Suunnitteluprojektit Keniaan

Ohessa Käsityön taiteen perusopiskelijamme Heidi Hatakan kirjoitus hänen yhteistyöprojektistaan Keniaan. Edellisessä postauksessa Heidi kertoi opiskeluistaan Käsityön taiteen perusopinnoissa.

Olen aina halunnut tehdä käsitöitäni aidoista materiaaleista. Niinpä eräillä messuilla kiinnostuin osastosta, jossa esiteltiin tuotteita Keniasta.

Sitä ennen olin suunnitellut itselleni ponchon, jonka neuloin luomulammastilan aidoista villalangoista. Paras vaate ikinä, kirjoitin silloin faceen päivityksen. Enpä silloin vielä tiennyt, että tämä neuleeni kiinnitti huomiota messuilla, jossa Kikoi/Werannas -yrityksellä oli osasto. Juttelimme käsitöistä ja siitä, että olisi ihana myydä näitä asiakkaillekin, mutta aika ei oikein riitä.

Meni jonkin aikaa ja Riikka tuli luokseni. Silloin hän kysyi, josko haluaisin suunnitella heille korusarjan, rannekorun sekä avainnauhan. Niin sovittiin ja sain materiaalit suunnittelua ja malleja varten. Helmet olivat heinänsiemeniä. Monta versiota ja mallia syntyi, kuvia läheteltiin edestakaisin. Viimein olin tyytyväinen malliini ja ne toimitettiin Maijakaisan mukana Nairobiin.

Samaan aikaan ponchon ja asusteiden suunnittelu oli käynnissä. Mitat ja mallityö alkoi valmistua. Yhteistyö sujui mukavasti, koska Kikoi/Wernannas -yrityksellä on aikaisempaa yhteistyötä Kenian käsityöläisiin. Maijakaisa myös osaa paikallisen kielen, onhan hän asunut lapsuutensa Keniassa. He halusivat minun suunnittelevan tuotteita, koska arvomme kohtasivat. Piti myös sitoutua työhön.

Keniassa on paljon käsityöläisiä ja suunnittelemani tuotteet tehtiin yhteisössä  Kenana Knittersin kanssa. Se on ruohonjuuritason yritystoimintaa, jonka perusti paikallinen Kenialainen Patricia Nightingale. Hän halusi kehittää tuotteita käsinkehrätystä paikallisesta langasta, koska näki niiden mahdolisuuden markkinoilla.

Patricia suunnitteli innovatiivisesti tuotteita, joita olivat lelut, sisustustuotteet, vaatteet ja asusteet. Tuotteet olivat ekologisia ja designtuotteita.  Samalla hän perusti kodikkaan yhteisön, jossa naiset saivat neuloa ja ansaita rahaa perheensä tarpeisiin.

KENANA-päivä

Sain tehdä yhteistyötä täällä Kikoi Tradingin sekä Werannas -yrityksen kanssa. Koska itselläni ei ollut tällä kertaa mahdollista vierailla paikanpäällä Keniassa, sain väliaikatietoja ja tarinoita Keniassa naisten luona projektia auttaneelta Salla Thurelta. Tässä hänen kuvauksenta Kenana-päivästä.

”Työpaja aukeaa puoli yhdeksän aikaan kun naiset alkavat tulla paikalle. Nykyään mukana on noin 400 rekisteröitynyttä neulojaa, joista noin 200 aktiivisia. Yleensä kuitenkaan kaikki 200 eivät pelmahda paikalle kerralla, vaan he tulevat lähinnä silloin kun tuote on niin valmis, että neuloja vain täyttää, ompelee ja myy sen. Ne naiset, joilla on muutakin vastuita kuin neulominen, ovat täällä 5 päivää viikossa 8 tuntia, kuten Anna (“hän on vastuussa kaikesta, HR, ohjeet, olisimme pulassa ilman hantä”), Monica ja Susan (langanvärjäys), Helen ja Tabitha (lankavarasto ja lankojen jakelu), Evelyn (ohjeiden jakelu ja tilastot) ja Purity (tilastot).

Naiset siis saavat ohjeen, langat ja puikot ja sitten he neulovat ohjeen mukaan tuotteen, yleensä kotonaan. Kun he ovat valmiita, he tulevat tänne, pesevät palaset, ompelevat ne yhteen ja täyttävät. Lopullisen tuotteen he tuovat tietylle pöydälle ja Kerry ja Kay aloittavat laatutarkastukset. Tuotteista tarkistetaan mitat, ettei apinan toinen jalka ole isompi kuin toinen. Sitten tarkastetaan saumat, että ne ovat kestävät. Sitten varmistetaan ettei lelussa ole reikiä, jos langat päätellään huonosti, se saattaa aiheuttaa reiän tuotteeseen, mitä kukaan ei tietenkään halua. Tämän laatutarkastuksen ansiosta ostaja tietää, että tuote on turvallinen antaa pienellekin lapselle.”

Salla Thure Kikoi/Werannas

 

Kenana Knitters Ltd. on organisaatio, jossa on n.400 neulojaa ja kehrääjää joista aktiivisia n.200.  Villalangat kehrätään käsin paikallisten lampaiden villoista. Niitä myös värjätään kasveilla ja loppukäsittelytkin tehdään ekologisesti.

Käsin kehrätyllä langalla neulotut asusteet ovat hyvin uniikkeja. Neulojan käsiala ja kehrätty lanka vaikuttavat lopputulokseen. Naiset työskentelevät kotonaan ja osalla naisista on myös muu vastuutehtävä ja he ovat paikalla kaikki arkipäivät.  Naiset tekevät tuotteet valmiiksi ja myyvät ne ja saavat rahat työstään. Minulle onkin tärkeää, että naiset saavat palkan ilman ison organisaation välikäsiä.

Ponchon, rannettimien ja säärystimien ohjeet piirsin paperille mittoineen. Lisäksi neuloin malit omasta luomuvillalangasta. Maijakaisa vei neuleet mukanaan Keniaan ja siellä tuotteille arvioitiin myyntihinnat. En unohda koskaan, miten tunteikas hetki oli, kun kaivoin laukustani neuleet ja Maijakaisa pakkasi ne omaan laukkuunsa. Sinne lähti suunnittelemani tuotteet Keniaan!

Kun kaikki järjestelyt, neuvottelut ja aikataulut oli sovittu, projekti pääsi alkamaan. Kikoi/Werannas  kävi henkilökohtaisesti ohjaamassa tuotteiden ensimmäisiä neulomisia. (Korujen osalta siellä suunniteltiin ja hankittiin korujen osat. Jonka jälkeen slummien naiset pääsivät tekemään tuotteita.)

Tässä kuvassa on tupsuntekoa, joihin myös piirsin tarkat ohjeet. Kuvassa näkyy myös muovitasku, jossa piirrokseni ja mitat ovat. Kun ensimmäinen tuote neulottiin, piti mitta ja silmukkaluku tarkistaa, minulla kun ei ollut paikallista lankaa malliini. Kun malli on valmis, voidaan työn tekeminen opettaa eteenpäin neulojille. Lopputulokset ovat todella hienoja!

Kenian ponchomalliini sunnittelin myös napin, jonka toivoin olevan paikallisesta luonnonmateriaalista tehty. Minut yllätettiin todella iloisesti, kun kuulin että nappi tehdään aidan seipäästä sahaamalla. Lämminhenkisyyttä tuo myös se, että tuotelapussa on neulojan nimi. Tuotteesta tulee näin vieläkin henkilökohtaisempi.

Kotimainen tuote on aina lähellä sydäntäni, mutta niin myös näiden naisten toimeentulo Keniassa. Nainen on perheen tärkeä ihminen, joka näillä käsitöillään ansaitsee rahaa ja voi antaa esim.lapsilleen mahdollisuuden käydä koulua. Ja tämä projekti täällä Suomessa työllisti kahden yrityksen naiset!

 

Teksti: Heidi Hatakka

Kuvat:Werannas/Kikoi, Kenana Knitters Ltd. ja Heidi Hatakka

www.designheidihatakka.fi

 

Sovitusnukke omien mittojen mukaan

Alkusyksystä opistolla valmistetaan oman vartalon mallisia sovitusnukkeja.

Valmiina ostettavat sovitusnuket ovat kalliita ja standardikokoisia. Säädettävät sovitusnuket voidaan säätää suurin piirtein vastaamaan omaa kokoa, mutta ne eivät kuitenkaan noudattele jokaisen ihmisen persoonallisia vartalon muotoja. Oman vartalon mallisen sovitusnuken valmistaminen itse ei ole kovin vaikeaa eikä myöskään kallista. Nuken runko valmistetaan teippaamalla vartalon päälle, jolloin muodot pysyvät oikean mallisina. Teippausvaiheessa tarvitaan työparia, mutta muut työvaiheet voidaan tehdä itsenäisesti. Kurssin infokerralla käydään läpi kaikki tarvittavat työvälineet ja –materiaalit.

Nukke helpottaa itselle tehtyjen vaatteiden sovittamista ja valmistamista, sillä vaatetta voi esimerkiksi muotoilla suoraan vartalon päälle. Myös hihan istutus on helppoa nuken avulla.

Selän kaaren muotoilu ja korjaus nuken päälle ei vaadi yhtä suurta notkeutta kuin nuppineulojen kiinnittäminen omaan selkämykseen.

Nukke soveltuu hyvin erityisesti joustavasta kankaasta tehtyjen vaatteiden, sekä esimerkiksi vetoketjulla tai napeilla aukaistavien puseroiden, jakkujen ja mekkojen sovitukseen.

Tervetuloa mukaan viikonloppukurssille!

Ilmoittautuminen ja lisätiedot: Sovitusnukkekurssi E172332

 

Tiedätkö, mitä on Upcyclingdesign?

Muotoilija Isabella Haas pitää meillä kurssia aiheena Upcyclingdesign. Ohessa Isabellan kirjoitus aiheesta. Tarkemmat kurssin tiedot löydät oheisesta linkistä: Upcyclingdesign

Tervetuloa virkistävään ja inspiroivaan Upcyclingdesign kurssiini!

Upcycling tarkoittaa yksinkertaisesti jätemateriaalin luovaa uusiokäyttöä. Rumasta saa kaunista. Käyttökelvottomasta saa hyödyllistä.  Materiaalin elinkaari kasvaa designin ja luovuuden avulla. Kurssin aikana pääset tutustumaan upcycling design maailmaan ja kehittämään ja kokeilemaan uusia ideoita.

Luonto ja käsityö ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Kun aloitin teollisen muotoilun opiskelut 25 vuotta sitten, mietin että en halua osallistua jätteen lisätuottamiseen vaan sen sijaan halusin omalla työlläni aktiivisesti vaikuttaa jätevuorien ja luonnon kuormituksen vähentämiseen. Vanhempani omistivat sukkahousutehtaan ja jo lapsena keksin ja valmistin käsin kivoja tuotteita tehtaan jätetekstiileistä mm. nukenvaatteita ja pehmoleluja. Pyrin aina etsimään innovatiivisia ratkaisuja, jotka perustuvat kestävään kehitykseen kaikilla tasoilla, ekologisella, sosiaalisella ja taloudellisella. Työskentely kierrätysmateriaalin kanssa antaa minulle voimia ja tuo iloa.

Kerron kurssin aikana myös kokemuksestani monen vuoden upcycling design-asiantuntijana ja luovan alan yrittäjänä ja vastaan mielelläni kaikkiin teidän kysymyksiinne.

Viime joulukuussa perustin Suomen ensimmäisen Upcycling Design Centerin, joka on ollut haaveni monta vuotta.

Upcycling Design Centerin tarkoituksena on edistää ihmisten hyvinvointia tarjoamalla virkistäviä kiertotalouden koulutus- ja kokemustilaisuuksia luovalla design- ja käsityötoiminnalla. Sen lisäksi tavoitteena on tukea ja voimaannuttaa työttömiä naisia, erityisesti maahanmuuttajia, merkityksellisellä ja kotouttamista tukevalla toiminnalla yrittäjyys mielessä. UP.DC on avoin yleisölle valituilla päivillä. Kävijät ovat tervetulleita osallistumaan tuotantoon ja vaihtamaan ideoita naisten kanssa.

Myös sinä voit tulla mukaan n. 3 kuukautta kestävään koulutukseen Suomen ensimmäisessä Upcycling Design Centerissä!

Ryhmä työttömiä maahanmuuttajataustaisia naisia osallistui vuoden alussa upcycling design koulutukseen hyvällä lopputuloksella ja nyt etsimme seuraavia menestystarinoita. Valitsemme hakioiden joukosta 5-10 naista osallistumaan ilmaiseen koulutukseen. Upcycling Design Center sijaitsee yhdellä Helsingin suosituimmista kiertotalouden kehittämisalueista. Kutsumme sinut mukaan löytämään ratkaisuja yhteiskuntamme suureen tekstiilijäteongelmaan. Valmistamasi tuotteet voidaan myydä Upcycling Design Centerin kaupassa. Pääset myös harjoittelemaan ja parantamaan suomen tai englannin kielitaitosi koulutuksen aikana, joten sinun ei tarvitse olla huolissasi osaamisestasi.

Lisätietoa ja kuvia Upcycling Design Center toiminnasta löydät Facebookista ja Instagramista sekä voit katsoa videoita Youtubessa.

Upcycling Design Center Helsinki the making of 2017

Upcycling Design Center Festival Helsinki 2017

http://www.facebook.com/upcycUpcycling Design Center Festival Helsinki 2017

www.upcyclingdesigncenter.com

toimisto +358 44 270 9329

 

Syksyn kädentaitojen uutuuksia

Nyt on taas aika ilmoittautua kursseille. Kädentaitojen kurssi-ilmoittautumiset alkavat 15.8. Kursseille voi ilmoittautua joko osoitteessa ilmonet.fi tai soittamalla numeroon 020 692 444.

Paljon kiinnostavaa ja innostavaa on taas tarjolla. Tässä muutamia poimintoja uutuuskursseistamme.

Paperin lumo kurssilla https://ilmonet.fi/#!code=E172019 valmistetaan paperikoruja kierrätysmateriaaleista. Korun lähtökohtana voi olla kaunis pahvinen makeisrasia, tulostuspaperi tai pakkausmateriaali. Nyt on mahdollisuus hyödyntää kaikki kauniit kotiin kertyneet materiaalit ja tehdä niistä ihania koruja!

Tässä yksi esimerkki.

 

Kierrätysteemaa edustaa myös Upcyclingdesign kurssi https://ilmonet.fi/#!code=E172021, jossa sukellat kierrätysdesignmaailmaan ja inspiroidut erilaisista kierrätysmateriaaleista. Kurssilla opit, mitä kaikkea upcyclingdesign tarkoittaakaan. Voit lukea myös ensiviikolla ilmestyvästä blogikirjoituksesta opettajamme Isabella Haasin kirjoituksen aiheesta ja tutustua kierrätysteemaan lähemmin.

 

Kokeilevassa Tekstiilissä https://ilmonet.fi/#!code=E172307 tutustumme tekstiiliin taiteen tekemisen välineenä. Kokeilemme materiaaleja ja tekniikoita luovasti. Tutustumme väreihin ja pintoihin ja teemme kolmeulotteisia muotoja. Kurssilla käytämme myös kierrätysmateriaaleja hyväksemme. Tule kokeilemaan mitä kaikkea saakaan tehtyä esim. virkkaamalla, kieputtamalla ja punomalla. Miten metallilanka taipuu tai miten paperista saa tehtyä kolmiulotteisia muotoja. Tai haluaisitko kokeilla jotain heijastavaa?

 

Pâte de verre –töitä lasimurskasta sulattamalla https://ilmonet.fi/#!code=E172292 on yksi uutuuskursseistamme. Lasimurskasta on mahdollisuus valmistaa ohut, jäämainen työ, joka soveltuu koriste- tai taide-esineisiin. Kurssilla muotoillaan savesta malli, jonka avulla valetaan kipsiseosmuotti. Muottiin laitetaan ohut kerros lasimurskaa, joka sulatetaan uunissa. Käy kurkkaassa, mitä ihanaa tuolla tekniikalla onkaan saatu aikaan. Opettajamme Päivi Kekäläisen sivuston Galleria osiosta löydät upeita Pâte de verre –töitä!  http://www.paivikekalainen.fi

Ohessa muutamia esimerkkejä työskentelystä ja valmiista töistä. Kuvat: Päivi Kekäläinen

 

Koristeita sanomalehtiliisteröinnillä kurssilla https://ilmonet.fi/#!code=E172214 tutustut vanhaan kiinalaiseen paperiesineiden valmistusmenetelmään. ”Papier Mâche” oli suosittua Euroopassa 1700-luvulla jolloin tekniikalla tehtiin jopa huonekaluja! Kurssilla Opit tekemään sanomalehtisilpusta ja tapettiliisteristä sisustus- ja koriste-esineitä, naamioita ja esim. rytmisoittimia.

 

Pukutaide ja valokuvaus kurssilla https://ilmonet.fi/#!code=E171879  sinun on mahdollista päästä toteuttamaan unelmasi siitä, millaisessa puvussa ja miljöössä haluaisit itsesi kuvattavan? Kurssilla suunnittelet ja toteutat asukokonaisuuden ompelemalla tai vanhasta modifioimalla. Valokuvan visuaalisuutta suunnittelet yhdessä valokuvaajaopiskelijan kanssa. Kurssi on siis yhteistyökurssi valokuvauskurssin Valokuvaus ja fantasiapuku kanssa https://ilmonet.fi/#!code=E171857 . Valokuvauskurssin opiskelijat luovat kuvaan tunnelmaa oman opintojakson taitoja käyttäen. Ulkoasun viimeistelevät maskeeraaja-kampaajaopiskelijat.

Ohessa muutama hieno kuva edellisen vuoden upeista luomuksista. Kuvat on toteuttanut  työryhmä: kuvaaja Minna Lehtola, malli Annika Lehto, meikki ja hiukset Niina Harmaala, kuvaajan assistentti Timo Saari

Tässä vain muutama esimerkki tarjonnastamme. Tutustu kursseihimme ilmonetissa! https://ilmonet.fi

 

 

Yhdessä tehden kevätnäyttely

Espoon työväenopiston kädentaitojen kevätnäyttely

Yhdessä tehden

Avajaiset ovat tiistaina 30.5.2017 klo 17–19
Espoon kulttuurikeskuksen näyttelytilassa,  Kulttuuriaukio 2, Tapiola

Näyttely on avoinna 31.5.-11.6.
ma–pe klo 10–20, la–su klo 10–15

Käsityön taiteen perusopiskelijoiden kevään teemana oli veistoksellinen kolmiulotteisuus sekä kovan ja pehmeän materiaalin yhdistäminen. Näyttelyyn valmistettu teos on perusopintojen lopputyö, jossa on käytetty kolmen vuoden aikana opittuja käsityötekniikoita ja materiaalintuntemusta uudella ja luovalla tavalla. Tekstiilitekniikat kuten ompelu, huovutus, kone- ja käsin kirjonta, värjäys, räppäys, ryijyn ompelu, neulonta ja virkkaus ovat saaneet veistoksellisia muotoja ja niihin on yhdistetty mm. keramiikkaa, lasia, helmiä, rannoilta kerättyjä kiviä, metallia sekä kierrätys- ja luonnonmateriaaleja. Veistoksellisissa teoksissa voi aistia Suomen luonnon runollisen ja satumaisen tunnelman. Löydät metsän kuninkaan kruunun, luovia ideoita kasvavia mustikanvarpuja sekä salaperäisen lummelammen, jonka voi nähdä vain öisin. Aallot kohisevat rannalla ja värikkäät kukat loistavat kesäisellä niityllä. Seitsemän veljestä ja Venla sekä taivaalla lentävät joutsenet vievät ajatukset 100-vuotiaan Suomen juhlavuoteen.

Käsityön taiteen perusopintojen syventävien opintojen opiskelijat saavat 6-vuotiset opintonsa päätökseen keväällä 2017. Näyttelyssä on esillä ryhmän keväällä 2017 tekemät opintojen päättötyöt. Päättötyön aiheena ryhmällä oli ”Melodia – luonnontunnetta. Tekstiilisäveliä 100 v. Suomelle”. Kukin opiskelija lähestyi aihetta omalla tavallaan ja omista kokemuksistaan käsin. Tuloksena on 9 opiskelijan persoonalliset päättötyöt, joissa myös käytettyjen materiaalien ja käsityötekniikoiden kirjo on suuri. Töissä ”Melodia – luonnontunne” tulee esille niin mielleyhtymiä erilaisiin luontokokemuksiin ja luonnonääniin kuin myös viittauksia suomalaiseen musiikkiin, esimerkiksi yhdessä työssä lähtökohtana on ollut Finlandia-hymni.

Kädentaitojen lopputyönäyttelyn yhteydessä on mahdollista kuunnella myös ”Luo looppeja, sukella minimalistiseen musiikkiin” -kurssilta valmistuneita sävellyksiä, joita opiskelijat ovat tehneet tietokoneella. Ideana on, että tilassa soiva musiikki antaa katselukokemukselle syvyyttä ja uusia ulottuvuuksia. Käsityön taiteen perusopetuksen syventävien ryhmän teema, tekstiilisäveliä, sopii tähän yhteyteen täydellisesti, sillä tekstiilien kudoksissa ilmenee samankaltaista toisteisuutta kuin minimalistisessa musiikissa.

Pukutaide ja valokuvauskurssilla toteutettiin yhdessä ideoiden fantasia siitä, mitä opiskelijat ovat halunneet olla. Näyttelyssä on esillä valokuvia ja pukuja. Pukutaideopiskelijoiden asukokonaisuuksissa on toteutettu oma suunnitelma joko ompelemalla tai olemassa olevaa tuunaamalla. Valokuvaajien kanssa on mietitty, millaiseen ympäristöön ja tunnelmaan malli puvussaan on haluttu sijoittaa. Kuvauksen valaisuineen toteuttivat valokuvausopiskelijat. Ulkoasun ovat viimeistelleet maskeeraaja- ja kampaajaopiskelijat. Opiskelijoiden yhdessä heittäytymisen lopputuloksena syntyi upeita kuvia hämmästyttävistä muodonmuutoksista.

Yhteistyössä mukana olivat myös: Stadin aikuisopiston teatterialan maskeeraajaopiskelijat, Kansallisteatteri, HIAP Suomenlinna ja Aalto-yliopiston Printlab. Lämmin kiitos tuestanne.

Tervetuloa tutustumaan näyttelyyn!

Lisätiedot: suunnittelijaopettaja Katriina Leppänen,
puh. 050 428 9308, katriina.leppanen@omnia.fi

 

Käsityön taiteen perusopetuksen uudet ryhmät alkavat syksyllä 2017

Oletko käynyt vuosia kädentaitojen kursseilla tai haluaisitko aloittaa uuden harrastuksen? Haluaisitko jotakin hieman enemmän, syvemmin ja tavoitteellisemmin? Orastaako mielessäsi alan vaihto ja haluaisit kokeilla taideaineiden opiskelua?

Taiteen perusopetus on selkeä opintokokonaisuus, jossa etenet tasolta seuraavalle. Ja mikä parasta, oppimisen ilo säilyy!

Taiteen perusopetus pohjautuu Opetushallituksen linjaamiin opetussuunnitelman perusteisiin. Opiskelu on tavoitteellista ja saat opinnoistasi todistuksen.

Tarjoamme käsitöissä laajan, 1200 tunnin oppimäärän mukaisia opintoja. Opinnot kestävät perusopinnoissa kolme vuotta ja syventävissä opinnoissa kolme vuotta. Opintoihin hakeutuvat käyvät läpi valintaprosessin, jossa varmistetaan kiinnostus kyseisen taiteen alaan, motivaatio ja sitoutuminen.

Parhaimmillaan käsityöstä tulee tärkeä osa elämääsi: kehität taitojasi ja omaa luovuuttasi. Käsityön taiteen perusopetus ohjaa pohdintoihin: mikä on suhde itseesi ja maailmaan, miten löydät itsellesi ominaisia tapoja kokea ja kohdata asioita. Käsityö on ihana portti henkiseen hyvinvointiin ja oman identiteetin vahvistumiseen.

Käsityön taiteen perusopetuksen keskeisiä sisältöjä ovat oman ilmaisun tukeminen, elämyksellisyys, innostaminen ja innostuminen, aloitteellisuus ja näyttäytyminen. Välineinä käytetään monipuolisesti erilaisia käsityötekniikoita ja materiaaleja.

Infotilaisuus opinnoista maanantaina 5.6.2017
Perusopinnot klo 17.30–18.30
Syventävät opinnot klo 19.00–20.00
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto
Itätuulentie 1, III kerros

 

 

 

 Pitsinnypläys

Espoon Pitsinnypläys ry juhlii tänä vuonna 30 vuotis juhlia.  Yhdistys vaalii nypläysperinnettä sekä tekee nypläyskulttuuria edistävää työtä. Paljon onnea hyvälle yhteistyökumppanillemme!

Ohessa opettajamme Kepa Järveläisen kirjoitus pitsinnypläyksestä.

Pitsinnypläystä pidetään yleisesti vaikeana ja vanhojen mummojen hommana. Sanotaan, jos osaa laskea neljään oppii taidon. Useimmissa töissä on paljon nypylöitä, mikä herättää kunnioitusta. Aina työskennellään vain kahdella parilla kerrallaan. Perustekniikka on ristiin, kierre, ristiin, kierre ja se on säilynyt vuosisatojen ajan. Langat ovat muuttuneet. Perinteiset työt nyplätään pellavalangasta ja nykyisin hienoimmat ohuilla puuvilla langoilla, koska ohutta pellavalankaa ei ole saatavilla. Nypläyskin seuraa aikaa, monenlaista materiaalia voidaan käyttää. Tuntuu, että mielikuvitus on vain rajana esim. muurausnarustakin ja kaislasta on nyplätty joitakin esimerkkejä mainitakseni. On tietokone ohjelma, jolla voidaan suunnitella malleja, digiaika, internet ja sosiaalinen media vaikuttavat pitsinnypläykseenkin. Nypläämällä voidaan tehdä perinteisiä töitä, koruja, tauluja, huiveja jne….

Pitsinnypläystä harrastetaan kaikissa maanosissa. Varsinaisesti nyplätynpitsin kotimaata ei tiedetä, mutta arvellaan sen olevan kotoisin Italiasta, tai Flanderista. Suomeen nypläys oletetaan rantautuneen 1500-luvulla.

Pitsinnypläys on mielenkiintoinen harrastus, siihen voi jäädä koukkuun, mutta eihän se ole paha asia.

Espoon Pitsinnypläys ry viettää tänä vuonna 30 vuotis juhlavuottaan, sen merkeissä on monenlaisia tapahtumia. Nypläystarvikeliike Jatan aitta saavuttaa myös 30 vuoden iän, joten yhteinen 60 v juhlaidea oli luonteva.

Espoon Pitsinnypläys ry:n perusti 27.5.1987 joukko innokkaita nypläyksen harrastajia. Yhdistys on järjestänyt viiden vuoden välein pitsinäyttelyn Espoossa. Tällä kertaa näyttely oli siis Nurmijärven Palojoella Jatan aitan navettagalleriassa 3–12.3 2017

Näyttelytyöt kerättiin entisiltä ja nykyisiltä jäseniltä, yhteensä saatiin n. 700 nypläystyötä. Näin oli mahdollista esitellä monipuolisesti espoolaisten nyplääjien osaamista vasta-alkajien harjoitustöistä pitkälle ehtineiden nyplääjien taidokkaisiin luomuksiin koko 30 vuoden ajalta.

Vieraita kävi lähes 700, mikä on Jatan aitan näyttelyiden kävijäennätys, ryhmiäkin oli yli 20. Kauimmaiset vieraat tulivat Pärnusta saakka. Yhdistyksen järjestämällä retkellä jäsenille ja heidän ystäville oli runsas osanotto.

Varsinaisen näyttelyn jälkeen toimme töitämme esille Espooseen Sellon kirjastoon, työväenopiston Mäkkylän, Olarin ja Suviksen toimipisteisiin ja Tapiolan kirjastoon.

Muistamme myös 100 vuotiasta Suomea. Näyttelyn aikana oli mahdollista nyplätä sinivalkoista ”Yhdessä”-pitsiä, kukin omalla taidollaan ja tyylillään. Vuoden lopulla pitsistä kootaan käsityötaideteos 100v Suomen kunniaksi.

Osallistuimme Suomen Pitsinnyplääjät ry kevätkokoukseen 18–19.3.2017 Tuusulassa ”Yhdessä” nypläyksen kanssa, missä pitsi sai uusia kuvioita.

Hopeanypläyksen jatkokurssi on huhtikuussa 22–23.4.17 Viime syksynä opettelimme alkeet ja nyt jatketaan.

30 vuotisjuhla järjestetään jäsenille yhdistyksen perustamispäivänä 27.5.2017, missä mm. muistellaan menneitä ja nyplätään jokunen kuvio yhteiseen pitsiin.

Tänä vuonna on elokuun alkuun suunniteltu retki Vadstenaan Ruotsiin, missä olemme käyneet useita kertoja. Majoitumme Birgitta sisarten vieraskodissa.

Kesäisiä nypläysnäytöksiä on Glimsin talomuseolla su 18.6., 2.7., ja Espoo päivänä 27.8.

Syksylle on suunnitteilla Rauman tyllipitsikurssi.

Syksyn Messutapahtumat ovat vielä auki.

Vielä ennen joulua on jäsenille yhteinen joulupuuro.

 

 

Matkani Käsityön taiteen opiskelijaksi

Kiinnostus käsitöihin alkoi jo kouluaikana yläasteella. Ja pieni kauppiaan kärpänenkin taisi puraista kun kudoin paikalliseen liikkeeseen hartiahuivityylisiä asusteita. Muistan kun äidin kanssa vietiin valmiita tuotoksia kauppaan. Äitini oli Karjalan evakkolapsi ja hän toi mukanaan taidon tehdä käsitöitä. Meillä neulottiin, kudottiin ja virkattiin. Äiti kutoi myös pellavaliinoja paikallisen tekstiilitaiteilijan myyntiin. Muistan miten jännittävää oli, kun itse Kerttu tuli loimineen ja kertomuksineen. Voi miten voisin vielä kääntää vuodet takaisin ja jutella hänen kanssaan nyt!

Pitkä aika kului niin, että käsityöt olivat taka-alalla. Mutta sitten päätin vaihtaa toimistotyön opiskeluun, valmistuin kosmetologiksi ja perustin oman yrityksen. Vuonna 2007 sain oman liiketilan ja silloin alkoi uusi aika käsityölle. Tein ensin koruja myyntiin, niitä myytiin myös tutun kampaajan liikkeessä. Kunnes sitten kerran eräänä päivänä tutustuin Omnian uuteen Shoppiin. Tein sopimuksen myyntitilasta ja siellä myytiinkin korujani ja korttejani pari vuotta.

Liiketilani laajeni ja sain oman Puodin johon teen käsitöitä myyntiin. Kun nyt selailin kuviani, olin ihmeissäni miten paljon kaikkea on tullut tehtyä! Tilaustöitä, näyttelytöitä, kortteja, korvakoruja, riipuksia, rukousnauhoja, helminauhoja, kynttilöitä, rakuriipuksia, punontaa ja satoja hopealangasta  kieputettuja korvakorukoukkuja, villasukkia, lapasia ja pipoja! Sesonkeihin koristeltuja pääsiäismunia, jouluksi tonttuja, mehiläisvahakynttilöitä ja koivunlehtisaunatuoksuja. Olen ollut mukana muutamilla messuilla ja rakastan rakennella myyntipöytääni kauniisti. Liityin myös taideseuraan ja olen ollut mukana jo monessa kesänäyttelyssä! Näyttelyn rakentaminen on tullut tutuksi yhdessä taiteilijoiden kanssa.

Luonnonmateriaalit alkoivat kiinnostaa ja kuten myös luonnonmukainen elämäntapa ja työnikin ovat ympäristöä huomioivaa ja luonnosta voimaa saavaa. Niinpä keräsin kiviä ja risuja, pihlajanmarjoja ja koivunlehtiä. Näyttelyni teema olikin tuona kesänä luonto. Käsityötaitoni huomattiin ja sain pari vuotta sitten yllättävän työtarjouksen.  Suunnittelin Kenian käsityöläisnaisille avainkorusarjan sekä poncho/asusteet. Niistä kerron erikseen toisessa blogissa.

 

Kolme vuotta sitten keväällä tapasin tuttavani joka kertoi opiskelevansa viimeistä kevättä käsityötä. Kiinnostuin ja kyselin lisää. Olen todella kiitollinen, että asia tuli puheeksi. Etsin opiskelun tiedot netistä ja ilmottauduin infoiltaan. Sitten kävi niin, että olin unohtaa koko asian! Onneksi työväenopistolta tuli muistutustekstiviesti sinä aamuna. Ponkaisin sängystä ja järjestelin päivän ohjelman niin, että pääsin Tapiolaan. Opiskelu oli juuri sitä mitä halusin ja vieläkin muistan sen, kun kuulin että suunnittelemme itse kaikki työmme.

Moni nyt miettii, että tuohan osaa jo kaikki! Enpä osannutkaan. En osannut tehdä omaa painokuviota. En tiennyt väreistä ja niiden opeista. En osannut kirjoa koneella. En osannut suunnitella ja tehdä ryijyä. Enpä osannut puvustaa ja ommella musikaalin asustetta. En osannut huovuttaa hametta. Saatikka sitten osannut värjätä kankaita ja lankoja. Mm. kaikkea tätä opin tämän kolmen vuoden aikana. Nyt on lopputyön aika ja koulu on loppumassa. Töissäni olen kuljettanut sitä kaikkea mitä alussa kerroin. Perinteitä ja myös luonnonmateriaaleja.

Taitojen lisäksi opiskelusta on minulle hyötyä yrittäjänä. Ihmiset arvostavat sitä, että olen opiskellut, olen kuluttanut vapaa-aikaani oppiakseni. Se kertoo paljon ihmisestä ja arvoista sekä siitä, että haluaa kehittää taitojaan. Käsityö on minulle henkistä kehitystä. Opiskelu on myös pieniä epäonnistumisia ja selviytymisiä. Erityisesti mieleeni jää ryijy-kurssi, kun ryijyt alkoivat valmistua, meistä moni kyynelehti ilosta ja myös ylpeydestä, että on ylittänyt itsensä ja saanut työn valmiiksi.

Mitä sitten? Haaveenani on tehdä vähän enemmän käsityön alalla, suunnitella ja tehdä lisää omia käsityösarjoja. Suunnittelemassani Orrella-sarjassa on lähikanojen höyheniä korvakoruissa ja riipuksissa. Se saa jatkoa ja koivunrisut muotoutuvat jo lopputyössäni ja olen tehnyt risuista myös koruja. Kesä on tulossa ja saunanrannan pata höyryää, kun värjään lankoja. Näistä kaikista haaveilen.

Kuvat ja kirjoitus: Heidi Hatakka

Marjo Ojanen (tervetuloa-kuva)

Blogi: myllarintytto.blogspot.fi

www.lifestory.fi

 

Terveiset Kädentaitomessuilta

Osallistuimme Helsingin Wanhassa Satamassa pidetyille Kädentaitomessuille 4.-5.3.2017. Osastollamme oli työnäytöksiä erilaisista käsityötekniikoista.

Lauantai alkoi rauhallisesti mutta puolen päivän aikaan väkeä oli jo tungokseen asti.

Kudonnan opettajamme Jaana Saha ja harjoittelijamme Merja Saviranta pitivät näytöstä pujotustekniikasta. Messuilla selvisi suomenkielinen nimitys clasped weft -pujotukselle. Eräs messuvieras tiesi kertoa, että sitä tehtiin jo 40 vuotta sitten Wetterhoffilla, ja nimitys oli tuolloin kaappaus. Sehän on hyvin kuvaava termi tälle pujotukselle, jossa toinen väri kaappaa toisen mukaansa viriöön.

Messujen kudontatyönäytös oli hyvin suosittu. Joku totesi jopa, että tämän pujotustekniikan näkeminen oli paras juttu koko messuilla!

Myös puumaljojen kokoaminen kiinnosti yleisöä. Jaana Sallinen ja Ferdi Torbani Nikkariverstaan puutyöohjaajat esittelivät, miten puumaljat kootaan.

Ajatus puumaljojen teosta sai alkunsa, kun asiakas oli tehnyt Nikkariverstaalla tuhkauurnaa. Hän halusi uurnan kapenevan alaspäin ja jiirin kulma oli mietittävä tarkkaan. Netistä löytyi laskuri, josta eriasteiset kulmat pystyi laskemaan.

http://jansson.us/jcompound.html#pyramid

Maljat ovat tervaleppää.

Laura Hämäri esitteli värttinällä kehräämistä. Näytös herätti kiinnostusta ja paljon kysymyksiä. Tekevätkö ihmiset tuota oikeasti? Pidetäänkö värttinällä kehräyksestä kursseja? Kehrääminen osoittautui eksoottiseksi tekniikaksi. Myös materiaali kiinnosti.

Kehräyksessä käytetty villa on Suomen lampaan villaa, kotimaista, sopivan pituista ja helposti kehräytyvää. Siitä saa helposti värjäytyvää ja kestävää lankaa. Materiaali on Lauran ehdoton suosikki.

Hopeakoru kurssien opettaja Pia Jull esitteli helmenpunontaa. Messuilla kävijät esittivät kysymyksiä mm siitä, miksi solmuja laitetaan joka helmen väliin ja millaisia aloituksia ja loputuksia nauhoissa käytetään. Myös erilaiset helmilajikkeet kiinnostivat.

Nyt keväällä on tulossa helmikorukurssi, jolla opit punomaan helmet yksinkertaisella ja kaksinkertaisella punontatekniikalla. Kurssilla on mahdollista korjata myös rikkimenneet helminauhat.

https://ilmonet.fi/#!code=E170511

Sunnuntaina aurinko helotti kirkkaalta taivaalta ja verotti osaltaan messuilla kävijöitä. Asiakkaita riitti puolille päivin mutta viimeiset tunnit olivat jo hiljaisemmat.

Kepa Järveläinen kertoi pitsinnypläyksen saloista. Pitsinnypläys on todennäköisesti saanut alkunsa Flanderin alueelta Alankomaiden tietämiltä, josta se on rantautunut Suomeen merimiesten mukana. Pitsinnypläys ei ole vaikeaa, mutta se vaatii keskittäytymistä. Lankoina voidaan käyttää ohuita materiaalia, pellavaa, puuvilla tai jopa hopealankaa. Pitsinnypläys ei ole vain liinojen tekoa jaa nyplätä voi huiveja, hattuja ja koristeita. Vain mielikuvitus on rajana.

Leena Loukojärvi esitteli kirjontaa. Messuvieraita ihmetytti kirjonnassa, miten paljon erilaisia vaihtoehtoja löytyy. Monella kirjonta yhdistyi ajatuksissa esim. koulun vohveli- tai ristipistotöihin ja nyt huomasivat, että kirjontaa voi tehdä hyvin monella tavalla.

Käsinkirjontapistot kiinnostivat sekä alikeompelu. Myös kirjonnassa käytettävistä erikoismateriaaleista, kuten katoavat materiaalit, kyseltiin.

Kevään kirjontakurssille voi vielä ilmoittautua. Kurssilla käydään läpi käsinkirjontapistoja tai kokeillaan vapaakirjontaa ompelukoneella. Opit erilaisia kirjontatekniikoita niin käsin- kuin konekirjontaakin ja tutustut erilaisiin kirjonnassa käytettäviin erikoismateriaaleihin, kuten katoaviin materiaaleihin.

Lisätiedot löydät oheisesta linkistä. https://ilmonet.fi/#!code=E170518

Ritva Kurittu-Kalaja sitoi messuilla tuplakantista koptisidontakirjaa. Kirjasidos on länsimaisen kirjan varhainen versio noin 900-1000 luvulta. Erikoista siinä on, että sivut ommellaan yhdellä käyrällä neulalla ketjupistoin suoraan kansiin kiinni. Kannet muodostuvat kahdesta pahvista, Sisimmät kannet ovat kiinni sivuista, päällimmäisillä kansilla, jotka päällystetään nahalla sidotaan kirja kasaan.

Maikki Karisto esitteli lautanauhan kudontaa. Nauhan malli on peräisin Suomesta rautakaudelta löytyneestä arkeologisesta fragmentista 1100-1200 luvulta. Lautanauhatekniikka on hyvin vanha se on ollut tunnettu jo 2500 vuotta sitten.

Lautanauhoja on käytetty Suomessa mm. muinaispuvuissa. Lautanauha muistuttaa hieman pirtanauhaa mutta on tekniikkana monipuolisempi ja myös vaikeampi.

Messuilla oli mahdollista myös kokeilla itse kudontaa ja tutustua mm. paperinarukorien valmistukseen.

Messut onnistuivat hienosti. Olimme kaikki tyytyväisiä viikonlopun antiin. Tapasimme paljon kiinnostuneita ihmisiä ja saimme solmittua suhteita, kerrottua toiminnastamme ja upeista kursseistamme.

Jäämme odottelemaan seuraavia messuja.

 

 

 

Vahabatiikin tekoa afrikkalaisella rentoudella

Olen opettanut käsityön erikoiskursseja Espoon työväenopistolla vuodesta 2012 alkaen. Kurssitarjonnassa on ollut perinteisiä suomalaisia nauhatekniikoita, korinpunontaa räsyistä ja erilaisia kankaiden värjäyskursseja. Nyt keväällä on tarjolla Afrikkalaisen batiikin kurssi.

Tansanialainen batiikkitaiteilja Eazy tuotteitaan myymässä. Kuva Marko Saarnio.

Usein olen kuullut kysymyksen miksi valitsen juuri afrikkalaisen lähtökohdan kurssille? Tähän on useitakin syitä. Ensinnäkin olen toiminut kudonnan opettajana Tansaniassa Goigin käsityökoululla yhteensä reilun kahden vuoden ajan vuosien 1998-2004 aikana. Tuona aikana opetin tansanialaisille opiskelijoille kankaankudontaa suomalaisilla kangaspuilla sekä lankojen värjäämistä – ja tein koululle swahilin kielisen kudonnankirjan paikallisen kudonnanopettajan kanssa. Työ käsityökoululla mahdollisti tutustumisen tansanialaisiin ja muihin afrikkalaisiin käsityötekniikoihin, jotka ovat siitä lähtien olleet minun kiinnostukseni ja tutkimukseni kohteena.

Toinen syy on paikallisten rento työskentelyote, jota arvostan itse suuresti. Usein Tansaniassa työskennellessäni eteen tuli tilanne, ettei tarvittavia työvälineitä ollutkaan saatavilla – tai niiden teettäminen olisi ollut liian kallista tai aikaa vievää. Tansaniassa opinkin muokkaamaan tyskentelytapoja, käyttämään luovuutta kiertääkseni ongelmat ja työnteko sai rennompia otteita. Monia työvälineitä voikin käyttää moniin eri tarkoituksiin ja opitut tavat sekä tarvittavat apuvälineet onkin mielestäni hyvä välillä kyseenalaistaa.

 

Tansanialaisia vahabatiikin leimasimia. Kuva Marko Saarnio.

Kolmas syy afrikkalaisten tekstiilien esiin tuomiseenen tällä kurssilla on tiedon lisääminen. Afrikasta saa helposti vääristyneen kuvan median välityksellä. Afrikassa on negatiivisten asioiden ja eksotiiikan lisäksi myös rikkaita kulttuureja, iloisia ja sosiaalisia ihmisiä, käsityön rautaisia ammattilaisia, kauniita ja värikkäitä tekstiilejä ja mitä mielenkiintoisempia käsityötekniikoita. Näihin on mahdollista tutustua kuvien ja kertomusten muodossa myös tulevalla Afrikkalaisen batiikin kurssilla.

 

Keravan opiston vahabatiikkikurssilaisen töitä vuodelta 2015. Kuva Marko Saarnio.

Afrikkalaisen vahabatiikin kurssilla on vielä muutamia paikkoja vapaana. Ilmoittauduthan viimeistään 13.3.2017

https://ilmonet.fi/#!code=E170641

Huom! Hinta sisältää vahat ja väriaineet.

Kirjoittaja: Marko Saarnio