Koulumummo lähti lukioon ja kirjoitti ylioppilaaksi

Riitta Soininen oli 70-vuotias, kun hän painoi päähänsä ylioppilaslakin joulun alla 2016.  Näin eloisa, savolainen koulumummo ja tuore ylioppilas kertoo elämästään.

Riitan vanhemmat olivat ahkeria, työtätekeviä ihmisiä, mutta eivät akateemisia. Äiti oli vanhaa kauppiassukua ja autoalan yrittäjäisän myötä tarttui Riittaankin jo nuorena yrittäjämäinen ajattelu. Kotipihassa olleessa leikkimökissä leikittiin pikkusiskon kanssa kauppaleikkejä ja naapurien runsaslukuinen kaveripiiri oli luonnollisesti asiakaskuntaa.

Riitta oli hyvä koulussa ja siirtyi kansakoulusta oppikouluun, kuten silloin oli tapana. Keskikoulun jälkeen opiskelut jatkuivat kauppaopistossa, joka tuntui silloin luonnolliselta valinnalta. Kauppaopiston luokkakaverista tuli myöhemmin Riitan aviomies. Riitta pääsi pankkiin töihin, syntyivät lapset ja vietettiin tavallista perhe-elämää.

Miehellä oli Kuopiossa v. 1982 alkaen Hartwall-juomien edustus, johon kuului Hartwall-tuotteiden myynti ja jakelu. Vuodesta 1995 vuoteen 2002 toimittiin myös McDonald´s -yrittäjinä. Riitta hoiti yritysten konttorityöt ja kirjanpidon. Vaikka työ numeroiden parissa oli kiinnostavaa, hän välillä harmitteli, että ylioppilaslakki jäi aikanaan hankkimatta.

Riitan aviomies kuoli vuonna 2002 ja Riitta jäi eläkkeelle toimistotöistä täytettyään 65 vuotta vuonna 2011. Hänellä on kaksi aikuista poikaa ja myös jo kuusi lastenlasta, joiden kautta hän päätyi koulumummoksi. Riitta nauttii lasten kanssa olemisesta ja uusista ihmisistä. Koulussa kävi työssäoppimisjaksoilla myös Omnian opiskelijoita, joihin Riitta tutustui. Eräs uusista ystävistä oli 55-vuotias opiskelija, mikä motivoi myös Riittaa. Ei koskaan ole liian myöhäistä tehdä sitä mistä tykkää – vaikkapa suorittaa lukio-opinnot, hän mietiskeli.

Riitta Soininen otti selvää Espoon aikuislukion opiskelumahdollisuuksista ja rohkaistui keskusteluun opinto-ohjaajan kanssa. Samalla kävi ilmi, että kauppaopiston 50 vuotta vanhasta tutkinnostakin voi saada hyvitystä joissakin oppiaineissa. Näin Riitta aloitti aineopiskelijana Espoon aikuislukiossa.

Ylioppilaskirjoitukset menivät muuten hyvin, mutta äidinkielen essee ei onnistunut ensi yrittämällä. Riitta myöntääkin olleensa koko aikuisiän enemmän tekemisissä numeroiden kuin luovan kirjoittamisen kanssa. Kun on enää näin vähästä kiinni, niin en luovuta, päätti Riitta. Hän kävi elokuussa äidinkielen abikurssin ja yritti syksyllä uudelleen. Nyt sattui omakohtainen aihe teini-ikäisten nukkumisongelmista. Siitä, mistä tietää, osaa myös kirjoittaa, toteaa Riitta. Näitä ongelmia hän oli kohdannut jo oman pojan sekä myöhemmin tämän tyttären kohdalla. Niin leivottiin Riitta Soinisesta ylioppilas syksyllä 2016.

Mikä on Riitan neuvo muille eläkeikäisille? Opiskelkaa – mitä vain, mikä kiinnostaa! Olkaa avoimia ja aktiivisia, kuunnelkaa nuoria ja heidän mielipiteitään. Nyt Riitta opiskelee jälleen aineopiskelijana yhteiskuntaoppia, taloustietoa. Psykologia ja terveystieto kiinnostavat myös. Nuoret ystävät pitävät minut ajan tasalla ja virkeänä, hymyilee Riitta.

Espoon aikuislukio

 

Teksti ja kuvat Kaisu Venho

 

Opiskelijasta työntekijä – oppilaitoksilla ja työelämällä on sama tavoite

Hyvä Ohjaus Työpaikkaoppimisessa HOT 2 – tulkintafoorumissa kuunneltiin aidosti työelämää ja keskusteltiin työpaikalla tapahtuvan oppimisen hyödyistä yrityksille.

”Työelämä tarvitsee osaajia, joilla on valmiudet oppia jatkuvasti uutta, kehittyä työelämän mukana ja uudistaa sitä.” – opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen Lähde: Opetus- ja kulttuuriministeriö

Ammatillisen koulutuksen reformin tärkein sanoma oppilaitoksille on valmistaa opiskelijoita työntekijöiksi työelämän nopeasti muuttuviin tarpeisiin. Opiskelijan tulee siis saada riittävä osaaminen ennen työelämään astumistaan. Tehtävän suorittamiseksi on otettava käyttöön uusia keinoja oppilaitosten ja työelämän välisen konkreettisen yhteistyön ja dialogin vahvistamiseksi.

HOT-tulkintafoorumi on yksi näistä uusista keinoista, jossa vuoropuhelua käyvät opettajat, työelämä, opiskelijat ja tutkijat. Omnia järjesti tämän vuotisen HOT 2 -tulkintafoorumin, jossa mm. seurattiin arjesta tuttuja ohjaustilanteita draaman keinoin, kilpailtiin parhaasta hissipuheesta, kuultiin työelämän odotuksia koulutukselle ja kokemuksia työssäoppimisen hyödyistä.

Työssäoppimisjaksot työelämässä toimivat ennakoivana rekrytointina

Yrityspaneelissa Lidlin Lauri Sipponen, LänsiAuton Jouko Hakkarainen, Infobasen Minna Ikäheimonen, Espoon kaupungin Kaarina Salonen ja PosiViren Sirpa Eklund.

Kaikilla toimijoilla on sama tavoite: saada opiskelijoista työntekijöitä ja tätä tulevaisuutta rakennetaan yhdessä. Työelämän tehtävä on kertoa millaiselle osaamiselle on tarvetta ja koulutusmaailman tulee vastata näihin tarpeisiin entistä nopeammin. ”Oppilaitoksen täytyy muuttua työelämälähtöiseksi.  Työpaikan ei pidä muuttua kouluksi”, markkinoi hissipuheessaan Omnia Koulutuksen rehtori Riikka-Maria Yli-Suomu.

Työelämän ohjaustaidot korostuvat kun työssäoppimisen määrä lisääntyy. Tulkintafoorumissa oltiin yhtä mieltä siitä, että ohjaamisen tulee olla organisaation läpileikkaava asia, niin työelämässä kuin oppilaitoksissakin. Esimerkiksi LänsiAutossa ohjaaminen on viety rakenteisiin saakka – kokeneemmat oppilaat ohjaavat uusia opiskelijoita.

Työssäoppimisen hyödyt työelämälle

Työssäoppiminen toimii ennakoivana rekrytointina, kertoo Lidlin Lauri Sipponen. Työnantaja pääsee näkemään opiskelijan osaamisen ja motivaation ennen virallista työsuhdetta. Työsopimus on helppo solmia kun tietää millaisen työntekijän on palkkaamassa. Yritykset saavat uutta näkökulmaa, kielitaitoa ja digitaalista osaamista, Sipponen jatkaa.

Opiskelijoiden miksi-kysymysten avulla työelämän omat prosessit tulevat näkyväksi, syventyvät ja kehittyvät, yrityspaneelissa todettiin.

HOT-tulkintafoorumi järjestettiin nyt toista kertaa. HOT-verkoston tavoitteena on syventää eri toimijoiden yhteisymmärrystä ja käytänteitä, jotta työelämä saa tarvitsemiaan osaajia. Verkostoon kuuluu tällä hetkellä Omnia Koulutus, Haaga-Helia ja Oppisopimuskummit. Ensi vuoden foorumi järjestetään Tampereen yliopistolla NeMo2-hankkeen toimesta.

 

Myös digitaalisaation ytimessä on ihminen

Kirjoittaja: Tuula Kurkisuo, yrittäjyys-ja työelämätaitojen asiantuntija

4.4.2016 Ennakointikamarin tilaisuus ”Kuinka digitalisaatio muuttaa työelämää” vaikutti käsitykseeni digitalisaatiosta ja sen tuomista mahdollisuuksista. Ajattelutapani kyseistä aihetta kohtaan sai uutta tulokulmaa todenteolla. Pakko myöntää, että olen suhtautunut kaiken maailman digitalisaatioihin, robotiikkaan ja digiloikkaan jopa hieman epäilevästi, koska olen ollut huolissani mm. siitä, että ihminen, kasvokkain kohtaaminen, koskettaminen sekä aito välittäminen saattavat tässä rytinässä kuolla sukupuuttoon. Olen pohtinut sitä, ettei vaan kävisi niin, että pikkuhiljaa kaikki tarpeemme, niin henkiset kuin fyysisetkin tullaan yhä enenevissä määrin korvaamaan digikeinoin.

JOKAISELLA ON MAHDOLLISUUS VAIKUTTAA SIIHEN MIHIN SUUNTAAN MAAILMA MUUTTUU JA TEKNOLOGIA LUO MAHDOLLISUUDET SIIHEN – LOPUT ON MEISTÄ ITSESTÄMME KIINNI.
– Henrietta Kekäläinen, tulevaisuuden visionääri, yrittäjä, Mehackit

Tulevaisuustutkija Henrietta Kekäläinen on mukana Rails Girls –yhteisössä järjestämässä työpajoja, joissa kannustetaan naisia innostumaan teknologiasta. Rails Girls antaa tytöille ja naisille koodausoppia, jotta yhä useammat voisivat olla mukana vaikuttamassa yhteiseen digitaaliseen ympäristöömme. Kekäläisen oma idea nuorten teknologiakasvatusta antavasta Mehackitistä syntyi vuonna 2013 jatkoksi Rails Girlsin idealle. Molemmissa tapauksissa madalletaan ihmisten kynnystä teknologian suhteen ja annetaan heille mahdollisuuksia rakentaa digitaalista maailmaa sen passiivisen kuluttamisen sijaan. Kekäläinen luottaa teknologiaan ja haluaa kantaa kortensa kekoon sen puolesta, että nuoret olisivat valmiita tulevaisuuden työmarkkinoille. Tulevaisuuden keksinnöt muuttavat maailmaa ennakoimattomasti ja siksi ihmisillä pitäisi olla perustyökaluja digitaalisen maailman hallintaan.

tuula1 tuula2

Tuosta muutoksesta päästäänkin isojen teemojen äärelle. Kekäläinen uskoo, että ihmisyys syvenee teknologisen kehityksen myötä. Akuutein ongelma hänelle on kuitenkin ilmastonmuutos ja se, ettei ihminen ole oppinut kunnioittamaan asuttamaansa ekosysteemiä.

Hän muistuttaa, että nyt saastutamme ja tuhoamme hurjalla tahdilla maailmaa ja tuhoamme sitä, emmekä jaksa ajatella, mitä se tarkoittaa koko ekosysteemille. Näitä asioita meidän tulisi hänen mukaansa pohtia, jotta voisimme säilyttää planeettamme myös seuraaville sukupolville. Ihmisissä on potentiaalia, mutta sitä ei ole saatu vielä valjastettua siten, että se tuottaisi yhteistä hyvää kaikille ja kaikkialle. Hän sanoo, että me ihmiset puhumme yhteisistä ihmisoikeuksista, mutta samaan aikaan oikeuksia rikotaan ympäri maailman. Kekäläinen uskoo, että teknologia, avoimuus ja se, että olemme kaikki saman verkon alla, voi tuoda jonain päivänä näitä vastauksia. Tulevaisuus ei tule itsestään, se tehdään!

 ROBOTIT TEKEVÄT VAURAUTTA, ME IHMISET LUOMME ARVOJA
Cristina Andersson, yrittäjä, tietokirjailija, johtaja Robotics Finland

Robotiikka eli keinoäly yhteiskunnan, ihmisten ja työn muuttajana on hyvin alkutekijöissään sillä vasta n. 10% maailman töistä on automatisoitu.

Keinoäly kehittyy silmitöntä vauhtia monella eri saralla. Meidän jokaisen arkipäivään tulee vaikuttamaan se, että esim. autot siirtyvät pikkuhiljaa robottiautoiksi. Tulevaisuudessa ohjelmarobotiikka korvaa yhä suuremman osan myös asiakaspalvelu ym. töistä. Keinoäly ja robotiikka tuovat tullessaan sekä uusia tuotteita että uusia töitä (esimerkkinä tulipalorobotti).

Robotit kehittyvät yhä enemmän siihen suuntaan, että ne sisältävät intuitiivisen käyttöliittymän: ne alkavat mm. tunnistaa kasvoiltamme tunteet ja puheestamme äänensävyt. Robotit muuttuvat siis yhä inhimillisemmäksi.

tuula3 tuula4

Mikä robotiikassa sitten on niin pelottavaa? Parhaimmillaanhan robotiikka mahdollistaa parempaa terveyttä ja hyvinvointia, koska mekaanisten suorittavien tehtävien sijaan ihmisille jää enemmän aikaa kehittää itseään ja pitää itsestään huolta itsestään niin henkisesti kuin fyysisesti. Robottien siis oletetaan tulevan meidän avuksemme arjen työtehtävissä sekä itsemme kehittämisen mahdollistamisessa.

Vai onko pelon syy se, että me ihmiset olemmekin algoritmiuskovaisia ja ajattelemme liian laiskasti, että kunhan joku tekee laskelmat ja suunnitelmat valmiiksi, niin me sitten (mekaanisesti) hoidamme työmme ja johdamme projekteja. Onko robotiikan kehittyessä vaarana se, että ihmisen älykkyys ja hänen tekemät algoritmit eivät enää pärjääkään keinoälylle? Robotit tosin ohjelmoidaan mahdollisimman eettisiksi, mutta kysymys kuuluu, että onko ihminen sittenkään kyllin viisas ohjelmoimaan robotteja? Ihmisen tulisi siis robotiikan kehittymisen myötä kehittää luovuuttaan ja inhimillisyyttään jotta robotiikka puolestaan voisi kehittyä ihmistä ja yhteiskuntaa eettisillä arvoilla palvelevaksi. Palvelumuotoilu onkin siten robotiikan ydin ja ihmisten on hyvä muistaa, että jos joku on ongelma, niin ihminen. Ei robotti.

 FOKUKSESSA ASIAKASSTRATEGIA
Susanna Paloheimo, strategia -ja brändijohtaja,Eskimo Finland Oy

Mikä on tämän päivän ja tulevaisuuden työssä tärkeintä? Näemmekö työssämme mahdollisuuksia ja positiivisia asioita sekä asiakasta?

Paloheimon mukaan, ytimessä tulisi nimittäin olla asiakasstrategia. Se tarkoittaa, että asiakastyytyväisyyden tulisi johtaa yrityksen toimintaa. Markkinointi, myynti sekä jakelu toimivat yhteistyössä ja palvelevat pääasiaa eli sisäistä ja ulkoista asiakasta. Digitalisoinnissa tärkeintä ovat työpaikan kulttuurimuutokset ja uudenlaiset toiminnot, HDF (hyvä duunifiilis) sekä asiakaskokemusten ja konseptien kehittämisen asettaminen ykkössijalle. Mitään ei tapahdu jos ei oikeasti sitouduta! Varsinkaan jos joku avainhenkilöitä (omistajat ja johto) ei ole aidosti sitoutunut. Jos johtoryhmässä istuu yksikin ihminen joka ei usko muutokseen ja siihen mitä ollaan tekemässä ja sitoudu siihen, ei mitään tapahdu. Samoin jos tahto ja kyky palauttaa muutos lipsumisen jälkeen raiteilleen, sinnikkyys, kannustaminen sekä rohkaisu uusien taitojen oppimiseen puuttuvat. Its all in the details!

tuula5

 OPETTELE AJATTELUTAITOJA
Arttu Tolonen, communications commande, Futurice Oy

Aina kun tehdään päätöksiä, niin pitää ymmärtää että jokainen päätös vaikuttaa jollain tavalla sekä IHMISIIN, ASIAKKAISIIN että NUMEROIHIN niin NYT kuin TULEVAISUUDESSA. Johdolla pitäisi olla jatkuvasti sormi kiinni ”pulssissa” ja sen tulisi peräänkuuluttaa kaikessa aitoa läpinäkyvyyttä. Tieto on valtaa eli sitä pitää jakaa.

Tolonen sanoo, että meidän tulisi harjoitella ennen kaikkea ajattelutaitoja. Työelämässä pitää osata ajatella, eikä pelkästään omata mekaanisia työskentelytaitoja, koska työkalut ja ohjelmat sekä työskentelytavat muuttuvat. Hänen mukaansa itsenäisesti ajatteleva henkilö onnistuu hyvin tämän päivän ja tulevaisuuden ty öelämässä.

tuula6 tuula7

ASIAKASTYYTYVÄISYYS ON TÄRKEIN MITTARI
Klaus Koponen, maajohtaja, Regus Oy

Työntekotavat tulevat muuttumaan valtavasti. Koponen tuo esiin sen, että tämän päivän nuoret ovat diginatiiveja eivätkä suostu joustamattomien työoloihin. He eivät halua istua tuntitolkulla Länsiväylän jonossa jotta pääsevät paikkaan B, ”käymään duunissa” (Klaus Koponen, Regus Oy)

Nyt tarvitaan ennen kaikkea valmentavaa johtajuutta ja etäjohtajuutta. Työtä mitataan tuloksilla, ei työpaikalla vietetyllä ajalla. Tulevaisuudessa tullaan menemään monipuolisiin, joustaviin toimitilatoimistohotellityyppisiin ratkaisuihin. Asiakastyytyväisyys on ja tulee olemaan tärkein työn tulosten mittari.

 ”MYÖTÄILE. ÄLÄ TAISTELE VASTAAN”

Digitalisaation vaikutuksista työelämään herättää paljon keskustelua sekä puolesta että vastaan.

Organisaatioiden toiminnassa digitalisaatio on läpileikkaavaa, ihan meitä jokaista koskevaa. Se asettaa sekä uusia haasteita, mutta ennen kaikkea mahdollisuuksia niin johdolle kuin työntekijöille, niin työn tekemisen tavoille kuin palvelujen kehittämiselle. Digikaudella kommunikaatio on yhä merkittävämmässä roolissa ja teknologian kehittyminen tekee sen mahdolliseksi yhä useammalle.

On ymmärrettävää, että uuden edessä näemme helposti paljon uhkakuvia, mutta toisaalta kun kerran digitaalinen muutos myös työelämässä vaikuttaa väistämättömältä, niin mitäpä jos lähtisimmekin lapsenomaisen uteliaasti löytöretkelle ja opettelisimme löytämään digitalisaatiosta pikemminkin mahdollisuuksia kuin uhkia. Minä ajattelin tämän tilaisuuden jälkeen tehdä niin! Siis sillä ehdolla, että mennään ihminen ja merkitys – ei laitteet ja menetelmät edellä ja ihminen käyttäisi digitalisaation vapauttavan ajallisen resurssin ihmisen ja maapallon kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin rakentamiseen.

 LEAVE THIS WORLD A LITTLE BIT BETTER THAN YOU FOUND IT

tuula8