tapaan -luennolla on levollinen tunnelma.

”Bayeux´n seinätekstiili on vuosien varrella tullut esiin silloin tällöin elämän varrella – ensimmäisen kerran jo 1980-luvun lopulla, kun ostin aiheesta kertovan kirjan museokaupasta Ranskassa”, kertoo Maikki.

bkirjat

Tekstiilikonservaattorin opinnoissaan Maikki perehtyi aiheeseen tarkemmin ja huomasi, että tietoa ja tutkimusta tuosta noin seitsemänkymmentämetrisestä teoksesta löytyi paljon. Ja onhan siinä tutkittavaa, sillä työhön on ikuistettu yli 2 200 hahmoa ja esinettä.

”Bayeux’n seinävaate esittää Englannin historian suurta käännekohtaa. Se on kuvakertomus Englannin ja Normandian välisistä tapahtumista Englannin kuninkaan Edvard Tunnustajan hallintokauden loppuajalta vuodesta 1064 alkaen, sitä seuranneesta kruununperimyskiistasta normandialaisen herttua Vilhelmin ja Wessexin jaarlin anglosaksi Harold Godwinsonin välillä, päättyen sotilaalliseen välienselvittelyyn Hastingsin taistelussa lokakuussa vuonna 1066”, kertoo Maikki.

Meille tämän ajan ihmisille seinävaate on kuin kirjottu historiallinen sarjakuva – ja luultavasti myös melko tavalla eläväisempi kuin monet kirjalliset tuotteet samasta ajasta.

Tutkittavaa seinävaatteessa riittää kirjonnasta kiinnostuneille, sillä huikea hahmokavalkadi antaa ideoita ja malleja kokeiluun.

maikin-mallit
Maikin tekemiä malleja – kuviot löytyvät seinävaatteesta. Osa on tee se itse -kirjontapakkauksista.

Ei ole itsestäänselvyys, että jokin historiallinen tekstiili säilyy jälkipolville. Bayeux’n seinävaatekin on saanut kokea monenlaisia vaiheita ja esimerkiksi Ranskan vallankumouksen vaiheilla se säästyi kuin ihmeen kaupalla pilkkomiselta. Hyvä niin, sillä seinävaate kertoo historiasta ihan omalla tavallaan.

bjohanna
Kun historiallisesta tekstiilistä on kyse, sopii itse tehty kirjontakehys tyyliin mainiosti.

Kurssilla syntyy monenmoista. On linnoja, lintuja ja useampiakin puukirjontoja Bayeux’n malliin.

bk5

 

bkmalli6

bkmalli1

Suurin osa meistä kurssilaisista kokeilee pienehköjä yksityiskohtia, mutta työn alla on myös isompaa.

bkmalli3
Tässä on tulossa luonnollisen kokoinen kirjontatyö. Jännittävää nähdä, miltä se näyttää valmiina.

Ensi viikolla taas uudet käsityöaiheet – niistä ei ole pulaa. Nauttikaa hyvistä kässähetkistä:-)

t. Merja

 

 

Opettaja tutuksi: Miira Zukale

Arkipäivän iloja on juoda kahvinsa kauniista mukista. Niin kuin vaikka tällaisesta Miira Zukalen suunnittelemasta Kotikaupunki-sarjan hyväntuulisesta Puisto-mukista.

 

muki

Miira valmistui silloisesta Taideteollisesta korkeakoulusta tekstiilisuunnittelijaksi vuonna 2007. Sen jälkeen hän on tehnyt töitä freelancerina. Äkkiseltään ei aina tule ajatelleeksi, miten monessa asiassa suunnittelijan kädenjälki voi näkyä: aina vaate- ja vuodevaatekuoseista servietteihin ja lahjapapereihin asti.

miira
Miira Zukale kuuluu MadeBy Helsinki -osuuskuntaan, jolla on Madeby-verkkokauppa sekä myymälä Made By Helsinki Katariinankadulla.

Nykyään suunnittelijoilla on käytössään koneet ja ohjelmat, mutta silti Miira käyttää mielellään suunnitellessaan ihan perinteisesti kynää, paperia ja saksia.

”Piirtämisestä pidän valtavasti. Usein käytän myös kollaasitekniikkaa ja leikkaan kuvioita käsin. Tykkään siitä, että voin työstää aihetta pitkään ja rauhassa.”

 

miiracollage
Lehtiä ja kukkia, kaupunkitaloja ja toteemieläimiä – kaikki Miiran käsialaa.

miirakollaasi-2

Miira sanoo pitävänsä vähän kömpelön näköisestä käden jäljestä. Kömpelyys on silti pientä harhaa: jokaista pientä yksityiskohtaa on luonnosteltu ja viilattu niin kauan, että tulos on suunnittelijalle mieluinen. Kun malli on valmis, se voi löytää tiensä mukiin, muistikirjan kanteen tai vaikka Japanissa myytävään pussilakanaan.

Siinä, mistä missäkin kulttuurissa pidetään, on eroja. Jos jostain tykätään vaikka Japanissa, tyyli ei välttämättä purekaan esimerkiksi Saksassa.

”Kun olin harjoittelussa Saksassa suunnittelemassa tapetteja, minulle sanottiin, että tyylini ei siellä myy – että se on liian sofistikoitunut”, kertoo Miira.

”Ja totta on, että siellä toivottiin koristeellisempaa tyyliä, sellaista söpöä. Se oli opettavaista sekin.”

sukkikset
Mary a. jalavan printtisukkisten printit ovat Miiran suunnittelemia.

Iloisia printtisukkiksia Miira on suunnitellut vuodesta 2004 ensin nimellä Zukale&Huoviala ja vuodesta 2009 mary a jalavana yhdessä Veera Moilasen kanssa. Niissä seikkailee toteemieläimiä, kolibreja tai vaikka puiston puita. Kyllä ihminen väriä ja hauskuutta kaipaa, niin se on.

Espoon työväenopistossa Miira opettaa tänäkin syksynä Kuosisuunnittelua Illustrator ja Photoshop -ohjelmilla.

”Opettaminen on mukavaa. On aina kiva nähdä, miten hienoja suunnitelmia opiskelijat tekevät.  Ja kun opettaa, pakottaa samalla itsensä pysymään ajan tasalla tietokoneohjelmissa ja niiden käytössä. Tänä syksynä kankaanpainokurssi ei toteutunut. Se on harmi, sillä painokurssi on erityisen kiva, koska siinä on sellaista pajameininkiä”, sanoo Miira.

Ehkä ensi keväänä? Pidetään peukkuja!

Vaikka Miiran kuoseissa on enimmäkseen luontoa ja kaupunkia, pari viime vuotta hän on piirtänyt ahkerasti  autoja ja kauhakuormaajia ja muita nelipyöräisiä. Parivuotias poika on tuonut sananmukaisesti äitinsä elämään uudet kuviot.

”Ehkä pitää suunnitella jokin kuosi, jossa tätä piirtämistä voi hyödyntää”,  naurahtaa Miira.

Hyviä lumikelejä – ensi viikolla taas uudet aiheet:-)

t.

Merja

 

Metsän henkiä ja englantilaisia daameja

Tiukka deadline panee Pukutaide ja valokuvaus -kurssin pukuja ompelevat tiukille: tulevana viikonloppuna on oltava valmista, sillä silloin otetaan kustakin kuvat koko komeudessaan. Valokuvauskurssin opiskelijoiden lisäksi hommissa on Stadin ammattiopistosta maskeeraaja-opiskelija huolehtimassa maskeerauksesta ja hiuksista.

Heidi Anttila kertoo harrastavansa enemmänkin keramiikkaa, mutta fantasiapuvun tekeminen tuntui kiinnostavalta, joten hän ilmoittautui kurssille mukaan.

”Heti tuli idea, minkälaisen asun haluan, tällaisen metsän henki -tyyppisen”, sanoo Heidi vihreissään.

metsanhenki
Heidi Anttilan puvussa on hienot kaulukset.

Katariina Karvisen valinta puolestaan on englantilaistyylinen puku vuodelta 1887 turnyyreineen kaikkineen.

”Harrastan historiallisia tansseja ja teen pukua Otaniemen roolipeliyhdistyksen järjestämiin tanssiaisiin.”

Tekemistä on paljon, mutta Katariina sanoo, että puku on valmis silloin kuin pitääkin.

Kurssin alussa pukuja suunnittelevat kertoivat ideoistaan ja valokuvauksen opiskelijat pohtivat, mikä kiinnostaisi eniten ja kuvattava puolestaan sai valita, kuvataanko sisällä vai ulkona. Tilakuvat otetaan Kansallisteatterissa ja ulkokuvat Suomenlinnassa.

Katariinan valokuvaa Kansallisteatterissa Rebekka Jyränen-Partanen.

”Oikein odotin, että pääsin ilmoittautumaan tälle kurssille. Yleensähän me otamme kuvia kurssilla toisistamme, nyt pääsen ottamaan ihan oikeaa muotokuvaa.”

antiikin-prinsessa
Emmi Holopainen on hyvin aikataulussa: mekko on jo valmis.

Emmi Holopaisella ei ole enää ompelustressiä: puku on valmis.

”Tämä on tällainen antiikki-henkinen prinsessamekko”, naurahtaa Emmi.

Emmillä oli ensin kangas ja siitä nousi idea herkästä ja sirosta mekosta.

”Katsoin kangasvarastoni ja päätin tehdä siitä, mitä minulla jo oli.”

antin-luonnos-1
Antin luonnoskirja kertoo, minkälainen vaate on tulossa.

”Ilmoittauduin elämäni ensimmäiseen larppiin, joka on helmikuussa. Tuli tarve saada asu, ja tämä kurssi tuli sopivasti. Ja kun saa vielä hyvän kuvan, niin se on vain plussaa”, kertoo Antti.

antin-takki
Antilla on tekeillä komea takki.

Tekemistä näyttää olevan vielä melko tavalla, mutta Antti on rauhallinen.

”Oikeastaan teen itse itselleni ongelmia, kun haluan tehdä niin yksityiskohtaista.”

Kurssin opettaja Sirkku Angeria on hyvällä mielellä.

”Opiskelijat ovat olleet äärimmäisen motivoituneita, ja silloin on kiva opettaa. Olin alkuun ihan ällistynyt, miten kunnianhimoisia projekteja opiskelijoilla on. Esimerkiksi historiallisissa puvuissa on paljon erilaisia yksityiskohtia.”

sirkku-ja-antti
Sirkku ja Antti pohtivat Antin projektia.

Sirkku toivoo, että puvut ja kuvat saataisiin ensi kevään kevätnäyttelyyn.

”Toivottavasti saamme kevätnäyttelyä varten Espoon kulttuurikeskuksen näyttelytilan. Se on hieno tila, johon puvut ja kuvat saataisiin hyvin esille.”

*****

Tämän viikon bonuksena kurssivinkki: jos haluaisit tehdä jotain kivaa ja pehmeää pukinkonttiin, on

Neulahuopa huovutuksessa -kurssilla vielä tilaa.

Kun vauhtiin pääsee, voi neulahuovasta huovuttaa lapaset vaikka puolelle sukua. Kuva: Leena Loukojärvi

”Neulahuopa on mainio materiaali, josta on helppo tehdä kolmiulotteisia onttoja rakenteita, kuten lapasia, hattuja ja tossukoita”, kertoo kurssin opettaja Leena Loukojärvi.

Jos neulahuopa ei ole vielä tuttu, lapaset on mukava aloitustyö.

”Lapaset on helppo tehdä, eikä tekniikka vaadi etukäteistietoja. Lapasista tulee kivan pehmeät ja taipuisat”, sanoo Leena.

Neulahuopa käy oivallisesti myös tasona tehtäviin töihin, mutta huikean isoa seinävaatetta ei kurssityöksi kannata suunnitella, sillä uuden värjäysluokan tilat eivät anna myöten tehdä isoja huovutustöitä.

Neulahuovasta saa tehdyksi myös miellyttävän pehmoisen päähineen.

Sitten vain ilmoittautumaan ja tekemään lahjaksi uniikkeja neulahuopalalapasia!

Ensi viikolla taas jotain uutta.

t.

Merja

 

 

Syyslomaviikon ratoksi

Kädentaitokurssien opettajat tapaavat olla sangen monitaitoista  joukkoa. Kirjoitetaan kirjoja, pidetään näyttelyitä, tehdään tutkimustyötä… Ja tietysti kurssitetaan myös itseä ja ollaan valppaana seuraamassa, mitä uutta  (tai uudestaan pinnalle noussutta vanhaa) on ilmassa.

Otetaan vaikka esimerkiksi Meskasen Ulla, joka vetää nyt syksyllä Espoon työväenopistossa tilkkutyökurssia. Ulla kertoo opettaneensa ympäri ämpäri Suomea, opiskelleensa  aina lisää ja tehneensä opiskeluihin liittyen erinäisiä opinnäytetöitä. Silkkimaalausbuumin aikaan Ulla teki aiheesta myös pienen kirjan, Ullan silkkimaalausoppaan. Kaupasta sitä ei enää saa, mutta hyvällä tuurilla sen voi kirjastojen lisäksi löytää esimerkiksi nettiantikvariaatista. (Jos innostuit kovasti, minun täytyy tunnustaa, että niitä on nyt liikkeellä yksi vähemmän – tilasin kirjasen itselleni…)

Eksoottisimmasta päästä julkaisuja on varmaankin Marko Saarnion tansanialaisen kääntäjän kanssa yhteistyössä tehty swahilinkielinen kudonnan kirja. Tästä on vaikea pistää paremmaksi.

Kurkistus omaan kirjahyllyyn (tunnustan olevani parantumaton kädentaitokirjahamsteri) paljastaa, että melko moni tuttu opettajakin on tullut lisänneeksi niteitä kässäkirjastooni.

kirjat
Aika muhkea pino, sanon minä.

Katriina Leppäsen Virkattua-kirjassa on upeat kuvat. Siksipä kirjaa on mukava selailla, vaikkei olisi juuri suunnittelemassa virkkuutyötä. Jos kirjan haluaa omakseen, joutuu luultavasti olemaan tarkkana ja kärkkymään nettiantikvariaateissa, jos Virkattua sattuisi kohdalle.

katriina2
Kuppi kuumaa lämmittää kolealla säällä – ja hauska pannunalunen piristää.

Olen edelleen kömpelö lautanauhojen kanssa, ja siksipä pidänkin visusti tallessa Maikki Kariston kirjaa Lautanauhat ja Maikin Mervi Pasasen kanssa tekemää Omenaisia ja revonneniä. Lautanauhat-kirja on luultavasti jokaisen lautanauhafriikin hyllyssä. Jos ei ole, niin sen hankkiminen voi ainakin tällä hetkellä olla ylen vaikeaa.

maikki2
Lautanauhoissa riittää kokeiltavaa ja opeteltavaa, siksi ne niin kiinnostavia ovatkin.

Suvelan kudonta-asemaa luotsaavan Ritva Kurittu-Kalajan nimi putkahtaa usein esiin lehtien kudontaohjeiden tekijän kohdalta. Ja löytyy Ritvan nimi kirjan kannestakin: hän on tehnyt Annukka Mikkolan ja Tea Rahkamaan kanssa kirjan Mattoja monin tavoin. Kirja ilmestyi vuosi sitten, joten sitä saa vielä ihan kirjakaupoistakin.

Myös Tapiolan kudonta-asemalta löytyy kässäkirjan tekijä: Marjukka Vuorisalo julkaisi Mila Duktigin kanssa pari vuotta sitten kirjan Synkät kuteet. Musta neulekirja. Siis nimensä mukaisesti neulekirja hänelle, joka ei viihdy kirkkaissa väreissä ja ohittaa pastellit kaukaa. Tutustu ihmeessä, jos et ole sitä jo tehnyt.

synkatmatot
Mustaa monella tavalla: Notre Dame -laukku Synkät kuteet -kirjasta ja Ketju-matto Mattoja monin tavoin -kirjasta.
kollaasijaanaleena
Puuta ja villaa – Jaana Sallisen ja Leena Loukojärven töitä oli esillä näyttelyssä kesällä 2015.

Myös näyttelypuolella putkahtelee tuttuja nimiä esiin. Raija Rastas, väritaituri, on esimerkiksi pitänyt monta näyttelyä ja toissa kesänä Lasipalatsin näyttelytilassa pääsi tutustumaan mm. Leena Loukojärven ja Jaana Sallisen töihin.

Nyt sitten odotellaan uusia näyttelyitä. Jos sellainen on menossa tai pian tulossa, ilmoita ihmeessä asiasta bloginpitäjälle.

Tässä olikin tämänviikkoinen pikku katsaus. Ensi viikolla taas uudet kujeet.

****

Vielä tärkeä tiedotus: älkää unohtako tämänsyksyistä Helsingin suomenkielisen työväenopiston ja Tekstiilikulttuuriseuran järjestämää luentosarjaa Hyvinvointia käsitöistä. Tilaisuudet pidetään Helsingissä, mutta kaikkia luentoja voi seurata etänä Espoon työväenopistossa (Kuunkehrä 2 B, II krs, Meteori-luokka).

Ohjelma

3.11. Taiteen ja käsityön voima

Luentosarjan avaus, Marika Sarha

klo 16.45–17.30 kuvataiteilija Timo Tähkänen

klo 17.30–18.15 taiteilija Maiju Ahlgrén

 

10.11. Käsityö ja henkinen hyvinvointi

klo 16.45–17.30 kirjailija Laura Honkasalo

klo 17.30–18.15 dosentti, yliopistolehtori Sirpa Kokko/Handmade Wellbeing -hanke

 

17.11. Hyvää tekevä käsityö

klo 16.45–17.30 muotoilijat/yrittäjät Mari Martikainen ja Minna Impiö / Mifuko Oy

klo 17.30–18.15 professori Erja Syrjäläinen/ Helsingin yliopisto

Luentosarjan päätössanat, käsityön johtava opettaja Inga Pihlhjerta