Räsyjä riekaleiksi – vanhasta uusi matto

Teksti Jaana Murrosvuo, Leppävaaran kudonta-aseman asiakas

Ajatus siitä, että vanhasta lempipaidasta ei tarvitse luopua kun se ei ole enää käyttökunnossa, eivätkä kuluneet lakanat ole jätettä, on minulle luonteva. Mukana on kiertotalouden ajatus. Samalla matonkutominen on rentouttava harrastus, joka lähtee liikkeelle kuteiden repimisestä tai leikkaamisesta ja maton suunnittelemisesta vähin erin siinä samalla. Tarvitaan vähän aikaa ja kaksi kättä. Materiaalia löytyy omista ja kavereiden kaapeista ja lisää juuri sopivan värisiä raitoja saa vaikkapa kierrätyskeskuslöydöistä. Tärkeintä on, että mikään ei värjää ja kolmella kudottaessa joka kolmannen kuteen tulee olla trikoota, jotta matosta tulee napakka. Monesti mattoon pääsee sellaisia kankaita, joka ei kirjavuudessaan tai muuten sävynsä puolesta tullut koskaan ommelluksi. Eikä kankaan vahvuuden kanssakaan ole niin tarkkaa, ohuemmasta kankaasta voi leikata leveämpää kudetta ja toisin päin.

Mummoni lauloi joskus riepumattolaulua, jossa sanotaan: ”paljon vanhaa, hiukan uutta, monen muiston kirjavuutta yhteen riepumattoon kätkeytyä voi”. Ehkäpä hän ajatteli samalla tavalla kuin minäkin, että kutoessa ja kuteita leikatessa voi joko muistella tai keskittyä ajattelemaan tai antaa käsien tehdä ja lepuuttaa mieltä. Itselläni on ollut tapana pitää kutoessa miniloma viikonlopun kahta puolta ja joskus olen myös aloittanut lomani kutomalla.

Maton kutominen on helppoa. On muutamia jokaisen opittavissa olevia peruskikkoja, jolla varmistetaan se, että reunasta tulee siisti ja matosta napakka. Kudonta-asemalle voi vaan kävellä ja siellä ohjataan tarvittaessa. Omasta osaamisestaan ei tarvitse olla huolissaan: siellä ollaan oppimassa ja kokeilemassa ja myös jakamassa kokemusta käsillä tekemisestä. Tärkeintä matonkutojalle on hitunen kärsivällisyyttä ja kohtuulliset käsivoimat. Oma niksini on se, että jaan aina kaiken kuteen vähintään kahteen kerään ja huolehdin siitä, että räsymaton molemmissa päissä on yhtä paljon molempia. Olen myös kehitellyt merkkaussysteemin maalarinteipillä sekä roomalaisilla ja arabialaisilla numeroilla. Näin saa mattoon yhdenmukaisia raitoja, vaikka tarkkoja rantuja ja yhdenmukaisuutta en mattoihini haekaan. Myös kännykän kamera on maton tekemisessä hyvä muistiinpanoväline. Tapoja on kuitenkin yhtä monta kun on tekijöitäkin ja käsityön kuuluu olla tekijänsä näköinen.

 

 

Paras räsymaton ominaisuus on minusta se, että se on helppo pestä ja huoleton pitää. Räsymatosta saa vanhoista kutomalla myös kevyen, mikä lisää ison maton käyttömukavuutta. Tärkein ominaisuus ja syy siihen miksi minä kudon, on kuitenkin räsymaton kodikkuus.

Jaana Murrosvuo

 

Suunnitteluprojektit Keniaan

Ohessa Käsityön taiteen perusopiskelijamme Heidi Hatakan kirjoitus hänen yhteistyöprojektistaan Keniaan. Edellisessä postauksessa Heidi kertoi opiskeluistaan Käsityön taiteen perusopinnoissa.

Olen aina halunnut tehdä käsitöitäni aidoista materiaaleista. Niinpä eräillä messuilla kiinnostuin osastosta, jossa esiteltiin tuotteita Keniasta.

Sitä ennen olin suunnitellut itselleni ponchon, jonka neuloin luomulammastilan aidoista villalangoista. Paras vaate ikinä, kirjoitin silloin faceen päivityksen. Enpä silloin vielä tiennyt, että tämä neuleeni kiinnitti huomiota messuilla, jossa Kikoi/Werannas -yrityksellä oli osasto. Juttelimme käsitöistä ja siitä, että olisi ihana myydä näitä asiakkaillekin, mutta aika ei oikein riitä.

Meni jonkin aikaa ja Riikka tuli luokseni. Silloin hän kysyi, josko haluaisin suunnitella heille korusarjan, rannekorun sekä avainnauhan. Niin sovittiin ja sain materiaalit suunnittelua ja malleja varten. Helmet olivat heinänsiemeniä. Monta versiota ja mallia syntyi, kuvia läheteltiin edestakaisin. Viimein olin tyytyväinen malliini ja ne toimitettiin Maijakaisan mukana Nairobiin.

Samaan aikaan ponchon ja asusteiden suunnittelu oli käynnissä. Mitat ja mallityö alkoi valmistua. Yhteistyö sujui mukavasti, koska Kikoi/Wernannas -yrityksellä on aikaisempaa yhteistyötä Kenian käsityöläisiin. Maijakaisa myös osaa paikallisen kielen, onhan hän asunut lapsuutensa Keniassa. He halusivat minun suunnittelevan tuotteita, koska arvomme kohtasivat. Piti myös sitoutua työhön.

Keniassa on paljon käsityöläisiä ja suunnittelemani tuotteet tehtiin yhteisössä  Kenana Knittersin kanssa. Se on ruohonjuuritason yritystoimintaa, jonka perusti paikallinen Kenialainen Patricia Nightingale. Hän halusi kehittää tuotteita käsinkehrätystä paikallisesta langasta, koska näki niiden mahdolisuuden markkinoilla.

Patricia suunnitteli innovatiivisesti tuotteita, joita olivat lelut, sisustustuotteet, vaatteet ja asusteet. Tuotteet olivat ekologisia ja designtuotteita.  Samalla hän perusti kodikkaan yhteisön, jossa naiset saivat neuloa ja ansaita rahaa perheensä tarpeisiin.

KENANA-päivä

Sain tehdä yhteistyötä täällä Kikoi Tradingin sekä Werannas -yrityksen kanssa. Koska itselläni ei ollut tällä kertaa mahdollista vierailla paikanpäällä Keniassa, sain väliaikatietoja ja tarinoita Keniassa naisten luona projektia auttaneelta Salla Thurelta. Tässä hänen kuvauksenta Kenana-päivästä.

”Työpaja aukeaa puoli yhdeksän aikaan kun naiset alkavat tulla paikalle. Nykyään mukana on noin 400 rekisteröitynyttä neulojaa, joista noin 200 aktiivisia. Yleensä kuitenkaan kaikki 200 eivät pelmahda paikalle kerralla, vaan he tulevat lähinnä silloin kun tuote on niin valmis, että neuloja vain täyttää, ompelee ja myy sen. Ne naiset, joilla on muutakin vastuita kuin neulominen, ovat täällä 5 päivää viikossa 8 tuntia, kuten Anna (“hän on vastuussa kaikesta, HR, ohjeet, olisimme pulassa ilman hantä”), Monica ja Susan (langanvärjäys), Helen ja Tabitha (lankavarasto ja lankojen jakelu), Evelyn (ohjeiden jakelu ja tilastot) ja Purity (tilastot).

Naiset siis saavat ohjeen, langat ja puikot ja sitten he neulovat ohjeen mukaan tuotteen, yleensä kotonaan. Kun he ovat valmiita, he tulevat tänne, pesevät palaset, ompelevat ne yhteen ja täyttävät. Lopullisen tuotteen he tuovat tietylle pöydälle ja Kerry ja Kay aloittavat laatutarkastukset. Tuotteista tarkistetaan mitat, ettei apinan toinen jalka ole isompi kuin toinen. Sitten tarkastetaan saumat, että ne ovat kestävät. Sitten varmistetaan ettei lelussa ole reikiä, jos langat päätellään huonosti, se saattaa aiheuttaa reiän tuotteeseen, mitä kukaan ei tietenkään halua. Tämän laatutarkastuksen ansiosta ostaja tietää, että tuote on turvallinen antaa pienellekin lapselle.”

Salla Thure Kikoi/Werannas

 

Kenana Knitters Ltd. on organisaatio, jossa on n.400 neulojaa ja kehrääjää joista aktiivisia n.200.  Villalangat kehrätään käsin paikallisten lampaiden villoista. Niitä myös värjätään kasveilla ja loppukäsittelytkin tehdään ekologisesti.

Käsin kehrätyllä langalla neulotut asusteet ovat hyvin uniikkeja. Neulojan käsiala ja kehrätty lanka vaikuttavat lopputulokseen. Naiset työskentelevät kotonaan ja osalla naisista on myös muu vastuutehtävä ja he ovat paikalla kaikki arkipäivät.  Naiset tekevät tuotteet valmiiksi ja myyvät ne ja saavat rahat työstään. Minulle onkin tärkeää, että naiset saavat palkan ilman ison organisaation välikäsiä.

Ponchon, rannettimien ja säärystimien ohjeet piirsin paperille mittoineen. Lisäksi neuloin malit omasta luomuvillalangasta. Maijakaisa vei neuleet mukanaan Keniaan ja siellä tuotteille arvioitiin myyntihinnat. En unohda koskaan, miten tunteikas hetki oli, kun kaivoin laukustani neuleet ja Maijakaisa pakkasi ne omaan laukkuunsa. Sinne lähti suunnittelemani tuotteet Keniaan!

Kun kaikki järjestelyt, neuvottelut ja aikataulut oli sovittu, projekti pääsi alkamaan. Kikoi/Werannas  kävi henkilökohtaisesti ohjaamassa tuotteiden ensimmäisiä neulomisia. (Korujen osalta siellä suunniteltiin ja hankittiin korujen osat. Jonka jälkeen slummien naiset pääsivät tekemään tuotteita.)

Tässä kuvassa on tupsuntekoa, joihin myös piirsin tarkat ohjeet. Kuvassa näkyy myös muovitasku, jossa piirrokseni ja mitat ovat. Kun ensimmäinen tuote neulottiin, piti mitta ja silmukkaluku tarkistaa, minulla kun ei ollut paikallista lankaa malliini. Kun malli on valmis, voidaan työn tekeminen opettaa eteenpäin neulojille. Lopputulokset ovat todella hienoja!

Kenian ponchomalliini sunnittelin myös napin, jonka toivoin olevan paikallisesta luonnonmateriaalista tehty. Minut yllätettiin todella iloisesti, kun kuulin että nappi tehdään aidan seipäästä sahaamalla. Lämminhenkisyyttä tuo myös se, että tuotelapussa on neulojan nimi. Tuotteesta tulee näin vieläkin henkilökohtaisempi.

Kotimainen tuote on aina lähellä sydäntäni, mutta niin myös näiden naisten toimeentulo Keniassa. Nainen on perheen tärkeä ihminen, joka näillä käsitöillään ansaitsee rahaa ja voi antaa esim.lapsilleen mahdollisuuden käydä koulua. Ja tämä projekti täällä Suomessa työllisti kahden yrityksen naiset!

 

Teksti: Heidi Hatakka

Kuvat:Werannas/Kikoi, Kenana Knitters Ltd. ja Heidi Hatakka

www.designheidihatakka.fi

 

Sovitusnukke omien mittojen mukaan

Alkusyksystä opistolla valmistetaan oman vartalon mallisia sovitusnukkeja.

Valmiina ostettavat sovitusnuket ovat kalliita ja standardikokoisia. Säädettävät sovitusnuket voidaan säätää suurin piirtein vastaamaan omaa kokoa, mutta ne eivät kuitenkaan noudattele jokaisen ihmisen persoonallisia vartalon muotoja. Oman vartalon mallisen sovitusnuken valmistaminen itse ei ole kovin vaikeaa eikä myöskään kallista. Nuken runko valmistetaan teippaamalla vartalon päälle, jolloin muodot pysyvät oikean mallisina. Teippausvaiheessa tarvitaan työparia, mutta muut työvaiheet voidaan tehdä itsenäisesti. Kurssin infokerralla käydään läpi kaikki tarvittavat työvälineet ja –materiaalit.

Nukke helpottaa itselle tehtyjen vaatteiden sovittamista ja valmistamista, sillä vaatetta voi esimerkiksi muotoilla suoraan vartalon päälle. Myös hihan istutus on helppoa nuken avulla.

Selän kaaren muotoilu ja korjaus nuken päälle ei vaadi yhtä suurta notkeutta kuin nuppineulojen kiinnittäminen omaan selkämykseen.

Nukke soveltuu hyvin erityisesti joustavasta kankaasta tehtyjen vaatteiden, sekä esimerkiksi vetoketjulla tai napeilla aukaistavien puseroiden, jakkujen ja mekkojen sovitukseen.

Tervetuloa mukaan viikonloppukurssille!

Ilmoittautuminen ja lisätiedot: Sovitusnukkekurssi E172332

 

Tiedätkö, mitä on Upcyclingdesign?

Muotoilija Isabella Haas pitää meillä kurssia aiheena Upcyclingdesign. Ohessa Isabellan kirjoitus aiheesta. Tarkemmat kurssin tiedot löydät oheisesta linkistä: Upcyclingdesign

Tervetuloa virkistävään ja inspiroivaan Upcyclingdesign kurssiini!

Upcycling tarkoittaa yksinkertaisesti jätemateriaalin luovaa uusiokäyttöä. Rumasta saa kaunista. Käyttökelvottomasta saa hyödyllistä.  Materiaalin elinkaari kasvaa designin ja luovuuden avulla. Kurssin aikana pääset tutustumaan upcycling design maailmaan ja kehittämään ja kokeilemaan uusia ideoita.

Luonto ja käsityö ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Kun aloitin teollisen muotoilun opiskelut 25 vuotta sitten, mietin että en halua osallistua jätteen lisätuottamiseen vaan sen sijaan halusin omalla työlläni aktiivisesti vaikuttaa jätevuorien ja luonnon kuormituksen vähentämiseen. Vanhempani omistivat sukkahousutehtaan ja jo lapsena keksin ja valmistin käsin kivoja tuotteita tehtaan jätetekstiileistä mm. nukenvaatteita ja pehmoleluja. Pyrin aina etsimään innovatiivisia ratkaisuja, jotka perustuvat kestävään kehitykseen kaikilla tasoilla, ekologisella, sosiaalisella ja taloudellisella. Työskentely kierrätysmateriaalin kanssa antaa minulle voimia ja tuo iloa.

Kerron kurssin aikana myös kokemuksestani monen vuoden upcycling design-asiantuntijana ja luovan alan yrittäjänä ja vastaan mielelläni kaikkiin teidän kysymyksiinne.

Viime joulukuussa perustin Suomen ensimmäisen Upcycling Design Centerin, joka on ollut haaveni monta vuotta.

Upcycling Design Centerin tarkoituksena on edistää ihmisten hyvinvointia tarjoamalla virkistäviä kiertotalouden koulutus- ja kokemustilaisuuksia luovalla design- ja käsityötoiminnalla. Sen lisäksi tavoitteena on tukea ja voimaannuttaa työttömiä naisia, erityisesti maahanmuuttajia, merkityksellisellä ja kotouttamista tukevalla toiminnalla yrittäjyys mielessä. UP.DC on avoin yleisölle valituilla päivillä. Kävijät ovat tervetulleita osallistumaan tuotantoon ja vaihtamaan ideoita naisten kanssa.

Myös sinä voit tulla mukaan n. 3 kuukautta kestävään koulutukseen Suomen ensimmäisessä Upcycling Design Centerissä!

Ryhmä työttömiä maahanmuuttajataustaisia naisia osallistui vuoden alussa upcycling design koulutukseen hyvällä lopputuloksella ja nyt etsimme seuraavia menestystarinoita. Valitsemme hakioiden joukosta 5-10 naista osallistumaan ilmaiseen koulutukseen. Upcycling Design Center sijaitsee yhdellä Helsingin suosituimmista kiertotalouden kehittämisalueista. Kutsumme sinut mukaan löytämään ratkaisuja yhteiskuntamme suureen tekstiilijäteongelmaan. Valmistamasi tuotteet voidaan myydä Upcycling Design Centerin kaupassa. Pääset myös harjoittelemaan ja parantamaan suomen tai englannin kielitaitosi koulutuksen aikana, joten sinun ei tarvitse olla huolissasi osaamisestasi.

Lisätietoa ja kuvia Upcycling Design Center toiminnasta löydät Facebookista ja Instagramista sekä voit katsoa videoita Youtubessa.

Upcycling Design Center Helsinki the making of 2017

Upcycling Design Center Festival Helsinki 2017

http://www.facebook.com/upcycUpcycling Design Center Festival Helsinki 2017

www.upcyclingdesigncenter.com

toimisto +358 44 270 9329

 

Kantoliinan kudontakurssilla yhteistyötä ja yllätyksiä

Teksti ja kuvat Elli Miettinen (kirjoittaja osallistui kevään 2017 kantoliinakurssille)

Sain loppuvuodesta vinkin työväenopiston kurssista käsinkudottu kantoliina ja lmoittaudun innolla mukaan. Lähes puolen vuoden odotus tuntui pitkältä, joten aloin jo etukäteen lueskella aiheesta ja miettiä mahdollisia materiaaleja ja värejä. Aikani ihailtuani käsinvärjättyjä lankoja päätin odotellessa kokeilla lankojen värjäystä itsekin. Tilasin valkoista silkkivillalankaa ja värejä ja jonkun aikaa testailtuani ja sekoteltuani värejä uskalsin värjätä vyyhdit. Värjääminen oli kohtuullisen helppoa ja väreistä tuli mieleiset. Toisen kurssilaisen kanssa vaihdoimme myös etukäteen ideoita parityönä tehtävän kantoliinan loimien väreistä ja kudontakuvioista ja saimme etukäteen päätettyä alustavan suunnitelman molempiin.

Kurssin vihdoin keväällä alkaessa pääsimme tutustumaan muihin kurssilaisiin ja kudonnan teoriaan tunneilla Tapiolan kudonta-asemalla. Digiaika on ulottunut perinteiselle käsityöalalle ja liinojen värejä ja kudontakuviota pääsimme suunnittelemaan myös tietokoneella. Ohjelmasta oli paljon apua lankojen määrän laskemisessa ja monessa muussa yksityiskohdassa ja lisäksi sai paremman käsityksen siitä miltä liina oikeasti tulisi näyttämään. Iltapuhteena pääsi myös puolaamaan kudelankoja valmiiksi.

Kuukauden teoriaopintojen jälkeen päästiin tositoimiin, loimilangat olivat saapuneet ja pääsimme luomaan lomia suurille luomapuille. Oli jännittävää nähdä vihdoin konkrettisesti miltä paperilla ja tietokoneella tehdyt värisuunnitelmat näyttivät luonnossa. Neljätoista metriä lankaa kieputettuna lähes yhdeksänsataa kertaa ei syntynyt ihan yhdessä illassa, mutta toisena iltana saimme kuitenkin loimen luotua valmiiksi.

Seuraava vaihe oli loimen tukille veto ja niisintä, jossa samat 900 lankaa pujotettiin pienten lankasilmukoiden läpi. Tämä vaihe vaati kärsivällisyyttä ja otti hartioihin. Tarkastusten jälkeen korjattiin pari virhettä ja yksi jäi silti valmiiseen työhönkin, mutta onneksi ei aiheuttanut isoa kauneusvirhettä. Kankaanrakennuksen lopuksi ryömittiin kangaspuiden alle sitomaan polkusia niisivarsiin ja välittäjiin. Kangaspuiden toimintaperiaate alkoi pikkuhiljaa valjeta kun näki konkreettisesti miten eri osaset liikkuivat. Mutta sen verran monimutkainen viritelmä oli, että opittavaa jäi vielä reilusti ja rakentamisessa luotettiin oppimateriaaliin ja opettajan apuun. Kun kaikki 900 lankaa oli vielä vedetty pirran ohuiden rakojen läpi ja alkusolmut tehty niin vihdoin päästiin kutomaan!

Kaikesta etukäteissuunnittelusta huolimatta oli aika yllätys minkä näköistä kangasta puille alkoi syntymään. Käsinvärjätyn kudelangan värien asettuminen kankaassa ja kudontakuvion muodostuminen olivat aika erilaisia kuin mitä oli etukäteen kuvitellut ja oli jännittävää nähdä miten kuvio vihdoin alkoi muodostua. Muutaman kerran piti tehdä pieniä säätötoiminpiteitä polkusiin, että viriö aukesi paremmin ja välillä puolat vähän temppuilivat, mutta työ eteni silti yllättävän nopeasti ja kutominen oli kivaa  ja palkitsevaa puuhaa, missä näkee heti työnsä jäljen. Olin valinnut melko paksun kudelangan saadakseni tukevan kantoliinan ja niinpä langan menekki pääsikin yllättämään ja kudelanka loppuikin odotettua nopemmin ja liinasta tuli lyhyempi kuin olin ajatellut. Onneksi se ei kuitenkaan jäänyt liian lyhyeksi ja kantoliinoja voi käyttää monessa pituudessa erilaisissa sidonnoissa. Liinasta tuli hyvä tukeva reppuliina, joka tuntuu mukavan kuohkealta ja pehmoiselta hartioilla kannettaessa.

Parini sai myös oman liinansa kudottua yllättävän nopeasti, joten koska loimilankaa oli vielä jäljellä, kudoin vielä toisenkin kankaan eri väreissä ja hieman eri poljentakuviolla. Oli hauska nähdä miten samalla niisinnällä sai erilaista kuviota poljentaa muuttamalla. Toisesta lyhyemmästä pätkästä syntyi kantoreppu, sekä mm. rannekoru ja käsilaukun koriste ja jäi vielä jäljelle muihinkin askarteluprojekteihin.

Kurssi oli hieno ja opettavainen kokemus, josta lopputuloksena tuli hieno käyttöesine sekä syvä arvostus käsityöläisiä ja kutojia kohtaan kun oppi miten paljon työtä vaatii kankaan rakentaminen ja kutominen.

 

Nyt syksyllä Tapiolan kudonta-asemalla järjestetään samanlainen kantoliinakurssi (E171886 Käsinkudottu kantoliina). Tai jos haluat itse värjätä esimerkiksi kudonnassa käyttämiäsi lankoja, tule reaktiovärjäyksen kurssille (E171851 Reaktiovärjäys, taso I-II).

Espoon työväenopiston kudonta-asemilla järjestetään myös muita kudonnan kursseja. Tutustu tarjontaan tarkemmin https://ilmonet.fi/#fi/search/com=5/cgt=694 ja ilmoittaudu mukaan. Kudonta-asemilla voit kutoa myös valmiisiin yhteisloimiin, esimerkiksi Tapiolassa on kudottavissa myös kantoliinan yhteisloimi.

 

Syksyn kädentaitojen uutuuksia

Nyt on taas aika ilmoittautua kursseille. Kädentaitojen kurssi-ilmoittautumiset alkavat 15.8. Kursseille voi ilmoittautua joko osoitteessa ilmonet.fi tai soittamalla numeroon 020 692 444.

Paljon kiinnostavaa ja innostavaa on taas tarjolla. Tässä muutamia poimintoja uutuuskursseistamme.

Paperin lumo kurssilla https://ilmonet.fi/#!code=E172019 valmistetaan paperikoruja kierrätysmateriaaleista. Korun lähtökohtana voi olla kaunis pahvinen makeisrasia, tulostuspaperi tai pakkausmateriaali. Nyt on mahdollisuus hyödyntää kaikki kauniit kotiin kertyneet materiaalit ja tehdä niistä ihania koruja!

Tässä yksi esimerkki.

 

Kierrätysteemaa edustaa myös Upcyclingdesign kurssi https://ilmonet.fi/#!code=E172021, jossa sukellat kierrätysdesignmaailmaan ja inspiroidut erilaisista kierrätysmateriaaleista. Kurssilla opit, mitä kaikkea upcyclingdesign tarkoittaakaan. Voit lukea myös ensiviikolla ilmestyvästä blogikirjoituksesta opettajamme Isabella Haasin kirjoituksen aiheesta ja tutustua kierrätysteemaan lähemmin.

 

Kokeilevassa Tekstiilissä https://ilmonet.fi/#!code=E172307 tutustumme tekstiiliin taiteen tekemisen välineenä. Kokeilemme materiaaleja ja tekniikoita luovasti. Tutustumme väreihin ja pintoihin ja teemme kolmeulotteisia muotoja. Kurssilla käytämme myös kierrätysmateriaaleja hyväksemme. Tule kokeilemaan mitä kaikkea saakaan tehtyä esim. virkkaamalla, kieputtamalla ja punomalla. Miten metallilanka taipuu tai miten paperista saa tehtyä kolmiulotteisia muotoja. Tai haluaisitko kokeilla jotain heijastavaa?

 

Pâte de verre –töitä lasimurskasta sulattamalla https://ilmonet.fi/#!code=E172292 on yksi uutuuskursseistamme. Lasimurskasta on mahdollisuus valmistaa ohut, jäämainen työ, joka soveltuu koriste- tai taide-esineisiin. Kurssilla muotoillaan savesta malli, jonka avulla valetaan kipsiseosmuotti. Muottiin laitetaan ohut kerros lasimurskaa, joka sulatetaan uunissa. Käy kurkkaassa, mitä ihanaa tuolla tekniikalla onkaan saatu aikaan. Opettajamme Päivi Kekäläisen sivuston Galleria osiosta löydät upeita Pâte de verre –töitä!  http://www.paivikekalainen.fi

Ohessa muutamia esimerkkejä työskentelystä ja valmiista töistä. Kuvat: Päivi Kekäläinen

 

Koristeita sanomalehtiliisteröinnillä kurssilla https://ilmonet.fi/#!code=E172214 tutustut vanhaan kiinalaiseen paperiesineiden valmistusmenetelmään. ”Papier Mâche” oli suosittua Euroopassa 1700-luvulla jolloin tekniikalla tehtiin jopa huonekaluja! Kurssilla Opit tekemään sanomalehtisilpusta ja tapettiliisteristä sisustus- ja koriste-esineitä, naamioita ja esim. rytmisoittimia.

 

Pukutaide ja valokuvaus kurssilla https://ilmonet.fi/#!code=E171879  sinun on mahdollista päästä toteuttamaan unelmasi siitä, millaisessa puvussa ja miljöössä haluaisit itsesi kuvattavan? Kurssilla suunnittelet ja toteutat asukokonaisuuden ompelemalla tai vanhasta modifioimalla. Valokuvan visuaalisuutta suunnittelet yhdessä valokuvaajaopiskelijan kanssa. Kurssi on siis yhteistyökurssi valokuvauskurssin Valokuvaus ja fantasiapuku kanssa https://ilmonet.fi/#!code=E171857 . Valokuvauskurssin opiskelijat luovat kuvaan tunnelmaa oman opintojakson taitoja käyttäen. Ulkoasun viimeistelevät maskeeraaja-kampaajaopiskelijat.

Ohessa muutama hieno kuva edellisen vuoden upeista luomuksista. Kuvat on toteuttanut  työryhmä: kuvaaja Minna Lehtola, malli Annika Lehto, meikki ja hiukset Niina Harmaala, kuvaajan assistentti Timo Saari

Tässä vain muutama esimerkki tarjonnastamme. Tutustu kursseihimme ilmonetissa! https://ilmonet.fi

 

 

Yhdessä tehden kevätnäyttely

Espoon työväenopiston kädentaitojen kevätnäyttely

Yhdessä tehden

Avajaiset ovat tiistaina 30.5.2017 klo 17–19
Espoon kulttuurikeskuksen näyttelytilassa,  Kulttuuriaukio 2, Tapiola

Näyttely on avoinna 31.5.-11.6.
ma–pe klo 10–20, la–su klo 10–15

Käsityön taiteen perusopiskelijoiden kevään teemana oli veistoksellinen kolmiulotteisuus sekä kovan ja pehmeän materiaalin yhdistäminen. Näyttelyyn valmistettu teos on perusopintojen lopputyö, jossa on käytetty kolmen vuoden aikana opittuja käsityötekniikoita ja materiaalintuntemusta uudella ja luovalla tavalla. Tekstiilitekniikat kuten ompelu, huovutus, kone- ja käsin kirjonta, värjäys, räppäys, ryijyn ompelu, neulonta ja virkkaus ovat saaneet veistoksellisia muotoja ja niihin on yhdistetty mm. keramiikkaa, lasia, helmiä, rannoilta kerättyjä kiviä, metallia sekä kierrätys- ja luonnonmateriaaleja. Veistoksellisissa teoksissa voi aistia Suomen luonnon runollisen ja satumaisen tunnelman. Löydät metsän kuninkaan kruunun, luovia ideoita kasvavia mustikanvarpuja sekä salaperäisen lummelammen, jonka voi nähdä vain öisin. Aallot kohisevat rannalla ja värikkäät kukat loistavat kesäisellä niityllä. Seitsemän veljestä ja Venla sekä taivaalla lentävät joutsenet vievät ajatukset 100-vuotiaan Suomen juhlavuoteen.

Käsityön taiteen perusopintojen syventävien opintojen opiskelijat saavat 6-vuotiset opintonsa päätökseen keväällä 2017. Näyttelyssä on esillä ryhmän keväällä 2017 tekemät opintojen päättötyöt. Päättötyön aiheena ryhmällä oli ”Melodia – luonnontunnetta. Tekstiilisäveliä 100 v. Suomelle”. Kukin opiskelija lähestyi aihetta omalla tavallaan ja omista kokemuksistaan käsin. Tuloksena on 9 opiskelijan persoonalliset päättötyöt, joissa myös käytettyjen materiaalien ja käsityötekniikoiden kirjo on suuri. Töissä ”Melodia – luonnontunne” tulee esille niin mielleyhtymiä erilaisiin luontokokemuksiin ja luonnonääniin kuin myös viittauksia suomalaiseen musiikkiin, esimerkiksi yhdessä työssä lähtökohtana on ollut Finlandia-hymni.

Kädentaitojen lopputyönäyttelyn yhteydessä on mahdollista kuunnella myös ”Luo looppeja, sukella minimalistiseen musiikkiin” -kurssilta valmistuneita sävellyksiä, joita opiskelijat ovat tehneet tietokoneella. Ideana on, että tilassa soiva musiikki antaa katselukokemukselle syvyyttä ja uusia ulottuvuuksia. Käsityön taiteen perusopetuksen syventävien ryhmän teema, tekstiilisäveliä, sopii tähän yhteyteen täydellisesti, sillä tekstiilien kudoksissa ilmenee samankaltaista toisteisuutta kuin minimalistisessa musiikissa.

Pukutaide ja valokuvauskurssilla toteutettiin yhdessä ideoiden fantasia siitä, mitä opiskelijat ovat halunneet olla. Näyttelyssä on esillä valokuvia ja pukuja. Pukutaideopiskelijoiden asukokonaisuuksissa on toteutettu oma suunnitelma joko ompelemalla tai olemassa olevaa tuunaamalla. Valokuvaajien kanssa on mietitty, millaiseen ympäristöön ja tunnelmaan malli puvussaan on haluttu sijoittaa. Kuvauksen valaisuineen toteuttivat valokuvausopiskelijat. Ulkoasun ovat viimeistelleet maskeeraaja- ja kampaajaopiskelijat. Opiskelijoiden yhdessä heittäytymisen lopputuloksena syntyi upeita kuvia hämmästyttävistä muodonmuutoksista.

Yhteistyössä mukana olivat myös: Stadin aikuisopiston teatterialan maskeeraajaopiskelijat, Kansallisteatteri, HIAP Suomenlinna ja Aalto-yliopiston Printlab. Lämmin kiitos tuestanne.

Tervetuloa tutustumaan näyttelyyn!

Lisätiedot: suunnittelijaopettaja Katriina Leppänen,
puh. 050 428 9308, katriina.leppanen@omnia.fi

 

Käsityön taiteen perusopetuksen uudet ryhmät alkavat syksyllä 2017

Oletko käynyt vuosia kädentaitojen kursseilla tai haluaisitko aloittaa uuden harrastuksen? Haluaisitko jotakin hieman enemmän, syvemmin ja tavoitteellisemmin? Orastaako mielessäsi alan vaihto ja haluaisit kokeilla taideaineiden opiskelua?

Taiteen perusopetus on selkeä opintokokonaisuus, jossa etenet tasolta seuraavalle. Ja mikä parasta, oppimisen ilo säilyy!

Taiteen perusopetus pohjautuu Opetushallituksen linjaamiin opetussuunnitelman perusteisiin. Opiskelu on tavoitteellista ja saat opinnoistasi todistuksen.

Tarjoamme käsitöissä laajan, 1200 tunnin oppimäärän mukaisia opintoja. Opinnot kestävät perusopinnoissa kolme vuotta ja syventävissä opinnoissa kolme vuotta. Opintoihin hakeutuvat käyvät läpi valintaprosessin, jossa varmistetaan kiinnostus kyseisen taiteen alaan, motivaatio ja sitoutuminen.

Parhaimmillaan käsityöstä tulee tärkeä osa elämääsi: kehität taitojasi ja omaa luovuuttasi. Käsityön taiteen perusopetus ohjaa pohdintoihin: mikä on suhde itseesi ja maailmaan, miten löydät itsellesi ominaisia tapoja kokea ja kohdata asioita. Käsityö on ihana portti henkiseen hyvinvointiin ja oman identiteetin vahvistumiseen.

Käsityön taiteen perusopetuksen keskeisiä sisältöjä ovat oman ilmaisun tukeminen, elämyksellisyys, innostaminen ja innostuminen, aloitteellisuus ja näyttäytyminen. Välineinä käytetään monipuolisesti erilaisia käsityötekniikoita ja materiaaleja.

Infotilaisuus opinnoista maanantaina 5.6.2017
Perusopinnot klo 17.30–18.30
Syventävät opinnot klo 19.00–20.00
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto
Itätuulentie 1, III kerros

 

 

 

 Pitsinnypläys

Espoon Pitsinnypläys ry juhlii tänä vuonna 30 vuotis juhlia.  Yhdistys vaalii nypläysperinnettä sekä tekee nypläyskulttuuria edistävää työtä. Paljon onnea hyvälle yhteistyökumppanillemme!

Ohessa opettajamme Kepa Järveläisen kirjoitus pitsinnypläyksestä.

Pitsinnypläystä pidetään yleisesti vaikeana ja vanhojen mummojen hommana. Sanotaan, jos osaa laskea neljään oppii taidon. Useimmissa töissä on paljon nypylöitä, mikä herättää kunnioitusta. Aina työskennellään vain kahdella parilla kerrallaan. Perustekniikka on ristiin, kierre, ristiin, kierre ja se on säilynyt vuosisatojen ajan. Langat ovat muuttuneet. Perinteiset työt nyplätään pellavalangasta ja nykyisin hienoimmat ohuilla puuvilla langoilla, koska ohutta pellavalankaa ei ole saatavilla. Nypläyskin seuraa aikaa, monenlaista materiaalia voidaan käyttää. Tuntuu, että mielikuvitus on vain rajana esim. muurausnarustakin ja kaislasta on nyplätty joitakin esimerkkejä mainitakseni. On tietokone ohjelma, jolla voidaan suunnitella malleja, digiaika, internet ja sosiaalinen media vaikuttavat pitsinnypläykseenkin. Nypläämällä voidaan tehdä perinteisiä töitä, koruja, tauluja, huiveja jne….

Pitsinnypläystä harrastetaan kaikissa maanosissa. Varsinaisesti nyplätynpitsin kotimaata ei tiedetä, mutta arvellaan sen olevan kotoisin Italiasta, tai Flanderista. Suomeen nypläys oletetaan rantautuneen 1500-luvulla.

Pitsinnypläys on mielenkiintoinen harrastus, siihen voi jäädä koukkuun, mutta eihän se ole paha asia.

Espoon Pitsinnypläys ry viettää tänä vuonna 30 vuotis juhlavuottaan, sen merkeissä on monenlaisia tapahtumia. Nypläystarvikeliike Jatan aitta saavuttaa myös 30 vuoden iän, joten yhteinen 60 v juhlaidea oli luonteva.

Espoon Pitsinnypläys ry:n perusti 27.5.1987 joukko innokkaita nypläyksen harrastajia. Yhdistys on järjestänyt viiden vuoden välein pitsinäyttelyn Espoossa. Tällä kertaa näyttely oli siis Nurmijärven Palojoella Jatan aitan navettagalleriassa 3–12.3 2017

Näyttelytyöt kerättiin entisiltä ja nykyisiltä jäseniltä, yhteensä saatiin n. 700 nypläystyötä. Näin oli mahdollista esitellä monipuolisesti espoolaisten nyplääjien osaamista vasta-alkajien harjoitustöistä pitkälle ehtineiden nyplääjien taidokkaisiin luomuksiin koko 30 vuoden ajalta.

Vieraita kävi lähes 700, mikä on Jatan aitan näyttelyiden kävijäennätys, ryhmiäkin oli yli 20. Kauimmaiset vieraat tulivat Pärnusta saakka. Yhdistyksen järjestämällä retkellä jäsenille ja heidän ystäville oli runsas osanotto.

Varsinaisen näyttelyn jälkeen toimme töitämme esille Espooseen Sellon kirjastoon, työväenopiston Mäkkylän, Olarin ja Suviksen toimipisteisiin ja Tapiolan kirjastoon.

Muistamme myös 100 vuotiasta Suomea. Näyttelyn aikana oli mahdollista nyplätä sinivalkoista ”Yhdessä”-pitsiä, kukin omalla taidollaan ja tyylillään. Vuoden lopulla pitsistä kootaan käsityötaideteos 100v Suomen kunniaksi.

Osallistuimme Suomen Pitsinnyplääjät ry kevätkokoukseen 18–19.3.2017 Tuusulassa ”Yhdessä” nypläyksen kanssa, missä pitsi sai uusia kuvioita.

Hopeanypläyksen jatkokurssi on huhtikuussa 22–23.4.17 Viime syksynä opettelimme alkeet ja nyt jatketaan.

30 vuotisjuhla järjestetään jäsenille yhdistyksen perustamispäivänä 27.5.2017, missä mm. muistellaan menneitä ja nyplätään jokunen kuvio yhteiseen pitsiin.

Tänä vuonna on elokuun alkuun suunniteltu retki Vadstenaan Ruotsiin, missä olemme käyneet useita kertoja. Majoitumme Birgitta sisarten vieraskodissa.

Kesäisiä nypläysnäytöksiä on Glimsin talomuseolla su 18.6., 2.7., ja Espoo päivänä 27.8.

Syksylle on suunnitteilla Rauman tyllipitsikurssi.

Syksyn Messutapahtumat ovat vielä auki.

Vielä ennen joulua on jäsenille yhteinen joulupuuro.

 

 

Työssäoppijana kudonta-asemalla

Teksti ja kuvat Merja Saviranta

Opiskelen ensimmäistä vuotta vaatetusartesaaniksi Omnian ammattiopistossa ja suoritin alkuvuonna opintoihini kuuluvan kahden ja puolen kuukauden mittaisen työssäoppimisjakson Leppävaaran kudonta-asemalla.

Minulla oli vain vähän aiempaa kokemusta kudonnasta, ja edellisestä kerrastakin oli vierähtänyt yli 15 vuotta. Silloin kudoin käsityökeskuksessa valmiiseen loimeen muutamia trikoomattoja. Kudonnan opettelu oli kuitenkin alkanut kangastella mielessäni, ja ajattelin, että se olisi hyvä ja hyödyllinen lisä vaatetusopintoihin. Vaatimattomasta kokemuksestani huolimatta kudonnanopettaja Jaana Saha päätti ennakkoluulottomasti ottaa minut oppiinsa.

Aloitimme kankaan rakentamisen perusasioista, kuten loimen luomisesta, sen kiertämisestä tukille, niisimisestä, alkusolmujen tekemisestä ja sidonnasta. Oli kiehtovaa nähdä, kuinka kangas löysi muotonsa lankojen siirtyessä vyyhdeiltä tai rullilta luomapuille, luomapuilta palmikolle, palmikolta loimitukille, loimitukilta käärinpirtaan ja siitä niidensilmien ja pirran läpi kutojan eteen.

 

Loimi palmikolla
Alkusolmut

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uusia asioita, termejä ja muuta muistettavaa tuli etenkin aluksi aivan valtavasti, ja välillä tuntui, että uuteen työvaiheeseen keskittyminen pyyhki muistista pois aiemmin opittuja asioita. Huomasin hyvin pian kudonnan taitojen vaativan useita toistoja ja harjoituskertoja painuakseen mieleen, ja toistoja tulikin luontevasti, kun asiakkaiden töitä valmistui ja loimia loppui. Otin töitä pois puista ja tein uusia alkusolmuja ja pääsin luomaan niin matto-, poppana-, huopa-, huivi- kuin pyyheloimiakin. Kudonta-asemalla alkoi työssäoppimisjaksoni kanssa sopivasti samoihin aikoihin kudonnan peruskurssi, jota pääsin seuraamaan. Sen myötä sain jälleen lisää tietoa aiheesta ja pääsin samalla kertaamaan joitakin alkujakson aikana harjoiteltuja asioita.

 

Rakennettu loimi

Jokaiseen työssäoppimisjaksoon kuuluu näyttötyö, jossa mitataan jakson aikana opittujen asioiden omaksumista. Minun näyttötyöni oli vaatetuskankaan koeloimen rakentaminen ja kutominen. Olin kiinnostunut vaatetuskankaan kutomisesta, ja ajattelimme tällaisen kokeilun tuottavan käyttökelpoista tietoa myös kudonta-asemalle tulevia vaatetuskangasprojekteja silmällä pitäen.

Koeloimesta oli tarkoitus selvittää ohuehkoon vaatetuskankaaseen sopiva tiheys ja sidos. Loimen pituudeksi tuli 3 metriä ja leveydeksi 15 senttimetriä, ja langaksi valikoitui ohut vaaleansiniharmaa puuvillalanka. Aluksi kudoin lyhyitä pätkiä eri sidoksia ja hain sopivaa kuteen tiheyttä. Kun sopiva yhdistelmä löytyi, kudoin kaksi samanpituista pätkää, jotka mitattiin tarkasti kiinni kangaspuissa sekä puista irrotuksen jälkeen, kasteltiin ja annettiin kuivua, jotta saatiin selville kutistuminen ja kankaan lopullinen rakenne. Tämän operaation perusteella harvensin hieman loimen tiheyttä kankaan laskeutuvuuden parantamiseksi ja kudoin uudet tilkut, jotka kokivat saman kohtelun kuin edellisetkin. Kuivaneet tilkut vaikuttivat sopivilta tarkoitukseensa, joten varsinainen vaatetuskangas päätettiin toteuttaa koeloimesta saatujen tietojen pohjalta.

Koetilkkuja ja muistiinpanoja

Työssäoppimisjakson kahdella viimeisellä viikolla ahkeroin varsinaisen kankaan rakentamisen ja kutomisen parissa ja sain kuin sainkin valmiiksi kolmisen metriä kangasta, josta suunnittelen ompelevani kaftaanin. Kangasprojekti oli melko työläs mutta erittäin palkitseva ja opettavainen. Oli hienoa huomata omaksuneensa jakson aikana paljon uusia taitoja ja osaavansa rakentaa oman loimen, vaikka toki monessa kohtaa tarvitsinkin opettajan neuvoja. Projektin aikana heräsi myös uusia ideoita, joita toivottavasti pääsen myöhemmin toteuttamaan.

 

Oma kangas valmistuu

 

Kaiken kaikkiaan työssäoppimisjakso oli erittäin antoisa, eikä kudontainnostusta suinkaan ammennettu tyhjiin. Jakson jälkeen oppiminen jatkuu kudonta-asemalla järjestettävällä Suunnittele oma loimi -kurssilla.

Kudonnan maailma on niin monipuolinen ja laaja, että muutamassa kuukaudessa siihen ei ehdi perehtyä vielä valtavan syvällisesti, mutta kudonta-aseman rennossa ja oppimiseen ja kokeiluun kannustavassa ilmapiirissä saamani tiedot ja kokemukset ovat vankka perusta uudelle taidolle.