Koulumummo lähti lukioon ja kirjoitti ylioppilaaksi

Riitta Soininen oli 70-vuotias, kun hän painoi päähänsä ylioppilaslakin joulun alla 2016.  Näin eloisa, savolainen koulumummo ja tuore ylioppilas kertoo elämästään.

Riitan vanhemmat olivat ahkeria, työtätekeviä ihmisiä, mutta eivät akateemisia. Äiti oli vanhaa kauppiassukua ja autoalan yrittäjäisän myötä tarttui Riittaankin jo nuorena yrittäjämäinen ajattelu. Kotipihassa olleessa leikkimökissä leikittiin pikkusiskon kanssa kauppaleikkejä ja naapurien runsaslukuinen kaveripiiri oli luonnollisesti asiakaskuntaa.

Riitta oli hyvä koulussa ja siirtyi kansakoulusta oppikouluun, kuten silloin oli tapana. Keskikoulun jälkeen opiskelut jatkuivat kauppaopistossa, joka tuntui silloin luonnolliselta valinnalta. Kauppaopiston luokkakaverista tuli myöhemmin Riitan aviomies. Riitta pääsi pankkiin töihin, syntyivät lapset ja vietettiin tavallista perhe-elämää.

Miehellä oli Kuopiossa v. 1982 alkaen Hartwall-juomien edustus, johon kuului Hartwall-tuotteiden myynti ja jakelu. Vuodesta 1995 vuoteen 2002 toimittiin myös McDonald´s -yrittäjinä. Riitta hoiti yritysten konttorityöt ja kirjanpidon. Vaikka työ numeroiden parissa oli kiinnostavaa, hän välillä harmitteli, että ylioppilaslakki jäi aikanaan hankkimatta.

Riitan aviomies kuoli vuonna 2002 ja Riitta jäi eläkkeelle toimistotöistä täytettyään 65 vuotta vuonna 2011. Hänellä on kaksi aikuista poikaa ja myös jo kuusi lastenlasta, joiden kautta hän päätyi koulumummoksi. Riitta nauttii lasten kanssa olemisesta ja uusista ihmisistä. Koulussa kävi työssäoppimisjaksoilla myös Omnian opiskelijoita, joihin Riitta tutustui. Eräs uusista ystävistä oli 55-vuotias opiskelija, mikä motivoi myös Riittaa. Ei koskaan ole liian myöhäistä tehdä sitä mistä tykkää – vaikkapa suorittaa lukio-opinnot, hän mietiskeli.

Riitta Soininen otti selvää Espoon aikuislukion opiskelumahdollisuuksista ja rohkaistui keskusteluun opinto-ohjaajan kanssa. Samalla kävi ilmi, että kauppaopiston 50 vuotta vanhasta tutkinnostakin voi saada hyvitystä joissakin oppiaineissa. Näin Riitta aloitti aineopiskelijana Espoon aikuislukiossa.

Ylioppilaskirjoitukset menivät muuten hyvin, mutta äidinkielen essee ei onnistunut ensi yrittämällä. Riitta myöntääkin olleensa koko aikuisiän enemmän tekemisissä numeroiden kuin luovan kirjoittamisen kanssa. Kun on enää näin vähästä kiinni, niin en luovuta, päätti Riitta. Hän kävi elokuussa äidinkielen abikurssin ja yritti syksyllä uudelleen. Nyt sattui omakohtainen aihe teini-ikäisten nukkumisongelmista. Siitä, mistä tietää, osaa myös kirjoittaa, toteaa Riitta. Näitä ongelmia hän oli kohdannut jo oman pojan sekä myöhemmin tämän tyttären kohdalla. Niin leivottiin Riitta Soinisesta ylioppilas syksyllä 2016.

Mikä on Riitan neuvo muille eläkeikäisille? Opiskelkaa – mitä vain, mikä kiinnostaa! Olkaa avoimia ja aktiivisia, kuunnelkaa nuoria ja heidän mielipiteitään. Nyt Riitta opiskelee jälleen aineopiskelijana yhteiskuntaoppia, taloustietoa. Psykologia ja terveystieto kiinnostavat myös. Nuoret ystävät pitävät minut ajan tasalla ja virkeänä, hymyilee Riitta.

Espoon aikuislukio

 

Teksti ja kuvat Kaisu Venho

 

Kaksoistutkinnolla kauneusalan yrittäjäksi

Viivi Kurki on asunut Lohjalla koko ikänsä ja hän on ollut kiinnostunut kauneudesta jo pikkutytöstä alkaen. Peruskoulun jälkeen hän hakeutui Omniaan kosmetologiopintoihin. Silloin ei vastaavaa koulutusta Lohjalla vielä tarjottu ja muutenkin uuden ympyrät ja kokemukset houkuttivat. Vasta aloitettuaan kosmetologiopinnot Omniassa, hänelle selvisi mahdollisuus suorittaa samalla myös lukio-opintoja. Viivi ei ollut suinkaan varma, onko hänestä siihen, mutta hän päätti yrittää.

Ei se kaksoistutkinnon suorittaminen loppujen lopuksi niin rankkaa ollutkaan. Viivi olisi voinut ehkä suorittaa jopa koko lukion, mutta siinä tapauksessa olisi pitänyt matkustaa Espoon aikuislukion tiloihin Tapiolassa. Kaksoistutkinnon suorittajia varten opettajat tulivat Omnian tiloihin Espoon keskukseen ja kotimatka bussilla Lohjallekin oli jo melko pitkä, joten se jäi.

Viivi ei kertonut lukio-opinnoistaan edes lähimmille sukulaisilleen ja niin moni heistä yllättyi, kun päätyi loppuvuodesta 2016 ylioppilasjuhliin ammattiin valmistumisen lisäksi.

Viivi Kurki suoritti kaksoistutkinnon ja on nyt kosmetologi-yrittäjä

Viivi asuu vielä yhdessä äidin kanssa, mikä helpotti yrittäjäksi ryhtymistä. Nyt hän on Lohjalla yrittäjä ja tuolivuokralainen tutussa salongissa. Vakituisia asiakkaitakin on hänelle hiljalleen kertynyt.

Kosmetologin ammatti on tänä vuonna 20 vuotta täyttävälle Viiville nuoruuden unelma ja nyt hän haluaa kehittyä siinä työn kautta.  Jatko-opintojakin mahdollisesti vielä tulee, mutta niistä en ole vielä päättänyt, pohdiskelee Viivi Kurki.

”Kosmetologin työ on ihmisläheistä, luovaa ja monipuolista. Koko ajan opin uutta”, tuumailee Viivi. ”Erikoistumismahdollisuuksia ja kursseja, on paljon tarjolla. Tämä on minun alani, jolla nyt haluan kehittyä.”.

Kosmetologin opinnot Omniassa

Aikuislukio

Kaksoistutkinto

Teksti ja kuva: Kaisu Venho

 

Tunnetko sinä nuoren, joka jäi kotiin?

Kotona on turha notkua, kun nuorten työpajoilla on vaikka kuinka paljon kavereita, tekemistä, tuunattavaa, opittavaa – pajalla on tosi mageeta ja sinne voi hakeutua aina!

Omnian Nuorten työpajat on nyt koottu samaan rakennukseen Espoon Viherlaaksoon, vain taidepaja jäi Kirkkonummelle. Tänään pajoilla oli avointen ovien päivä. Jokaisena tiistaina klo 14 – 15 järjestetään pajoilla tutustumiskierros, jolloin kaikki halukkaat pääsevät tutustumaan toimintaan.

Tämän päivän tunnelmia Kuusiniementieltä:

pajat_9-12-1

 

Autopajalla kuusi pajanuorta ja yksi oppisopimuskoulutettava huoltavat, korjaavat ja sekä pesevät autoja. Omakin autoni ajoi paluumatkan putipuhtaana.

 

Ruokapalvelupajalla tuoksuvat jouluiset mausteet ja kiirettä pitää, sillä Finnsin joulumyyjäisiin 10.12. on tavoitteena toimittaa 30 kakkua.
pajat_9-12-2

Iris Pöyrä pitää välivuotta ylioppilaaksitulon jälkeen. Hän haaveilee taidekasvattajan urasta, mutta opiskelupaikkaa ei ole vielä hellinnyt. Nyt hän kirjailee tekstiilitaulua, jonka on tarkoitus pian koristaa pajojen ruokalan taideseinää.

pajat_9-12-3pajat_9-12-4

 

Puu- ja kunnostuspajalle mahtuisi vielä muutama opiskelija mukaan, toteaa työpajaohjaaja Mia Artoma. Puupajalla tehdään erilaisia kunnostus- ja maalaustöitä, huonekalujen korjausta ja on mm. rakennettu leikkimökkejä. Nyt on tilauksessa myös kanala, ja totta tosiaan Espooseen. Verhoilut tekee tarvittaessa tekstiilipaja, jossa on juuri nyt 7 oppilasta.

pajat_9-12-5

pajat_9-12-7

 

Jemina Nyman on pajalla tänään viimeistä päivää ja aloittaa ensi viikolla työt Laajalahden päiväkodissa. Jemina on valmistunut merkonomiksi, mutta tuli pajalle elokuussa, kun ei löytänyt työpaikkaa. Nyt hän vielä viimeistelee portfoliotaan pajalla oppimistaan taidoista.

 

pajat_9-12-8

 

Kuvassa keskellä työpajapäällikkö
Veijo Wienkoop, hänen vieressään työpajaohjaajat Mia Artoma ja Jarmo Ristimäki.

 

 

 

Ohjaajat kertovat, että moni tulee nuorten pajoille TE-toimiston kautta, jotkut esim.Valma-koulutuksen kautta.  Jos sopivan pajan valinta on aluksi vaikeaa, saa nuori valmistavassa pajassa arjen ja elämän hallinnan taitoja sekä saa varmuutta itselle sopivan alan valintaan. Valmistavan jakson tavoitteet määritellään yksilöllisesti.  Eri aloihin tutustuminen on nyt entistä helpompaa, kun kaikki pajat ovat saman katon alla.

Pajalla voi myös valmistua ammattiin oppisopimuskoulutuksessa. Niko Nieminen suorittaa juuri audiovisuaalisen viestinnän ammattitutkintoa, osaamisaloina kuvaaminen ja valaistus. Hän toimii alansa pajoilla myös varaohjaajana silloin kun varsinainen ohjaaja on poissa.

pajat_9-12-9

pajat_9-12-10

Jouluisia ja lämpimiä pajapaketteja on saatavilla myös Finnsin joulumyyjäisistä huomenna.

Linkki: Nuorten työpajat

Teksti ja kuvat: Kaisu Venho

 

Keski-iässä ylioppilaaksi, ja melkeinpä vahingossa

 

Anne_Yli-Kovanen_21.1 blogi

Anne Yli-Kovanen on kahden aikuisen tyttären äiti ja työssä taloushallinnon tehtävissä. Hän ilmoittautui Espoon aikuislukioon aineopiskelijaksi tarkoituksenaan opiskella luovaa kirjoittamista. Anne oli kokenut surua ja vastoinkäymisiä, joita halusi purkaa sanoiksi. Aikuiset tyttäret elivät omaa elämäänsä, eikä työ täyttänyt koko elämää.
Anne kaipasi lisää sisältöä, jotain uutta ja omaa.

Opiskelun alkuun päästyä ruokahalu kasvoi syödessä ja Annelle selvisi, että kauppateknikon tutkinnosta saisi hyvitystä, jos suorittaisi koko lukion. Näin alkoi opinto-ohjelmaan tulla kirjoittamisen lisäksi myös matematiikkaa ja muita aineita. Myös äidinkielen opintoihin tuli uutta haastetta tekstitaidon ja tekstianalyysin myötä, mikä oli Annelle aivan uutta.

Lukioluokassa oli hyvin erilaisia ihmisiä ja monia muitakin varttuneempia, joiden kanssa Yli-Kovanen ystävystyi. Monissa aineryhmissä opiskelijat vaihtuivat, mutta matematiikkaa opiskeli sama joukko pitkään yhdessä. Näin Annekin kypsyi hiljalleen ajatukseen ylioppilastutkinnon suorittamisesta.

Viimeinen opiskeluvuosi tuntui melko rankalta ja tavoitteet olivat korkella. Heti lukuvuoden alussa tuli paineita ylioppilaskirjoituksista. ”Olisi mukava, jos opiskelussa voisi ottaa paremmin huomioon myös yksilöllisiä tarpeita, eikä painostus ylioppilaskirjoituksissa onnistumisesta olisi niin kova. Ehkä minä suhtaudun näin siksi, ettei ylioppilaaksi tulo ollut alun perin tavoitteenani” , toteaa Anne mietteliäänä.

Anne Yli-Kovanen lähti hakemaan vahvistumista ihmisenä, omaa kasvua ja kehittymistä.
Nyt, ylioppilastodistus jo taskussa, hän kuitenkin suunnittelee jatko-opintoja. Vielä ei kuitenkaan ole varmaa, mikä seuraava askel tulee olemaan. ”Olisi mukavaa saada ammatti, jossa voisin toimia oman aikataulun ja voimien mukaan vielä eläkeiässäkin”, tuumii Anne Yli-Kovanen.

Aikuislukio oli hänelle hyvä elämän vaihe ja kasvun paikka. Nyt Anne nauttii arjen iloista, hakee voimaa sauvakävelystä, avantouinnista ja koirasta. ”Kun suhtautuu elämään avoimin mielin, ei tiedä, mitä kaikkea se voikaan vielä tuoda tullessaan”, toteaa Anne. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta ja jopa hankkia uusi ammatti.

 

Teksti ja kuva Kaisu Venho

 

Olli Heinänen, ylioppilas 2015 Espoon aikuislukiosta ja tuleva fantasiakirjailija

Olli Heinänen katsoo tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Espoon aikuislukiosta vuoden 2015 lopulla hyvin arvosanoin. Nyt hän valmistautuu Helsingin yliopiston pääsykokeisiin sekä kirjoittaa fantasiakirjaa.

Olli kirjoitti englannin kielestä lähes täydet pisteet ja aikookin pyrkiä lukemaan englantilaista filologiaa. Hän ei pidä itseään opettajatyyppinä, mutta voisi kuvitella tulevaa uraa esim. kääntäjänä.
Olli Heinäsen lukio keskeytyi aikaisemmin motivaation puutteeseen, jonka syynä oli muun muassa koulukiusaus. Muutaman vuoden hän yritti etsiä töitä, mutta joutui toteamaan, että pelkkä peruskoulun todistus ei nykyään työelämässä riitä.
Olli työskenteli  jonkin aikaa Inex Partnersin varastolla Kilossa. Se elämänvaihe kypsytti päätöstä jatkaa opintoja ja päästä sitä kautta toisenlaisiin töihin.

Niinpä Heinänen hakeutui Espoon aikuislukioon ja puristi itselleen vuodessa hyvän ylioppilastodistuksen. Olli kehui opiskelua hyvin järjestetyksi ja motivoivaksi. Pieni lukio on rauhallisempi jo pienemmän ihmismäärän vuoksi, mutta myös siksi, että opiskelijat keskittyvät enemmän opiskeluun kuin isoissa päivälukioissa. Aikuislukion opiskelijat ovat eri-ikäisiä, mutta ystäviä löytää varmasti jos haluaa ja etsii. ”Itse olen enemmänkin omissa oloissani viihtyvää tyyppiä”, hymyilee Olli Heinänen.

Olli_Heinänen_ylioppilas2015_6

Olli käyttää englantia päivittäin nettituttujen kanssa ja pelien maailmassa. Oma tuntuma on, että englannin kielen taito lähentelee sitä äidinkielenä puhuvaa. Nyt Olli lukee yliopiston pääsykokeita varten kolmiosaista englanninkielistä kirjasarjaa jo toiseen kertaan sekä suunnittelee pänttäysmaratonia jos sattuu kutsun saamaan. Lukion äidinkielen opinnot, tekstitaito ja -analyysi antoivat kirjoittamisesta kiinnostuneelle Ollin mielestä paljon valmiuksia myös muiden kielten opiskeluun.

Jos Helsingin yliopiston ovet eivät ensiyrittämällä avautuisikaan, aikoo Olli pyrkiä Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakouluun, jossa opetetaan luovaa kirjoittamista. Idea tästä tuli opinto-ohjaajalta, mutta tuntui niin kiinnostavalta, että hän ehkä pyrkii sinne jopa yliopiston lisäksi.

Olli Heinänen pitää fantasiakirjallisuudesta ja jo pitkän aikaa on mielessä on pyörinyt idea omasta fantasiakirjasta. Kirjan päähenkilö on ehkä ihmissusi, jonka hahmo kiehtoo Ollia erityisesti. Hän haluaisi myös kuvittaa kirjan itse. ”Jokainen luku voisi alkaa sitä kuvaavalla piirroksella, jonka itse piirrän”, suunnittelee Olli.

”Tulevina vuosina, kunhan olen saanut maisterintutkinnon suoritettua, voisin kuvitella muuttavani Englantiin tai Yhdysvaltoihin, jos sopiva tilaisuus ja työ löytyy”,  jatkaa Olli tulevaisuuden pohdiskelua.

Ollin lakkiaiset ja ylioppilastutkinto olivat perheessä juhlapäivä, olihan hän suvun ensimmäinen ylioppilas 16 vuoteen.”