Sami Juutisesta kuoriutui YLEn lavasteosaston harjoittelun päätteeksi toimitusjohtaja

Viidessä viikossa voi tapahtua vaikka mitä, kuten Sami Juutisen harjoittelujakso YLEllä osoitti: Työssäoppimisjakso alkoi lavasteosastolla, UMK:n finaalin lavasteet valmistuivat ja syntyi oma yritys. Kuulostaa helpolta, mutta miten Sami päätyikään tähän tilanteeseen?

Kokkina elantonsa ansainnut Sami tuli muutama vuosi takaperin elämäntilanteeseen, johon ilta- ja viikonloppupainotteinen työ ei enää sopinut. Puutyöt ja muut kädentaidot, kuten taidemaalaus täyttivät Samin vapaa-aikaa kokin töiden rinnalla, joten vaihtoehtoista alaa ei tarvinnut kauaa miettiä. Elämänmuutos rohkaisi muuttamaan rakkaan puutyöharrastuksen ammatiksi.

Ennen puuseppä-opintojen aloittamista Samilla oli jo kokemusta alan töistä, kuten kahdesta kartanoprojektista, joissa tehtiin kaikki ulkolaudoituksesta sisätilan peilioviin. Jokainen työ on yksilöllinen ja vaatii oman taustatyönsä, mutta kokemus puun työstämisestä eri tarkoituksiin on myös tukenut toinen toistaan. Esimerkiksi ymmärrystä kalusteiden geometrisista rakenteista on pystynyt hyödyntämään lavasteiden teossa. Myös värien sävytuntemus ja tekniikka ovat olleet hyödyllisiä monissa projekteissa.

Ramppi valmistumassa UMK 2017-finaaliin.

Intohimo työhön on ajanut Samia määrätietoisesti eteenpäin. Selvä tahtotila oli päästä tekemään harjoittelu YLEn lavasteosastolla, jonne hän pääsikin haastattelun kautta. Aiempi työkokemus alalta on koulinut hänestä ammattimaista tekijää, luoden realistisen kuvan työskentelytavoista ja vaatimuksista, mikä varmasti edesauttoi paikan saamista.

Alkuvuoden TOP-jakso (työssäoppimisjakso) ajoittui UMK 2017 -finaalin paikkeille, jonka lavasteita Sami pääsi tekemään. Tämän vuoden UMK-finaali oli YLEllekin ainutlaatuinen, sillä se järjestettiin ensimmäistä kertaa isolla areenalla. Samin kädenjälki näkyi muun muassa Güntherin ja D’Sanzin esityksessä käytetyssä rampissa, lavan valkokankaan projisointikehikossa ja Zühlken esityksessä nähdyissä katulampuissa.

 

Güntherin ja D’Sanzin finaaliesityksessä nähty ramppi oli Samin käsialaa. (napsauta kuvaa ja katso esitys YLEareenasta)

Harjoittelun loppupuolella Samia kehotettiin perustamaan yritys, jotta yhteistyötä voitaisiin jatkaa. Seuraavana yönä nukkumisesta ei meinannutkaan tulla mitään, kun ajatus pyöri mielessä. Aamuun mennessä ajatus oli kirkas ja yritys valmis perustettavaksi. Nykyään Sami onkin opiskelijan lisäksi toimitusjohtaja omassa yrityksessään, jonka kautta hän on tehnyt useamman toimeksiannon mm. YLElle. Tällä hetkellä Sami kertoo tekevänsä kalusteita, lavasteita ja soittimia, mutta pystyy heittäytymään toisenlaisiinkin töihin, jos toive on.

Harjoittelu YLEllä loi uskoa tekemiseen ja luottamusta omaan ammattitaitoon. Työskentely puuseppien kanssa, joilla on yli 30 vuotta kokemusta alalta, oli Samista huikea kokemus ja oppimisen paikka. Vaikka usein ajatellaan, että harjoittelujaksot ovat oppimisen paikkoja opiskelijalle, on se sitä myös harjoittelupaikalle. Opiskelijat tuovat tuulahduksen uutta näkökulmaa mukanaan.

Sami teki UMK -finaalin esiintymislavan projisointikehikkoa, johon pingotettiin valkokangas.

Kiinnostaako puusepän työ? Haku koulutukseen on auki 20.2. – 24.4.2017

 

Puualan työharjoittelussa Japanissa

Wili Vuorinen

Kokemuksena messut olivat erittäin hienot, ei sitä oikein vieläkään tajua olleensa Japanissa kalustemessuilla, oma tuote paraatipaikalla hintalapun kanssa.

Tapio sivupöytiä tilattiin kolme kappaletta, lisäksi messukappale myytiin Ganko Oyaji puusepän firman päällikölle, herra Oharalle. Ohara-san käytännössä mahdollisti tän koko reissun, käytyään viime vuoden kesäkuussa Omniassa vierailulla, jolloin hän kertoi Nishion yrityksestä meille.”

Oppipoikana Japanissa

Wili Vuorinen on entinen Omnian puualan opiskelija, nykyinen Omnian opetuksen avustaja samalla alalla. Mahdollisuus Japanin vaihtoon tuli Omnian yhteistyöverkosto HANAKOn kautta kun suurehkon japanilaisen kalustemyymälän Ganko Oyajin edustaja oli kv-toimiston järjestämällä vierailulla Omniassa. Vierailun aikana työskentely Japanissa tuli puheeksi, muttei harjoittelusta ollut vielä sen suurempia lupauksia.

Japaniin palattuaan herra Ohara otti kv-toimistoon yhteyttä ja kertoi Shizuokan prefektuurissa, Fujiedan kaupungissa olevasta kalustetoimittajasta joka oli kiinnostunut Suomesta, suomalaisuudesta ja puusepän harjoittelun tarjoamisesta. Omnian kv-toimisto kävi paikan päällä tutustumassa verstaaseen ja hoitamassa käytännönjärjestelyjä työharjoittelua varten. Harjoittelu huonekaluvalmistaja Yu-Bokushassa varmistui alkavaksi toukokuun alussa ja loppuvaksi kesäkuun lopussa.

Vastaanotto saapuessa oli äärimmäisen lämmin – firman edustaja oli saapuessa Wiliä vastassa juna-asemalla ja myöhemmin hänelle järjestettiin autenttinen japanilainen illallinen jossa oli läsnä firman työntekijöitä ja perhettä. Keskustelua syntyi Suomesta, koulutuksesta ja puusepänalan kulttuurista. Majoitus järjestyi firman työntekijän Asukan kotoa jossa oli yksi ylimääräinen makuuhuone Wilille.

Wili oli valmistautunut reissuun käymällä Työväenopistossa japanin kielen kurssin, joka antoi eväitä kommunikoida paikallisten kanssa. Kieliosaaminen ei ollut kovin vahvaa paikan päällä joten kurssi tulikin tarpeeseen. Kommunikointi sujui yhdistämällä vähän japania, vähän englantia ja google translatoria.

Työskentelyä verstaalla japanilaisessa työkulttuurissa

Verstas oli kooltaan n. 200m2 halli josta löytyi peruskoneet. Teknillisesti puitteet olivat samanlaista kuin Suomessa – laitteet olivat vastaavia vaikkakin vanhoja kymmeniä vuosia vanhoja japanilaisia. Poikkeuksellista Suomeen verrattuna oli työturvallisuus, jota ei käytännössä ollut, eikä laki velvoita suojalaitteiden tai henkilösuojainten käyttämiseen. Wili kertoikin verstaalla työsuojaimista ja näytti videoita kuinka niitä käytetään. Wilin avustuksella verstaalle tilattiin Japanin amazonista kuulosuojaimet ja suojalasit. Eräs työntekijä kehuikin hankintaa, sillä niiden avulla pystyi paremmin keskittymään työntekoon.

Japanissa työnteko on priorisoitu kaikkein tärkeimmäksi ja elämä pyöriikin erityisesti miehillä sen ympärillä. Edelleenkin naiset hoitavat pääasiassa kotia ja sitä arvostetaan kuin työntekoa.

Kesäkuun alussa oli tulossa vuoden tärkein tapahtuma, kalustemessut, joihin koko toukokuu valmistauduttiin. Wili saikin alkuun sekalaisia tehtäviä, kuten messukalusteiden tekemistä, joiden valmistaminen sisälsi valtavasti toistoja. Viikossa työskenneltiin kuusi päivää ja 12 tuntia päivässä. Päivä sisälsi ruokatauon ja kaksi lyhyttä taukoa – muu aika painettiin töitä. Vapaa-ajalle ei ollut vaikea keksiä tekemistä sillä pitkien päivien jälkeen ei muuta kerennyt kuin syödä, peseytyä ja mennä nukkumaan. Sunnuntai oli viikon ainoa vapaapäivä.

Oma sivupöytä Tapio ja huonekalumessut

Wili Vuorinen huonekalumessuilla esittelemässä omaa Tapio sivupöytää. Lähde: Oppipoikana Japanissa
Wili Vuorinen huonekalumessuilla esittelemässä omaa Tapio sivupöytää. Lähde: Oppipoikana Japanissa

Muutama viikko ennen messuja antoi verstaan pomo harvinaislaatuisen mahdollisuuden suunnitella ja valmistaa oman tuotteen. Wili tutustui huolellisesti yrityksen tyyliin ja mallistoon, mitä oli ja mitä puuttui, mitä kerkeäisi näin lyhyessä ajassa tekemään ja kuinka yhdistää suomalainen ja japanilainen design tuotteeseen. Viikonlopun aikana hän luonnosteli sivupöydän, jonka jälkeen teki nopean prototyypin. Proton perusteella he hioivat yhdessä mittasuhteita, jonka jälkeen sai alkaa tekemään lopullista sivupöytää – Tapiota.

Huonekalumessut kestivät viisi päivää, jossa muutama päivä oli suunnattu sisäänostajille ja loput olivat yleisöpäiviä. Moni verailija suuntasi suoraan Yu-Bokushan osastolle katsomaan Wiliä, josta oli tullut jo pienimuotoinen tunnettuus aiemmin tehdyn lehtijutun perusteella. Tapio keräsi kiinnostusta ja messukappale meni kaupaksi samaisen huonekaluliikkeen omistajalle jonka Wili oli Suomessa tavannut.

Messut poikivat kolme uutta tilausta ja harjoittelun loppuaika kului niitä valmistaessa. Yu-Bokusha lisäsi sivupöydän omaan mallistoonsa ja se on esillä myös kalustemyymälä Ganko Oyajissa. Huonekalujen hinnoittelu on Japanissa samaa luokkaa kuin Suomessa. Tapion hinnaksi määriteltiin alkuun n. 600 euroa.

Harjoittelun päätyttyä Wili jatkoi kuukauden ajan lomailua Japanissa käyden mm. Fuji-vuorella, Tokiossa, Kiotossa ja Hiroshimassa. Mielessä on jo uudet reissut eri vuodenaikoina Japaniin. Myös yhteydenpito on jatkunut sähköpostitse harjoittelun jälkeen.

 Lue reissusta lisää Wili Vuorisen blogista Oppipoikana Japanissa.

Mikäli olet Omnian opiskelija ja haluat vaihtoon, lue lisää kansainvälisistä vaihdoista ja ota yhteys kv-toimistoon joka auttaa löytämään harjoittelupaikkoja maailmalta.

 

Teksti: Terhi Hakkarainen
Kuvat: Patrik Pesonen ja ‘Oppipoikana Japanissa’-blogi

 

Mayim kävi hakemassa oppeja Crimson Guitarsilta Englannista

Mayim Alpert

Puualan opiskelija Mayim Alpert oli kuukauden vaihdossa Englannissa. Työssäoppimispaikka löytyi Crimson Guitarsilta, josta alan kouluttaja Mona Olander Omniassa vinkkasi. Yritys rakentaa kustomoituja kitaroita, työkaluja niiden valmistamiseksi sekä myy osia kitaroiden tekijöille.

Mayimin matka puualalle alkoi jo yli 15 vuotta sitten, jolloin hän kävi soitinrakennus ja -korjauskoulua Yhdysvalloissa. Koulussa Mayim pääsi rakentamaan muutaman kitaran ja alttomandoliinin sekä alkoi korjaamaan viuluja. Intohimo kielisoitinten rakentamiseen säilyi niin vahvana, että ajatus osaamisen laajentamisesta ja puusepän pätevyydestä saivat hänet hakemaan Omniaan.

Vaikka puusepän opintoihin ei soitinrakentaminen kuulu, pystyy tekniikoita, työvälineitä ja osaamista työssä hyödyntämään. Jo hakiessa Mayim kertoi kiinnostuksesta suunnata taitojaan soitinrakennukseen, sillä taka-ajatuksella että voi ammatikseen, yrittäjänä, niitä valmistaa. Ensimmäisen vuoden aikana Mayim on pystynyt henkilöhtaisen opetussuunnitelman ansiosta suunnittelemaan opintonsa niin, että ne palvelevat hänen tavoitettaan.

Yrittäjänä Mayim käyttäisi suomalaista puuta ja hyödyntäisi YouTubea

mandoliini

Crimson Guitarsilla Mayim teki puolet ajasta yrityksen töitä ja toisen puolen omaa oktaavimandoliinia. Yritys toimi rakentamisessa mentorina ohjaten ja auttaen. Yrityksen teettämiin töihin kuului puolestaan paljon hiomista ja voimaa vaativia töitä. “Sain vaihdossa lisää kokemusta ja opin paljon erilaisia yksityiskohtia. Soitinten valmistaminen on jatkuva elämänopinto”, kertoo Mayim.

Yksi merkittävimmistä syistä Crimson Guitarsin menestykseen on YouTuben hyödyntäminen, joka olisi hyvä haaste myös itselle, kertoo Mayim. Aktiivisesti sosiaalista mediaa hyödyntävä yritys julkaisee tasaiseen tahtiin videoita, joissa näytetään kitaran valmistusvaiheita, jaetaan vinkkejä ja tutorialeja. Videoita on katsottu YouTubessa lähes 10 miljoonaa kertaa, kun esimerkiksi Jimi Hendrixin suosituinta kitarasooloa, Foxey Ladya, on katsottu lähes 12 milj. kertaa (8.6.2016).

Yrittäjänä Mayim hyödyntäisi eniten suomalaista puuta, kuten loimukoivua, kuusta, vaahteraa, leppää, katajaa, saarnia ja omenaa. Hän uskoo, että suomalaiset haluavat jatkossakin ostaa suomalaista käsityötä. Hänelle soitin ei myöskään ole kertakäyttötavara vaan “elämänkumppani ja perintö”. Hän aikookin hyödyntää viulunrakentajien menetelmiä tehden soittimista korjattavia pohjaan asti. Mayimin filosofiaan kuuluu siis huippulaatu, kotimaisuus, käsityö ja pitkäikäisyys.

 

Teksti: Terhi Hakkarainen
Kuvat: Patrik Pesonen ja Terhi Hakkarainen

 

Puuseppä Anssi Suortti ja pöytä Milanon huonekalumessuille

Anssi Suortti on käsityöläisten sukua ja nikkaroinut jo pienestä pitäen. Kotiverstas ja harrastus veivät puuharrastajien sivulle, jolta hän löysi Omniassa alkavan puuseppäkoulutuksen.

Suortti on tietoliikenneinsinööri ja tienaa edelleen perheen elatuksen tietoliikennetekniikan myyntityössä. Nikkaroinnista oli kuitenkin sukeutunut vakava harrastus ja myös toiminimi, jonka puitteissa Anssi rakenteli erilaisia puusepän tuotteita, esimerkiksi ovia ja huonekaluja. Kysyntää tuotteille oli lähinnä omien työkavereiden ja verkostojen kautta. Niinpä Suortti päätti hankkia puusepän tutkinnon ollakseen ”virallisesti” puuseppä.

”Puusepän koulutus on laajentanut osaamista, tuonut uusia työtapoja ja tietoisuutta uusista välineistä. Niitä on tullut hankittua myös kotiverstaalle. “Omniassa on hyvät työtilat ja -välineet sekä hyvä porukka”, myhäilee Suortti.

Anssi Suortti Omnian työsalissa
Anssi Suortti Omnian työsalissa

Yhteistyö suunnittelija Elina Ulvion kanssa alkoi melkeinpä sattumalta. Useammalle suunnittelijalle etsittiin Omniasta yhteistyökumppania ja Ulvion ryhmässä oli sopivasti tilaa kumppanille, joten Anssi ilmoittautui. Hän on erittäin tyytyväinen silloiseen päätökseensä, sillä yhteistyö on ollut sujuvaa ja antoisaa.

Projekti alkoi kahdesta pöytämallista, jotka oli tehty eri tavoin. Suunnitelmat kylläkin muuttuivat, koska tuotteesta piti kehittää malli, joka on helposti purettava ja kasattava sekä voidaan pakata pieneen tilaan mahdollista teollista valmistusta ja toimitusta varten.

Ensimmäisen pöytäversion jalkaosa tehtiin maalatusta MDF-levystä, jolla oli lasikansi. Rakenteita mietittiin ja kokeiltiin yhdessä suunnittelijan ja puuseppien kanssa. Alkuvaiheessa oli toisena puuseppänä mukana Elisa Saarinen. Hänen pitkän ulkomailla oleskelunsa seurauksena, pöytä suunniteltiin ja rakennettiin yhteistyössä Anssi Suortin ja Elina Ulvion kanssa.

Toteutetun kahvipöydän prototyypin tammipuiseen jalkaan on istutettu kaksi pyöreää, savuharmaata lasilevyä. Pöydän juju on epäkeskeisyys ja lasilevyjen heijastukset. Tämä pöydän prototyyppi on nyt lähdössä Milanon huonekalumessuille huhtikuussa 2016. On mielenkiintoista nähdä mitä mieltä yleisö ja ammattilaiset siitä Milanossa ovat.

DIVIDE / coffee table / 2016 / smoked glass, oak, aluminium / 1000 mm x 300 mm
DIVIDE / coffee table / 2016 / smoked glass, oak, aluminium /
1000 mm x 300 mm

Suunnittelija Elina Ulvio on yhteistyöhön tyytyväinen: ”On todella hienoa että Omnia järjestää tämän tyyppisiä yhteistyömahdollisuuksia ammatillisessa koulutuksessa. Suunnitelmat saavat näin ihan uudenlaista kaikupohjaa, jonka myötä ideat voidaan toteuttaa optimaalisella tavalla. Parhaassa tapauksessa puusepän ja suunnittelijan yhteisestä hankkeesta syntyy pohja tulevaan menestyksekkääseen yhteistyöhön”.

Anssi Suortti valmistuu puusepäksi vielä tänä vuonna. Ehkäpä hän vielä joskus elättää itsensä puusepän työllä, kuka tietää.

Voit seurata pöydän matkaa maailmalle http://www.luomocollective.fi/Divide

Teksti: Kaisu Venho
Kuvat: Luomocollective ja Kaisu Venho