Aikuislukiolainen yhdistää urheilun ja opiskelun

Toista vuotta Espoon aikuislukiossa opiskeleva Nestori Nuutinen, 19, on tyytyväinen opiskelija.

”Olen aloittanut urheilupolun opiskelijana syyskuussa. On hienoa, että pystyn yhdistämään opiskelun ja urheiluharrastuksen”, Espoossa asuva Nuutinen kertoo.

Nestori Nuutinen on tutkinto-opiskelijana aikuislukiossa. SM-tasolla crossfitissa kilpaileva Nuutinen käy harjoituksissa 8-12 kertaa viikossa ja saa nyt tukea harrastukseensa myös oppilaitoksestaan.

”On hienoa, että siellä ymmärretään urheilun harrastamisen vaativuus. Myös se auttaa, että kurssimäärä on tavallista lukiota pienempi. Minulle oli peruskoulun jälkeen selvää, että haluan lukioon opiskelemaan”, hän sanoo.

Lähes koko ikänsä jääkiekkoa harrastanut Nuutinen siirtyi crossfitin pariin jouduttuaan lopettamaan jääkiekon pelaamisen aivotärähdysten vuoksi. Peruskoulun jälkeen hän pelasi pari vuotta jääkiekkoa Yhdysvalloissa Portlandissa.

”Siellä ei hirveästi opiskeltu, vaan keskityttiin pelaamiseen. Tiesin kuitenkin koko ajan, että haluan jatkaa opintojani lukiossa, ja aikuislukio on minulle sopiva vaihtoehto”

Nestori Nuutinen saa urheiluharrastukselleen tukea aikuislukiosta.

 

Nuutisen tavoitteena on valmistua aikuislukiosta keväällä 2019.

”En pidä mahdottomuutena, että urheilisin ammatikseni myöhemmin. Toisaalta olen asettanut tavoitteekseni päästä opiskelemaan palomieheksi”, hän selvittää.

Nuutinen kiittelee Espoon aikuislukion opetuksen tasoa.

”On todella tärkeää, että siellä ymmärretään, kuinka paljon urheilu ja harjoitukset vievät aikaa. Lisäksi esimerkiksi voimaharjoittelumahdollisuus ja muut oheisjutut ovat todella hyviä.”

Tällä hetkellä Nestori Nuutinen ei ole valmistautumassa kisoihin, mutta harjoittelee päivittäin ja keskittyy muina aikoina lukio-opintoihin.

”Menen nyt urheilun kanssa päivä kerrallaan. Viimeksi kilpailin toukokuussa, jolloin voitin Karjalan kovin-kilpailut skaalatussa sarjassa”, hän sanoo.

”Tykkään kovasti lukio-opiskelusta. Se vie aikaa yhtä lailla kuin urheilu ja on oikeastaan juuri sitä, mitä olin odottanut.”

Teksti ja kuva: Milka Mantsinen

 

Koulumummo lähti lukioon ja kirjoitti ylioppilaaksi

Riitta Soininen oli 70-vuotias, kun hän painoi päähänsä ylioppilaslakin joulun alla 2016.  Näin eloisa, savolainen koulumummo ja tuore ylioppilas kertoo elämästään.

Riitan vanhemmat olivat ahkeria, työtätekeviä ihmisiä, mutta eivät akateemisia. Äiti oli vanhaa kauppiassukua ja autoalan yrittäjäisän myötä tarttui Riittaankin jo nuorena yrittäjämäinen ajattelu. Kotipihassa olleessa leikkimökissä leikittiin pikkusiskon kanssa kauppaleikkejä ja naapurien runsaslukuinen kaveripiiri oli luonnollisesti asiakaskuntaa.

Riitta oli hyvä koulussa ja siirtyi kansakoulusta oppikouluun, kuten silloin oli tapana. Keskikoulun jälkeen opiskelut jatkuivat kauppaopistossa, joka tuntui silloin luonnolliselta valinnalta. Kauppaopiston luokkakaverista tuli myöhemmin Riitan aviomies. Riitta pääsi pankkiin töihin, syntyivät lapset ja vietettiin tavallista perhe-elämää.

Miehellä oli Kuopiossa v. 1982 alkaen Hartwall-juomien edustus, johon kuului Hartwall-tuotteiden myynti ja jakelu. Vuodesta 1995 vuoteen 2002 toimittiin myös McDonald´s -yrittäjinä. Riitta hoiti yritysten konttorityöt ja kirjanpidon. Vaikka työ numeroiden parissa oli kiinnostavaa, hän välillä harmitteli, että ylioppilaslakki jäi aikanaan hankkimatta.

Riitan aviomies kuoli vuonna 2002 ja Riitta jäi eläkkeelle toimistotöistä täytettyään 65 vuotta vuonna 2011. Hänellä on kaksi aikuista poikaa ja myös jo kuusi lastenlasta, joiden kautta hän päätyi koulumummoksi. Riitta nauttii lasten kanssa olemisesta ja uusista ihmisistä. Koulussa kävi työssäoppimisjaksoilla myös Omnian opiskelijoita, joihin Riitta tutustui. Eräs uusista ystävistä oli 55-vuotias opiskelija, mikä motivoi myös Riittaa. Ei koskaan ole liian myöhäistä tehdä sitä mistä tykkää – vaikkapa suorittaa lukio-opinnot, hän mietiskeli.

Riitta Soininen otti selvää Espoon aikuislukion opiskelumahdollisuuksista ja rohkaistui keskusteluun opinto-ohjaajan kanssa. Samalla kävi ilmi, että kauppaopiston 50 vuotta vanhasta tutkinnostakin voi saada hyvitystä joissakin oppiaineissa. Näin Riitta aloitti aineopiskelijana Espoon aikuislukiossa.

Ylioppilaskirjoitukset menivät muuten hyvin, mutta äidinkielen essee ei onnistunut ensi yrittämällä. Riitta myöntääkin olleensa koko aikuisiän enemmän tekemisissä numeroiden kuin luovan kirjoittamisen kanssa. Kun on enää näin vähästä kiinni, niin en luovuta, päätti Riitta. Hän kävi elokuussa äidinkielen abikurssin ja yritti syksyllä uudelleen. Nyt sattui omakohtainen aihe teini-ikäisten nukkumisongelmista. Siitä, mistä tietää, osaa myös kirjoittaa, toteaa Riitta. Näitä ongelmia hän oli kohdannut jo oman pojan sekä myöhemmin tämän tyttären kohdalla. Niin leivottiin Riitta Soinisesta ylioppilas syksyllä 2016.

Mikä on Riitan neuvo muille eläkeikäisille? Opiskelkaa – mitä vain, mikä kiinnostaa! Olkaa avoimia ja aktiivisia, kuunnelkaa nuoria ja heidän mielipiteitään. Nyt Riitta opiskelee jälleen aineopiskelijana yhteiskuntaoppia, taloustietoa. Psykologia ja terveystieto kiinnostavat myös. Nuoret ystävät pitävät minut ajan tasalla ja virkeänä, hymyilee Riitta.

Espoon aikuislukio

 

Teksti ja kuvat Kaisu Venho

 

Keski-iässä ylioppilaaksi, ja melkeinpä vahingossa

 

Anne_Yli-Kovanen_21.1 blogi

Anne Yli-Kovanen on kahden aikuisen tyttären äiti ja työssä taloushallinnon tehtävissä. Hän ilmoittautui Espoon aikuislukioon aineopiskelijaksi tarkoituksenaan opiskella luovaa kirjoittamista. Anne oli kokenut surua ja vastoinkäymisiä, joita halusi purkaa sanoiksi. Aikuiset tyttäret elivät omaa elämäänsä, eikä työ täyttänyt koko elämää.
Anne kaipasi lisää sisältöä, jotain uutta ja omaa.

Opiskelun alkuun päästyä ruokahalu kasvoi syödessä ja Annelle selvisi, että kauppateknikon tutkinnosta saisi hyvitystä, jos suorittaisi koko lukion. Näin alkoi opinto-ohjelmaan tulla kirjoittamisen lisäksi myös matematiikkaa ja muita aineita. Myös äidinkielen opintoihin tuli uutta haastetta tekstitaidon ja tekstianalyysin myötä, mikä oli Annelle aivan uutta.

Lukioluokassa oli hyvin erilaisia ihmisiä ja monia muitakin varttuneempia, joiden kanssa Yli-Kovanen ystävystyi. Monissa aineryhmissä opiskelijat vaihtuivat, mutta matematiikkaa opiskeli sama joukko pitkään yhdessä. Näin Annekin kypsyi hiljalleen ajatukseen ylioppilastutkinnon suorittamisesta.

Viimeinen opiskeluvuosi tuntui melko rankalta ja tavoitteet olivat korkella. Heti lukuvuoden alussa tuli paineita ylioppilaskirjoituksista. ”Olisi mukava, jos opiskelussa voisi ottaa paremmin huomioon myös yksilöllisiä tarpeita, eikä painostus ylioppilaskirjoituksissa onnistumisesta olisi niin kova. Ehkä minä suhtaudun näin siksi, ettei ylioppilaaksi tulo ollut alun perin tavoitteenani” , toteaa Anne mietteliäänä.

Anne Yli-Kovanen lähti hakemaan vahvistumista ihmisenä, omaa kasvua ja kehittymistä.
Nyt, ylioppilastodistus jo taskussa, hän kuitenkin suunnittelee jatko-opintoja. Vielä ei kuitenkaan ole varmaa, mikä seuraava askel tulee olemaan. ”Olisi mukavaa saada ammatti, jossa voisin toimia oman aikataulun ja voimien mukaan vielä eläkeiässäkin”, tuumii Anne Yli-Kovanen.

Aikuislukio oli hänelle hyvä elämän vaihe ja kasvun paikka. Nyt Anne nauttii arjen iloista, hakee voimaa sauvakävelystä, avantouinnista ja koirasta. ”Kun suhtautuu elämään avoimin mielin, ei tiedä, mitä kaikkea se voikaan vielä tuoda tullessaan”, toteaa Anne. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta ja jopa hankkia uusi ammatti.

 

Teksti ja kuva Kaisu Venho