Puuartesaanit kävivät Lyonissa rakentamassa sähkökitarat

Puuartesaani-opiskelijoiden ryhmä kävi keväällä Ranskan Lyonissa kumppanuuskoulu Sepr:ssä. Kahden viikon mittaisessa vaihdossa opiskelijat osallistuivat pajaan, jossa jokainen rakensi oman sähkökitaran.

Yhdeksän hengen ylioppilas-pohjainen ryhmä ja kaksi opettajaa saivat kukin ranskalaisen opiskelijan parikseen. Työparit suunnittelivat kitaroihin yhteisen kuvion, josta muodostuu kokonainen kun kitarat laitetaan rinnakkain.

Yhteistyökoulu Sepr oli varsin samanlainen kuin Omnia. Joitain kulttuurieroja kuitenkin löytyi, kuten hierarkkisempi opetus ja 1,5 tunnin lounastauko. Ihmiset olivat ystävällisiä ja huomaavaisia, hyviä isännöimään.

Ranskassa toisen asteen siirrytään perusopetuksesta 14-vuotiaina. Ammatillinen koulutus on kaksivuotinen, josta voi jatkaa vielä vuoden ylempään tutkintoon.

Puualan artesaanit ovat käyneet vaihdossa mm. Japanissa, Saksassa ja Ranskassa. Omnialla on laajat yhteydet moneen maailman kolkkaan ja vaihtomahdollisuuksia on erilaisia. Lue lisää kansainvälisestä Omniasta.

 

Opiskelijat kävivät sahaamassa lankut lopputöihinsä Malmilla

Puuartesaaniopiskelijat kävivät Malmin sahalla sahaamassa lankkuja lopputöitään varten. Puu kuivuu sahauksesta noin vuoden ulkona, jonka jälkeen lankut tuodaan loppukuivaukseen Omnian omaan kuivaamoon.

Malmin sahan perusti Matti Salminen noin puolitoista vuotta sitten. ”Jalopuita kasvaa rakennetussa ympäristössä paljon ja suuri osa niistä menee hakkeeksi, kun samalla Suomeen tuodaan samoja puita ulkomailta. Se ei ole kestävän kehityksen mukaista. Meillä sahatut puut tulevat ainoastaan rakennetusta ympäristöstä kuten puistoista ja pihoista, joista on täytynyt kaataa puita”, kertoo Salminen.

Vaikka sahan toiminta on pienimuotoista, ylläpitää ja elvyttää se perinteistä sahauskulttuuria kaupunkiympäristössä. Arboristien ja muiden puuseppien ideoima epävirallinen sahakerho on kokoontunut nyt neljän vuoden ajan joka kuun 1. lauantai sahaamaan puita yhdessä. Sahalta löytyvässä ”tukkihotellissa” puut saavat kuivua, jossa myös Omnialla on oma ”huoneensa”.

Opiskelijoiden vaakavannesahalla sahaama puu oli Omnian työntekijän pihasta kaadettu 60-vuotias saarni. Sahatusta materiaalista voisi määrällisesti tehdä esimerkiksi useamman ruokapöydän. Ensi vuonna saarni saa jatkaa eloaan taasen uudessa muodossa kun opiskelijat pääsevät käyttämään sitä lopputyönään valmistamissa huonekaluissa.

 

Puualan työharjoittelussa Japanissa

Wili Vuorinen

Kokemuksena messut olivat erittäin hienot, ei sitä oikein vieläkään tajua olleensa Japanissa kalustemessuilla, oma tuote paraatipaikalla hintalapun kanssa.

Tapio sivupöytiä tilattiin kolme kappaletta, lisäksi messukappale myytiin Ganko Oyaji puusepän firman päällikölle, herra Oharalle. Ohara-san käytännössä mahdollisti tän koko reissun, käytyään viime vuoden kesäkuussa Omniassa vierailulla, jolloin hän kertoi Nishion yrityksestä meille.”

Oppipoikana Japanissa

Wili Vuorinen on entinen Omnian puualan opiskelija, nykyinen Omnian opetuksen avustaja samalla alalla. Mahdollisuus Japanin vaihtoon tuli Omnian yhteistyöverkosto HANAKOn kautta kun suurehkon japanilaisen kalustemyymälän Ganko Oyajin edustaja oli kv-toimiston järjestämällä vierailulla Omniassa. Vierailun aikana työskentely Japanissa tuli puheeksi, muttei harjoittelusta ollut vielä sen suurempia lupauksia.

Japaniin palattuaan herra Ohara otti kv-toimistoon yhteyttä ja kertoi Shizuokan prefektuurissa, Fujiedan kaupungissa olevasta kalustetoimittajasta joka oli kiinnostunut Suomesta, suomalaisuudesta ja puusepän harjoittelun tarjoamisesta. Omnian kv-toimisto kävi paikan päällä tutustumassa verstaaseen ja hoitamassa käytännönjärjestelyjä työharjoittelua varten. Harjoittelu huonekaluvalmistaja Yu-Bokushassa varmistui alkavaksi toukokuun alussa ja loppuvaksi kesäkuun lopussa.

Vastaanotto saapuessa oli äärimmäisen lämmin – firman edustaja oli saapuessa Wiliä vastassa juna-asemalla ja myöhemmin hänelle järjestettiin autenttinen japanilainen illallinen jossa oli läsnä firman työntekijöitä ja perhettä. Keskustelua syntyi Suomesta, koulutuksesta ja puusepänalan kulttuurista. Majoitus järjestyi firman työntekijän Asukan kotoa jossa oli yksi ylimääräinen makuuhuone Wilille.

Wili oli valmistautunut reissuun käymällä Työväenopistossa japanin kielen kurssin, joka antoi eväitä kommunikoida paikallisten kanssa. Kieliosaaminen ei ollut kovin vahvaa paikan päällä joten kurssi tulikin tarpeeseen. Kommunikointi sujui yhdistämällä vähän japania, vähän englantia ja google translatoria.

Työskentelyä verstaalla japanilaisessa työkulttuurissa

Verstas oli kooltaan n. 200m2 halli josta löytyi peruskoneet. Teknillisesti puitteet olivat samanlaista kuin Suomessa – laitteet olivat vastaavia vaikkakin vanhoja kymmeniä vuosia vanhoja japanilaisia. Poikkeuksellista Suomeen verrattuna oli työturvallisuus, jota ei käytännössä ollut, eikä laki velvoita suojalaitteiden tai henkilösuojainten käyttämiseen. Wili kertoikin verstaalla työsuojaimista ja näytti videoita kuinka niitä käytetään. Wilin avustuksella verstaalle tilattiin Japanin amazonista kuulosuojaimet ja suojalasit. Eräs työntekijä kehuikin hankintaa, sillä niiden avulla pystyi paremmin keskittymään työntekoon.

Japanissa työnteko on priorisoitu kaikkein tärkeimmäksi ja elämä pyöriikin erityisesti miehillä sen ympärillä. Edelleenkin naiset hoitavat pääasiassa kotia ja sitä arvostetaan kuin työntekoa.

Kesäkuun alussa oli tulossa vuoden tärkein tapahtuma, kalustemessut, joihin koko toukokuu valmistauduttiin. Wili saikin alkuun sekalaisia tehtäviä, kuten messukalusteiden tekemistä, joiden valmistaminen sisälsi valtavasti toistoja. Viikossa työskenneltiin kuusi päivää ja 12 tuntia päivässä. Päivä sisälsi ruokatauon ja kaksi lyhyttä taukoa – muu aika painettiin töitä. Vapaa-ajalle ei ollut vaikea keksiä tekemistä sillä pitkien päivien jälkeen ei muuta kerennyt kuin syödä, peseytyä ja mennä nukkumaan. Sunnuntai oli viikon ainoa vapaapäivä.

Oma sivupöytä Tapio ja huonekalumessut

Wili Vuorinen huonekalumessuilla esittelemässä omaa Tapio sivupöytää. Lähde: Oppipoikana Japanissa
Wili Vuorinen huonekalumessuilla esittelemässä omaa Tapio sivupöytää. Lähde: Oppipoikana Japanissa

Muutama viikko ennen messuja antoi verstaan pomo harvinaislaatuisen mahdollisuuden suunnitella ja valmistaa oman tuotteen. Wili tutustui huolellisesti yrityksen tyyliin ja mallistoon, mitä oli ja mitä puuttui, mitä kerkeäisi näin lyhyessä ajassa tekemään ja kuinka yhdistää suomalainen ja japanilainen design tuotteeseen. Viikonlopun aikana hän luonnosteli sivupöydän, jonka jälkeen teki nopean prototyypin. Proton perusteella he hioivat yhdessä mittasuhteita, jonka jälkeen sai alkaa tekemään lopullista sivupöytää – Tapiota.

Huonekalumessut kestivät viisi päivää, jossa muutama päivä oli suunnattu sisäänostajille ja loput olivat yleisöpäiviä. Moni verailija suuntasi suoraan Yu-Bokushan osastolle katsomaan Wiliä, josta oli tullut jo pienimuotoinen tunnettuus aiemmin tehdyn lehtijutun perusteella. Tapio keräsi kiinnostusta ja messukappale meni kaupaksi samaisen huonekaluliikkeen omistajalle jonka Wili oli Suomessa tavannut.

Messut poikivat kolme uutta tilausta ja harjoittelun loppuaika kului niitä valmistaessa. Yu-Bokusha lisäsi sivupöydän omaan mallistoonsa ja se on esillä myös kalustemyymälä Ganko Oyajissa. Huonekalujen hinnoittelu on Japanissa samaa luokkaa kuin Suomessa. Tapion hinnaksi määriteltiin alkuun n. 600 euroa.

Harjoittelun päätyttyä Wili jatkoi kuukauden ajan lomailua Japanissa käyden mm. Fuji-vuorella, Tokiossa, Kiotossa ja Hiroshimassa. Mielessä on jo uudet reissut eri vuodenaikoina Japaniin. Myös yhteydenpito on jatkunut sähköpostitse harjoittelun jälkeen.

 Lue reissusta lisää Wili Vuorisen blogista Oppipoikana Japanissa.

Mikäli olet Omnian opiskelija ja haluat vaihtoon, lue lisää kansainvälisistä vaihdoista ja ota yhteys kv-toimistoon joka auttaa löytämään harjoittelupaikkoja maailmalta.

 

Teksti: Terhi Hakkarainen
Kuvat: Patrik Pesonen ja ‘Oppipoikana Japanissa’-blogi

 

Mayim kävi hakemassa oppeja Crimson Guitarsilta Englannista

Mayim Alpert

Puualan opiskelija Mayim Alpert oli kuukauden vaihdossa Englannissa. Työssäoppimispaikka löytyi Crimson Guitarsilta, josta alan kouluttaja Mona Olander Omniassa vinkkasi. Yritys rakentaa kustomoituja kitaroita, työkaluja niiden valmistamiseksi sekä myy osia kitaroiden tekijöille.

Mayimin matka puualalle alkoi jo yli 15 vuotta sitten, jolloin hän kävi soitinrakennus ja -korjauskoulua Yhdysvalloissa. Koulussa Mayim pääsi rakentamaan muutaman kitaran ja alttomandoliinin sekä alkoi korjaamaan viuluja. Intohimo kielisoitinten rakentamiseen säilyi niin vahvana, että ajatus osaamisen laajentamisesta ja puusepän pätevyydestä saivat hänet hakemaan Omniaan.

Vaikka puusepän opintoihin ei soitinrakentaminen kuulu, pystyy tekniikoita, työvälineitä ja osaamista työssä hyödyntämään. Jo hakiessa Mayim kertoi kiinnostuksesta suunnata taitojaan soitinrakennukseen, sillä taka-ajatuksella että voi ammatikseen, yrittäjänä, niitä valmistaa. Ensimmäisen vuoden aikana Mayim on pystynyt henkilöhtaisen opetussuunnitelman ansiosta suunnittelemaan opintonsa niin, että ne palvelevat hänen tavoitettaan.

Yrittäjänä Mayim käyttäisi suomalaista puuta ja hyödyntäisi YouTubea

mandoliini

Crimson Guitarsilla Mayim teki puolet ajasta yrityksen töitä ja toisen puolen omaa oktaavimandoliinia. Yritys toimi rakentamisessa mentorina ohjaten ja auttaen. Yrityksen teettämiin töihin kuului puolestaan paljon hiomista ja voimaa vaativia töitä. “Sain vaihdossa lisää kokemusta ja opin paljon erilaisia yksityiskohtia. Soitinten valmistaminen on jatkuva elämänopinto”, kertoo Mayim.

Yksi merkittävimmistä syistä Crimson Guitarsin menestykseen on YouTuben hyödyntäminen, joka olisi hyvä haaste myös itselle, kertoo Mayim. Aktiivisesti sosiaalista mediaa hyödyntävä yritys julkaisee tasaiseen tahtiin videoita, joissa näytetään kitaran valmistusvaiheita, jaetaan vinkkejä ja tutorialeja. Videoita on katsottu YouTubessa lähes 10 miljoonaa kertaa, kun esimerkiksi Jimi Hendrixin suosituinta kitarasooloa, Foxey Ladya, on katsottu lähes 12 milj. kertaa (8.6.2016).

Yrittäjänä Mayim hyödyntäisi eniten suomalaista puuta, kuten loimukoivua, kuusta, vaahteraa, leppää, katajaa, saarnia ja omenaa. Hän uskoo, että suomalaiset haluavat jatkossakin ostaa suomalaista käsityötä. Hänelle soitin ei myöskään ole kertakäyttötavara vaan “elämänkumppani ja perintö”. Hän aikookin hyödyntää viulunrakentajien menetelmiä tehden soittimista korjattavia pohjaan asti. Mayimin filosofiaan kuuluu siis huippulaatu, kotimaisuus, käsityö ja pitkäikäisyys.

 

Teksti: Terhi Hakkarainen
Kuvat: Patrik Pesonen ja Terhi Hakkarainen