Matkani Käsityön taiteen opiskelijaksi

Kiinnostus käsitöihin alkoi jo kouluaikana yläasteella. Ja pieni kauppiaan kärpänenkin taisi puraista kun kudoin paikalliseen liikkeeseen hartiahuivityylisiä asusteita. Muistan kun äidin kanssa vietiin valmiita tuotoksia kauppaan. Äitini oli Karjalan evakkolapsi ja hän toi mukanaan taidon tehdä käsitöitä. Meillä neulottiin, kudottiin ja virkattiin. Äiti kutoi myös pellavaliinoja paikallisen tekstiilitaiteilijan myyntiin. Muistan miten jännittävää oli, kun itse Kerttu tuli loimineen ja kertomuksineen. Voi miten voisin vielä kääntää vuodet takaisin ja jutella hänen kanssaan nyt!

Pitkä aika kului niin, että käsityöt olivat taka-alalla. Mutta sitten päätin vaihtaa toimistotyön opiskeluun, valmistuin kosmetologiksi ja perustin oman yrityksen. Vuonna 2007 sain oman liiketilan ja silloin alkoi uusi aika käsityölle. Tein ensin koruja myyntiin, niitä myytiin myös tutun kampaajan liikkeessä. Kunnes sitten kerran eräänä päivänä tutustuin Omnian uuteen Shoppiin. Tein sopimuksen myyntitilasta ja siellä myytiinkin korujani ja korttejani pari vuotta.

Liiketilani laajeni ja sain oman Puodin johon teen käsitöitä myyntiin. Kun nyt selailin kuviani, olin ihmeissäni miten paljon kaikkea on tullut tehtyä! Tilaustöitä, näyttelytöitä, kortteja, korvakoruja, riipuksia, rukousnauhoja, helminauhoja, kynttilöitä, rakuriipuksia, punontaa ja satoja hopealangasta  kieputettuja korvakorukoukkuja, villasukkia, lapasia ja pipoja! Sesonkeihin koristeltuja pääsiäismunia, jouluksi tonttuja, mehiläisvahakynttilöitä ja koivunlehtisaunatuoksuja. Olen ollut mukana muutamilla messuilla ja rakastan rakennella myyntipöytääni kauniisti. Liityin myös taideseuraan ja olen ollut mukana jo monessa kesänäyttelyssä! Näyttelyn rakentaminen on tullut tutuksi yhdessä taiteilijoiden kanssa.

Luonnonmateriaalit alkoivat kiinnostaa ja kuten myös luonnonmukainen elämäntapa ja työnikin ovat ympäristöä huomioivaa ja luonnosta voimaa saavaa. Niinpä keräsin kiviä ja risuja, pihlajanmarjoja ja koivunlehtiä. Näyttelyni teema olikin tuona kesänä luonto. Käsityötaitoni huomattiin ja sain pari vuotta sitten yllättävän työtarjouksen.  Suunnittelin Kenian käsityöläisnaisille avainkorusarjan sekä poncho/asusteet. Niistä kerron erikseen toisessa blogissa.

 

Kolme vuotta sitten keväällä tapasin tuttavani joka kertoi opiskelevansa viimeistä kevättä käsityötä. Kiinnostuin ja kyselin lisää. Olen todella kiitollinen, että asia tuli puheeksi. Etsin opiskelun tiedot netistä ja ilmottauduin infoiltaan. Sitten kävi niin, että olin unohtaa koko asian! Onneksi työväenopistolta tuli muistutustekstiviesti sinä aamuna. Ponkaisin sängystä ja järjestelin päivän ohjelman niin, että pääsin Tapiolaan. Opiskelu oli juuri sitä mitä halusin ja vieläkin muistan sen, kun kuulin että suunnittelemme itse kaikki työmme.

Moni nyt miettii, että tuohan osaa jo kaikki! Enpä osannutkaan. En osannut tehdä omaa painokuviota. En tiennyt väreistä ja niiden opeista. En osannut kirjoa koneella. En osannut suunnitella ja tehdä ryijyä. Enpä osannut puvustaa ja ommella musikaalin asustetta. En osannut huovuttaa hametta. Saatikka sitten osannut värjätä kankaita ja lankoja. Mm. kaikkea tätä opin tämän kolmen vuoden aikana. Nyt on lopputyön aika ja koulu on loppumassa. Töissäni olen kuljettanut sitä kaikkea mitä alussa kerroin. Perinteitä ja myös luonnonmateriaaleja.

Taitojen lisäksi opiskelusta on minulle hyötyä yrittäjänä. Ihmiset arvostavat sitä, että olen opiskellut, olen kuluttanut vapaa-aikaani oppiakseni. Se kertoo paljon ihmisestä ja arvoista sekä siitä, että haluaa kehittää taitojaan. Käsityö on minulle henkistä kehitystä. Opiskelu on myös pieniä epäonnistumisia ja selviytymisiä. Erityisesti mieleeni jää ryijy-kurssi, kun ryijyt alkoivat valmistua, meistä moni kyynelehti ilosta ja myös ylpeydestä, että on ylittänyt itsensä ja saanut työn valmiiksi.

Mitä sitten? Haaveenani on tehdä vähän enemmän käsityön alalla, suunnitella ja tehdä lisää omia käsityösarjoja. Suunnittelemassani Orrella-sarjassa on lähikanojen höyheniä korvakoruissa ja riipuksissa. Se saa jatkoa ja koivunrisut muotoutuvat jo lopputyössäni ja olen tehnyt risuista myös koruja. Kesä on tulossa ja saunanrannan pata höyryää, kun värjään lankoja. Näistä kaikista haaveilen.

Kuvat ja kirjoitus: Heidi Hatakka

Marjo Ojanen (tervetuloa-kuva)

Blogi: myllarintytto.blogspot.fi

www.lifestory.fi

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *