Asiakaspalvelua

Muutin jokin aika sitten asuntoa ja kaikessa muuttohötäkässä unohdin tehdä sähkösopimuksen. Asunnon edellisen asujan sopimus oli voimassa vielä hyvän aikaa minun muutettuani sisään. Laitteet pelasivat, musiikki soi ja niin unohdin autuaasti koko jutun. Kunnes sitten yhtenä hetkenä illan pimetessä, valojen sammuessa ja jääkaapin lämmetessä asia tuli uudelleen mieleen. Ei siis muuta kuin internetin ihmemaasta etsimään sähköyhtiötä, jossa sopimuksen voisi tehdä nopeasti ja vaivattomasti ja mieluiten netissä. Kello oli illalla yhdeksän, mutta yhden firman sivuilla oleva chattipalvelu näytti olevan vielä aktiivisessa tilassa. Kokeilin onneani, ja sieltähän minulle vastasikin Ville – ei siis mikään robottiville, vaan ihan oikea ja elävä Ville. Ville kertoi, että voin tehdä sopimuksen saman tien netissä, mutta että sähköt saisin päälle vasta viikonlopun jälkeen maanantaina. Jos sen sijaan haluaisin, voisin soittaa palvelunumeroon ja saada asian kuntoon nopeammin. Halusinko numeron? Ajattelin hetken viikonlopuksi yökylään tulevia vieraitani ja päätin kovastikin haluta numeron. Ville kirjoitti chattiin numeron, minä soitin siihen illalla kellon käydessä jo kymmentä – ja aamulla minulla oli taas jääkaappi ja kuohuviini kylmänä. Myös puhelimessa sain ystävällistä ja huomaavaista palvelua. Vaikka minua nolotti, että olin unohtanut hoitaa tuon sopimuksen tekemisen ajoissa, en tuntenut itseäni palvelutilanteissa ihan hölmöksi. Ja se oli täysin Villen sekä puhelimessa minua palvelleen ystävällisen ja avuliaan leidin ansiota. Olin vaikuttunut saamastani palvelusta.

Mieti sinä vuorostasi hetki milloin ja missä tilanteessa sinä olet saanut hyvää asiakaspalvelua. Sellaista jossa olet saanut apua tai palvelua tavalla, josta on tullut hyvä mieli. Mieti sitten viisi sanaa, joilla kuvailisit saamaasi palvelua ja kokemusta.

Minun sanani olisivat yksilöllinen, superjoustava, ystävällinen, asiantunteva, huomaavainen. Ja bonuksena vielä odotukset ylittävä.

Tällaisia sanoja olisi aika mukava lukea myös opiskelijoidemme kurssipalautteissa, eikös.

 

 

Taru Kekkonen

 

 

YTOjen ensimmäinen verkkototeutus jo tulilla!

Yhteisten tutkinnon osien opettajat ovat syksyn aikana ahkeroineet pakollisia ytoja verkkoon. Tavoitteena on, että uusien tutkinnon perusteiden mukaiset toteutukset ovat ns. non-stop-versioina verkossa hyödynnettävissä tammikuun 2018 aikana. Tämä on sikäli  kunnianhimoinen tavoite, että uusia tutkinnon perusteita ei ole tätä kirjoittaessani marraskuun loppupuolella vielä edes vahvistettu, vaan käytössä on edelleenkin vain luonnokset. Perusteet vahvistettaneen vasta joulukuussa, mutta emme malttaneet jäädä niitä odottelemaan. Luonnosten varassa siis mennään.

Kysyimme yto-opettajilta viime keväänä kiinnostusta ja intoa verkkototeutusten tekemiseen. Porukan kokoonpano on mm. kesällä tehtyjen rekryjen myötä hieman elänyt keväisestä, ja  syksyllä tekemisessä on ollut mukana 19 open innokas ja aktiivinen joukko. Laadimme jo keväällä syksyn työskentelylle pelisäännöt.

Sääntö numero on yksi, että kukaan ei tee yksin. Jokaisella on vähintään työpari, joka toimii kommentoijana, sparraajana ja peilinä. Sellaisissa aineissa, joista tuottamisessa on useampi opettaja – ja tuotettavana on useamman osaamispisteen kokonaisuus –  porukka tekee yhdessä. Matematiikassa, englannissa ja äidinkielessä, joissa kaikissa mukana on kolme opettajaa, tämä näyttääkin toimivan mainiosti.

Sääntö numero 2 on, että itse tuotettu materiaali lisensoidaan Omniassa käytössä olevalla Nimeä-JaaSamoin (CC BY-SA 4.0) -lisenssillä. Näin se on kenen tahansa käytettävissä ja hyödynnettävissä.

Sääntö numero 3 on, että kaikkien YTO-verkkototeutusten kotipesä on Moodle. Kaiken ei välttämättä tarvitse Moodlessa tapahtua, vaan muitakin alustoja ja ympäristöjä saa hyödyntää mikäli se on pedagogisesti perusteltua. Opiskelijan näkökulmasta on kuitenkin selkeämpää, että ensin mennään aina Moodleen, ja sieltä löytyvät ohjeet eteenpäin.

Sääntö numero 4 on, että noudatamme verkkokurssien laatukriteerejä. Kriteerit tuotettiin keväällä aluksi lukion opettajien kanssa ja nyt myös YTOjen verkkototeutukset noudattavat niitä.

 

Olemme syksyn mittaan kokoontuneet muutaman kerran koko porukalla kasvokkain verkkototeutusten äärelle. Osalla kerroista myös lukion ja työväenopiston opettajat ovat olleet mukana, jolloin olemme päässeet jakamaan kokemuksia ja käytänteitä myös koulutusalojen ja instituutioiden rajojen yli. Yto-opettajien omalla verkkopedaporukalla tapaamme lisäksi  reaaliaikaisesti verkossa. Meillä on kolmen vartin mittaiset torstaitreffit joka toinen torstaiaamu. Treffipaikkana meillä on virtuaalinen luokkahuone, Blackboardin Collaborate. Collaborate otettiin Omniassa tänä syksynä käyttöön, ja pari ensimmäistä treffikertaa käytimmekin uuden ympäristön yhteiseen opetteluun. Marraskuun ekoilla treffeillä ruotsin ope Anna Lätti esitteli meille omaa ruotsin verkkototeutustaan. Ytojen pakollinen ruotsi on yhden osaamispisteen laajuinen, ja Anna sai omansa ensimmäisenä valmiiksi. Annan toteutus on rakennettu kokonaan Moodleen ja se on jo saanut ensimmäisen tulikasteensa kuluvassa jaksossa, kun ensimmäiset opiskelijat jo opiskelevat sillä. Vuoden alussa se avataan verkkoon myös non-stop-versiona.

Porukka koki yksittäisten toteutusten esittelyn niin mukavaksi ja hyödylliseksi, että se päätettiin ottaa tavaksi. Esittelijät saavat palautetta työstään ja muu porukka saa uusia ideoita ja vahvistusta omaan tekemiseensä. Seuraavilla treffeillä pääsemme näkemään ja  kuulemaan, miten matikisti-kolmikko Vesku, Aleksi ja Mikko vievät matematiikkaa verkkoon. Joulukuussa ehdimme vielä pitää myös ainakin fysiikkatreffit.

 

Ruotsin ope Anna Lätti näyttää ja kertoo kollegoille Collaboratessa, miten on rakentanut ruotsin toteutuksensa verkkoon.

 

Taru Kekkonen

 

 

Kunpa olisin yhtä hyvä kuin Lauri Markkanen!

Osallistuin Koulutuskeskiviikot-hankkeen loppuseminaariin, jossa yksi esiintyjistä sanoi että hankkeiden loppuseminaarit ovat pahinta mitä voi olla. Tällä hän tarkoitti, että hankkeen päättymisen  pitäisi aina tarkoittaa jonkin uuden alkua eikä loppua. Koulutuskeskiviikkojen kohdalla niin varmasti onkin. Seminaarin teemana oli kokeilukulttuuri koulujen kehittämisessä. Päivä tarjoili ituja uusiin alkuihin ja kokeiluihin ihan hengästymiseen saakka.

Sitran Kalle Nieminen listasi päivässä kymmenen kohtaa hyvään kokeiluun:

  1. Ymmärretään ongelma ja pohditaan mitä halutaan kokeilla
  2. Kokeilu ei ole hanke
  3. Kokeilulla on alku ja loppu
  4. Otetaan riskiä ja mahdollisesti epäonnistutaan
  5. Otetaan käyttäjät ja sidosryhmät vuoropuheluun
  6. Opitaan
  7. Opitaan
  8. Opitaan
  9. Opitaan
  10. Liitetään opit laajempiin kehityskulkuihin

Kokeilu ei ole onnistunut, ellei siitä opita jotakin. Epäonnistuneellekin kokeilulle voidaan nostaa malja, kunhan juhlinta kohdistuu epäonnistuneeseen kokeiluun eikä ihmiseen.

Kallen mukaan olemme siirtymässä monimutkaisesta (complicated) maailmasta kompleksiseen (complex) maailmaan. Monimutkaista maailmaa voisi verrata ferrariin. Ferrari-maailmassa vaihtoehtojen tunnistaminen vaatii asiantuntija-analyysia, ja siellä pärjää laatimalla strategioita. Kompleksinen maailma puolestaan on kuin sademetsä. Sademetsä on nopeasti muuttuva  ja kompleksinen toimintaympäristö, jossa syy- ja seuraussuhteet voidaan nähdä vain kokeilemalla. Ferrari-maailmaa edeltävä vaihe on muuten fillari. Fillari-maailma on selkeä ja siellä asiat ovat ilmeisiä. Fillarissa on ennustettavat ja selkeät kausaalisuhteet, jolloin toiminta on ennakoitavissa. Erityistä asiantuntijaosaamista ei juuri tarvita. Fillarissa toimii malli tunnista – kategorisoi – reagoi, ja siellä luodaan hyviä käytänteitä (best practice)

Päivän aikana Saku Tuominen määritteli luovuuden haluksi tehdä asioita eri tavalla paremmin. Hänen mukaansa olemme luovia sellaisissa asioissa joihin meillä on intohimo, asioissa joilla on merkitystä. Kaikilla ei ole luovuutta, koska luovuus katoaa silloin kun halu katoaa, mutta kaikilla VOI olla luovuutta.

Sakun mukaan uuden kokeilemista estää pelko. Ihmisen mieltä ei ole pääsääntöisesti rakennettu kokeilemaan uutta, paitsi poikkeustilanteessa eli silloin kun on ongelma. Savannilla kun  pensaassa rasahtaa, niin syynä voi olla se että siellä on illallinen tai että sinä olet jonkun illallinen. Siksi pelko ohjaa meitä. Kehitysinto on isompi sellaisissa maissa missä ongelmat ovat isompia.

No entäs Lauri Markkanen?

Päivän avanneen OPH:n Elisa Helinin mielestä on tärkeää erottaa toivomus ja unelma. Voin toivoa, että olisin yhtä hyvä kuin Lauri Markkanen, mutta en ole koska

a) en ole yhtä lahjakas ja

b) ennen kaikkea koska en treenaa yhtä paljon kuin Lauri.

Unelmien eteen tehdään töitä.

 

Taru Kekkonen

 

Tilannekatsahdus maaliskuussa 2017

AvoinOmnia hakee vielä ensimmäisen vuosineljänneksensä lopussa olemustaan ja hahmoaan. Ideoita ja tarpeita Omnian avoimeen tarjontaan on runsaasti, ja lisää tulee kentältä ja sen laidoiltakin kaiken aikaa. Kärsivällisyyteni ei ole toistaiseksi riittänyt jongleeraukseen opettelemiseen (yrittänyt olen) ja siksi pitikin ottaa avuksi jokin työkalu ennen kuin palloja alkaa putoilla. Trello on verkkopohjainen projektinhallintatyökalu, joka on tarpeeksi helppokäyttöinen tällaiselle low-tech-humanistillekin. Listattiin siis Trelloon ideat ja tarpeet ja jaoteltiin ne eri tauluihin aihealueittain. YTOt saivat oman taulunsa, samoin lukio, työvis, ammatilliset, korkeakouluväylät, AvoinOmnian rakenteet jne. Jokaiseen tauluun kirjataan vasempaan laitaan listalle omille korteilleen ideat ja tarpeet. Idealistan viereen oikealle edellytykset toteutukselle, sitten suunnitteluvaihe, tuotanto, toteutus ja arviointi. Perusajatuksena on, että prosessia päästään seuraamaan kun kortit siirtyvät vaiheittain vasemmalta oikealle suunnittelun, tuotannon ja toteutuksen kautta arviointiin sitä mukaa missä vaiheessa kunkin idean tai tarpeen toteuttaminen on. Tässä vaiheessa vuotta vasemmanpuoleisella listalla on ruuhkaa ja oikealla vielä väljää. Niin kai kuuluukin olla, kun hommaa vasta rakennellaan.

 

AvoinOmniassa pyritään avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen myös omassa tekemisessä. Siksi esimerkiksi yllä olevan kuvan YTOjen Trello-taulua pääset kurkkaamaan livenä tästä https://trello.com/b/DEy7wdkY/ytot

 

AvoinOmniaa voisi kuvailla metaforalla tori tai basaari, jossa on houkutteleva ja värikäs tarjonta. Itsenään AvoinOmnia ei ole mitään. Ei sitä ole olemassakaan ilman koko Omniaa eikä sen toteutumiseen ole mitään mahdollisuuksia ilman koko organisaation ihmisiä ja osaamista. AvoinOmniassa on tällä hetkellä töissä yksi henkilö, ja vaikka sukunimi Kekkonen onkin, ei silläkään ihmeisiin saakka ylletä. Tässä jos missä on siis verkostoitumisen ja yhteistyön paikka.

Kokosin yhteen kuvaan toimijoita, osaamisia ja resursseja, joita AvoinOmnia toteutuakseen tarvitsee – jotta torille saadaan runsas ja monipuolinen tarjonta. Ilokseni totesin, että kaikkea tarvittavaa Omniasta jo löytyy. Tekninen toteutus (“verkkokauppa” eli käyttöliittymä jonka kautta tarjonta saadaan ulos) pitää vielä rakentaa, mutta siihenkin on rakennuspalikoita jo työn alla. Miettimistä on vielä siinäkin, miten resursseja saadaan ohjattua AvoinOmniaan silloin kun ihmisillä on kädet täynnä työtä muutenkin. Esimerkiksi vaikkapa miten saadaan vapautettua opettajien aikaa verkkopedagogiseen kehittämiseen ja opintokokonaisuuksien rakentamiseen verkkoon. Lähtökohtaisesti kaikki palikat ovat kuitenkin jo olemassa, joten hommahan on enää tekemistä vaille valmis!

Kuva on tämänhetkinen näkemykseni AvoinOmnian toteutumisen edellytyksistä. Siitä saattaa hyvinkin puuttua jotakin oleellista, jota en vielä ole hoksannut. Kerro siis mitä sinun mielestäsi kuvasta puuttuu!

Taru Kekkonen

 

 

 

 

Verkostosta versoo uutta

Maaliskuun toisella viikolla oli yhteisten aineiden opettajien vuoro kokoontua ihmettelemään AvoinOmniaa Mäkkylän toimipisteeseen. Aihetta lähestyttiin mm. purkamalla aiemmin tehdyn verkko-opetuskyselyn tuloksia ja ideoimalla erilaisia joustavia polkuja ytojen toteuttamiseen. Päivän aikana rakennettiin samalla ytojen kehittämisverkostoa.

Kyselyn tuloksista kävi ilahduttavan selkeästi ilmi se, että verkkoa hyödynnetään yto-opetuksessa jo monipuolisesti. Samaan aikaan tekeminen on ollut aika pitkälti yksittäisten opettajien varassa ja kenties melko yksinäistä puurtamista. Moni olikin kirjannut toiveekseen sen, että verkkomateriaalia päästäisiin työstämään tiimissä, sellaisella pienellä porukalla joka on innostunut asiasta. Tähän tekemiseen haettiinkin päivän aikana nyt joukkovoimaa. Verkon hyödyntämisestä erityisesti kiinnostuneet opettajat saivat käydä ilmiantamassa itsensä, ja nimilista kasvoikin mukavan mittaiseksi. Kaikista aineryhmistäkin saatiin porukkaan edustus.  Tämän opettajajoukon voimin lähdemme nyt yhdessä tuottamaan verkkoon ytoja niin että pakolliset ytot ovat johtoryhmän linjauksen mukaisesti vuoden 2018 aikana verkossa suoritettavissa ajasta ja paikasta riippumatta.

Iltapäivällä porukka kiersi Mäkkylän alakerran huoneissa, joista  jokaisessa ideoitiin jotakin toteutusmallia ytoihin:

  • työpaikalla tapahtuva oppiminen
  • tuetusti verkossa
  • ilmiöpohjaisesti projektina
  • yhdessä aikuislukion ja/tai työväenopiston kanssa
  • ammatillisiin aineisiin integroituna

Jokaisessa huoneessa kirjurit kirjasivat keskustelusta ylös asioita kolmen otsikon alle: Mitä hyvää toteutustavassa on, millaisia haasteita siinä on ja millä edellytyksillä tällaista toteutusmallia voitaisiin lähteä edistämään. Olin itse ilmiöpohjaisessa huoneessa, jossa kehiteltiin vaihtuvan porukan kanssa ilmiömäistä oppimista. Hyvänä ilmiöpohjaisessa oppimisessa nähtiin mm. sen autenttisuus ja opiskelijoiden motivoituminen itseä lähellä olevan konkreettisen asian tutkimiseen. Plussaa oli myös kokonaisuuksien hahmottuminen ja toisilta oppiminen. Haasteita ei juurikaan kirjattu haaste-otsikon alle, vaan sen tyyppiset asiat nähtiin ennemminkin edellytyksinä homman toteutumiselle. Tällaisian edellytyksinä pidettiin sujuvaa tiedonkulkua, opettajien yhteistä suunnitteluaikaa ja oikeanlaista yhteistyömoodia. Nähtiin myös tärkeänä se, ettei tällaista opiskelutapaa voi pilkkoa oppitunnin mittaisiin paloihin, vaan ilmiön tutkimiseen pitäisi saada varattua pidempi jakso, esim. yksi kokonainen jakso.

Päivän  aikana alkoi muodostua myös uuden Omnian ensimmäinen virallinen strateginen verkosto. Verkosto koostuu koordinaatioryhmästä, projektiryhmästä ja erilaisista työryhmistä. Työryhmien teemat nousevat edellä kuvatuista ytojen toteutusmalleista. Verkosto kokoontuu ensimmäistä kertaa huhtikuun ensimmäisellä viikolla, joten saadaan homma käyntiin vielä hyvissä ajoin ennen kesää.

 

 

Taru Kekkonen

 

Mieluummin sekä että kuin joko tai

Työväenopiston opet vastasivat ahkerasti AvoinOmnian lähettämään kyselyyn, jossa kartoitettiin mm. sitä miten paljon tai vähän ja millä tavoin verkkoa tällä hetkellä jo hyödynnetään työväenopiston opetuksessa. Samalla udeltiin millaista apua ja tukea työviksen väki tarvitsisi,  jotta verkon hyödyntäminen olisi helpompaa tai edes mahdollista. Kyselyssä olevasta ja tulevasta haluttiin kuulla myös porukan toiveita ja haaveita tulevasta. Kyselyn tuloksia purettiin ja pureskeltiin yhdessä päätoimisen väen kanssa helmikuisena perjantaipäivänä Mäkkylässä.

Vastausten ja näkemysten moninainen kirjo heijastelee varmasti hyvin työväenopiston valtavaa opintotarjontaa ja laajaa opettajakuntaa. Skaalaa kun riittää lasinsulatuksesta ja flamencosta positiiviseen psykologiaan ja varainhankintaan. Samaan aikaan kun joku on sitä mieltä että verkko on sinänsä jees, mutta oman aineen opettamiseen se ei tuo lisäarvoa, luettelee toinen saman aineen opettaja pitkän listan asioita joissa verkkoa voisi luontevasti hyödyntää juuri siinä samaisessa aineessa. Joku taas on kategorisesti sitä mieltä, että verkko ei voi tuoda opettamiseen, opiskeluun tai oppimiseen ei sitten niin minkäänlaista lisäarvoa ja toinen kirjoittaa että lisäarvo on “jotain valtavan ja mittaamattoman väliltä”. Hykerryttävän herkullinen asetelma  minun mielestäni. Nämä ihmiset kun saadaan keskustelemaan keskenään ja törmäyttämään ajatuksiaan, voidaan parhaimmassa tapauksessa saada syntymään jotakin ihan uutta.

Moni korosti vastauksissaan vapaan sivistystyön tarjoamaa mahdollisuutta kasvokkaiseen  kanssakäymiseen ja yhdessäoloon sekä kädentaitojen merkitystä. Taisi joku olla jo vähän huolissaan siitäkin, miten nyt käy “kun kaikki menee nettiin”. Tähän kohtaan voin tuoda helpotusta lupaamalla, että kaikki ei mene nettiin. Käsillätekemistä tai työviksen kurssien tarjoamaa sosiaalista yhdessäoloa ei ole kukaan ottamassa pois. Päinvastoin. Niille on ihan varmasti vahva tilaus, kenties koko ajan kasvavakin. Joitakin työviksen kursseista voisi vaikka markkinoida digitaukona, digivapaana hetkenä poissa digityöstä ja digiarjesta. Lähi ja netti eivät kilpaile keskenään eivätkä ne sulje toisiaan pois. Vastakkainasettelun sijaan voisikin kehitellä eri tapoja, miten tukea verkossa sosiaalista kanssakäymistä niiden välillä jotka eivät kasvokkaisiin tapaamisiin halua tai voi tulla. Verkon ja lähiopiskelun rajaa voi myös hälventää ja tuoda verkon parhaita puolia lähiopetukseen ja toisinpäin. Tämä asia ei ole joko tai vaan ennemminkin sekä että.

Työviksen unelmia Padletilla

 

Taru Kekkonen

 

Kohti entistä avoimempaa ja joustavampaa oppimista aikuislukiossa

 

Espoon aikuislukion väki kokoontui helmikuun alkajaisiksi Finnsin kartanoon AvoinOmnian äärelle. Päivän aikana rakennettiin yhteistä ymmärrystä siitä, mitä AvoinOmnia voisi olla ja mitä se sekä työyhteisön että kunkin oman työn näkökulmasta tarkoittaisi. Päädyttiin siihen, että se on ainakin entistä avoimempaa toimintakulttuuria, yhteistyötä yli aine- ja organisaatiorajojen sekä joustavia ja yksilöllisiä oppimisen polkuja opiskelijoille.

Liikennevaloharjoituksessa mietittiin mistä luovutaan, mitä jo olemassaolevaa kehitetään entistä paremmaksi ja mitä ihan uutta kenties rakennetaan jotta avoimen suunnassa pysyttäisiin. Punaisissa valoissa haluttiin päästä eroon mm. mustavalkoisesta ajattelusta, lähiopetuksen ja verkko-opetuksen vastakkainasettelusta ja toimimattomista verkkosivuista. Keltaisissa valoissa kehitettiin jo olemassaolevaa kurssitarjontaa monimuotoisemmaksi ja vahvistettiin toisaalta yhteisöllisyyttä ja toisaalta opiskelijoiden yksilöllistä huomioimista. Vihreissä valoissa haluttiin lisätä sekä korkeakouluyhteistyötä että lukioiden välistä yhteistyötä. Pajatoiminta, esim. matikkapaja, haluttiin osaksi opiskelijoita tukevaa toimintaa.

Paristokävelyssä puolestaan purpatettiin ensin ääneen ulos kaikki ne asiat, mitkä AvoinOmniassa ahdistavat ja ärsyttävät. Toisella kierroksella sitten puhuttiin ulos sitä mikä AvoinOmniassa kiinnostaa ja innostaa. Innostukset, kiinnostukset ja mahdollisuudet kirjattiin kävelyn päätteeksi ylös. Fläpeille tallentui toiveita kuuntelemisesta, huomioonottamisesta ja yhdessä  tekemisestä. Mahdollisuuksina nähtiin myös kokonaan uudet opiskelijat ja opiskelijaryhmät, jotka eivät vielä meistä edes tiedä.

Iltapäivän tunnit käytettiin rajoja ylittävien teemaopintojen ideointiin. Open Spacen tilat täyttyivät tekoälystä ja robotiikasta, aktiivisesta kansalaisesta, kulttuurien kirjosta ja eurooppalaisista arvoista. Kaikki neljä teemaa ovat mielestäni vahvasti kiinni tässä ajassa  ja tarjoavat luontevasti mahdollisuuksia poikkitieteelliseen lähestymistapaan ja yhteistyöhön sekä Omnian sisällä että eri ulkoisten kumppaneiden kanssa. Toivon mukaan joku tai jotkin teemoista konkretisoituvat ensi lukuvuoden teemaopinnoiksi. Open Space -työskentelyn puheenjohtajaopet ovat luvanneet kuljetella tätä työtä eteenpäin. AvoinOmnia on mielellään mukana ja apuna siinä kohtaa, missä apuja kenties tarvitaan. Tai no, rehellisesti sanoen, kyllä nämä teemat sen verran kovasti polttelevat, että ainakaan itse tuskin maltan pysyä tästä hommasta kokonaan erossa 🙂

 

 

Taru Kekkonen

 

 

Mikä ihmeen AvoinOmnia?

Omnian tuloskortissa 2017 on asetettu yhdeksi tavoitteeksi vapaan sivistystyön ja yleissivistävän oppimisen toimialan profiloituminen avoimeen oppimiseen ja e-oppimiseen. Kuulostaa hienolta, mutta mitä ihmettä tämä sitten oikein voisi käytännössä tarkoittaa? Miten tämä muuttaa ihmisten työtä ja työn tekemisen tapaa? Mitä hyötyä tästä on opiskelijoille? Ja mitä se avoin oppiminen edes oikein on? Näihin kysymyksiin olemme lähteneet nyt alkuvuodesta yhdessä toimijoiden kanssa hakemaan vastauksia.

Tähän mennessä keskusteluissa on usein toistuneet sellaiset käsitteet kuin joustavuus, oppijalähtöisyys, yksilölliset oppimispolut, avoin tarjonta, verkko-opiskelu, luottamus, ilo, kokeilukulttuuri, mahdollisuus, yhteistyö ja rajojen ylittäminen. Kuulostaa lupaavalta, eikö vaan?

Yleensä avoimella oppimisella tarkoitetaan oppimista, jossa oppija on keskiössä ja jossa oppija voi itse määrittää pitkälle sen missä opiskelee, miten opiskelee, mitä oppimateriaaleja hyödyntää, mitä tavoittelee ja miten tekee oppimisensa näkyväksi. Minun mielessäni tämä tarkoittaa joustavuutta ja vaihtoehtoisia, yksilöllisiä oppimisen polkuja mm. verkkoa hyödyntäen. Ei siis samaa puuroa samassa paketissa jokaiselle oppijalle. Kevään mittaan alkaa konkretisoitua, millaisia vaihtoehtoja ja polkuja alamme tällä toimialalla eli aikuislukiossa, työväenopistolla ja YTO-opinnoissa rakentaa. Kevään aikana toteutamme jo ensimmäiset pilotit, ja syksyllä päästään sitten toivottavasti jo kunnolla vauhtiin.

Tällä hetkellä voisin itse määritellä AvoinOmnian kahdella lauseella vaikkapa seuraavasti:

AvoinOmnia on palvelu, jossa kehitetään ja tuetaan joustavia ja yksilöllisiä verkko-opiskelumahdollisuuksia vapaan sivistystyön ja yleissivistävän oppimisen toimialalla. AvoinOmnia on kaikille Omnia Koulutuksen opiskelijoille avoinna oleva ovi Omnian avoimeen koulutustarjontaan.

Olen valmis tuunaamaan määritelmääni AvoinOmniasta ja toivonkin että se tulee elämään tilanteen ja tarpeen mukaan. Heitä siis haasteella ja perustele, miksi AvoinOmnian pitäisi olla jotakin muuta.

 

Taru Kekkonen

koulutuspäällikkö, AvoinOmnia